Näytetään tekstit, joissa on tunniste juurrutuslaatikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juurrutuslaatikko. Näytä kaikki tekstit

15 lokakuuta 2026

Santtuvauvoja

Kasvit ovat tunnetusti lähellä sydäntäni, niin ulkona kuin sisällä. Syksyn alkaessa toden teolla kiristää otettaan, ja ulkokasvien kanssa hörhöilyn sen myötä luonnollisesti vähennyttyä, minun oli talven varalle keksittävä oheistoimintaa kasvien saralla. Joten minäpä innostuin sitten tilaamaan itselleni pikkuisia santtuvauvoja. En ole koskaan ollut erityisen ihastunut saintpaulioihin, vaikka onhan minulla niitäkin vuosien saatossa ollut useampiakin. Iän karttuessa huomaan kuitenkin monien tällaisten "mummukasvien" eli kasvien, joita muistaa vanhemmilla sukupolvilla nähneensä, nousevan omalla kiinnostusasteikolla aina vaan ylemmäs. 

En edes osaa sanoa, mistä sain tämän saintpaulia-ajatuksen päähäni, mutta minä en kauaa asiaa pohtinut, vaan pistin toimeksi ja tilauksen vetämään Plantaria Flowersiin. Jostain kumman syystä kuvittelin, että kasvit tulisivat Saksasta, mutta ne tulivatkin ihan Portugalista asti. 

Tilaaminen onnistui helposti ja tilausvahvistus tuli nopeasti. Ainoa mutka matkaan tuli, kun unohdin mainita tilaukseen haluamani maksutavan eli Paypalin. Tilausvahvistuksessa sanottiin kestävän vuorokauden, kun he varmistavat kaikkien tilaamani kasvien saatavuuden, ja sitten heiltä tulee tieto summasta ja maksuohjeet. Kun niitä ei alkanut kuulua, luin tarkemmin tilauslomakkeen täyttöohjeet ja huomasin oman mokani. Pistin perään sähköpostia, ja heiltä tuli vastaus ja Paypal-maksupyyntö hyvin pian. 

Tilauksen lähdettyä Suomea kohti sain sähköpostilla koodin, jonka avulla pystyin seuraamaan paketin kulkua. Sähköpostissa oli myös kuva paketista ja sen sisällöstä sekä ohjeita juurruttamiseen ja pikkutaimien käsittelyyn. Paketti viipyi matkalla noin viikon verran, mutta täytyy sanoa, etten ole varmaan koskaan saanut niin hyvin pakattuja ja säilyneitä kasveja kuin ne olivat. Laitoin perään kiitokset sähköpostilla, ja heiltä vastattiin ja luvattiin apua jatkossakin, jos tulee kysyttävää. Näin homman pitäisi toimia!


Tässä koko tilaukseni paketista purettuna. Tilasin neljä pikkutainta ja yhdeksän lehteä. Yksi pikkutaimi ja yksi lehti tulivat kaupanpäällisinä. Tilasin lehtiä yhdet kappaleet, mutta kaikkia oli kaksi (paitsi lahjalehteä). Plantaria Flowersin sivuilla sanottiinkin, että he usein lähettävät kaksi lehteä ihan varmuuden vuoksi. Ihmettelin kuinka hyväkuntoisina lehdet minulle saapuivat. Ne olivat kovia, eikä niissä ollut minkäänlaista vauriota näkyvissä pitkästä matkasta huolimatta. Myös pikkutaimet olivat oikein pirteässä kunnossa.

Tässä tilaukseni:

Lehdet

  • Amadeus (K. Morev)
  • EK-Peruvian Lily
  • EK-Roses for Mermaid
  • EK-Dance of Water Lilies
  • KO-Orel Lady
  • LE-Eugenia
  • NK-Happiness Exists!
  • PT-Larisa
  • PT-Rosalyn
  • Pastel Glitter (LLG/D. Herringshaw) (lahja)
Pikkutaimet
  • LE-Banana Dessert
  • LE-Vega
  • RM-Isabella
  • AV-Extasy
  • RS-Entertainer  (lahja)
Kaikki nuo kirjaimet kasvien nimien edessä ovat aina tunniste kasvattajien nimien etukirjaimista. Nämä saintpauliat ovat venäläisten ja ukrainalaisten kasvattajien risteytystyön tuloksia.



