Syyspuuhastelua sateessa

Kovin on ollut sateista. Tai ainakin siltä minusta on tuntunut, kun aina vapaapäivälle on sattunut sadepäivä. Tai jos ei ole satanut, minulla on ollut muuta ohjelmaa, joka on pitänyt minut pois kotoa. Muuten ei sade minua haittaa, mutta kun puutarhassa olisi vielä paljon puuhaa ennen kuin voi asettua niin sanotusti talvilevolle. Sateella puutarha on mielestäni hyvin kaunis. Rikkaruohotkin lähtisivät sateella paremmin irti, jos viitsisi könytä sadekamppeissa kukkapenkkejään läpi. 

Pisarointia espanjanunikon lehdillä.

Tämä kesä ei meillä daalioiden osalta ollut kummoinen. Suurin osa daalioista olivat meillä kesän ruukuissa. Maahan laitoin ainoastaan edellis- ja tämänvuotisia siemenistä kasvatettuja kesädaalioita ja vanhan tummanpunaisen längelmäkeläisen. Vanha rouva on ollut hyvin hidas käänteissään ja onkin vasta nyt saanut ensimmäisen kukkansa auki. En yleensä ole näiden hyvin kerrottukukkaisten daalioiden ystävä, mutta tämä on kyllä erittäin kaunis sekä väriltään että kasvutavaltaan. Sen väri sopii hienosti yhteen vierellä kasvavan purppuraheisiangervon kanssa. Nuppuja olisi tulossa vielä vaikka kuinka paljon. Toivottavasti sääennusteet nyt pitäisivät paikkansa ja saisimme hiukan enemmän aurinkoa, eikä tulisi hallaöitä.

On se kaunis!

Sadepäivänä on kiva puuhastella kasvihuoneessa ja kuunnella pisaroiden rummutusta kattoon. Olen yrittänyt pikku hiljaa tyhjentää kasvihuonetta, mutta tuntuu, että tavaramäärä vain lisääntyy, kun nostelen daalioita ja gladioluksia kuivahtamaan ennen sisälle tuomista. Meillä on vähän huonosti katoksia, joiden alle laittaa niitä kuivahtamaan, joten ne on yleensä tungettava kasvariin. Siellä on myös muita nostettuja sipuleita odottamassa istutusta. Siemenestä kasvatettuja perennoja, talvetuspaikkaa odottavia kärhöjä ja kesäkukkia löytyy myös. Nyt sain onneksi nuo loput rujot chilini katkottua ja napsittua podit sisälle kypsymään. 

Ruukkuja kasvihuoneessa nostellessani niiden alta löytyi muutama tällainen komea kaveri, jolla oli hieno violettiin vivahtava panssari. Toinen kipitti karkuun, mutta tämä yksilö jäi kuvattavaksi ja antoikin minun ottaa kuvia monesta suunnasta. Sille löytyi netistä nimikin: puistokiitäjäinen. Hyvin hyödyllinen puutarhurin apulainen, koska sen toukat syövät etanoita ja muita selkärangattomia.

Siemenestä kasvattamani kaulusdaalia 'Summer Reggae't kukkivat daalioistani kaikkein parhaiten sekä maassa että ruukussa. Olen laiska leikkaamaan pois kuihtuneita kukkia, joten sain niistä myös siemeniä. Aika vähän tuli vielä nuorien taimien kukkiin "kauluksia", mutta kyllä niitäkin osassa kukista jo näkyi. Siemenkasvatit ehtivät tehdä aika komeat juurakot kesän aikana, ja tarkoituksena on yrittää talvettaa nekin. Viime vuoden kesällä siemenestä kasvattamani 'Bishop's Children'ien juurakot talvehtivat ainakin todella hyvin.

'Summer Reggae'n komeita juurakkopalleroita.

