Aamu- ja ilta-auringon leikkejä

Aamu- ja ilta-auringon leikittelyä on hauska seurata puutarhan kasveilla. Välillä piha on kuin joku keijukaisten satumaailma, ja monia yksityiskohtia täytyy oikein pysähtyä hartaasti ihailemaan. Pieniä hyönteisiä, avautuvia lehtiä ja nuppuja on kiva bongailla. Tekee sielulle hyvää hiljentää välillä vähän tätä nykyihmisen kiivasta tahtia ja kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin ympärillämme. 

Itse olen kovin ihastunut tähän tammen alla olevaan kohtaan ja siinä kasvaviin kasveihin. Aamuaurinko sai kohdan näyttämään jopa hieman salaperäiseltä. Sormivaleangervot, kotkansiipisaniaiset ja hopeatäpläpeippi ovat kasvaneet tuossa monta monituista vuotta yhdessä. Ja aina vaan joka ikinen kevät niiden yhdistelmä jaksaa minua ilahduttaa, kun kasvit alkavat nousta. Penkki on aika kuiva ison puun juurella, mutta se ei tunnu kauheasti häiritsevän muita  kuin hopeatäpläpeippiä, joka pysyy aika maltillisen kokoisena. Oma peippini on violetinlilakukkaista, Virosta löysin vaaleanpunakukkaista sen joukkoon. 

Vanhat 'Blushing Appeldoorn'it jaksavat nousta kukkapenkin vihreyden keskeltä uskollisesti joka vuosi. Niiden väritys on ihan huikea. Ne ovat muutenkin kiitollisia tulppaaneita, pysyvät pitkistä varsistaan huolimatta hyvin pystyssä. Aamuaurinko teki taikojaan niidenkin kanssa.

Vuorijumaltenkukat ovat alkaneet availla nuppujaan, jotka ovat kuin koruja. Jumaltenkukkien kukat ovat täynnä hienoja yksityiskohtia ja niiden väri yhdistettynä tuohon lehtien vihreyteen on varsin makoisa. Myös tummat kukkavarret tuovat oman hienon lisänsä kokonaisuuteen.

Kultatyräkki 'Purpurea'.

Isoimpia talven aikana tulleita menetyksiä ovat valtavan iso kultatyräkkini, jonka juurakossa myyrät tuntuvat myllänneen oikein urakalla, eikä siitä ole kuin pieniä alkuja näkyvissä. Samoin himalajantyräkkini, joka puski keväällä kummallista kasvua juureltaan, tuntuu kuolleen pystyyn. Onneksi sentään kultatyräkki 'Purpurea' on selvinnyt hengissä. Ja ihana metsätyräkki on myös hengissä ja voi hyvin. Sen väritystä jaksan ihailla läpi kevään. Mantelityräkkiä en ole saanut yrityksistäni huolimatta selviämään yhtä talvea pidempään.

Metsätyräkki.

Hieman samoissa sävymaailmoissa metsätyräkin kanssa on täpläkurjenpolvi 'Espresso'. Sen tummanvihertävän/ruskeiden lehtien ja vaaleanpunaisten kukkien muodostama yhdistelmä on sellainen, etten tänä päivänäkään tiedä pidänkö siitä vai en. Siksi se onkin hyvin loogisesti kukkapenkissä ihan paraatipaikalla.

Rosoesikko (Primula polyneura) nousee keväällä aina villatakkiin kietoutuneena. Sen karvaiset kukkavarret ovat aika huvittavan näköisiä.

Valkoinen särkynytsydän oli hätää kärsimässä tarhatyräkki 'Fen's Ruby'n yrittäessä jyrätä sen ihan kokonaan. Pelastin raukan tyräkin puristuksesta ja se alkoikin nostella sydämellisiä kukkavarsiaan alta aikayksikön.

Särkynytsydän ja taustalla kukkiva tarhatyräkki 'Fen's Ruby'.