Sähköpostissa tuli todella hyvät ohjeet saintpaulioiden lehtien juurrutukseen, pikkutaimien kanssa toimimiseen ja kaikkeen yleiseen kasvatukseen. Tulostelin myös tilaukseni kasvilistan värikuvineen, jotta voin fiilistellä, mitä voi olla odotettavissa, jos onnistun santtuvauvojeni kanssa. 



Saintpaulioiden lehdet pääsivät hikilaatikkooni juurtumaan. Leikkasin niiden varret 45:n asteen kulmaan poikki ja tökkäsin ne kosteaan vermikuliitti/perliittiseokseen hieman vinottain. Laitoin molemmat lehdet aina samaan ruukkuun, vaikka olisi tietysti ollut järkevämpää kokeilla laittaa toinen eri tavalla. Se olisi varmasti lisännyt huimasti onnistumisprosenttia. Mutta menin taas sieltä, missä sitä aitaa ei ole ollenkaan. Laatikon pohjalla on kosteaa lecasoraa ja kansi laatikon päällä varmistaa kosteuden pysymisen laatikossa. Kasvilamppu antaa pikkuisille runsaasti valoa yläpuolelta.

Pikkutaimet.

Pikkutaimet laitoin heti myös isompiin ruukkuihin. Se olikin helppo tehtävä, sillä ne olivat aika pienessä multapaakussa, jolle oli näppärä tehdä sopivan kokoinen kolo isompaan multatilaan ja upottaa sinne. Tein santuille kasvupohjan mullasta, perliitistä, lecasorasta ja biohiilestä. Laitoin ne uusissa ruukuissaan tuollaiseen kasvatusalustaan, jonka pohjalle olin laittanut kasteltua lecasoraa pitämään kosteustasapainoa yllä. Mitään kantta en niille kuitenkaan laittanut. Täytyy seurailla kuinka ne meille sopeutuvat. Niillä oli tullessaan nuo altakasteluun soveltuvat narusysteemit paakuissaan. En kuitenkaan ainakaan vielä ottanut niitä käyttöön, mutta sitäkin voisi kyllä joskus kokeilla. 


Pikkutaimet uusissa ruukuissaan.

Otin muutaman lajikkeen valmiina pikkutaimina ihan siitä syystä, että jos kaikki menee lehtien juurrutuksessa pieleen, on minulla edes muutama kasvi hengissä. Tai ainakin toivon niin!


Terhakoita taimia.
Etualan 'Vega' on jo aika iso.


Tämmöisen hullutuksen minä nyt sain tällä kertaa päähäni. Ihan mielenkiinnolla odotan onnistunko tuossa lehtien juurrutuksessa vai saanko kaapia ne kompostiin. Jos näistä santuista ei tämän jälkeen kuulu enää mitään, voitte vetää asiasta omat johtopäätöksenne...



09 lokakuuta 2025

Juurrutuslaatikoiden tyhjennystä

Tehdäänpäs pieni kurkistus huonekasvien maailmaan tässä talven kynnyksellä. Osa meidän huonekasveista viettää kesän ulkona. Sisälle jäävät ovat kesän vähän heitteillä, kun emäntä keskittyy puutarhassa hyörimiseen. Mutta onneksi ainakin posliinikukat ovat kohtuullisen sitkeitä, eivätkä ihan pienistä unohduksista piittaa. Tosin niistäkin löytyy varsinaisia hienohelmoja, jotka kyllä heti osoittavat pienenkin laiminlyönnin jälkeen mieltään. Posliinikukkia en ole uskaltanut jättää kesällä ulos, vaikka olen niitä välillä vienyt sinne suihkuteltaviksi.
Osa posliinikukista on kasvanut niin isoiksi, että niitä on välillä pakko pätkiä. Ja joskus on kasveja leikattava alas tuholaisten takia. Ja sitten tulee pistokkaita. Niiden kanssa olen välillä ihan helisemässä. Toisinaan olen antanut ja myynyt niitä, mutta silloin olen selvästi kertonut meillä olevan ötököitä. Tosin pistokkaat ovat olleet yleensä niin eristyksissä, että niitä on kohtuullisen turvallista laittaa eteenpäin.
Pistokkaiden juurruttamiseen minulla on muutamia tällaisia läpinäkyviä muovilaatikoita, joissa on pohjalla lecasoraa ja sen verran vettä, että lecasora pysyy sopivan kosteana. Laatikot ovat hyllykössä, jossa on kasvilamput niiden yläpuolella.
Suoritin laatikoissa pientä inventaariota, kun ei ulkonakaan näe työpäivän jälkeen kovin pitkään enää puuhastella. Isoin laatikoista oli täyttynyt posliinikukkien pistokkaista, ja osa oli kasvattanut jo valtavat juuret lecasoraan. Laatikossa on juurruttamiseen sopivan kosteaa ja tasaisen lämmintä, ja kasvilamppu yläpuolella antaa kunnolla valoa. Eli siis aika mukavat oltavat pikku pistokkaille. Mutta nyt oli jo aika siirtää niitä ruukkuihin kasvamaan.

