26 kesäkuuta 2024

Tarhakylmänkukan elämänkaari

Kesä on ollut niin kiivastahtinen, että ensimmäisten kevätkukkijoiden siemeniä 
saa jo alkaa kerätä talteen. Tarhakylmänkukka on niin hauska kaveri, että tein 
sen elämästä kuvakertomuksen.  Tämä kertomus menee nyt kyllä lopusta alkuun,
mutta haitanneeko tuo sitten mitään.

Olen saanut tarhakylmänkukan siemeniä alunperin talvella 2021
 eräältä puutarhaseuralaiselta. Laitoin ne ulos talvikylvöön ja sain keväällä
pikkutaimia, joita kasvattelin ensin ruukuissa. Siirsin ne jossain vaiheessa 
kasvimaan reunaan kohopenkkiin ja siinä talvehtivat hyvin, vaikka olivat
vielä syksyllä tosi pieniä. Muistaakseni kukkivat ensimmäisen kerran vasta 
viime kesänä. Mutta tänä kesänä muutamasta taimesta oli kasvanut jo 
melkoinen puska ja kukinta oli komea. Kukkavarret olivat lopulta
valtavan korkeat!

22.6.2024
Kukinta on ohi ja siemenet valmistuvat. Nää on kyllä
hauskoja pörröpäitä!

Siemeniä hahtuvineen.


26.6.2024
Suodatinpussit on kova sana siementen keruuaikaan.


Ei ole näköjään tullut otettua parempia lähikuvia kukista.
Tämäkin vähän epätarkka.

18.5.2024
Tässä vielä kukkavarret ihan maltillisissa mitoissa, mutta venyivät
kovasti kukinnan loppua kohti.


15.5.2024

14.5.2024.
Tarhakylmänkukka on ihanan pörröinen alku- ja loppuvaiheessa.

11.5.2024


3.5.2024

 

23 kesäkuuta 2024

Pionien viimeiset kukkijat


Lämmin ja kuiva kesä on saanut pionit kukkimaan todella aikaisin 
ja kukinta on ollut nopeasti myös ohi. Varsinkin Coral Sunset ja Coral Charm pionit 
ovat vaihtaneet väriään muutamassa päivässä ja kukkineet ennätysvauhdilla.


Coral Charm ja takaa kurkistelee Karl Rosenfield. Kuva otettu 21.6.


Tilanne 23.6.


Coral Charmin värit ovat haalistuneet hetkessä.


Karl Rosenfied.


Joku on siellä pylly pystyssä Kallen kukassa.


Kalle ja enkeliperhoangervo.


Enkeliperhoangervo on kiva ilmava "pensas", joka on oikeasti perenna.
Kukat näyttävät pieniltä valkoisilta perhosilta. Tämä on yksi
lempiperennani.

Pioni Moon of Nippon. Pionikaaressa tämä on kukkinut ihan
kunnollisin kukin eli terälehdet auki.


Etukukkapenkissä Moon of Nippon on ollut koko ajan terälehdet 
hauskasti rullalla.


Jopa kukintojen lakastuessa tämä näyttää vekkulilta.


Tämän piti olla Karl Rosenfield. Ensikukinta näytti kuitenkin tältä.
Täytyy sanoa, etten ole kyllä yhtään pettynyt. Tämä on upea!

Googlailin ja päädyin siihen, että tämä voisi olla Nippon Beauty.
Ehkä, ehkä ei.


Kunnon hörhelöt pitää olla!


Mysteeripionin väri on todella hieno, syvän punainen.
Kamera ei pysty sitä oikeanlaisena tallentaa.

 



Marhanliljat kukkivat


Kesäkuu on kääntynyt loppupuolelle, ja marhanliljat alkavat pian olla parhaassa kukassa.
Marhanliljat ovat minulle pihan kasveista kaikkein tärkeimpiä ja rakkaimpia.
En edes osaa oikein sanoa mikä niissä niin itseäni viehättää. Ehkä niiden ujo tapa kukkia
kukat alaspäin roikkuen. Kukkien maltillinen koko. Mielenkiintoiset värit kukissa.
Hieno lehdistö, joka on asettunut selkeinä kiehkuroina varren ympärille. 
Aikainen kukinta. Ehkäpä kaikki nämä yhdessä tekevät marhanliljoista 
niin kiinnostavia ainakin omasta mielestäni.

Olen myös lisäillyt marhanliljoja sipulisuomuista ja siemenistä.
Vaaleanpunaisen varjoliljan siemenistä kasvattelin taimia seitsemän vuotta
ennen kuin näin niiden vihdoin kukkivan. Ei siis mitään hätähisten hommaa,
 mutta äärettömän mielenkiintoista.

Varjo- ja marhanliljat kuuluvat siis molemmat liljojen Martagon-ryhmään.
Marhanliljat ovat saaneet nimensä alkuperäisen risteytyksensä mukaan
eli varjolilja Lilium martagon ja täplälilja Lilium hansonii on risteytetty 
ja siitä on näppärästi saatu nimi marhan (martagon x hansonii).

