Pussidaalioita ja talvehtijoita

Maaliskuun lopulla Farmer Gracylta tulleet tämän kevään uudet daalianjuurakot ovat lähteneet kaikki hienosti kasvuun. Aika paljon oli katkenneita kauloja, mutta kokemus on opettanut, että kaikki kannattaa aina laittaa multaan ja kokeilla. Hyvin harvoin on itselläni tullut vastaan juurakko, joka ei olisi lähtenyt kasvuun, vaikka olisi ollut kuinka ruttuinen ja onneton hyvänsä. Juurakoissa on usein piilosilmiä, jotka ilmestyvät näkyviin vasta, kun juurakko pääsee multaan ja valoon.

'Rhubarb and Custard'

Daalioista on kasvanut vähän honteloita, kun ovat joutuneet tyytymään vain kasvilamppuihin ja lämpöäkin on ollut hiukkasen liikaa. Mutta kyllä ne tuosta vankistuvat, kunhan pääsevät isompaan astiaan ja aurinkoon. Ajattelin ruukuttaa ne ja viedä nyt tulevana viikonloppuna kasvihuoneeseen, kun öidenkin on luvattu vihdoin hiukan lämpenevän. Päivistä puhumattakaan!

'Totally Tangerine' ja 'Skyfall'.

Tämän pussiesikasvatuksen parhaita puolia on se, että kasvuunlähtöä voi seurata hyvin tarkasti. Itse en upota juurakoita tässä vaiheessa kokonaan multaan, vaan jätän vanhaa vartta ja kaulojen tyviä näkyviin. Silloin mahdolliset äkämäpesäkkeet ja muut epämääräisyydet on helppo havaita heti alkuvaiheessa. Ja onhan noita uusia alkuja muutenkin kiva bongailla. Myös juurien kasvua on helppo havainnoida pussin pohjan kautta. Pussit mahtuvat myös huomattavasti pienempään tilaan kuin ruukut.

Pidän mullan pusseissa aika kuivahkona siihen asti, kun juuria ja kasvua alkaa ilmestyä. Sitten lisään kastelua varovasti kasvun mukaan ja olen kaatanut kasteluveden pussin reunoja myöten pussin pohjalle juurakkoa varoen. Liian märässä mullassa juurakko mätänee todella nopeasti. 

'Totally Tangerine' kaipaisi jo lisää kasvutilaa.

Pussitin daalioiden juurakot 3.4. ja 12.4. kasvua oli jo näkyvissä. Tätä pussiesikasvatusta harrastan yleensä vain uusilla juurakoilla lähinnä lisääntyneiden äkämätapausten takia. Tai en tiedä kuinka yleisiä ne oikeasti ovat, mutta kun seurailee daaliakeskusteluja, tuntuu että joka toisella on äkämää juurakoissaan. Itse en ole niin kovin hysteerinen minkään kasvitaudin tai tuholaisten kanssa, mutta hereillä pitää olla. 

Tällaisia ihanuuksia näistä pitäisi sitten aikanaan tulla. Vasemmassa reunassa vuokkodaalia 'Totally Tangerine', oikealla ylhäällä kaulusdaalia 'Skyfall' ja oikealla alhaalla kaulusdaalia 'Rhubarb and Custard'. Olen kovasti ihastunut näihin kaulusdaalioihin. Pörriäiset tykkäävät niistä myös kovasti, kun ruokapöytä on niille avoinna. Toisin kuin pyöreissä pompom-daalioissa. Ihmettelen kovasti miksen ole aikaisemmin hankkinut tuota 'Totally Tangerine'a, kun kuitenkin oranssista pidän tosi paljon. Toivottavasti juurakko nyt on sitten oikeaa lajiketta. Nämä kuvat on lainattu Farmer Gracyn sivuilta.

Vanhat daalianjuurakot nukkuvat vielä kiltisti talviunta kellarissa. Siellä näyttäisi ainakin päällisin puolin olevan kaikki hyvin. Nämä istutan suoraan penkkiin tai isoihin ruukkuihin toukokuun aikana. 

Takatalvi tuli ja meni

Sunnuntaiaamuna saatiin herätä talviseen maisemaan. Lunta ei Tampereella onneksi tullut ihan valtavasti, mutta oli sitä tässäkin määrässä puutarhan kasveilla varmaan vähän nieleskelemistä. Ilmeisesti aika vetisenä yöllä satanut lumi oli aamulla hauskasti tuollaisina rahisevina palleroina nurmikon pinnalla.

Kukkapenkissä vihreinä lumen keskellä törröttivät päivänliljat, marhanliljat, ukkolaukat ja ukonhatut. Myyränloukkujen päällä olleet saviruukut ovat kukkamaassa vähän vinksinvonksin. Myyrärintamalla on nyt ollut pitkään hiljaista. Lieneekö tyyntä myskyn edellä?

