Tulppaaneja, narsisseja ja vähän muitakin kukkijoita

Ihan ensimmäiseksi piti tähän laittaa fritillaria 'Sunset'in kuva. Se aukaisi vihdoin nuppunsa, ja minä olen käynyt sen luona huokailemassa ihastuksesta monta kertaa päivässä. Mikä väri! Ja tuo oranssi ikään kuin toistuu noissa päällilehdyköissä. Näitä pitää saada lisää. 

'Sunset'ien kanssa oli vähän sama juttu kuin aikaisemmin kukkineiden fritillaria 'Early Fantasy'jen kanssa eli osa jäi aika kitukasvuisiksi. Myös tavalliset keisarinpikarililjat ovat kasvaneet todella huonosti ja kukkivat hyvin vaisusti, ne jotka yleensä edes kukkivat. Osa on saanut hallavioitusta ja lehdet ovat käppyräisiä. 

Vaikka edelleenkin myyrien koloja välillä ilmestyy, ovat ne selvästi vähentyneet. Ja kaikesta tuhosta huolimatta on osa tulppaaneistakin säilynyt hengissä. Greigii-tulppaanit 'Quebec' ja 'Rigas Barrigades' ovat kukkineet kahdessa eri kukkapenkissä todella kauniisti. Viime keväänä minulla oli näitä molempia myös ja menetin niille sydämeni. 'Quebec'in kaksivärinen herkkyys ja 'Rigas Barricades'in häikäsevän oranssi narrinhattu saavat raskaankin päivän jälkeen mielen iloiseksi, kun töiden jälkeen tekee puutarhakierrosta. Ja jos ei kasvulavasta valkosipulia nouse, niin kukkapenkeistä sitä kyllä löytyy, kuten kuvasta näkyy!

'Quebec' ja 'Rigas Barricades'.

Tulppaanien seuraksi on noussut myös kahta erilaista kerrottua narsissia. 'Romantic Paradise' ja 'Sweet Paradise' ovat niin saman oloisia, etten ole itsekään ihan varma kumpi on kumpi, koska ostin ne irtomyynnistä ja lykkäsin ne maahan kaikki sekaisin. Ilmeisesti tuo kellertävämpi versio on 'Romantic Paradise'. Mutta kauniita ovat kumpikin, nimestä huolimatta. Paratiisi kuin paratiisi, suloinen tai romanttinen!

'Romantic Paradise' ja 'Sweet Paradise'.

Tulppaani 'Slawa' ja narsissi 'Gigantic Star'.

Vauvalan vieressä, josta myyrät popsivat lähes kaikki tulppaanit kitusiinsa, kukkivat nyt iloisesti narsissi 'Gigantic Star'it. Niiden välissä oli tulppaani 'Slawa'a, joista näköjään muutama on säilynyt piilossa narsissien joukossa.

'Vendee Globe'.

Narsissien lähellä kukkivat liljakukkaiset tulppaani 'Vendee Globe't. Niiden joukossa piti olla myös liljakukkaisia 'Ballerina' -tulppaaneja, mutta eipä ole yhden yhtä noussut.

'Apricot Foxx'

Meidän tontin ainoa kukkapenkki, jossa eivät myyrät mellasta, on talon edessä oleva penkki. Kiveys ympäröi sitä joka puolelta. Siellä ovat säilyneet bonuksena tulleet Triumph-tulppaani 'Apricot Foxx'it. Niissä on todella hienoja sävyjä!

'Apricot Foxx'.

'Perth'.

Crispa- eli ripsureunatulppaani 'Perth'it ovat ihme kyllä jääneet koskematta penkissä, missä niiden seurana olleet muut tulppaanit syötiin lähes kaikki. Tätä olen ihmetellyt tänä keväänä kovasti. Mikä toisissa sipuleissa kiehtoo enemmän kuin muissa. Makuko? 'Perth'ien aukeamista on hauska seurata.

Tällaisia kaunottaria nousee takapihan penkistä.
Nämä ovat ehkä 'Pink Flag' -tulppaaneita.

'Rip van Winkle'.

Kerrottu mininarsissi 'Rip van Winkle' on niin söpö auetessaan. Tuo pieni viherrys terälehdisssä on jotenkin todella nätti ennen kuin kukka aukeaa kokonaan. Tämä on oikeasti pieni narsissi, joka jää helposti muiden jalkoihin huikealla viidentoista sentin korkeudellaan.

