Hatanpään arboretumissa

Eilinen perjantaipäivä valkeni aurinkoisena selkeän ja kylmän yön jälkeen. Koska työpäivästäni muodostuikin yllättäen suunniteltua lyhyempi, sain ajatuksen lähteä käymään Hatanpään arboretumissa ihailemassa taas syksyn upeaa värileikkiä. Asiaan vaikutti ehkä vahvasti myös se, että puhelimeni oli muistutellut minua kuvien muodossa viime syksyisestä retkestäni kyseiseen paikkaan. Ja muistin kuinka kaunista arboretumissa silloin näihin samoihin aikoihin olikaan! Mikä parasta sain oman siippanikin lähtemään mukaan. Ehkäpä hänen lähtöpäätöstään avitti enemmänkin lupaamani pullakaffeet arboretumin kahvilassa kuin ihanan vaimonsa seura. Mutta eihän sitä voi tietää...

Arboretum ei tänäkään syksynä tuottanut pettymystä. Sain kahlata keltaisissa lehdissä ja imeä niiden antamaa väriterapiaa itseeni. Alhaalta paistava aurinko kruunasi keltaisten lehtien hehkun. 

Pyhäjärvi, jonka rannalla arboretum Tampereella sijaitsee, oli melko tyyni. Se teki puistossa vaeltelusta huomattavasti mukavampaa kuin kovalla tuulella.

Pihlaja punastelee.

Ison perennapenkin keskellä kasvava kataja oli pukeutunut syksyn kunniaksi punaisena hehkuvaan villiviiniin.

Katajan juurella kukki syysasteri 'Patricia Ballard' kellastuneen enkeliperhoangervon vierellä.

Muutamia muitakin kukkijoita puistosta vielä löytyi: pensashanhikit, myrkkylijat ja esikot.

Vaahterat olivat jo tiputtaneet paljon lehtiä, mutta olivat silti vielä hyvin näyttäviä.

Tämä tiheästi kasvava "vaahterametsä" on hauskan näköinen. Kuvasin sitä molemmista suunnista. Näillä vaahteroilla on mielestäni virtaviivaisen upeat rungot.

Käkkyräinen tuohituomi on suorastaan veikeä ilmestys.

Valtavien puiden välissä kävellessä tuntee itsensä tosi pieneksi. Isot puut ovat jotenkin rauhoittavia. Olen vähän yllättäenkin löytänyt sisältäni innokkaan vanhojen puiden ystävän. Varsinkin niiden rosoiset, elämää nähneet rungot ja kippuraiset oksat kiehtovat minua kovasti.

Aurinko siilautui paikka paikoin varsin hienosti puiden lomasta.

Viime syksynä kävin tervehtimässä täällä tuurenpihlajaa, joka hehkui punaisena. Tänä vuonna se oli hieman kasvanut, mutta väritys oli huomattavasti maltillisempi. Hieno puu se silti on!

Kivikkopuutarhassa kartiovalkokuuset nojailivat rennosti toisiinsa auringonvalon heittäessä kultaisen hunnun niiden ylle koivunoksien läpi.

Keltaisella kyllästettyinä, mutta emme kuitenkaan kyllästyneinä (tai en nyt siitä toisesta kävijästä ole ihan varma), lähdimme kotia kohti.

 Viime syksyn arboretumretkelle pääset täältä.