Myös pinkki särkynytsydän aloittelee kukintaansa. Särkynytsydän on minun mielestäni tässä vaiheesssa kauneimmillaan, kun sydämistä osa on vielä supussa ja aukeavat pikku hiljaa vuoron perään.

Enkeliperhoangervon nupuissa keikkui pikkuruinen hämähäkki verkkoineen. Yritin olla häiritsemättä pikkukaveria kuvaamisellani. Tosin kovaa puhaltava tuuli taisi häiritä sitä minua enemmän.

Enkeliperhoangervon vierellä kasvavan nuokkusara 'Majken'in nimensä mukaisesti nuokkuvat tähkät ovat todella kauniita.

Joka kevät seuraan suurella mielenkiinnolla ukkolaukkojen nuppujen kuoriutumista suojuslehdistään. Laukat ovat muutenkin mielestäni kaikin puolin hauskoja kasveja. 

Olen ollut enemmän kuin ihastunut tähän upeanväriseen liljatulppaani 'Purple Doll'iin. Väri on käsittämättömän hieno ja eri valoissa se muuntuu hienosti. Kukan muoto on myös kauneimpia, mitä olen tulppaaneilla nähnyt. Sen seuraan on istutettu liljatulppaani 'Elegant Lady'a, joka ei tietenkään ole suostunut kukkimaan samaan aikaan, niin kuin minä olen puutarhaunelmissani syksyllä haaveillut. Tai enhän minä edes voi olla varma mitä noista nupuista lopulta aukeaa!

'Purple Doll'.

Kasvihuoneessa leijuu taas sulotuoksu. Lukinlilja 'Sulfur Queen' on avannut kukan paprikoiden seurassa. Sen väri on upea, pehmeän keltainen, ja siihen yhdistettynä nuo nielun vihreät viirut ja tummempi keltainen, nam! Tämä on viime kesän sipuleita, jonka talvetin kellarissa. Irrotin siitä sivusipulit maaliskuun alussa ja istutin sen uudelleen. Myös sivusipulit istutin erikseen. Kasvihuoneessa ne ovat olleet jo jonkin aikaa.

 

Terassilla daalia 'Totally Tangerine'lla on jo ensimmäinen iso nuppu. Viime postauksessani väitin sen olevan 'Skyfall'. Kasveja on niin paljon, että välillä menee itsekin niiden kanssa sekaisin😅

Monenlaista touhua riittää

Toukokuu alkaa painua loppupuolelleen. Puutarhan saatua vettä kaikki kasvu on suorastaan röyhähtänyt. Vuohenputket eivät ole kuivuudesta kauheasti kärsineet, mutta kyllä sade on saanut nekin kasvamaan ihan hulluna. Ja kun joka paikkaan en repeä, olen yrittänyt ummistaa silmiäni rikkaruohoilta ja keskittyä vain kaiken kauniin katseluun.

Türin tuliainen Primula x pruhonicensis 'Garryarde Guinevere' (tästä on olemassa niin monta eri kirjoitusasua, etten tiedä onko tämä ollenkaan oikea, mutta tällä nimellä esikon ostin) omaa aika hienostuneen vihreät lehdet ja erikoisen väriset kukat. Yhdistelmä on vähän hassu, mutta jotenkin kuitenkin tykkään siitä. Se pääsi tuurenpihlajan katveeseen kasvamaan.