Keltaisten ihanuuksien osastolta löytyy myös tämä herkkä kaunokainen. Keltakielokki on minusta todella hurmaava ilmestys ujosti alaspäin roikkuvine kellokukkineen, jotka ovat jopa hieman piilossa raikkaanvihreän lehdistön suojissa. Ostin sen muutamia vuosia sitten ihan vain ajatuksella "minkälainen tästäkin mahtaa kasvaa". Pienenä taimena se ei vaikuttanut kovin kummoiselta, mutta isoksi kasvettuaan se on palkinnut minut runsain mitoin ostopäätöksestäni. Sitä suositellaan istutettavaksi katveiseen perennapenkkiin tai metsäpuutarhaan. Meillä se on aika kuivassa ja aurinkoisessa kohopenkissä, ja on silti viihtynyt siinä ihan hyvin.

Keltakielokki.

Keväistäkin keväisempi on vuohenjuuren ja esikoiden yhdistelmä.

Äitienpäivänä

Fritillaria 'Early Fantasy'.

Äitienpäivän aurinko hellii meitä ja saa puutarhan näyttämään hyvin vehreältä. Viime syksyn uudet fritillariani ovat pakkasöistä huolimatta saaneet taisteltua itsensä kukintavaiheeseen. Vähän vaivalloista kasvua kaikilla on huomattavissa, mutta kiva on sentään kukkiakin nähdä. 'Early Fantasy'lla on hienot liukuvärjätyt kukat, jotka näyttävät tosi herkullisilta sen jännän väristen lehtien kanssa.

Fritillaria raddeana eli ternipikarililja on todella hienostuneen värinen. Hillitty ja hallittu, mutta samalla hyvin näyttävä. Iltakuvassa sen kukkien väri pääsee paremmin oikeuksiinsa. Sen seurassa kasvava 'Sunset' ei ole vielä kukkaan ehtinyt.

F. 'Sunset' kurkkii F. raddeanojen taustalla.

Vuonna 2019 siemenestä kasvatetut kuolanpionit ovat hauskasti ihan eri vaiheessa. Niiden siemenet ovat alunperin eri paikoista peräisin. Voisiko se olla vaikuttava tekijä kasvun eriaikaisuuteen? Tosin kippasin oikeanpuoleisen juurakon päälle syksyllä suojaksi multaa, kun se oli paljastunut niin pahasti. Sekin voi tietysti nyt olla syynä. 

Myös pikkuruiset juhannuspionini ovat selvinneet talvesta. Juurakot ovat selvästi kasvaneet, sillä maan päälläkin on nyt paljon tanakampaa kasvua. Sain näitä alunperin neljä kappaletta vuonna 2024 sellaisena toisiinsa juurakolla kiinnittyneenä mattona, mutta näköjään vain kaksi on enää hengissä.  

Toissapäivänä kiertelin illalla pihassa ja katselin heräileviä kasveja. Olin jo hetken ihmetellyt muutamassa kohtaa tulppaanien lehtien kuivumista, mutta en ollut jaksanut tutkia asiaa sen ihmeemmin, koska tulput oli verkotettu. Nyt nostelin verkot pois ja aloin tarkastella tulppaaneja lähempää. Ei olisi kannattanut. Meni totaalisesti ilta pilalle. Olin kuvitellut sienitauti tulip firen iskeneen, mutta totuus olikin tuttuakin tutumpi: myyrät! Tulppaanit nousivat maasta ihan kevyesti nostamalla. Tietenkin näin, koska eihän suurimmalla osalla ollut enää sipulia jarruna. Tuli hieman epätodellinen olo varsia maasta nostellessa. Toisessa kohtaa kahdestakymmenestä sipulista oli kaksi ehjää, kaksi puoliksi ja loput kokonaan syöty. Toisessa kohtaa oli kolmea eri tulppaania ja balkaninvuokkoa. Niistä suurin osa oli syöty. 

Jos asiassa haluaa nähdä jotain huvittavaakin puolta, niin olkoon se vaikka se, että olin tosiaan suojellut verkoilla kaikki nämä tulppaanit, etteivät kauriit ja jänikset pistelisi niitä poskeensa. No, eivät pistelleet, mutta vihollinen tulikin ihan eri suunnasta. Verkotus olisikin pitänyt olla maan alla!