Pikkuruisilla siemenistä kasvattamillani orvokeilla on ollut pihapöydällä varmasti vähän kurja olla, mutta en ole niitä jaksanut kasvihuoneeseenkaan aina yöksi raahata. Ihmeesti ne ovat pakkasöistä tuossa terassin pöydällä selvinneet. 

Fritillariat 'Lutea' ja 'Aurora'.

Kaikkein eniten nämä keväiset pakkaset kurittavat keisarinpikarililjoja. Ennen aina rakentelin niille harsoteltan, kun ne kasvoivat kaikki samassa kohtaa. Viime kesän oikuttelun jälkeen, kun eivät suostuneet kukkimaan lähestulkoon ollenkaan, jaoin niitä pitkin pihaa eri paikkoihin. Nyt saavat sitten mokomat kiukuttelijat pärjätä omillaan. 

Fritillaria 'Early Fantacy't.

Fritillaria raddeanat.

Marhanlilja 'Manitoba Morning'it.

Myöskään marhanliljojen pököpäät eivät ymmärrä pysyä keväällä maan alla hieman pitempään. Ne nousevat selvästi ennen varjoliljoja, joilla sentään on hiukan enemmän järkeä nuppuisissa päissään. Onneksi marhanliljat kestävät yleensä kevään hallat paremmin kuin fritillariat, jotka saavat todella usein hallavaurioita lehtiinsä ja nuppuihinsa. 

Marhanlilja 'Claude Shride't.

Mustaherukka 'Pohjan Jätti' on kasvattanut jo melko isot lehdet. Saa nähdä vaikuttaako tällainen takatalvi kuinka sen kasvuun ja marjomiseen.

Kevätkurjenmiekka.

Auringon paistaessa lumet saivat päivällä nopeasti kyytiä. Tosin tuuli oli vielä sen verran viileä, että varjopaikoissa lumi pysyi maassa aika pitkälle iltapäivään. Lumikuorrutuksen yöllä saaneet kasvit jatkoivat siitä mihin olivat ennen lunta jääneet. Aivan kuin mitään takatalvea ei olisi ollutkaan.

Posliinihyasintti.

Lumien sulettua ihmettelin takapihan kompostin vieressä olevia pussukoita. Yhdestä niistä pilkisti jotain vihreää. Viime kesänä ylöskaivettu päivänlilja se sieltä kuikuili. Se oli tyytyväisenä viettänyt talvensa pussissa kompostilaatikon vieressä ja selvinnyt erittäin mallikkaasti. Kyllä kasvit ovat vallan ihmeellisiä!

Lopuksi vielä ei niin kiva yllätys:

Yhtenä päivänä töistä tullessani kiersin pihaa ja huomasin seuraavan tuhotyön. Sitten kun myyrät vähenevät (ainakin hetkeksi), astuvat kauriit areenalle. Että sapetti katsella näitä tulppaaneita isossa kukkapenkissä. Lähes kaikkia oli napsittu ja osa oli ihan kiskottu maasta. Lähtivät tietysti helposti, kun olin tuon kohdan viime kesänä kääntänyt ja uusinut, ja istuttanut nämä uudet tulppaanitkin silloin. Mielessä oli jo monesti käynyt ajatus näidenkin tulppaanien suojaamisesta, mutta kun suojattavaa on niin paljon, että en ole vain jaksanut. Olisi kannattanut! 

Nyt näillä muuten on verkko päällä😂Täytyy vain toivoa, että edes osassa tulppaaneista olisivat nuput säilyneet.
 

Polvivaivainen Liisa ihmemaassa

Nyt on ollut vähän alavireistä oloa meidän suunnalla. Olen potenut vasenta jalkaani, jossa hermosärky ja polven nivelrikko yrittävät nujertaa minut ihan kokonaan. Istuminen ja makaaminen ovat olleet tuskallista puuhaa. Seisominen vielä jotenkin menettelee, mutta nukkuma-asentona se on aika kelvoton. Oikeaa lääkekomboa ei ole oikein löytynyt, ja alkaa potuttaa jatkuva kipu, joka häiritsee varsinkin öisin. 

Mutta onneksi on yksi asia, joka oloa aina helpottaa. Kun astun ovesta ulos puutarhaan, tuntuu kuin kaikki murheet kaikkoaisivat. Kasvien kanssa puuhastelu on kuin terapiassa oloa. Pehmeällä alustalla kävely on kipeille nivelille hyväksi ja kevyet puutarhatyöt ovat sopivan vaihtelevaa liikuntaa ärtyneelle kropalle. Puhumattakaan siitä riemusta, mitä pikkutaimien kanssa touhuaminen tuottaa. Kasvihuoneessa olen kuin Liisa ihmemaassa, ihan kirjaimellisesti!