Ihan yhtä hyvin ei mene minun ritarinkukkieni sipuleilla, jotka viettivät kesän terassilla ruukuissaan omenapuun alla. Jossain vaiheessa, kun vettä tuli taivaan täydeltä, pelkäsin niiden hukkuvan. Ne ovat olleet olleet jo monta viikkoa kasvihuoneen suojissa, mutta ilmeisesti pääsivät katon alle vähän liian myöhään. Varsinkin nämä kovan onnen 'Lady Jane't ovat saaneet oikein kunnolla siipeensä. Kolmesta vain yhdellä on enää kunnon juuret, kahdelta ne ovat mädäntyneet. Eivätkä tyvilevytkään näytä kovin hyväkuntoisilta. Sipulit kaikilla tosin ovat ihan kiinteitä, joten kuivahdettuaan kaikki kolme pääsevät varmaankin kellariin lepokautta viettämään. Muista ritarinkukista 'Chico' kukki jo, ja 'Wild Amazone'kin päätti alkaa työntää kukkavanaa levolle asettumisen sijaan. On nämä ihmeellisiä kasveja, ei voi muuta sanoa!

Kasvihuoneessa ovat vielä koristechili 'Bolivian Rainbow'n ja paprika 'Madame Paraplü'n siemenkasvatit. Bolivialaiset kukkivat kovasti ja yrittävät kasvatella podejaan syksyn viileydessä. Näissä on molemmissa näkynyt ripsiäisiä, mutta ajattelin silti ottaa ainakin pari kasvia sisälle talvetukseen. Jos ei muu auta, niin täytyy taas suorittaa alasleikkaus, niin saa tuholaiset paremmin kuriin.

'Bolivian Rainbow'n kukat ovat hienon väriset.

Siemenistä keväällä kasvattamani hopeaeukalyptus on ollut todella hidaskasvuinen. Kylvin sen sisällä helmikuun alussa ja annoin muutaman viikon kylmäkäsittelyn, siemenet itivät 26.2. ja koulin taimet 17.3. Kuvassa on siis kaksi tainta, jotka ovat olleet kasvihuoneessa 30.4. lähtien. Minulla oli tasan kaksi siementä. jotka kylvin, ja itävyys oli siis täydet 100 prosenttia!

 

Omenoita tuntuu tänä vuonna tulleen kaikille yllin kyllin. Meilläkin kesäomenapuista 'Huvitus' teki hurjan sadon, 'Pirja' ei ollut yhtä satoisa. Kuvassa on syysomenapuu 'Keltakaneli'n omenoita, joista tein omppohilloa. Ovat olleet todella puhtaita ja komeita omenoita. Näitä tykkään myös syödä ihan sellaisenaan. Niiden maku ja koostumus sopivat minun suuhuni. Lötköistä ja pehmeämaltoisista kesäomenoista en tykkää yhtään. Ihmettelenkin suuresti miksi olen itse halunnut kaksi kesäomenapuuta meille istuttaa. 

'Åkerö'n komea lapsi.

Kaikkein parhaimman makuiset omenat meillä tekee talviomenapuu 'Åkerö'. Ainoa huono puoli on, että sen omenat pitäisi poimia puusta raakana ja kypsytellä jossain sopivanlämpöisessä paikassa, jollaista meillä ei ole. Syönkin 'Åkerö'n pudokkaita usein pihalla puutarhahommia tehdessäni. Ne maistuvat raakoinakin minun suussani hyvältä. Tänä vuonna 'Åkerö' on tehnyt aika mahtavan kokoisia omenoita. Iltaisin terassille putoillessaan ne välillä säikyttelevät. On meinaan aikamoinen jysäys, kun tuollainen "pommi" putoaa puuterassin päälle!

Loppukesän tunnelmia

Tänä aamuna ulkona käydessäni tuntui ensimmäisen kerran jo hieman syksyiseltä. Aurinko paistoi kauniisti, mutta ilma oli viileä ja kaste nurmikolla melkoinen. Oli ihana hengitellä raikasta ilmaa ja ihmetellä kasvien kauneutta aamun valossa.