Osasta sipuleista oli jyrsitty vain alaosat, osa oli kadonnut kokonaan. Todella isoja ja komeita sipuleita oli mennyt parempiin suihin. Jotenkin alkaa tulla sellainen olo, että nyt pitää tulppaanit unohtaa muutamaksi vuodeksi. Toivottavasti muistan tämän vielä syksyllä, kun kaikenmaailman houkutuksia alkaa ilmestyä tarjolle!

 

Onneksi ihan kaikkia tulppaaneita ei sentään ole syöty. Vähän lohtua kaiken hävityksen keskellä tuovat auringossa kilpaa hehkuvat 'Showwinner', 'Quebec' ja 'Shogun'. Kaikki aivan ihania herkkuja!

Myös hiljainen kansa eli kotkansiipisaniaiset alkavat hitaasti rullailla itseään auki. Ne ovat ympäristön ruskeudessa varsin raikkaan pirteitä ilmestyksiä.

Sormivaleangervotkin alkavat herätä tähän kevääseen ja nousevat mullan alta hassuina, ruskeina pötkylöinä, jotka näyttävät ihan kuolleilta. Taustalla marhanliljojen iloisenvihreä palmumetsä.

KERROTUN VALKOVUOKON MYÖTÄ 

TOIVOTTELEN KAIKILLE ÄIDEILLE

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Kasvun kohinaa, sointuvia värejä ja outoja löytöjä

Se on sitten meidän pihan tämän vuoden ensimmäinen tulppaani virallisesti auki. Ja aika räväkästi meillä sitten aloitettiinkin. 'Showwinner' (Tulipa kaufmanniana) on tosissaan nimensä veroinen. Se ei taatusti jää huomaamatta kukkapenkissä! Sitä oli tänään hauska seurata, kun aurinko meni välillä pilveen, se pisti äkkiä terälehtensä suppuun. Silloin sen terälehtien taustojen hieno violettiin vivahtava väritys tuli esiin. Aivan kuin se olisi halunnut esitellä minulle kaikki kauniit kuvakulmansa.

'Showwinner'in sanotaan olevan aikainen, ja niin se tosiaan sitten on. Se on myös kompaktin kokoinen eli vain noin 20 cm korkea. Laitoin syksyllä myös muita aikaisia pikkutulppaaneja maahan, mutta en tiedä minne lienevät kadonneet. Tai vahva epäilys asiasta ehkä kuitenkin on.

Esikotkin ovat heränneet talviunestaan. Vapunajan lämpö sai ne oikein pörhistymään. Ylävasemmalla äidin vanha punakeltainen esikko ja sen vierellä palloesikko. Alavasemmalla nimetön lilakeltainen esikko ja sen vierellä pikkuruinen himalajanesikko 'Gigas', jonka puna oli auringossa kameralle ihan liikaa.

Siivosin pergolan kukkapenkkiä, jossa kasvaa myös luhtaesikkoa. Se on hauska näky noustessaan maasta karvaisena ja ryppyisenä kuin vanha ukko. Olin juuri aiemmin repinyt juolavehnää kilometrikaupalla esikoiden väleistä, ja siksi esikolla on vähän multaa lehdillään. Nuputkin ovat jo tuloillaan ja pinkkiä sieltä vähän pilkisteleekin. Kaverina kyljessä kasvaa ilmeisesti hajulaukkaa.

Palloesikoita olen kuvannut jo moneen kertaan, mutta kun ne vaan ovat niin ihania. Tässä vähän eri kuvakulmasta, jolloin taustan kevätkurjenmiekat ja marhanliljat pääsivät kuvaan mukaan. Nämä violetin eri sävyt yhdistettynä tuohon marhanliljojen vihreään on herkullinen.

Palloesikoiden taustalla kasvoi kevätkurjenmiekkasekoitusta, mutta tässä on kevätkurjenmiekka 'J.S.Dijt' tulppaanien seassa. Selvästi on aamulla viestitelty, että mitä laitetaan päälle. Fosterianatulppaani 'Rigas Barrigades'ien lehtien raidat mätsäävät hienosti 'J.S.Dijt'ien purppuraan. Itse en kyllä erota näitä violetteja kurjenmiekkoja toisistaan, mutta ehkä niissä jokin ero sitten on.

Erittäin kauniita lehtiä löytyy myös muilta vastanousseilta kasveilta. Lehtosinilatvalla (Polemonium caeruleum) on helposti tunnistettavat ja mahtavan kirkkaanvihreät lehdet. Niittysinilatvan (Polemonium reptans) variegataversiolla on hienot pinkkiin vivahtavat lehdet ja japaninlehtosinilatva (Polemonium yesoense) 'Purple Rain Strain'illa on lehdissä ja varressa dramaattista tummaa purppuraa.