Itselläni on varmasti todella vanhaa kantaa oleva se oranssinpunainen
marhanlilja. Olen saanut sitä sipulin tai pari äidin naapurissa asuneelta 
vanhalta mieheltä, jolla oli sitä mökillään. Tämä marhanlilja on välillä 
kokenut kovia pihassamme. Välillä se ei ole noussut  kunnolla ollenkaan,
välillä siihen on iskenyt harmaahome, välillä joku tietämätön puutarhuri 
on kaivanut sen turhaan ylös, kun on luullut sillä olevan joku hätä, 
välillä keväthallat ovat jättäneet jälkensä vanhukseen. Mutta aina se sieltä 
mullan alta kuitenkin nousee. Toisena vuonna runsaampana, 
toisena vuonna vähän kituliaammin. 
Mutta aina se on kaikista koettelemuksista selvinnyt!

Tänä vuonna vanha marhan ei ole oikein iskussa. Eikä se ole vielä edes
 avannut nuppujaan. Samoin viime kesänä siirtelemäni marhanliljat Arabian Night, 
Golden Morning ja Fairy Morning vähän jurovat. Samoin täplälilja
on ottanut hieman nokkiinsa. 

Jos jotain huonoa marhanliljoista pitää keksiä, niin niiden tuoksu ei kovin 
hivele nenää. Iltaisin, kun olen kastelukierroksella pihalla, marhojen tuoksahdus
on toisinaan aikamoisen mojova. Jos sitä jotenkin yrittäisin kuvata, niin lähinnä 
mieleen tulee pistävä kissanpissan tuoksahdus.


Marhanlilja Fairy Morning on hieman närkästynyt viime syksyn
 siirrosta ja kukkii todella matalana.

Marhanlilja Orange Marmalade on tällainen hieman erilainen
Martagon-lilja. Se on upean oranssi ja terälehdet ovat kuin 
vahatut. Sen perimässä on varjo- ja täpläliljan lisäksi myös
Lilium tsingtauensea, jolta se onkin perinyt paljon olemukseensa.

Orange Marmalade.

Orange Marmalade.

Marhanlilja Sunny Morning.

Sunny Morning muistuttaa erehdyttävän paljon vanhaa marhania.

Pionikaaressa kukkivat marhanliljat Claude Shride ja Gaybird kaikkein
runsaimpana.


Marhanlilja Gaybird.

Gaybird.

Marhanlilja Slate's Select.

Marhanlilja Claude Shride. Tämä on komea puolitoistametrinen hujoppi.

Claude Shride.

Claude Shride kasvokuvassa.

Valo vaikuttaa todella paljon Claude Shriden väriin. Auringossa se on hehkuvan 
punainen. Illalla hämärässä hurjan tumman viininpunainen. Tämä kuva on otettu
auringon mentyä puiden taakse piiloon, ja kukan väri pääsee oikeuksiinsa.

Vaaleanpunaiset varjoliljat nousevat takuuvarmasti joka vuosi.


 

18 kesäkuuta 2024

Kesäkuun puoliväli ohitettu


Kesä etenee hurjaa vauhtia, ja puutarha on täynnä tuoksuja ja värejä.
 Joka päivä on monenlaista kasvua ja nuppujen aukeamista tapahtunut ympäri pihaa.
Välillä tuntuu, ettei ehdi edes tarpeeksi ihastella kaikkea, 
kun on pakolliset puutarhahommat kuitenkin hoidettavana.
Itse nautin kyllä eniten siitä, kun saan kuljeskella pitkin pihaa kitkemisen
ja kompostin kääntämisen välissä, ja tutkia kasvun ihmettä siinä kaiken
touhuamisen lomassa. Jotenkin vain istuskelu ja joutenolo eivät sisälly minun 
puutarhasanastooni.

Tässä tunnelmia tältä päivältä ilta-auringossa.

Pellavalilja. Sen punainen on niin kirkas, että silmiin sattuu.
Näiden selviämisestä talven yli olen aina kovin ilahtunut.


Kaksi lempikurjenpolveani. Pinkki jalokurjenpolvi Patricia
ja violetinsininen tarhakurjenpolvi.


Penstemon grandiflorus. Tämän olen kasvattanut siemenestä
ja se selvisi ainokaisena talvesta. Tänä vuonna talvikylvöstä
sain useita taimia, joita olen istutellut tämän ympärille. 
Toivottavasti niistä saan lisää.


Idänunikon nuput ovat kuin rypytettyä silkkipaperia.


Punainen varjolilja.


Tänä vuonna varjoliljat avautuivat ennen
marhanliljoja.


Valkoinen varjolilja lehtosinilatvan kera.

On se vaan kaunis!


Marhanliljat ovat vasta alkamassa kukintaa.

Claude Shride ilta-auringossa.



Pionikaaressa kukitaan. Coral Sunset on jo vauhdissa, kun takana Coral Charm
vasta aloittelee. Red Charm on jo lähes kukkinut.

Coral Charmin takana keskenkasvuinen Karl Rosenfield
on komeilla nupuilla.

Coral Charm ja enkeliperhoangervo taustalla.

Toisen penkin idänunikko.

Lehtosinilatva ja idänunikko. Melkoinen väriyhdistelmä.


Aamulla kuvasin tämän valtavan raparperin varren.
 On siinä rapskulla kokoa!