Juurrutuslaatikossa alkoi olla jo aika ahdasta. Siellä pötköttelivät sulassa sovussa hopealehtiset Hoya nicholsoniae 'New Guinea Ghost' ja Hoya carnosa 'Nova Ghost', vasemmassa yläkulmassa Hoya 'Sunrise', sen alapuolella pienilehtinen Hoya serpens ja vasemmassa alakulmassa Hoya deykeae. Oikeassa alakulmassa isolehtinen Hoya macrophylla (latifolia) 'Snow Queen' ja laatikon keskellä kapealehtinen Hoya linearis.

Hoya 'Sunrise'n pistokkaat olivat viettäneet laatikossa jo hyvän tovin ainakin juurista päätellen. Ja uutta kasvuakin oli jo näkyvissä. Juuret ovat hauskat, kun ne takertuvat todella lujasti noihin lecapalleroihin. Onneksi se ei haittaa. Istutan pistokkaat ruukkuihin lecapalleroiden kanssa. Pysyvät juuret hyvin ilmavina. Posliinikukat kun eivät niin kovin rakasta tiivistä kasvualustaa.


Hienosti valossa pinkkiä lehtiinsä saava Hoya nicholsoniae 'New Guinea Ghost' oli kasvatellut hieman maltillisemmin juuria, mutta pääsi silti sekin jo ruukkuun.


Hoya paucifloran pistokkaat olivat toisesta juurutusboksista. Niitä oli vaikea saada irti lecasta, kun juuret olivat jo niin massiiviset. Ihan näin kauaa ei pistokkaiden kannattaisi antaa juurtua, jos aikoo niitä siirtää. Tosin toisethan kasvattavat kasvejaan kokonaan lecalla tai seramiksella (savirouheella) täytetyssä ruukussa, joka puolestaan on suojaruukussa, jossa on vettä. Tätä tapaa kutsutaan semihydroksi tai passiivihydroksi. Minullakin kasvaa muutama kasvi sellaisessa, mutta en ole vielä ihan kokonaan ostanut sitä ajatusta.

Hoya 'Sunrise'n pistokkaat ruukutettuina. Laitoin kasvupohjaksi multa/leca/kaarna -seosta. Multa oli omatekoista bokashimultaa hieman "laimennettuna" kaupan mullalla.

Edessä Hoya pauciflorat ja Hoya serpens. Takimmaisena 'New Guinea Ghost' ja Hoya sigillatis (round leaves).

Juurtumassa olleet soihtuköynnösten pistokkaat pääsivät myös ruukkuihin. Edessä isosoihtuköynnös 'Carina' ja takana marmorisoihtuköynnös. 


Minikokoinen isosoihtuköynnös (Aeschynanthus speciosus) eli Borneon kaunotar se vaan jaksaa pakertaa kukkaa. Se on ollut juurtumassa juurikin tuossa edellä mainitsemassani semihydrossa eli ruukussa, jossa on seramista ja suojaruukussa, jossa on vettä pohjalla niin, että savirouhe pysyy koko ajan kosteana.

Osan näistä pistokkaista olen pätkinyt tosiaan ihan pakosta, kun olen joutunut leikkaamaan alas monia kasveja ripsiäisten takia. Pienempiä kasveja kun on helpompi tarkkailla tuholaisten varalta. Niitä on myös helpompi käyttää suihkussa, jolloin saa huuhdeltua öttiäisiä näppärästi pois. Harrastan myös aktiivista ripsiäisten listimistä ihan sormin. Kovia myrkkyjä en ole vieläkään valmis kasveihini lykkäämään.