Viime syksynä hankitut fritillariat ovat kaikki nyt enemmän tai vähemmän onnistuneesti nousseet. Fritillaria raddeanat eli ternipikarilijat ehtivät ensin. Niiden viereen ovat nousseet fritillaria 'Sunset'it (vasemmalla). Fritillaria 'Early Fantasy'illa (oikealla) ei ole mennyt ihan kaikki putkeen. Niitä laitoin maahan viisi ja niistä kaksi on kasvanut kunnolla. Kolme pyristelee keltaisena maan pinnassa. Mikä lienee niiden vaivana?!

Tarhakylmänkukkarintamalta kuuluu välillä hyviäkin uutisia. Myyränsyömistä kasveista näyttää osa jääneen henkiin. Ja vielä toivottavasti niitä hapsuterälehtisiä. Näillä kylmänkukilla on aikamoista tunnearvoa, koska olen niiden siemenet aikanaan saanut nyt jo edesmenneeltä puutarhaseuralaiselta, ja tosiaan aloittanut niiden kasvatuksen vuonna -21. Aika monta vuotta niiden kesti kasvaa isoiksi. Yksi vuoden -24 siementaimi on saanut olla rauhassa.

Kärhöistäkin on jo osa alkanut osoittaa elonmerkkejä. Kuvassa tarhakellokärhö 'Arabella', joka vietti talvensa lehtipeiton alla. Näköjään varsin menestyksekkäästi. Se kukki viime kesänä ihailtavan pitkään, ja toivon tietenkin samaa tälle kesälle. 

Raparperikin alkaa pikku hiljaa saada itseään vauhtiin. Kippasin sen päälle syksyllä niin paljon multaa, että pelkäsin tukahduttaneeni sen. Hyvä vitsi, sitä ei tapa dynamiitillakaan!

Kaivoin ylös raparperin vieressä maahan haudattuina talvehtineet omena-, suklaa- ja inkiväärimintut sekä ruukkuineen talvehtineen japaninhappomarjan ja valkoisen jaloangervon juurakoita. Mintut kasvatan ruukuissa niiden hurjan leviämistaipumuksen takia, ja talveksi kippaan ne vain pois ruukuistaan ja hautaan maahan. Keväällä ne voi kaivaa ylös ja multapaakku on ihan samassa muodossa kuin ennen talvetusta. Ennen uudelleenruukutusta näin keväällä jaan kasveja voimakkaasti, koska mintut ovat tunnetusti aika reippaita kasvussaan.

Inkivääriminttu on selvinnyt talvesta oikein mallikkaasti ja uutta kasvua on jo alkanut rönsytä joka puolelta multapaakkua.

Suklaaminttua käsitellessä ympärillä leijui ihana suklainen tuoksu. Se on kaunis kasvi, jota itse kasvatan lähinnä ihan vain sen koristearvon takia. Ja onhan sitä mukava tuoksutella aina ohikulkeissaan.

Tätä minä olen ihmetellyt joka vuosi. Miksei valkosipulit halua kasvaa siellä, minne minä niitä yritän laittaa kasvamaan? Nytkin meillä valkosipulien lava ammottaa tyhjyyttään, kun kynnet varmaankin mätänivät kaikki syksyn sateissa. Mutta kuinka kiva onkaan valkosipulin kasvaa keskellä nurmikkoa. Ja tämäkin yksilö keskellä eniten käytettyä kulkuväylää eli kasvihuoneen edustaa. Nurmikostakin näkee, että tässä tulee tepasteltua. Olen tallannut tämän reppanan varmaan monta kertaa, mutta siinä se vain tönöttää. Viikatemies tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun mies alkaa ajaa nurmikkoa!