Mies ajoi viikolla ensimmäistä kertaa nurmikon, ja sitä edelsi jokakeväinen taistelu mukulaleinikin kanssa. Se on levinnyt pihassamme joka puolelle ja on aika kiva keltainen väriläiskä, mutta aivan järkyttävä tapaus, kun nurmikkoa pitäisi alkaa leikkaamaan. Akkukäyttöinen leikkurimme tukehtuu oitis, eikä polttomoottorikonekaan sille kovin hyvin aikanaan pärjännyt. Mukulaleinikki kasvattaa niin tiiviin ja kosteana pysyvän kasvuston, että sen kanssa on ihan ihmeessä. Yksi keino on tietysti antaa sen kukkia ja kuolla itsekseen, mutta sitten nurmikko kärsii pitkälle kesään. Nytkin nurmikko on mukulaleinikin alta hetken aika karun näköinen. Tänä vuonna mies veteli mukulaleinikin ensin trimmerillä matalaksi, haravoimme paksun pehkun pois, ja sitten vasta ajettiin nurmikko. Näin aikaisin keväällä nurmikko toipuu kuitenkin paljon nopeammin kuin myöhemmin kesällä.

Kaulusdaalia 'Sunny Reggae't 20.5.26 ennen koulintaa isompiin ruukkuihin.

Kasvattien kanssa on tullut aikamoista tilanahtautta, kun kasvihuone on alkanut natista liitoksistaan. Niinpä olen tehnyt radikaaleja ratkaisuja ja siirtänyt osan kasvateista jo ulos. Yksi niistä on siemenistä kasvattamani kaulusdaalia 'Sunny Reggae't, jotka kylvin suoraan kasvihuoneeseen 28.3. Ne onnistuivatkin paljon paremmin kuin viimevuotiset 'Bishop's Children'it, joita yritin kasvattaa alkuun sisällä. Tosin nekin kyllä lähtivät paremmin kasvuun, kun pääsivät lopulta kasvihuoneeseen. Ja ne jopa kasvattivat kesän aikana ihan talvetettavan kokoiset juurakot.

'Sunny Reggae't pääsivät ulkoilmaan terassille tämän vuoden juurakkoina ostettujen daalioiden seuraan. Osa pienemmistä jäi vielä varmuuden vuoksi kasvihuoneen turviin. 'Skyfall'issa on jo iso nuppu!

21.5.26

Marhanlilja 'Marhan'in sipulisuomukasvatukset ovat puskeneet piippaa pinnalle. 12.5. laitoin ne multiin ja ulos. Ne eivät ole turhia aikailleet kasvuunlähdössään. Multani on aika eksoottisen näköistä, kun minulla oli käytössä sisäkasveille tarkoitettua omaa bokashisekoitusta. Sinä on perliittiä, savirouhetta, lecasoraa ja kaarnaa sulassa sovussa. Onpahan liljapienokaisilla läpäisevä kasvupohja.

Talven ritarinkukista oli osa kasvanut sisällä jo niin hurjiin mittoihin, että päätin viedä nekin kasvihuoneeseen. Osa oli kasvattanut lehtiä vähän huonommin, mutta katsotaan innostuvatko kasvariin päästyään paremmin. Ihan ulos en hirvinnyt niitä vielä jättää. 

Eilen lauantaina tein töiden jälkeen vielä neljän tunnin puutarharupeaman ja olin sisälle palatessani niin puhki, että jopa vaatteiden riisuminen tuntui ylivoimaiselta. Ehkä voisi lopettaa hieman aikaisemmin, mutta kun tekemistä vaan on niin paljon. Varmasti monelle puutarhaihmiselle hyvin tuttu tunne.

Eilisen ohjelmaan kuului kellarissa talvehtineiden daalioiden raahaus pihalle ja niiden ruukutus tai maahan laitto. Joka kevät jotenkin yllätyn juurakoiden määrästä. Hyvin olivat juurakot selvinneet talvesta ja kaikki olivat hengissä. Tai ainakin päällisin puolin näytti siltä. Muutamassa juurakossa ei näkynyt vielä kasvua, mutta nekin olivat ihan kiinteitä ja hyväkuntoisen oloisia. Sääennusteet lupailivat viileneviä ilmoja, joten nähtäväksi jää joutuuko tässä vielä virittelemään harsoja daalioilleen.

Honkadaalia 'Verrone's Obsidian'in komea juurakko.

Pörriäinen pölyttämässä omenapuu 'Huvitus'ta.