'Pirja't poseeraavat. Että omenakin voi olla sitten nätti!

Kesäomenapuu 'Pirja' on jaksanut tehdä tänäkin vuonna ihan mukavasti omenoita, vaikka viime vuonna oli ihan hurja omenasato. Sen sijaan toinen kesäomenapuu 'Huvitus' on melkein tyhjä. Vain muutama hassu omena keikkuu oksilla. Syysomenapuu 'Keltakaneli' ja talviomenapuu 'Åkerö' näyttäisivät myös tekevän aika mitättömän sadon. 

Aurinko leikitteli kauniisti kosmoskukkien lehdistössä ja koristehirssi 'Frosted Explosion'in röyhyissä. Valitettavasti en pystynyt vangitsemaan kuvaan vesipisaroita, jotka kimmelsivät auringossa. Tuo koristehirssi on ollut jo monta vuotta minun kesäkukkavalikoimassani. Se on vaan niin hieno. Ja kylväytyy itsekseen. Alkuja löytyy joka kesä pitkin pihaa. Sitä ei tarvitsisi edes erikseen kasvatella.

Myös lehtikaalit olivat saaneet osansa aamukasteesta. Punalehtinen 'Scarlet' ja vihreä 'Dwarf Green Curled' ovat lajikkeet, joita useimmiten kasvatan.

 

Takapihalla on nyt vuorossa pinkkiä ja valkoista kukintaa, kun idänliljat kukkivat. Ne ovat aika kauhean näköisiä, kun kosteus on pilannut nuput ja kukat ihan ruskeapilkullisiksi. Mutta kukkivat nyt kuitenkin. Ne tarvitsisivat ehkä paremman kasvupaikan ja enemmän huolenpitoa. Osa trumpettililjoistakin kärsi ehkä tämän kesän liian vaihtelevista olosuhteista. Liikaa sadetta, viileyttä, hellettä, kylmiä öitä.

Idänlilja 'Brasilia' on upea kunnolla kukkiessaan. Se avautuu melkein
kokovalkoisena ja muuttuu pikku hiljaa lopulta ihan pinkiksi.
Nyt se on vähän rähjäinen ressukka.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' tuo lisää pinkkiä väriä takapihan kukkijoiden harvalukuiseen joukkoon. Sillä on kyllä jotenkin todella herkän kauniit kukat.

Ja entäs sitten tämä vadelmanpunainen ihanuus, nam! Liljojen L. henryi (heikinlilja) ja L. speciosum (orkidealilja) risteytys 'Black Beauty'. Se on myös mukavan myöhäinen kukkija, kun muut liljat alkavat olla jo kukkineet. Minulla on joskus ollut myös orkidealilja, mutta se on hävinnyt. Se pitäisi saada tämän kaveriksi näin loppukesän kukkijaksi. Näyttäisivät aika hienoilta vierekkäin. 

'Black Beauty'n toinen vanhempi minulta löytyykin. Heikinlilja makoilee rennosti vieruskavereidensa päällä kaksimetristen varsien taivuttua tukien jäätyä auttamatta liian mataliksi. Olen yrittänyt suhtautua tähän heikinliljan rentoiluun ihan huumorilla, kun ei niitä oikein pystyynkään saa millään tuettua. Ehkä sitten, jos sitoisi ne yllä kasvavan omenapuun oksiin kiinni.

Kurkataanpa vielä hetki takapihalle, jossa oli mukava yllätys ilmestynyt lumikärhön joukkoon. Tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' on herännyt ja kukkii täydentäen hiipuvan lumikärhön kukintaa. 'Polish Spirit' taitaa olla minun vanhin kärhöni ja onneksi se on hengissä, sillä tykkään siitä kovasti.

