Syyspuuhastelua sateessa

Kovin on ollut sateista. Tai ainakin siltä minusta on tuntunut, kun aina vapaapäivälle on sattunut sadepäivä. Tai jos ei ole satanut, minulla on ollut muuta ohjelmaa, joka on pitänyt minut pois kotoa. Muuten ei sade minua haittaa, mutta kun puutarhassa olisi vielä paljon puuhaa ennen kuin voi asettua niin sanotusti talvilevolle. Sateella puutarha on mielestäni hyvin kaunis. Rikkaruohotkin lähtisivät sateella paremmin irti, jos viitsisi könytä sadekamppeissa kukkapenkkejään läpi. 

Pisarointia espanjanunikon lehdillä.

Tämä kesä ei meillä daalioiden osalta ollut kummoinen. Suurin osa daalioista olivat meillä kesän ruukuissa. Maahan laitoin ainoastaan edellis- ja tämänvuotisia siemenistä kasvatettuja kesädaalioita ja vanhan tummanpunaisen längelmäkeläisen. Vanha rouva on ollut hyvin hidas käänteissään ja onkin vasta nyt saanut ensimmäisen kukkansa auki. En yleensä ole näiden hyvin kerrottukukkaisten daalioiden ystävä, mutta tämä on kyllä erittäin kaunis sekä väriltään että kasvutavaltaan. Sen väri sopii hienosti yhteen vierellä kasvavan purppuraheisiangervon kanssa. Nuppuja olisi tulossa vielä vaikka kuinka paljon. Toivottavasti sääennusteet nyt pitäisivät paikkansa ja saisimme hiukan enemmän aurinkoa, eikä tulisi hallaöitä.

On se kaunis!

Sadepäivänä on kiva puuhastella kasvihuoneessa ja kuunnella pisaroiden rummutusta kattoon. Olen yrittänyt pikku hiljaa tyhjentää kasvihuonetta, mutta tuntuu, että tavaramäärä vain lisääntyy, kun nostelen daalioita ja gladioluksia kuivahtamaan ennen sisälle tuomista. Meillä on vähän huonosti katoksia, joiden alle laittaa niitä kuivahtamaan, joten ne on yleensä tungettava kasvariin. Siellä on myös muita nostettuja sipuleita odottamassa istutusta. Siemenestä kasvatettuja perennoja, talvetuspaikkaa odottavia kärhöjä ja kesäkukkia löytyy myös. Nyt sain onneksi nuo loput rujot chilini katkottua ja napsittua podit sisälle kypsymään. 

Ruukkuja kasvihuoneessa nostellessani niiden alta löytyi muutama tällainen komea kaveri, jolla oli hieno violettiin vivahtava panssari. Toinen kipitti karkuun, mutta tämä yksilö jäi kuvattavaksi ja antoikin minun ottaa kuvia monesta suunnasta. Sille löytyi netistä nimikin: puistokiitäjäinen. Hyvin hyödyllinen puutarhurin apulainen, koska sen toukat syövät etanoita ja muita selkärangattomia.

Siemenestä kasvattamani kaulusdaalia 'Summer Reggae't kukkivat daalioistani kaikkein parhaiten sekä maassa että ruukussa. Olen laiska leikkaamaan pois kuihtuneita kukkia, joten sain niistä myös siemeniä. Aika vähän tuli vielä nuorien taimien kukkiin "kauluksia", mutta kyllä niitäkin osassa kukista jo näkyi. Siemenkasvatit ehtivät tehdä aika komeat juurakot kesän aikana, ja tarkoituksena on yrittää talvettaa nekin. Viime vuoden kesällä siemenestä kasvattamani 'Bishop's Children'ien juurakot talvehtivat ainakin todella hyvin.

'Summer Reggae'n komeita juurakkopalleroita.