Mutta tehdäänpäs nyt sitten vähän tarkempi kierros siellä ihmemaassa. Kasvihuoneessa alkaa olla ruukkua ja purnukkaa niin tiiviisti, että välillä meinaan ihan kompastua niihin. Olen kylvänyt mónenlaista kesäkukkaa koemielessä ja hyödyntänyt vanhoja siemeniä. Kaikki tuskin edes lähtevät kasvamaan.

Orvokkeja.

Siemenistä kasvattamani orvokit ovat olleet kasvihuoneessa aina 9.3. lähtien. Hyvin ovat pikkutaimet pärjänneet. Osa orvokeista on ollut jo hetken terassin pöydällä ulkona ja nekin ovat pärjänneet hienosti pakkasöistä huolimatta. Tässä vieressä toisessa kattilassa samettikukka 'Fireball'ia, jonka kylvin kasvariin 28.3.

Revonhäntä 'Velvet Curtains'it hehkuvat auringosssa. Viime keväänä taistelin hentoisten revonhäntien kanssa sisäkasvatuksessa. Niinpä kylvin ne nyt suoraan kasvariin 28.3. Olen näköjään ollut niinkin fiksu, että olen yrittänyt kylvää ne tuollaisina ryppäinä. Näiden hentoisten taimien kouliminen kun oli viime vuonna aika mielenkiintoista. Katsotaan mitä sirkustemppuja näiden kanssa vielä pitää tehdä ennen kuin ovat isoja. 

Leijonankita 'Orange Wonder'ia on tulossa pilvin pimein. Osa siemenetanassa kasvaneista on nimittäin jo koulittu. Siemenetanan kylvin sisälle 11.3., yläkuvan leijonankidat suoraan kasvihuoneeseen 9.3. Eipä näissä kahdessa järin isoa eroa koossa ole. 

'Sunny Reggae'.

Kylvin kaulusdaalia 'Sunny Reggae'n suoraan kasvihuoneeseen 28.3. Viime keväänä yritin kasvattaa daalioita siemenestä sisällä ja niistä kasvoi ihan kauheita roikkoja. Tosin nekin kyllä kasvoivat ihan isoiksi ja kukkiviksi, mutta alku oli kivikkoista. Tänä keväänä ajattelin kokeilla kylvöä suoraan kasvihuoneeseen. Katsotaan kuinka pitkälle ehtivät näin kasvaa. Yleensä suoraan kasvihuoneeseen kylvetyt kasvit ovat alussa hitaampia, mutta kirivät lopulta nopeasti jossain vaiheessa sisällä kasvatetut kiinni kasvussa.

Jänönhäntä.

Samettikukkaa omista viime vuoden siemenistä.

Unikoita, kesäleimua ja ruiskaunokkia.

Sareptansinappi 'Bloody Mary' on vekkulin näköistä.

Sisälle siemenetanoihin kylvetyt tarhasalkoruusut, tulikellukka 'Red Dragon'it ja pyöröjänönputket ovat olleet kasvarissa jo pitkään ja kaipaisivat kiireesti koulintaa. Mutta minne ihmeeseen minä ne sen jälkeen mahdutan?!

Tuoksuherneet ovat itäneet kovin eritahtisesti. Kuvassa etualan dynossa suoraan kasvihuoneeseen etanoihin 19.3. kylvetyt 'Pink Cupid', 'Prima Ballerina' ja 'Old Spice Henry Eckford'. Niiden vieressä oikealla ostosiemenistä samana päivänä kylvettyä 'Royal' -sekoitusta. Ensimmäisenä viileässä kasvihuoneessa iti 'Royal' 9.4. ja viimeisenä kasvuun lähti 'Pink Cupid' 15.4.

Isossa ruukussa ovat sisälle etanaan 31.3. kylvetyt, 5.4. itäneet, 6.4. kasvariin siirretyt ja 18.4. ruukkuun koulitut 'Royal' -tuoksuherneet, joiden siemenet on kerätty omista viime kesän kasveista. Ne ovat olleet kasvihuoneessa jo pitkään ihan ilman suojauksia.

Siemenetanasta tuoksuherneet on näppärä koulia.

Kylmälavaan syksyllä laittamani kerrottu valkovuokko ja hämyvuokko ovat myös heräilleet kasvihuoneessa. Nostin ne kylmälavasta kasvariin 21.3. Hankin ne syksyn alennusmyynnistä juurakkoina ja epäilin kovasti niiden selviämistä talvesta, mutta kappas vaan! Pidetään peukkuja, että kasvu tuosta jatkuu.