Omenapuut ja marjapensaat kukkivat lupaavasti. Pörriäisiäkin on onneksi jonkin verran liikkeellä. Meillä jäivät omenapuut leikkaamatta nyt keväällä, joten täytyisi kesällä muistaa tehdä sekin talkoo.

Ihanat kellukat ovat jo nupulla. Pidän niistä erityisesti juuri tässä vaiheessa, mutta tietenkin myös kukkivana. Ne ovat myös pörriäisille kovasti mieleen.

Sitten vielä vähän tulppaaneista. Minä puusilmä väitin jo kiven kovaan, etteivät liljatulppaani 'Ballerina't nouse ollenkaan 'Vendee Globe'ien välistä. Mutta kas, kunhan avaa silmänsä ja oikeasti katsoo, niin onhan sieltä niitä tulossa. Tai en tiedä mitä on tulossa, sillä nuo punaiset eivät kyllä ihan 'Ballerina' -tulpuilta näytä. Mutta tulppaaneja nyt kuitenkin!

Yhdessä 'Vendee Globe'n kukassa oli eräänä aamuna joku pylly pystyssä jalat taivasta kohti. Sieltä kömpikin sitten hetken perästä tällainen kaunotar, joka sivusilmäili minua epäluuloisena. Se lienee kultakuoriainen. Niitä tuntuu pörisevän puutarhassa nyt enemmänkin.

Myös narsissi 'Gigantic Star'ien joukosta punnersi esiin lisää näitä 'Slawa' -tulppaaneja, joiden pelkäsin jo olleen kokonaan myyrien ruokalistalla. Ilmeisesti tällainen sekaistutus narsissien kanssa voisi olla yksi keino harhauttaa myyriä, vaikka en kyllä siihenkään jaksa oikein uskoa. Ehkä kyseessä oli vain hyvä tuuri, tai sitten vierestä syödyt 'Light and Dreamy' -tulppaanit olivat parhaimman makuisia.

Ison kukkapenkin tulppaani-istutuksesta voisin todeta, ettei visio aina ihan vastaa toteutuvaa todellisuutta. Siirsin ja väljensin viime kesänä näitä marhanliljoja, ja fiksuna ajattelin laittavani tulppaaneja niiden väleihin, kun multa oli sopivasti löyhennettyä. Kun tulppaanithan kukkivat aikaisin. Hah hah, myös marhanliljat ovat aikaisia, ja nehän melkein jyräsivät minun tulppaanini. Minulla on nyt siis piilotulppaaneita. Mukana 'Red Impression', 'Daydream', 'Beauty of Apeldoorn' ja 'Apeldoorn's Elite'. Näitä kauriit keväällä kävivät innolla napsimassa ennen kuin sain ne verkotettua.

Jos eivät 'Ballerina'ni näytä oikeilta, niin eivät myöskään nämä Triumph-tulppaani 'Princess Irene't näytä ihan siltä miltä pitäisi. Se on lempitulppaanini ja väitän tuntevani sen aika hyvin. Näissä ei ole merkkiäkään terälehtiin kuuluvista burgundinpunaisista lieskoista, vaikka ovathan nämäkin todella kauniita.

Itseasiassa noissa edellisen kuvan tulppaaneissa on paljon samaa näköä kuin näissä nyt jo kukintansa loppupuolella olevissa 'Apricot Foxx' -tulppaanissa (kun ne olivat vielä kunnolla kukassa). Niidenkin joukkoon on eksynyt joku tunkeilija. Vaikka pidänkin voimakkaista väreistä, on tuo tunkeilija minullekin jo liian räikeä. Tai ehkä se on vain tuo värityksen "risaisuus", josta en niin välitä. Kummallisia juttuja nämä tykkäysasiat.

Ripsureunatulppaani 'Perth' on avannut nuppunsa, joita jo aikaisemmin esittelin. Onhan tämä nyt varsinainen hörsylä, mutta tykkään. Se on matala, mutta näkyy kyllä todella kauas.