Ihan yhtä hyvin ei mene minun ritarinkukkieni sipuleilla, jotka viettivät kesän terassilla ruukuissaan omenapuun alla. Jossain vaiheessa, kun vettä tuli taivaan täydeltä, pelkäsin niiden hukkuvan. Ne ovat olleet olleet jo monta viikkoa kasvihuoneen suojissa, mutta ilmeisesti pääsivät katon alle vähän liian myöhään. Varsinkin nämä kovan onnen 'Lady Jane't ovat saaneet oikein kunnolla siipeensä. Kolmesta vain yhdellä on enää kunnon juuret, kahdelta ne ovat mädäntyneet. Eivätkä tyvilevytkään näytä kovin hyväkuntoisilta. Sipulit kaikilla tosin ovat ihan kiinteitä, joten kuivahdettuaan kaikki kolme pääsevät varmaankin kellariin lepokautta viettämään. Muista ritarinkukista 'Chico' kukki jo, ja 'Wild Amazone'kin päätti alkaa työntää kukkavanaa levolle asettumisen sijaan. On nämä ihmeellisiä kasveja, ei voi muuta sanoa!

Kasvihuoneessa ovat vielä koristechili 'Bolivian Rainbow'n ja paprika 'Madame Paraplü'n siemenkasvatit. Bolivialaiset kukkivat kovasti ja yrittävät kasvatella podejaan syksyn viileydessä. Näissä on molemmissa näkynyt ripsiäisiä, mutta ajattelin silti ottaa ainakin pari kasvia sisälle talvetukseen. Jos ei muu auta, niin täytyy taas suorittaa alasleikkaus, niin saa tuholaiset paremmin kuriin.

'Bolivian Rainbow'n kukat ovat hienon väriset.

Siemenistä keväällä kasvattamani hopeaeukalyptus on ollut todella hidaskasvuinen. Kylvin sen sisällä helmikuun alussa ja annoin muutaman viikon kylmäkäsittelyn, siemenet itivät 26.2. ja koulin taimet 17.3. Kuvassa on siis kaksi tainta, jotka ovat olleet kasvihuoneessa 30.4. lähtien. Minulla oli tasan kaksi siementä. jotka kylvin, ja itävyys oli siis täydet 100 prosenttia!

 

Omenoita tuntuu tänä vuonna tulleen kaikille yllin kyllin. Meilläkin kesäomenapuista 'Huvitus' teki hurjan sadon, 'Pirja' ei ollut yhtä satoisa. Kuvassa on syysomenapuu 'Keltakaneli'n omenoita, joista tein omppohilloa. Ovat olleet todella puhtaita ja komeita omenoita. Näitä tykkään myös syödä ihan sellaisenaan. Niiden maku ja koostumus sopivat minun suuhuni. Lötköistä ja pehmeämaltoisista kesäomenoista en tykkää yhtään. Ihmettelenkin suuresti miksi olen itse halunnut kaksi kesäomenapuuta meille istuttaa. 

'Åkerö'n komea lapsi.

Kaikkein parhaimman makuiset omenat meillä tekee talviomenapuu 'Åkerö'. Ainoa huono puoli on, että sen omenat pitäisi poimia puusta raakana ja kypsytellä jossain sopivanlämpöisessä paikassa, jollaista meillä ei ole. Syönkin 'Åkerö'n pudokkaita usein pihalla puutarhahommia tehdessäni. Ne maistuvat raakoinakin minun suussani hyvältä. Tänä vuonna 'Åkerö' on tehnyt aika mahtavan kokoisia omenoita. Iltaisin terassille putoillessaan ne välillä säikyttelevät. On meinaan aikamoinen jysäys, kun tuollainen "pommi" putoaa puuterassin päälle!

Syksyn Avoimet Puutarhat 2026

Eilen sunnuntaina tuli käytyä kurkistamassa millainen tapahtuma on tämän vuoden uutuus eli syksyn Avoimet Puutarhat. Vihreän talon pihan Tanja oli meidän naapurustossa avannut puutarhansa, ja tokihan sitä piti käydä katsomassa. Tapahtuma-aika oli klo 15-20. Me olimme iltapäivällä kyläreissulla, mutta kotiuduimme hyvissä ajoin niin, että ehdin Tanjalle seitsemän jälkeen. Halusinkin ajoittaa vierailuni myöhäisempään iltaan, koska tiesin Tanjan laittaneen pihalle valoja, ja halusin tietysti päästä tunnelmoimaan syksyistä puutarhaa lyhtyineen. Syksyihminen kun sielultani vahvasti olen.

Vihreän talon pihaan saapuessani oli vielä valoisaa, mutta onneksi pikku hiljaa se kaivattu hämäräkin alkoi laskeutua, ja valot pääsivät oikeuksiinsa. Tanja oli tapansa mukaan tehnyt kauniita asetelmia rappusille, maahan ja pöydille. Kuviolyhdyt näyttivät erityisen hienoilta.