Joka kevät puutarhassaan törmää myös mullasta pompsahtaneeseen kasviin, jota ei muista koskaan edes nähneensä. Minulle kävi niin eilen tämän kasvin kanssa. Ihmettelin marhanliljojen väliin noussutta kasvia, joka erottui niistä lehtiensä värillä ja erikoisilla nupuilla. Mietin jo, että se mahtaa olla rikkaruoho, mutta onneksi en sentään nypännyt sitä irti. Innokkaan googlailun jälkeen löytyi saman näköisiä kasveja nimeltään Cardamine glanduligera. Jaahas, eli se on ilmeisesti joku litukkakasvi. Sitten muistin viimekesäisen puutarharetken ja sieltä mukaani lähteneet kasvit, joista tämä taisi olla yksi. Muut kaksi nimittäin löytyivät hyvin loogisesti tämän vierestä. Olen yleensä aika tarkka nimistä ja haluaisin tietää kasvin oikean nimen, mutta tällä ei ole vierellään minkäänlaista nimilappusta. Muistan vain kuinka tämä kukki vierailupaikassa puiden siimeksessä kauniin violettina mattona. Odotan kukkien aukeamista innolla.

Eipä tule huonomuistiselle tylsää omassa puutarhassaan, kun aina löytyy uusia kasveja😄

Keväistä silmänruokaa

Edellisen masentavan postaukseni jälkeen ajattelin mennä tällä kertaa vähän ilosemmalla aiheella. Ja mikäpä olisi keväällä riemastuttavampi aihe kuin maasta nousevat ihanuudet. Värien ja muotojen ilotulitusta löytyy päivittäin aina vain lisää. Välillä oikein harmittaa, kun pitää lähteä töihin ja jättää puutarha oman onnensa nojaan. Ettei vain mitään tärkeää jäisi näkemättä!

Kirkkaan violetin ja keväänvihreän yhdistelmä on aina yhtä huikea. Pisarapenkissä vanha isokokoinen krookus ja liljat muodostavat yhdessä silmiä hivelevän kombon. 

Palloesikon avautuvat kukat ja lehdet toistavat samaa väriyhdistelmää hieman vähemmän räikeänä.

Syksyllä istuttamani kevätkurjenmiekat ovat antaneet odottaa itseään, mutta nyt on ensimmäinen avautumassa. Silläkin on hienoa violettia värityksenään.

Scilla ja keisarinpikarililjat.

Fritillaria raddeanat nousevat upean värisinä ja heti ovat nuputkin valmiina.
Näiden sipulit hankin viime syksynä.

Fritillaria 'Early Fantasy't etualalla ja viime vuonna jakamani
jättilaukka 'Globemaster'it takana. 
Missähän piileskelevät kolme muuta 'Early Fantasy'a? Istutin niitä syksyllä viisi.

Osa  jättilaukka 'Globemaster'eista jäi jakamisen jälkeen vanhalle paikalleen.
Taustalla posliinihyasinttia.

Posliinihyasintti.

Metsätyräkki 'Chameleon'.

Kultatyräkki 'Purpurea'.

Mysteerityräkki, jonka toivoisin kovasti olevan 'Bonfire'a,
joka katosi yhtenä talvena.

Himalajantyräkki suunnittelee jotain omiansa.

Tarhatyräkki 'Fen's Ruby'.

Vaahtera-angervo eli rikkoviuhka 'Karasuba'.
Kuva on ihan oikein päin, vaikka näyttääkin vähän hassulta.

Kultahelokin ruusukkeet ovat keväällä hienon värisiä.

Valkoiset ja vaaleanpunaiset kevättähdet ovat jo kukassa, siniset ovat vielä nupussa.

Tämä taitaa olla kirjokevättähti 'Pink Giant'.

 

Verihanhikin uusi lehti on ihanan karvainen.

Kivipellon Sailalta saadut kerrotut lumikit pääsivät maahan suojaisaan paikkaan pensaiden alle varjohiippojen seuraan.

Nyt sitten jännitetään tuleeko sitä koko ajan povaamaani lunta, niin kuin on vähän ennusteltu. Pakkasia onkin ollut viimeisinä kolmenatoista yönä Tampereen Härmälän mittauspisteen mukaan -0,3°C:sta aina -6,9°C:een asti. Oma mittailuni on aika hyvin jiirissä Härmälän kanssa. Yhdestä yöstä olemme olleet näköjään hieman eri mieltä. Tuo Härmälän mukaan -0,3°C pakkasyö on omassa mittarissani ollut alimmillaan +0,8°C. Se on jännä juttu, koska meillä on yleensä aina pari astetta kylmempää kuin ympäristössä. Härmälän mittauspisteen etäisyys meiltä on 7,2 kilometriä. Lämpötiloja on mielenkiintoista seurata. Ja onhan siinä toki sekin, että minulla on jo paljon taimia lämmittämättömässä kasvihuoneessa!