Vuohenputket ovat riehaantuneet tänä keväänä oikein urakalla, kuten kuvasta näkyy. Niiden keskeltä ponnistavat vanhat keisarinkruunut, jotka ovat marhanlilja 'Marhan'in tavoin minun aarteitani. Keisarinkruunujen rusehtavat, tiheälehtiset ruusukkeet on helppo tunnistaa.

Narsisseilla on jotain salaista meneillään kylmänkukkien siemenröyhyjen kanssa. Ostin muutaman eri värisen uuden kylmänkukan keväällä, kun pelkäsin myyrien syöneen kaikki vanhat. Onneksi niitä kuitenkin muutamia nousi suureksi ilokseni.

Yksi ainoa keisarinpikarililja 'Lutea' suostui kukkimaan.

Rotkolemmikki kukkii tammen alla. Se hopeisten lehtien ja hempeän vaaleansinisten kukkien yhdistelmä on todella raikas.

Jumaltenkukissakin on jo nuppuja. Yllä vuorijumaltenkukat ja alla isojumaltenkukka. Nyt on paljon ihailtavaa ja odotettavaa puutarhassa!

 

Posliinikukkien kevätkuulumisia

Kevätaurinko on saanut vipinää aikaan puutarhan kasveissa, mutta myös sisällä on alkanut olla uudenlaista kuhinaa. Enkä nyt puhu ripsiäisistä. Paikalle saapunut torjuntaötököiden armeija on selvästi tilannetta taas hetkeksi rauhoittanut. Onneksi harva posliinikukka kuuluu ripsiäisten suosikkikasveihin. 

Vanha rouva Hoya carnosa eli isoposliinikukka on kuistilla pyöräyttänyt muutaman kukan. Onneksi vain muutaman, koska sen tuoksu on minulle ihan liikaa. Tuoksu on vahvimmillaan öisin ja silloin se ei minua onneksi niin haittaa. Rouva carnosa tyytyy kovin huonoon hoitoon ja porskuttaa hengissä, vaikka sen kastelu on vähän sinne päin, eikä aina edes sitä. Sen ruukku taitaa olla tupaten täynnä pelkkää juurakkoa. Täytyisi varmaan riipiä se irti amppelistaan ja vaihtaa mullat, mutta ei millään raaskisi isoa kasvia alkaa kiusaamaan.

Isoposliinikukka eli Hoya carnosa.

Hoya 'Viola'.

Hoya 'Viola' kukki minulla ensimmäistä kertaa, vaikka se on ollut minulla jo vuosia ja olen sitä pätkinytkin monta kertaa. Ehkä pääsy aamuaurinkoon itäikkunalle teki temput ja sai sen kukkimaan. Valo on posliinikukkien kukinnalle hyvin tärkeä elementti. Vaikka 'Viola'n ensimmäinen kukinto olikin tuollainen harva huiskula, otan sen kiitollisena vastaan. Ensimmäinen kukinta on on aina jonkinlainen virstanpylväs, vaikka moni posliinikukka ei kuki koskaan. Ja itse kyllä pidän posliinikukista lähinnä niiden kauniiden lehtien takia. Mutta eihän kukat nyt koskaan voi huono asia olla. 'Viola'lla on todella isot ja kauniisti suonittuneet lehdet. Isosta kasvista sain kuvaan niistä vain ylimmät, koska 'Viola' on tosi ahtaassa rakosessa ikkunalla.

Hoya 'Viola'.

Hoya callistophylla.

Hoya callistophylla on kukkinut koko kevään ahkerasti. Nyt se on tehnyt kukkia jo ylemmäskin varteensa. Aikaisemmin kun manasin sen kukkien olevan aina tyvellä piilossa. Ehkä se kuuli jupinani ja otti opikseen. Tämä kuva on taas kyllä kukinnoista sen tyveltä, koska sinne se edelleen mieluiten kuitenkin näitä kukintojaan värkkää.