Olen käynyt Tanjan puutarhassa monta kertaa aikaisemminkin, mutta hämärässä kaikki näytti hyvin erilaiselta. Valitettavasti kännykkäni kamera ei pystynyt kovin hyvin hämärässä kuvia ikuistamaan.

Tanjalla on puutarhassaan vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone ja myös kesähuone, jossa oli tunnelmallista juoda iltateet makoisan porkkanakakun kera. Vieraskirjaan oli kertynyt ihan kivasti nimiä, ja vielä kellon lähestyessä kahdeksaa meitä vieraita oli paikalla useampia.

Kesähuone.

Kesähuoneen pöydällä oli vielä viimeisiä puutarhan kukkijoita.

Porkkanakakku oli todella hyvää!

Ilta oli yllättävänkin leppeän lämmin. Olin Tanjan puolesta tosi iloinen, että päivälle sattui poutasää. Vesisateessa puutarhafiilistely olisi varmasti jäänyt vähemmälle.

Kaariportti viiniköynnöksineen näytti valaistuna aika hauskalta. Se suorastaan kutsui pujahtamaan köynnöksen alta salaiseen puutarhaan. Ja kyllä siitä tulikin muutaman kerran pujahdettua.

Tässä vielä muutamia iloisia väripilkkuja ennen hämärän tuloa kuvattuna. Daaliat ja neilikkaruusu jaksoivat vielä kukkia syyskuisessa illassa, vaikka sade olikin jo vähän kurittanut daalioita.

Itselle vieraana jäi tästä kokeilusta ihan mukavat tunnelmat, mutta en olisi kyllä itse enää tässä vaiheessa vuotta jaksanut avata puutarhaa vierailijoille. Varsinkin, kun olen jo tyhjentänyt kesäkukkasia pois ruukuista ja muutenkin myllännyt joka puolella pihaa. Enkä yleensä itse laita edes minkäänlaisia syysistutuksia. Syksy on minulle jo jonkinlaista rauhoittumisen aikaa ja puutarhahommista luopumista. Vaikka onhan sitä touhua vielä jäljellä.

Saapa nähdä jatkuvatko nämä syksyiset Avoimet Puutarhat? Odotan mielenkiinnolla pihojaan avanneiden ihmisten kokemuksia.

Ruusuluento ja bokashijuttuja

Tiistaina meillä oli Tampereen Puutarhaseurassa tarjolla melkoista herkkua, kun myös täältä blogimaailmasta tuttu maisema-arkkitehti Saila Routio kävi kertomassa meille erilaisista ruusuista. Ja varsinkin David Austin -ruusuista, joista on saanut lukea jo hänen omassa Saaripalsta-blogissaan. Saila osoittautuikin melkoiseksi tietopankiksi, ja hänen todella sujuvaa ja asiantuntevaa jutusteluaan kuuntelin minäkin korvat höröllä, vaikka en mikään ruusuihminen olekaan. On aina yhtä ihanan innostavaa kuunnella ihmistä, joka puhuu jostain itselleen rakkaasta aiheesta!

Olemme Sailan kanssa "tuttuja" näin blogien välityksellä, mutta oli todella mukava tavata hänet ihan livenä. Kun illassa oli mukana myös toinen blogimaailmasta tuttu Saila (Kivipellon Saila -blogista), illastahan kehkeytyi vallan mainio. 

Kivipellon Saila toi minulle seuran iltaan mukanaan valtavan ison taimen siroukonhattua, jota olin ihastellut hänen blogissaan. Olen niin onnellinen tästä "pikkuisesta"😍

Vastakohdathan täydentävät toisiaan, joten ruusuista voidaankin sitten sujuvasti siirtyä bokashiin...

Bokashikakku kumottuna kottikärryyn.

Olen jo alkanut tyhjennellä kesäkukkien ja tomaattien ruukkuja talvea varten. Niistä tullut "käytetty" multa onkin vallan mainiota tavaraa bokashin multatehtaaseen. Katkon taimet ja kippaan ruukut kottikärryyn. Hajotan paakut ja ravistelen loput mullat taimen tyngästä kiinni pitäen. Muuten kivaa puuhaa, mutta olen yleensä yltä päältä mullassa tämän touhun jälkeen.