Kevään tulokkaat särkynytsydän 'Valentine' ja keltakielokki (Uvularia grandiflora var. pallida) ovat myös lähteneet kasvuun. Tämä keltakielokin vaaleankeltaisempi versio on varsin sievä ja suorastaan ujo ilmestys. Ja tykkään kovasti myös tästä särkyneensydämen punaisesta versiosta.

Talven kellarissa viettänyt loistokärhö 'Nubia' on ollut kasvihuoneessa 9.3. lähtien ja nyt se on alkanut availla ensimmäisiä nuppujaan. Öisin se on päässyt harson suojaan.

Ensimmäiset talvikylvötkin osoittavat heräämisen merkkejä. Tammikuussa ulos muovilaatikoihin kylvetyt rosoesikko ja ritarinkannus 'Astolat' ovat itäneet. Ritarinkannusten siemenkasvatuksen kanssa minulla on monesti ollut melkoisia vaikeuksia, joten tämä herääminen otetaan ilolla vastaan. 

Kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy'.

Nyt on lauantai-ilta, ulkona hädin tuskin aste lämmintä ja ulkona vihmoo jäisen tuulen kera jotain lumensukuista valkoista taivaalta. Pikkutaimet on peitelty kasvihuoneessa sekä sormet ja varpaat ristitty, että huomennakin olisi vielä joku niistä hengissä! 

Keväistä silmänruokaa

Edellisen masentavan postaukseni jälkeen ajattelin mennä tällä kertaa vähän ilosemmalla aiheella. Ja mikäpä olisi keväällä riemastuttavampi aihe kuin maasta nousevat ihanuudet. Värien ja muotojen ilotulitusta löytyy päivittäin aina vain lisää. Välillä oikein harmittaa, kun pitää lähteä töihin ja jättää puutarha oman onnensa nojaan. Ettei vain mitään tärkeää jäisi näkemättä!

Kirkkaan violetin ja keväänvihreän yhdistelmä on aina yhtä huikea. Pisarapenkissä vanha isokokoinen krookus ja liljat muodostavat yhdessä silmiä hivelevän kombon. 

Palloesikon avautuvat kukat ja lehdet toistavat samaa väriyhdistelmää hieman vähemmän räikeänä.

Syksyllä istuttamani kevätkurjenmiekat ovat antaneet odottaa itseään, mutta nyt on ensimmäinen avautumassa. Silläkin on hienoa violettia värityksenään.

Scilla ja keisarinpikarililjat.

Fritillaria raddeanat nousevat upean värisinä ja heti ovat nuputkin valmiina.
Näiden sipulit hankin viime syksynä.

Fritillaria 'Early Fantasy't etualalla ja viime vuonna jakamani
jättilaukka 'Globemaster'it takana. 
Missähän piileskelevät kolme muuta 'Early Fantasy'a? Istutin niitä syksyllä viisi.

Osa  jättilaukka 'Globemaster'eista jäi jakamisen jälkeen vanhalle paikalleen.
Taustalla posliinihyasinttia.

Posliinihyasintti.

Metsätyräkki 'Chameleon'.

Kultatyräkki 'Purpurea'.

Mysteerityräkki, jonka toivoisin kovasti olevan 'Bonfire'a,
joka katosi yhtenä talvena.

Himalajantyräkki suunnittelee jotain omiansa.

Tarhatyräkki 'Fen's Ruby'.

Vaahtera-angervo eli rikkoviuhka 'Karasuba'.
Kuva on ihan oikein päin, vaikka näyttääkin vähän hassulta.

Kultahelokin ruusukkeet ovat keväällä hienon värisiä.

Valkoiset ja vaaleanpunaiset kevättähdet ovat jo kukassa, siniset ovat vielä nupussa.

Tämä taitaa olla kirjokevättähti 'Pink Giant'.

 

Verihanhikin uusi lehti on ihanan karvainen.

Kivipellon Sailalta saadut kerrotut lumikit pääsivät maahan suojaisaan paikkaan pensaiden alle varjohiippojen seuraan.

Nyt sitten jännitetään tuleeko sitä koko ajan povaamaani lunta, niin kuin on vähän ennusteltu. Pakkasia onkin ollut viimeisinä kolmenatoista yönä Tampereen Härmälän mittauspisteen mukaan -0,3°C:sta aina -6,9°C:een asti. Oma mittailuni on aika hyvin jiirissä Härmälän kanssa. Yhdestä yöstä olemme olleet näköjään hieman eri mieltä. Tuo Härmälän mukaan -0,3°C pakkasyö on omassa mittarissani ollut alimmillaan +0,8°C. Se on jännä juttu, koska meillä on yleensä aina pari astetta kylmempää kuin ympäristössä. Härmälän mittauspisteen etäisyys meiltä on 7,2 kilometriä. Lämpötiloja on mielenkiintoista seurata. Ja onhan siinä toki sekin, että minulla on jo paljon taimia lämmittämättömässä kasvihuoneessa!