Amiraaliperhonen malttoi hetkeksi pysähtyä lumikärhön kukkien päälle ja antoi minun kuvata sitä. Olen yrittänyt kuvata pudonneissa omenoissa ruokailevia amiraaleja, mutta niissä ne kököttävät aina siivet tiukasti supussa. Amiraalit ilmestyvät pihaan yleensä silloin, kun punalatvat kukkivat. Nyt ne ovat hieman etuajassa, sillä punalatvat ovat vielä nupulla.

Myös muutamia neitoperhosia on näkynyt lentelemässä puutarhassa. Se on kyllä uskomattoman kaunis hyönteinen. Sen siipien väritys ja kuviointi on ihan jostain toisesta maailmasta. Valkoalpi sai tässä toimia hetken sen levähdyspaikkana.

Vaaleanpunaiset punahatut ovat vielä vaiheessa, kun valkoiset jo kukkivat. Siihen vaikuttaa ehkä valkoisten parempi ja aurinkoisempi kasvupaikka.

Siirsin vaaleankeltaisen mysteerililjani (jonka piti olla 'Montego Bay') kukkapenkkiin viiden litran rahkapurkista, jossa se oli elänyt, kasvanut ja kukkinut tähän asti. Se ei ollut siirrosta moksiskaan, vaan jatkoi kukkimista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka jopa irrottelin sipuleita hieman kauemmas toisistaan, kun ne olivat purkissa joutuneet niin ahtaasti aikaisemmin kasvamaan. Lilja on jo reilun metrin korkuinen ja melkoisen tuoksuva tyyppi. Vähän aikaahan se kukki terassin katoksessa suojassa tuulelta ja sateelta, mutta sen niin läheinen seura alkoi olla minulle hieman liikaa vahvan tuoksun takia. 

Syreenileimut ovat kukkineet tänä kesänä todella runsaasti. Olen ollut jotenkin kovin ihastunut niihin. Niiden hentoinen kauneus on jotain ihan muuta kuin noiden jalostetumpien syysleimujen teennäisen isot kukat ja roteva olemus. Syreenileimut kukkivat (ainakin meillä) selvästi aikaisemmin kuin nuo tavalliset syysleimut. Näissä kuvissa näkee selvästi niiden erot korkeudessa ja kukkien koossa. Yläkuvan tummempi syysleimu taitaa olla 'Osmo Heikinheimo' ja alakuvan kaksivärinen on 'Europa'.

Myös hanhikit ovat jo hetken sulostuttaneet elokuista puutarhaa. Pinkki nepalinhanhikki on rentokasvuinen ja herkkä kaunotar, jonka kukat kyllä erottuvat kukkapenkistä, vaikka eivät ole koolla pilattuja. Tummanpunakukkainen meksikonhanhikki on yllättänyt todella runsaalla kukinnallaan ja upealla värillään. Pörriäiset ovat olleet hanakasti sen kimpussa, mikä on myös lisännyt kasvin viehättävyyttä.

Vaikka hieman jo syksyn tuntua onkin hetkittäin ilmassa, ei se ole ainakaan minusta ollenkaan huono asia. Syksy on lempivuodenaikani🍂

Hyötykasviosaston kuulumisia

Heinäkuun jo käännyttyä loppupuoliskolleen on ehkä aika kurkistaa hyötykasvien tilannetta. Kesän sää on ollut varsin mielenkiintoinen. Tänä kesänä (tai kasvukautena) on saatu kaikkea mahdollista: kuivuutta, kylmyyttä, paahdetta ja rankkasateita. Eikä tietenkään mitenkään tasaisesti vaan aina vähän liikaa kulloistakin vallitsevaa säätyyppiä. 

Aikaisempina vuosina olen ollut kovin tyytyväinen lavakauluksiini, ja monta vuotta 

ne ovatkin jo minua palvelleet. Mutta tänä vuonna ne ovat aiheuttaneet minulle harmaita hiuksia. Paahteinen ja kuiva alkukesä on ollut lavakasvateille vaikea. Tai ainakin osalle niistä.