Bokashiämpärini onkin saanut olla tekeytymässä melkein koko kesän, koska olen kuskannut biojätteet keittiöstä pihan perälle lämpökompostoriin. Tästä on ollut seurauksena se, ettei minulla ole ollut kovin paljoa bokashinestettä kasveille lannoitteeksi. Tekeentymässä ollut ämpäri ei enää viime aikoina paljonkaan nestettä luovuttanut. Se on yleensä merkki siitä, että on hyvä aika tehdä multatehdas. Tätä ämpäriä olin alkanut täyttää 1.3.

Bokashi sekoitettuna multaan.

Tein multatehtaat suoraan ämpäreihin. Laitoin pohjalle kerroksen vanhaa multaa, sitten sekoittelin bokashimassaa mullan kanssa välikerroksiin, ja pinnalle hajulukoksi vielä kerros pelkkää multaa. Yllättävää kyllä näin tehtynä multatehdas on lähes hajuton. Ja minun nenääni tuo tekeentynyt bokashimassa on sellaisen miellyttävän happamankirpeän tuoksuinen. Jos se haisee pahalle, ei prosessi ole onnistunut. 

Valmiit multatehtaat.

Multatehdasämpärit nostin keittiöön tekeentymään. Joskus ne ovat meillä kellarissa, mutta siellä on sen verran viileämpää, että multaantuminen on hitaampaa. Keittiön lämmössä ämpärilliset multaantuvat todennäköisesti jo parissa viikossa ja voin viedä ne kasvihuoneeseen odottamaan kevättä. Vanhat kissaverhot sidoin taas tiiviisti ämpärien päälle suojaamaan harsosääski-invaasiolta, joka muuten olisi ihan vääjäämätön.

Sitten toivotaan, ettei ihan kauheasti tule yllätysvieraita käymään. Multatehdasämpärit keittiön nurkassa herättävät aina mielenkiintoista keskustelua ja saan osakseni kummeksuvia katseita, mutta olen siihen jo aika lailla tottunut. Talossa talon tavalla!

Syyskuun siniset kaunottaret

Tämän perennan kohdalla totean, että meidän kasvukausi on ihan liian lyhyt. Syksyn odotetuimpia kukkijoita on huikaisevan sininen kaunotar, joka ei aina ehdi meillä kunnolla kukkia. Ametistiukonhattu 'Arendsii' on mahtava perenna, jonka soisi yleistyvän puutarhoissa. Muutenkin ukonhatut ovat jotenkin jääneet unholaan, eikä niitä monikaan halua kasvattaa. En tiedä johtuuko se siitä, että niistä puhuttaessa ensimmäisenä aina nousee esille se fakta, että ne ovat todella myrkyllisiä. Niitä käsitellessä suositellaan hanskojen käyttöä. Itse olen vielä hengissä, vaikka olen ukonhattuja paljain käsinkin käpistellyt!

Ametistiukonhatut ovat vielä kovin nuppuisia, mutta onneksi muutama varsi on jo avannut kukkiaan. Nuputkin ovat muuten todella kauniita. Varret huitelevat yli puolessatoista metrissä. Ne eivät tukea kaipaa, sillä ne ovat erittäin rotevia. 

Nupuilla on aika tiukka ilme ennen avautumistaan.

Ja ametistiukonhatun kukat ovat muuten oikeasti isoja ja näyttäviä. Vertailukohteena minun käteni ja rentoukonhatun kukat. Pidän myös siitä, että eri valaistuksissa kukkien väri muuttuu sinisestä purppuraisen violetiksi.

Rentoukonhatun kukat ovat aika pieniä verrattuna
ametistiukonhatun kukkiin.

Toinen myöhäiskukkija pihan perällä on safiirikiurunkannus 'Graigton Blue'. Ostin sen keväällä puutarhaseuran taimipäiviltä, jolloin siinä oli muutama pikkuruinen kukinto. Se on kasvanut kesän aikana ihan valtavasti ja se alkoi kukkia uudelleen elokuun lopulla hyvin innokkaasti.

Safiirikiurunkannus näyttää aika kivalta aamuauringossa purppuraheisiangervo 'Little Angel'in ja ohotanmarunan seurassa. Toivottavasti se selviää talvesta ja ilahduttaa taas ensi kesänä.

