Laukkojen supersankari

Laukat ovat hauskoja silmäniloja kevään ja alkukesän aikaan puutarhassa. Niitä on todella moneen lähtöön, ja meidänkin pihasta niitä löytyy muutamaa sorttia. Kaikki niistä eivät ole kuitenkaan meillä erityisen hyvin viihtyneet. 

Ukkolaukka 'Purple Sensation'in sanotaan leviävän rikkaruohon lailla, mutta meillä se ei ole sitä kyllä suostunut tekemään. Joka vuosi niitä silti onneksi nousee. Viininpunainen pallerolaukka katosi yhden kesän ja parin kukkineen varren jälkeen. Sinilaukka ja kainolaukka tekivät samoin. Laukka 'Summer Drummer' ei koskaan edes lähtenyt kasvuun. Jättilaukka 'Ambassador'in sipuleista taitaa olla hengissä enää yksi. Hajulaukka ja hietalaukka 'Hair' ovat sentään kukkineet ihan kivasti.

Tämän syksyn uusia hankintoja ovat pallolaukka (Allium balsaticum) 'Silver Spring', tähtilaukka (Allium christophii syn. albopilosum), pallolaukka (Allium karataviense) 'Red Giant' ja laukka 'Red Mohican'. Pallolaukka karataviensea minulla on pihassa kukkinut monta vuotta yksi ainoa valkoinen pallo. Nyt tuli muutama punainen lisäksi. Tähtilaukkaakin olen joskus muistaakseni kokeillut. Ilmeisen huonolla menestyksellä, kun ei siitä sen isompia muistikuvia ole.

Suurin syy laukkojen huonoon menestymiseen taitaa olla kukkapenkkien ahtaus. Sipulikukat kun on aina pitänyt vain survoa jonnekin koloon perennojen joukkoon. 

Mutta vaikka tämä juttuni alkoikin hieman ankeilla selviytymistarinoilla, on meillä puutarhassa sentään yksi todellinen laukkojen supersankari. Se on jättilaukka 'Globemaster', jota ostin syksyllä 2019 kolme sipulia ihan arkisesti Prismasta ruokaostosten lomassa. Aluksi istutin sipulit isoon kukkapenkkiin, jossa ne kukkivat nätisti kolmella pallolla seuraavana kesänä perennojen puristuksessa. Päätin siirtää ne ahdingostaan väljemmille vesille kasvimaan reunaan, ja siellä ne innostuivatkin uudessa muhevassa mullassa kasvamaan kohisten. Ja tänä vuonna niitä olikin jo melkein parikymmentä vartta kukkimassa.

Valokuvia selaillessani huomasin, että olin ikuistanut näiden uhkeiden palleroiden kasvua kevätkesän aikana varsin kattavasti, joten päätin kirjoittaa niistä ihan oman jutun.

8.4.2024

Huhtikuussa jättilaukat nousivat pinnalle heti, kun lumi suli niiden kasvupaikalta. Niiden puna-vihreät piipat ovat helposti tunnistettavissa muiden kevään sipulikukkien joukosta.

12.4.2024

28.5.2024

Jättilaukkojen kasvuvauhti oli hurja. Toukokuun lopulla niillä oli jo valtavat lehdet, korkeat kukkavarret ja komeat nuput, jotka alkoivat aueta.

2.6.2024

Kesäkuun alussa lilat pallot alkoivat pörhistyä ja pyöristyä, ja lopulta kukat olivat täysin auki.

7.6.2024

Jättilaukkojen seurassa vanhan kasvimaan reunassa kasvaa enimmäkseen erilaisia liljoja. Taustalla näkyy verkko, jossa kasvaa muutama kärhö. Etualan matalan metallituen suojissa yrittää sinnitellä tarhalyhtykärhö 'Princess Diana', joka teki kesällä ensimmäistä kertaa pari kukkaakin. Korkea sinikukkainen perenna on itsekseen kylväytynyt lehtosinilatva.

7.6.24

Jättilaukkojen lehdet pysyivät mielestäni melko pitkään vihreinä, mutta kesäkuun alussa ne alkoivat tyypilliseen laukkojen tapaan kuivahtaa. 

7.6.2024

Kesäkuun alussa kukinnoissa oli vielä avautumattomia "tähtiä", mutta kuun loppupuolella kaikki olivat jo auki ja kukinnot komeimmillaan.