Edessä Hoya finlaysonii 'Naeva' ja taustalla Hoya crassipetiolata.

Hoya finlaysonii 'Naeva', jonka lehtiä suuresti ihailen, teki minulle myös kukinnon. Täydellisen pyöreän pallon, jonka väritys saa suussa maistumaan suklaan ja vaniljan. 'Naeva' on myös itäikkunalla, vähän kauempana ikkunasta, mutta kasvilampunkin alla. Kukinnosta huomaa, että 'Naeva'lla ja H. callistophyllalla on jotain sukulaisuutta geeneissään, koska samoja piirteitä on kovasti havaittavissa.

Hoya finlaysonii 'Naeva'n kukinto sekä kirkkaammassa että vähän hämärämmässä valaistuksessa. Se on kyllä kaunis!

Eivätkä 'Naeva'n lehdetkään jää kovin kauas kakkoseksi kukinnon taakse. Sillä on hyvin paksut ja voimakkaasti suonittuneet lehdet. Kuin dinosauruksen nahkaa. Vaikka en ole kyllä koskaan dinosaurusta nähnyt, saati silitellyt. Jotenkin 'Naeva'n lehdistä vaan tulee joku jurakausi mieleen. 

Hoya finlaysonii 'Naeva' vielä koko komeudessaan. Näitä luikertelevia posliinikukkia on ihan älyttömän vaikea kuvata nätisti. Saati sitten asetella tukeensa jotenkin järkevästi tällaista jäykkävartista piiskaa. Tuo kukintopallero näyttää aika hauskalta keikkuessaan yksinään tuolla lehdettömässä varressa.

Aikaisemmin H. finlaysonii 'Naeva'n taustalla vilahtanut Hoya crassipetiolatakin on saanut toisen kukinnoistaan auki. Se on kukkinut myös ahkerasti läpi kevään. Sen kukat tuottavat ihan järkyttävät määrät tuota tahmeaa mettä, joka sotkee sen lehdet ja kaikki muutkin paikat. Itäikkunalla sekin on tuntunut viihtyvän hyvin, vaikka välillä aamupäivän aurinko saattaa olla hyvinkin paahtava.

Hoya merrillii.

Hoya merrillii pääsi kuistin ikkunalle amppeliin, ja se kiitti kauniisti kukkimalla myös ensimmäistä kertaa. Sillä on hyvin kaunis kukinto, jota en muistanut koskaan kuvata paremmassa valossa. H merrillii on näitä paksulehtisiä ja jäykkävartisia posliinikukkia, jonka olen väkisin kieputtanut amppeliinsa.  

Hoya merrillii.

Ikikukkija Hoya praetorii.

Periksiantamattomuuden perikuva Hoya praetorii jaksaa pistää minulle hanttiin. Se on ihme kasvi, joka haluaa vain kukkia koko ajan. Se ei ole kovin iso, ja haluaisinkin sen kasvavan. Siksi hermostuin sen jatkuvaan kukintaan ja katkoin sen kaksi kukkarankaa, kun se oli taas kerran kukkinut. Se ymmärsi yskän ja teki kaksi lehteä. Mutta entäs sitten? No, sehän alkoi tietysti kasvattaa taas kukintorankaa! Argh!!!!

Hoya multiflora SV406.

Uusimpia tulokkaita posliinikukkieni joukossa ovat maaliskuussa hankkimani Hoya multiflora SV406 ja Hoya decipulae. Molemmissa olivat jo nuput valmiina tullessaan, joten niistä en voi ottaa itselleni kunniaa. Ihme, että nuput eivät pudonneet postin kyydissä. Kummallakin on hienot, hieman erikoisemmat kukat, ja näitä odotan kyllä innolla.

Hoya decipulae.

Tällaiset olivat viimeisimmät posliinikukkien kuulumiset. Olipa kiva välillä kirjoitella niistäkin!