Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruskolilja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruskolilja. Näytä kaikki tekstit

23 kesäkuuta 2026

Kesäkuu on pionien ja kurjenpolvien aikaa

Puutarhassa tapahtuu koko ajan ja kovalla vauhdilla. Joka päivä löytyy joku uusi ihastuksen aihe, ja välillä vihastuksenkin (esimerkiksi myyränkolot). Parhaita hetkiä ovat aamut, kun ennen töihin lähtöä käy kiertämässä pihan, ja sitten illalla töistä kotiin palatessa tekee saman kierroksen uudestaan. 


Kärhöt ovat meillä selvinneet talvesta ilmeisen hyvin. Ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt kellokärhö, jonka ujosti maata kohti roikkuvat vaaleanviolettiset kellot erottuvat kauas, vaikka kasvilla ei ole korkeutta kuin noin puolisen metriä. Myös sen lehdet ovat kauniin väriset. Kuvassa kukka on vasta avautunut ja sen sisälle pystyy kurkistamaan. Myöhemmin kukka kääntyy roikkumaan alaspäin.



Tarhakellokärhö 'Arabella' on vankistunut ja kasvanut tuuheaksi puskaksi. Se kukki viime kesänä sydämensä kyllyydestä, ja samaa toivon tietysti tänäkin kesänä. Silläkin on jo isot nuput.

 

Mätäskurjenmiekka tekee kukkansa jännästi valtavan kasvustonsa keskelle lähelle maan rajaa. Mokoma rontti, piilottaa nyt noin kauniit kukat katseilta. Otin yhden kukan lähikuvaan, kun niitä on kamalan vaikea saada kuviin lehtien seasta.


Pioneista osa on jo kukintansa loppupuolella. Kuolanpionin jälkeen seuraavana oli vuorossa vanha tarhapioni 'Rosea Plena', sitten pompöösi 'Red Charm', jota en viitsi enää edes kuvata, kun sen väriä on mahdotonta vangita kuviin. Sitä paitsi se kukki tänä vuonna todella huonosti. 



'Coral Sunset' kukkii 'Red Charm'in vieressä. Se käy kukinnan kestäessä läpi melkoisen värimuutoksen pinkistä pehmeän persikkaisen sävyn kautta lähes valkoiseen. Viimeisessä kuvassa näkyy hyvin nuppujen kirkas pinkki verrattuna vanhoihin kukkiin. 'Coral Charm' kukkii hieman myöhemmin ja tekee saman väritemppuilun.



'Sunny Girl' on aikamoinen hörsylä. Siitä minä tykkään, vaikka en yleensä pidä näistä kovin kerrotuista pioneista. Mutta tämä on vaan niin namu!


En välitä niistä valkoisista kukistakaan, mutta 'Moon of Nippon' on silti minun mielestäni ihana. Siitä tulee mieleen paistetut kananmunat. "Sunny side up egg".

'Moon of Nippon' on niin hauska avautuessaan.

Tämän enkeliperhoangervon seurassa viihtyvän pionin henkilöllisyys on aikamoinen mysteeri. Olen kuvitellut sen olevan 'Karl Rosenfield', mutta tänä vuonna se päättikin tehdä tällaiset melkein yksinkertaiset kukat. Ei taida olla Kalle?!


Superhörhö 'Sarah Bernhardt' aloittelee kukintaa. Minä olisin onnellinen, jos sen kukat jäisivät tähän asentoon, eivätkä aukeaisi yhtään enempää. Minusta se on parhaimmillaan juuri nyt. Taustalla palloilee jättilaukka 'Globemaster'.

'Sarah Bernhardt'.



Etelänruusuruoho kukkii talonedustan kukkapenkissä. Silläkin on kaverina enkeliperhoangervoa, joka on minun yksi lemppariperennani. Sekin on muuten valkoinen. Täytyyköhän minun alkaa tarkistella tätä mielipidettäni valkoisista kukista!


Etelänruusuruoho.

Hajulaukka on menestynyt meillä kiitettävästi, mistä olen erittäin onnellinen. Se on mielestäni laukoista kauneimpia. Kannattaa kurkistaa sen pikkuisten kellokukkien sisäpuolelle!


Paratiisililja.

Siemenestä aikanaan kasvattamani paratiisililja sieti hyvin sille viime vuonna tekemäni siirron. Se kukki oikein nätisti. Samalla siirsin myös tähkähietaliljan, eikä sekään tuntunut olevan siirrosta moksiskaan. Sekin on siemenestä kasvattamani.

Tähkähietalilja.


Syksyllä hankkimani camassian eli tähtihyasintti 'Violet Candle'n sipulit työnsivät ilmoille tällaiset komistukset. Seitsemänkymmensenttiset hujopit varastavat huomion kukkapenkissä. En ole koskaan ajatellut moisia kasveja edes olevan olemassa, vaikka varmasti olen nimen joskus kuullut ja kuviakin nähnyt. Olen positiivisesti yllättynyt. Ottaa vähän päähän, kun jotain kukkapenkissä näiden vierestä nypin ja kumarruin, niin napsautin yhden kukkanupun poikki. 


Tähtihyasintti 'Violet Candle'.


Kurjenpolvetkin kukkivat täyttä päätä. Kaksi lemppariani ovat kahdessa eri penkissä vierekkäin. Minusta ne sopivat niin hyvin yhteen. Pinkki 'Patricia' ja sinilila tarhakurjenpolvi.


Kyläkurjenpolvi.

Kyläkurjenpolvi on mielestäni kauhean aliarvostettu perenna. Se kasvattaa ison, tuuhean puskan ja kukkii runsaasti. Sillä on myös tavattoman kaunis lehdistö. Se on nätti ilman kukkiakin.



Varjoliljoista osa on jo alkanut availla nuppujaan. Ja täältäkin löytyy enkeliperhoangervoa. Se on hyvä vieruskaveri monelle perennalle. Ehkäpä valkoinen varjolija sen edessä ei kuitenkaan ole ihan parhaalla paikalla, mutta en uskalla lähteä niitä sorkkimaankaan.

Varjolilja.

Marhanlilja 'Claude Shride'.

Myös marhanliljat ovat jo aloitelleet kukintaansa. Ensimmäisinä vauhdissa ovat pomminvarma 'Claude Shride', 'Gaybird' ja 'Orange Marmalade'. Marhanliljoilla on tänä vuonna paljon vikuutusta lehdissään joka puolella pihaa. Epäilen harmaahometta. Samoin monet ovat nousseet hieman vaisusti, eikä niissä ole edes nuppuja. Osaa siirsin viime kesänä, ja se voi selittää niiden kiukuttelun. No, vuodet eivät ole veljiä, ja marhoilla on tapana välillä kenkkuilla. Toivottavasti nytkin on kyse vain siitä, eikä mistään vakavammasta.

'Gaybird'.


'Orange Marmalade'.



Vanha kunnon keisarinkruunu eli ruskolilja kukkii parhaillaan. Se on varsin näkyvä väriläiskä kukkapenkissä. Tässä on hyvin edustettuna kaksi lempiväriäni, oranssi ja vihreä.

Ruskolilja eli keisarinkruunu.


Ruskoliljan seurassa kukkii tämä omituisen värinen lilja, joka näyttää hieman jopa sairaalta. Takana ruskolilja, jolla on huomattavasti pienemmät kukat kuin tällä ihmetyksellä.


Tällaista kukintaa on meidän pihassa näin kesäkuun loppupuoliskolla.