22.6.24

Kukintojen avautuessa lähekkäin ne ikäänkuin kiilautuivat toistensa lomaan ja muodostivat hauskoja tupla- tai triplapalloja.

22.6.24

22.6.24

22.6.24

22.6.2024

Pörriäiset viihtyivät myös hyvin laukkojen tähtimäisissä kukissa.

22.6.2024

Heinäkuun alussa kukinta oli ohi. Laukkojen lehdet olivat jo ruskistuneet ja myös kukinnot kuivuneet. Laukkojen taakse olin istuttanut esikasvattamiani hämähäkkikukkia, jotka olivat jo hyvässä kasvussa. Siemenpankista niitä nousi sitten lisää.

2.7.24

Heinäkuun puolenvälin tienoilla liljat olivat jo kasvaneet jättilaukkojen yli peittäen ruskistuneet lehdet. Laukkojen kukinnot olivat vielä kuivuneinakin varsin koristeellisia ja loivat hauskan kontrastin liljojen värikylläisyydelle. Ensin kukkivat tarhasarjaliljat ja taustalla nousivat puuliljat.

Ilta-auringossa.

Jättilaukat pilkottavat taustalla vielä hieman liljojen keskeltä. Etualalla värililja 'Mascara'
availee nuppujaan.

Tämän oman viisivuotisen kasvatuskokemukseni mukaan voin lämpimästi suositella jättilaukka 'Globemaster'ia. On se vaan niin komea!

Löytyykö sinun puutarhastasi laukkoja?

Pelargonipöllytys

Ihan alkuun on todettava, että en todellakaan ole mikään pelargoniekspertti, vaikka kasvien kanssa paljon touhuankin. Enkä itseasiassa edes ihmeemmin pidä pelargoneista. Mutta silti halusin kirjoittaa pelargonistani, johon olen yllättäen kovasti kiintynyt. 

Sain vuoden 2021 kesällä asiakkaaltani tulppaanipelargoni (Pelargonium zonale hybrida) 'Red Pandora'n pienen taimen. Se osoittautui varsin elinvoimaiseksi ja nopeasti kasvavaksi kasviksi, joka sitten lopulta voitti minut puolelleen kukkiessaan ensimmäistä kertaa. Sen pieniä tulppaaneita muistuttavat, oranssiin taittuvan punaiset kukat ovat kertakaikkiaan suloisia. Väri oli ehkä se isoin ihastukseni, suurin osa pelargoneista kun omaa kylmän sävyiset kukat. 

'Red Pandora' on kasvanut todella hurjiin mittoihin. Ruukkuineen sen ylimmät lehdet huitelevat 85 cm:n korkeudessa! Onhan se komea, mutta olen alkanut miettiä sen pystyssä pysymistä. Olen leikellyt sitä näinä vuosina hyvinkin reippaalla kädellä, ja se on kiittänyt jatkamalla kasvuaan. Se on ollut minulla koko ajan sisäkasvatuksessa, ja kasvilamput ovat auttaneet sen talviajan yli. Se on kasvanut pienessä saviruukussa ja tuntunut viihtyvät siinä ihan hyvin.

Marras-joulukuun vaihde ei todellakaan ole paras aika pistokkaiden ottamiseen, mutta koska minä muutenkin kiipeän sinne kuuluisaan puuhun aina ahteri edellä, täytyyhän tämäkin toimenpide tehdä väärään aikaan. Puolustuksena käytän aina kasvilamppujani, jotka suovat minulle tällaisenkin mahdollisuuden. Ilman niitä tällainen pistokasrumba tuntuisi sulalta hulluudelta.

Siispä tuumasta toimeen. Nips ja naps! Vähän tuollaisia isohkoja pistokkaitahan noista sitten väkisinkin tuli, joten pientä trimmausta piti vielä suorittaa.

Saatuani pistokkaat säällisemmän kokoisiksi ja karsittuani lehtiä, tökkäsin pistokkaat multaan. Ennen sitä jouduin vielä hieman lyhentämään noita kuvassa näkyviä varsia .

Sitten pistokkaat pääsivät ruukuissaan kasteluun eli imemään kunnolla vettä alakautta.

Pistokkaat ovat kyllä suloisia. Lehtiä olisi voinut karsia kovemmallakin kädellä, mutta en raskinut.