On se todella sininen!

 

Kasvihuoneen tyhjennystä

Chilit 'Aji Mango', 'Cherry Bomb' ja 'Bishop's Crown'.

Syksy painaa päälle ja yöt alkavat olla viileitä. Meillä on jo koettu muutamia hyvinkin kylmiä lämpötiloja öisin. Pahimmillaan ollaan käyty melkein pakkasen puolella. Tänään napsin kasvihuoneesta kaikki loput paprikat sisälle, ja keräsin myös kaikki kypsät chilit. Osa chileistä jäi vielä kasvihuoneeseen. Katkoin niistä kuitenkin hieman latvoja, jotta raakileet kypsyisivät paremmin. En tiedä onko moisesta apua, mutta toivottavasti.

'Aji Mango' -chilit.

Raakileita on vielä tosi paljon, mutta en aio kyllä tuoda kasveja sisälle, koska kasvihuoneessa on ollut ripsiäisiä ja niitä pahuksen yökkösentoukkia, jotka onneksi kyllä katosivat kesällisen suihkutusoperaationi ansiosta. Sen jälkeen en nähnyt enää yhtään toukkaa, mutta chilien lehdet ovat edelleen aika karun näköisiä. Katsotaan minkä verran chilejä ehtii vielä kypsyä.

Myös 'Bishop's Crown'it alkoivat vihdoin saada jo väriä.

Tein paprikoiden kypsyttyä tuossa aikaisemmin elokuulla sellaista etikkasäilykettä, johon laitoin ihan muutaman rinkulan myös noita ensimmäisiä kypsyneitä chilejä. Olen syönyt näitä säilöttyjä paprikoitani leivän päällä jo pitkään, mutta vasta tänään tuli vastaan ensimmäinen chilirinkula, ja suuni oli tulessa. Pakko oli vedet silmissä juoda vähän maitoa päälle saadakseni poltteen edes hieman laantumaan suussa ja nielussa. Jestas sentään, melkein oli vedet silmissä! Ja näiden piti olla mietoja chilejä. Ei minusta kyllä chilien ystävää saa millään!!!

Kasvihuoneessa on viettänyt syyskesän eloaan myös joskus kesällä Kukkatalosta ihan heräteostoksena hankkimani pelargoni 'Vancouver Centennial', joka oli tietysti alkuun ihan ulkona terassilla. Nyt sekin pääsi sisälle. 

Ihastuin 'Vancouver Centennial'in lämpöisensävyisiin, hyvin kauniisiin kukintoihin ja hauskoihin lehtiin, jotka eroavat hyvinkin paljon tavallisen pelargonin lehdistä. Eikä tuo kukkakaan kyllä ihan tavanomaiselta näytä.

Sisällä otetussa kuvassa kukkien hieno oranssiin taittuva sävy pääsee paremmin oikeuksiinsa. On se vaan todella nätti kasvi. Saapa nähdä kuinka hyvin se sisällä viihtyy.

Ritarinkukkani viettivät kesän ulkona terassilla omenapuun katveessa. Nyt ne ovat kasvihuoneessa kuivahtamassa ja odottamassa sisälle pääsyä. Spider- eli hämähäkkiryhmän amaryllikseni 'Chico' ei suostunut joulukuun kahden kukkavarren kukinnan jälkeen kasvattamaan oikein missään kohtaa kunnolla lehtiä, ja se päättikin sitten kukkia näin alkusyksystä lepojakson sijaan. No, mielikseenhän tuota kukintoa nyt katselee, mutta vähän pelottaa, kuinka lepojakson kanssa sitten käy. 'Chico'n sipuli on kyllä iso ja kiinteä, joten voisi kuvitella sen jaksavan jatkaa eloaan vielä kukinnan jälkeenkin. Pääsenpähän taas testailemaan ja kokeilemaan!

'Chico'n kukkavarsi venyi taas huimiin mittoihin. Se on varmasti melkein metrinen hujoppi, mutta pysyy hienosti pystyssä ilman minkäänlaista tukea.

 'Chico'lla on minun silmääni kovasti miellyttävät kukat, joissa on hienostuneet värit ja ilmava olemus. Pitkät heteet lisäävät hämähäkkimäistä vaikutelmaa kapeiden terälehtien lisäksi. Todellinen kaunotar!