Bumppis, maailmankaikkeuden rumin daalia

Tämä daalia on vieraillut melko ahkerasti postauksissani, mutta siihen on syynsä. Ensinnäkin se on pisimpään tänä vuonna kukkinut daaliani. Loppuajan kasvihuoneen suojissa, mutta kuitenkin. Toiseksi se on ilahduttanut minua kovasti kesän vaihduttua syksyksi, ja puutarhan alkaessa muuttua pikku hiljaa kulahtaneeksi. 

Kaulusdaalia 'Bumble Rumble' tuli meille tänä keväänä. Sen esikasvatus oli melkoista taistelua (niinkuin kaiken muunkin esikasvatus tänä keväänä). Sen juurakossa oli kasvun alettua kummallinen ryhelmä, ja epäilin tietysti äkämää, josta on vaahdottu netissä ja puutarhaharrastajien keskuudessa ihan rasittavuuteen asti. Myöhemmin keväällä Bumppis pääsi kasvihuoneeseen ja lopulta uloskin. En uskaltanut laittaa sitä maahan kasvamaan, kun oli kuitenkin se äkämäepäilys.

Kesän kuluessa ja kelien vaihdellessa Bumppis eleli kasvihuoneen seinustalla. Välillä sitä piiskasivat kaatosateet ja välillä se kitui helteessä, mutta silti siitä kasvoi ihan mahdoton hujoppi. Kesän mittaan se teki muutamaa kukkaa kerrallaan. Ilmojen viilennyttyä ja sen päästyä kasvihuoneeseen, se selvästi piristyi ja alkoi kukkia useammalla kukalla. Siis eihän se kauhean montaa kukkaa voinut kerralla tehdäkään, kun ei sillä noita varsiakaan monen montaa ollut. Mutta millaisia kukkia!

Kukkuu! Sieltä se Bumppis iloisena kuikuili kasvihuoneen ikkunasta aina, kun sinne kulkuni loppukesällä suuntautui. Väkisinkin alkoi hymyilyttää, kun tällainen näky oli vastassa. 

Mutta tänään tuli Bumppiksellekin sitten noutaja. Viimeisetkin daaliat lähtivät kasvihuoneesta talvilevolle. Muiden daalioiden kukat olivat jo aika lailla kuihtuneet. En ollut kastellut niitä enää pitkiin aikoihin. En myöskään Bumppista, mutta silti se jaksoi puskea koko ajan uutta kukkaa.

Mutta miten niin maailmankaikkeuden rumin daalia?! No tässäpä vastaus. Olihan se nyt aika järkyttävän näköinen risukasa. Sillä oli tasan kaksi vartta, jotka olivat alhaalta täysin kaljuja. Iso osa lehdistäkin sillä oli koko ajan ihmeellisesti kippuralla. Mutta kukkia se silti jaksoi. Monta kertaa kesällä mielessä kieltämättä kävi, että leikkaan sen alas.

Katkoin Bumppiksen varret ja kaivoin juurakon kokonaan esiin. Ei se suuren suuri ollut, mutta yllättävää kyllä se näytti ihan terveeltä! Ei minkäänlaista jälkeä äkämästä. Niinpä se pääsi kellariin muiden kanssa talvehtimaan. Varotoimenpiteenä kuitenkin hieman muista erilleen. Ja desinfioin myös sen katkomiseen käyttämäni sekatöörit. Kuvassa juurakko on paljaana paperipussissa, mutta säilytykseen viedessäni peitin sen kuivalla mullalla.

Bumppiksen viimeiset kukat pääsivät vielä pikkuiseen kastelukannuun pensasbasilikan ja yhden vielä hengissä olleen Lägelmäen daalian kukan kanssa. Ensi kesään, Bumppis!

Daaliatouhujen lomassa ehdin käydä moikkaamassa yksinäistä syysmyrkkyliljaani. On sillä hienot kuvioinnit terälehdissään!

Ja niin on myös harmaakurjenpolvi 'Ballerina'llakin, joka oli syksyn kunniaksi pakartanut sekin yhden kukan.

Ja kärhöt 'Arabella' ja 'Princess Diana' eivät aio mennä ollenkaan talviunille.

Kylmälavassa on vielä varsin vehreä tunnelma. Ja paras syksyn väriläiskä löytyikin täältä: höyhenpensas pistää parastaan. Sille piti tänä kesänä löytää jo jostain paikka, mutta kun ei vaan löydy. Sama kohtalo on 'Violetta' -kanadanatsalealla. Takana suikerosorvarinpensas 'Emerald 'n' Gold' ja tähkälaventeli hopeapiiskan kanssa. Minulla pyörii näköjään aina tällaisia ikuisuusruukkuja vuodesta toiseen.

Tänään totesin myös, että orapihlaja-aitakin on aika hieno syysasussaan🍂