Emokasvistakin tuli huomattavasti kompaktimpi ja tasapainoisempi. Sille en tehnyt alasleikkauksen jälkeen muuta kuin palautin sen paikalleen keittiön ikkunalle. Vieressä kasvaa nimetön vaaleanpunainen pelargoni, joka sekin on hauska vinkura.

Kesäisiä kuvia emokasvin kukinnasta. Se on kukkinut pitkin vuotta kasvilampun ansiosta.

Kukan väriä on äärettömän vaikea vangita kuviin, mutta se on oikeasti lämpöisen oranssinpunainen. Kukat ovat tosiaan kuin pieniä tulppaaneja!

Kukkakuvaa hieman eri valaistuksessa.

Tämän kevään Helsingin kevätmessuilta ostin itselleni tulppaanipelargoni 'Pink Pandora'n pikkuruisen taimen. Se kasvaa hyvin samaan tyyliin kuin punainen versio eli pitkää hujoppia pukkaa.

'Pink Pandora' posliinikukkien seurassa.

'Pink Pandora'n vaaleanpunaiset kukat ovat nekin kyllä ihan kauniita.

 

Laitetaan nyt tähän vielä neljäs minulla oleva pelargoni
'Sel Ludwigsburger Flair' niin sitten on kaikki pelargonini esitelty.
Tämän alun sain puutarhaystävältäni Sirpalta, jolta sain myös sen 
nimettömän vaaleanpunaisen, joka oli aiemmin kuvissa.

Tämän syksyn sipulikukat

Tänä syksynä ei pitänyt ostaa yhtään tulppaanin sipulia, mutta näinhän siinä sitten taas kävi. Mitäpä sitä tässä enää selittelemään...

Keräsin kaikki ostokseni tähän yhteen postaukseen, jotta keväällä on helppo sitten ihmetellä kuinka monta sipulia myyrät ovat pistelleet poskeensa. Tai nuo pahuksen kauriit! Aamuyöstä nimittäin näin ihan omin silmin yhden sellaisen tepastelevan pihassamme, kun olin hereillä ja satuin huomaamaan liikettä ulkona. Aikaisemmin olin kuullut naapureilta niistä vain juttua ja nähnyt kyllä jälkiä omassa pihassa. Mutta nyt olen nähnyt yhden kauriin pihassamme ihan ilmielävänä. Jotenkin niiden olemassaolo tuntuu nyt paljon konkreettisemmalta kuin kuullessaan niistä vain tarinoita. 

Viime syksynä istutin tulppaaneita vain ämpäreihin kylmälavaan, kun olin niin kyllästynyt myyrien tuhoihin. Kevätkiireissä ämpärit kuitenkin unohtuivat sinne ja pääsivät varmaan paahtumaan hengiltä. Kukinta oli ainakin aika surkeaa. Kasvihuoneessa ruukussa huonosti suojattuna sipulit paleltuivat talvella. Olen myös kokeillut istuttaa sipulit ruukkuihin, jotka olen kaivanut talveksi maahan. Menestys on ollut kovin vaihtelevaa, kun vuodetkin ovat aina niin erilaisia. Mutta ei tässä pienistä lannistuta, edelleen kokeillaan kaikenlaista!

Mutta tässä siis kaikki tänä syksynä hankkimani kukkasipulit:

Tulitulppaani (Tulipa fosteriana) 'Rigas Barikades'
Raitatulppaani (Tulipa greigii) 'Quebec'
Kerrottu, myöhäinen 'Sun Lover'
Liljatulppaani 'Ballerina'

Kerrottu, myöhäinen 'Charming lady'
Triumph-tulppaani 'Sunrise Dynasty'
Darwin hybrid-tulppaani 'Orange van Eyck'
Raitatulppaani (Tulipa greigii) 'Winnipeg'
Keisarintulppaani (Tulipa fosteriana) 'Candela Festival'

Tulipa crispa 'Vincent van Gogh' ja Tulipa crispa 'Hamilton'

Triumph-tulppaani 'Pink' (ilmeisesti 'Pink Flag')
Triumph-tulppaanisekoitus 'Purple Passion'
(ilmeisesti 'Purple Flag' ja 'Flaming Flag')
Darwin hybrid- tulppaani 'Lady van Eyck'
Triumph-tulppaani 'Pretty Princess'

Pallolaukka (Allium balsaticum) 'Silver Spring'
Tähtilaukka (Allium christophii syn. albopilosum) 
Pallolaukka (Allium karataviense) 'Red Giant'
Kultasahrami (Crocus crysanthus) 'Gipsy Girl' (bonus)

Puuliljat 'Anastasia'n (yllä) ja 'Lady Alice'n (alla) sipulit olivat niin
pehmennyttä mössöä, että niistä luvattiin rahat takaisin. 
Harmittava juttu, sillä näitä olisin mielelläni ensi kesänä ihaillut!