Oma kiinnostukseni puutarhassa on enemmänkin perenna- ja kesäkukkapuolella, mutta kyllä tykkään kasvatella myös hyötykasveja. Tulee ihanan omavarainen olo, kun saa hakea pihan perältä sipulia tai perunoita.

Olen myös niin innokas kasvattamaan kaikkea siemenestä, että niiden kasvattien kanssa touhutessa unohtuu välillä rikkaruohojen kitkentä ja kaikki muukin puutarhahomma. Rakastan koulimista ja pienten taimien kasvun seuraamista. Kun saan ne isommaksi, kiinnostukseni niihin saattaa lopahtaa ihan kokonaan. Perennapenkitkin alkavat meillä olla niin tupaten täynnä, että pitäisi alkaa niitä perkaamaan, kaivamaan ylös ja jakamaan. 

Persiljat ja ruukkutomaatit 'Vilma' ja 'Venus' ovat viihtyneet lavassa hienosti. Kesäkylvönä kasvattamaani punaista basilikaa olen laittanut tomaattien sekaan. Keväällä kylvetyt ja sisällä esikasvatetut basilikat olen jo aikaa sitten leikannut alas, josko vielä ehtisivät kasvattaa uutta satoa.

Punasipuli ja peruna ovat myös kasvaneet lavassa hyvin. Käytän ruohosilppua katteena pinnalla, jotta kosteus ei karkaisi, ja toimiihan se myös kivana lannoitelisänä.

Purjoilla ei sitten olekaan ollut ihan niin lokoisat olot lavassa. Alkuun ne meinasivat paleltua, sitten kuivua. Onneksi esikasvattelin niitä niin paljon, että olen saanut tökkiä uusia alkuja menetettyjen tilalle. Tänä kesänä kasvatuksessa on ollut kahta lajia: 'Musselburgh' ja 'Herbstriesen 2'. Ehkä olisi kannattanut käyttää sähköasennusputkista tehtyjä kaaria ja harsoa suojana. Mutta puutarhuri taisi olla keväällä hieman laiskalla päällä.

Valkosipulit eivät myöskään ole viihtyneet lavassa. Ne lähtivät todella myöhään ja hitaasti kasvuun. Varret ovat ohuita ja jotenkin tuntuu koko kasvusto kituliaalta. Ei ole auttanut kastelu, lannoitus eikä ruohokate. Ensimmäistä kertaa yritin valkosipulia lavassa kasvattaa, mutta kokeilu taitaa kyllä jäädä viimeiseksi. Onneksi olen kasvattanut valkosipulia jo niin monta vuotta, että itsestään kylväytyneitä valkosipuleita löytyy joka kukkapenkistä. Ne ovat kasvaneet paljon paremmin kuin nämä hoivatut tässä kasvulavassa. Olen myös yrittänyt torjua myyriä valkosipulin kynsillä heittelemällä niitä jyrsijöiden koloihin. Olen vain saanut lisää valkosipulia, ja myyrät ovat jatkaneet temmellystään. Tänä vuonna niitä on onneksi näkynyt tosi vähän.

Avomaankurkut suorastaan naurattavat. Ovat töröttäneet lavassa kasvamatta viikkotolkulla. Ne näyttävät kärsineen joko kuivuudesta tai ravinnepuutteesta. Tai molemmista. Kukkia ja raakileita on sentään muutamia näkyvissä, että josko sitä nyt edes pari pientä kurkkua pääsisi maistamaan. Odotukset eivät ole kovin korkealla.