 

Krookussekoitus.

Parvitulppaani (Tulipa tarda)
Laukka (Allium amethystinum) 'Red Mohican' 

Kukkapenkin katseenvangitsija

Jos katselee keskikesäistä, kukkivaa perennapenkkiä, ei voi olla näkemättä tätä hehkuvanpunaista kaunotarta, jonka väri suorastaan kirkuu huomiota. Sehän on tietysti palavarakkaus, jonka nimi on monille mieleinen, mutta väri ei niinkään. Ja ymmärrän hyvin hempeiden värisävyjen ystävää, jonka silmää palavanrakkauden punainen suorastaan raastaa. Punainen väri on niin voimakas, että se on hieman vaikea yhdistää muiden perennojen kanssa, jos hakee kovin harmonisia kokonaisuuksia. Mutta minulle voimakkaiden värien ystävänä palavarakkaus on suorastaan hurmaavan värinen.

Palavarakkaus (Silene chalcedonica) on todellinen perinneperenna. Se on kotoisin Euraasiasta ja kotiutunut Suomeenkin jo 1700-luvun alkupuolella. Se tunnetaan myös nimillä ylioppilasneilikka, loistokäenkukka ja Maltan risti (tähän nimeen on kukan muoto vahvasti vaikuttanut). 

Palavarakkaus on näyttävä suurina kasvustoina, jolloin se pysyy myös parhaiten pystyssä. Välillä olen joutunut sitä hieman tukemaankin, kun se on joinain kesinä innostunut kasvamaan puolitoistametriseksi. Yleensä se kasvaa 70-100 cm korkeaksi. 

Maan suhteen se ei tunnu olevan kovin kranttu, mutta auringosta se pitää. Muiden vanhanajan perennojen tapaan se on hyvin sitkeä, eikä hätkähdä pienistä. Se on erittäin hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille. Se tekee hämmästyttävän määrän pikkuruisia siemeniä, joiden avulla se leviää tehokkaasti, mutta ei kuitenkaan riesaksi asti. 

Palavarakkaus vaatii rinnalleen joko valkoista tai toista vahvaa väriä, kovin hempeiden pastellien kanssa sitä on aika vaikea yhdistää. Itse pidän kovasti tästä kelta-punaisesta yhdistelmästä, joka monelle on varmasti kauhistus.

Palavarakkaus hieman hillitymmän punaisen värimintun ja keltaisen tarha-alpin seurassa.

Palavaarakkautta löytyy myös vaaleanpunaisena ja valkoisena. Kumpaakin on meillä ollut, mutta ne tuntuvat olevan selvästi herkempiä taantumaan. Valkoinen meiltä onkin kadonnut jo kokonaan. Vaaleanpunaiset ovat hieman sekavärisiä ja ovat voineet myös sekoittua valkoisten kanssa, kun ne ovat kasvaneet monta vuotta vierekkäin.

Sekaisin punaista ja vaaleanpunaista. Tästä näkee hyvin kuinka dominoiva tuo punainen väri on hempeämpien värien rinnalla. Varsinkin tuon takana kasvavan harmaamalvikin kanssa yhdistelmä
on aika tyrmäävä.

Itse en ole niin kovin innostunut tästä vaaleanpunaisesta (tai valkoisesta) versiosta, mutta onhan sekin omalla tavallaan viehättävä läheltä katsottuna. Nämä "värivirheelliset" ovat hauskoja yksittäisine erivärisine kukkineen. Ja koko kasvi on hassun karvainen ja karhea.

Kuten jo tuolla aikaisemmin totesinkin, palavarakkaus on melkoisen tuottelias siementen suhteen, ja pikkutaimia tupsahtelee milloin mistäkin. Yläkuvassa täpläpipo 'Mystica'n seurassa ja alakuvassa valkoisen varjoliljan ja enkeliperhoangervon kera. 

Mutta on se silti vaan niin kertakaikkisen upea perenna kirkuvasta väristään huolimatta tai sitten juurikin siitä syystä❤️