Mansikoita ei tänä kesänä omasta pihasta päästä maistelemaan, kun kaivoin mansikat alkukesästä ylös ja lisäsin laatikoihin multaa. Mansikat olivat painuneet niin syvälle, että olivat jo ihan varjossa. Poistin rönsyjä ja vanhaksi menneitä kasvustoja ja istutin uudestaan. Pinnalle lisäsin viime kesän perennanvarsista ja omenapuun oksista keväällä tehtyä haketta. En tiedä kuinka se tuossa pinnalla toimii, mutta kokeillaan. Näissä mansikkalavoissa on yleensä verkkokannetkin, mutta nyt ne ovat olleet ihan turhia, kun ei mansikoita vielä tarvitse tänä kesänä linnuilta suojata.

Kasvihuoneessa ruukkutomaatit alkavat pikku hiljaa muuttaa väriä. Hidasta on ollut kypsyminen. Meidän lasinen kasvihuone ei ole kyllä tomaateille mikään optimaalinen kasvupaikka, kun lämpötila on aurinkoisina päivinä huidellut neljässä-viidessäkymmenessä. Onneksi lattialla on ollut hieman viileämpää, ja siellä olenkin näitä yrittänyt pitää suojassa pahimmalta paahteelta.

En ole mitenkään innokas tomaatinkasvattaja, mutta täytyy niitä aina muutama taimi olla, jotta saa maistella pihalla touhutessa tomskuja omista puskista. Tänä vuonna olen kasvattanut 'Sungold'ia, 'Balkonzauber'ia, 'Vilma'a ja 'Venus'ta. Kaikki kirsikkatomaatteja.

Ruukkutomaatti 'Venus'.

Vadelmaa tulee sen verran, että makuun pääsee. Vadelmapuskat ovat meillä jääneet todella
huonolle hoidolle ja ne ovat selvästi kärsineet kuivuudesta. Kompostia keväällä sentään
saivat juurelleen. Nokkosia olen riipinyt niiden väleistä, jotta olen saanut kerättyä aineksia
fermentoituun nokkoslannoitteeseen. Sitä olen tänä kesänä tehnyt muutamaan otteeseen.

Mustaherukka 'Pohjan Jätti' tekee ihanan isoja marjoja. Kaksi puskaa on ollut meillä
jo ties kuinka kauan, mutta tänä vuonna ne tekevät ensimmäistä kertaa enemmän marjoja.
Tämä mustaherukka on  mukavan pystykasvuinen, eikä halua luikertaa maata pitkin niinkuin mustaherukat yleensä. Tosin marjojen paino on saanut tälläkin oksat taipumaan maata kohti.
 Meillä oli pihassa kuusi vanhaa mustaherukkapensasta, mutta olivat niin äkämäpunkkien valloittamia, että kaivoimme ne ylös jo vuosia sitten.

Punainen karviainen tuottaa joka vuosi uskollisesti marjoja. Yleensä keittelen siitä
mintun kanssa mehua.
Vihreä karviainen jäi valitettavasti kasvihuoneen alle ja sai lähteä, kun ei sille
uutta paikkaa oikein tahtonut löytyä.

Viime vuonna tuli hurjasti punaista viinimarjaa ja ne olivat isoja. Tänä vuonna marjat
ovat aika pieniä eikä niitä ole kovin runsaasti ainakaan meillä tulossa.
Räkättirastaat verottavat satoa, kun en halua pensasta verkottaa. Meillä on vain tämä yksi
valtavan iso vanha punaherukkapensas. 

 

Räkättirastaan poikasten touhuja on hauska seurata, kun ne opettelevat lentämään.
Vaikka muuten kyseinen laji ei puutarhassa niin kauhean mukava olekaan.

Omenoita on tulossa ihan mukavasti,ja näyttäisivät olevan kohtuu puhtaita.
Meillä on pihassa vanha Keltakaneli ja Åkerö sekä kesäomenat Pirja ja Huvitus.
Kuvassa Pirjan punaposkia. Olisi varmaan pitänyt vähän tehdä harvennusta,
mutta en ole raskinut, kun näyttävät niin kivoilta nämä
omenaryppäät.