Syksyn Avoimet Puutarhat 2026

Eilen sunnuntaina tuli käytyä kurkistamassa millainen tapahtuma on tämän vuoden uutuus eli syksyn Avoimet Puutarhat. Vihreän talon pihan Tanja oli meidän naapurustossa avannut puutarhansa, ja tokihan sitä piti käydä katsomassa. Tapahtuma-aika oli klo 15-20. Me olimme iltapäivällä kyläreissulla, mutta kotiuduimme hyvissä ajoin niin, että ehdin Tanjalle seitsemän jälkeen. Halusinkin ajoittaa vierailuni myöhäisempään iltaan, koska tiesin Tanjan laittaneen pihalle valoja, ja halusin tietysti päästä tunnelmoimaan syksyistä puutarhaa lyhtyineen. Syksyihminen kun sielultani vahvasti olen.

Vihreän talon pihaan saapuessani oli vielä valoisaa, mutta onneksi pikku hiljaa se kaivattu hämäräkin alkoi laskeutua, ja valot pääsivät oikeuksiinsa. Tanja oli tapansa mukaan tehnyt kauniita asetelmia rappusille, maahan ja pöydille. Kuviolyhdyt näyttivät erityisen hienoilta.

Olen käynyt Tanjan puutarhassa monta kertaa aikaisemminkin, mutta hämärässä kaikki näytti hyvin erilaiselta. Valitettavasti kännykkäni kamera ei pystynyt kovin hyvin hämärässä kuvia ikuistamaan.

Tanjalla on puutarhassaan vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone ja myös kesähuone, jossa oli tunnelmallista juoda iltateet makoisan porkkanakakun kera. Vieraskirjaan oli kertynyt ihan kivasti nimiä, ja vielä kellon lähestyessä kahdeksaa meitä vieraita oli paikalla useampia.

Kesähuone.

Kesähuoneen pöydällä oli vielä viimeisiä puutarhan kukkijoita.

Porkkanakakku oli todella hyvää!

Ilta oli yllättävänkin leppeän lämmin. Olin Tanjan puolesta tosi iloinen, että päivälle sattui poutasää. Vesisateessa puutarhafiilistely olisi varmasti jäänyt vähemmälle.

Kaariportti viiniköynnöksineen näytti valaistuna aika hauskalta. Se suorastaan kutsui pujahtamaan köynnöksen alta salaiseen puutarhaan. Ja kyllä siitä tulikin muutaman kerran pujahdettua.

Tässä vielä muutamia iloisia väripilkkuja ennen hämärän tuloa kuvattuna. Daaliat ja neilikkaruusu jaksoivat vielä kukkia syyskuisessa illassa, vaikka sade olikin jo vähän kurittanut daalioita.

Itselle vieraana jäi tästä kokeilusta ihan mukavat tunnelmat, mutta en olisi kyllä itse enää tässä vaiheessa vuotta jaksanut avata puutarhaa vierailijoille. Varsinkin, kun olen jo tyhjentänyt kesäkukkasia pois ruukuista ja muutenkin myllännyt joka puolella pihaa. Enkä yleensä itse laita edes minkäänlaisia syysistutuksia. Syksy on minulle jo jonkinlaista rauhoittumisen aikaa ja puutarhahommista luopumista. Vaikka onhan sitä touhua vielä jäljellä.

Saapa nähdä jatkuvatko nämä syksyiset Avoimet Puutarhat? Odotan mielenkiinnolla pihojaan avanneiden ihmisten kokemuksia.

Kierroksella Avoimissa Puutarhoissa 2026

Sunnuntaina 5.7. oli taas koko maan laajuinen puutarhaihmisten kesän kohokohta Avoimet Puutarhat -tapahtuma, joka antaa mahdollisuuden päästä kurkistelemaan myös yksityisten ihmisten puutarhoihin. Idea on aivan mahtava, ja itsekin kyseiseen päivään useammankin kerran oman pihan avanneena, voin suositella sitä lämpimästi. Ihmisten kohtaamiset ovat olleet vallan ihania. Ovathan puutarhaihmiset ihan oma heimonsa, jolla löytyy aina yhteinen kieli puutarha-asioissa. Tämän vuoden tapahtuman teemana oli "Puutarha ei ole koskaan valmis, mutta se on aina kokemisen arvoinen". Se onkin mielestäni ihan osuva valinta, sillä se pitää hyvinkin paikkansa. Ainakin oma puutarha on koko ajan elävä ja muuttuva tapaus, joka ei koskaan tule täysin valmiiksi. Eikä sen kai kuulukaan tulla. Se on sula mahdottomuus!

Koska tänä vuonna emme itse osallistuneet tapahtumaan, avautui minullekin mahdollisuus päästä itse kiertämään toisten puutarhoja. Aina yhtä ihanan innostuneen puutarhaystäväni kanssa pohdimme mihin suuntaan lähtisimme. Mietimme Hämeenlinnan-Riihimäen suuntaa, sitten Lahden suuntaa, johon lopulta päädyimme.

ARVILA

Ensimmäinen kohteemme oli Ruuhijärvellä sijaitseva Arvila, joka oli minulle tuttu jo täältä blogimaailmasta. Katjan upean blogin herättämän mielenkiinnon takia paikka oli ihan pakko nähdä. Eikä pelkästään puutarhan takia, sillä onhan tällaiset vanhat 1800-luvun pihapiirit muutenkin näkemisen arvoisia. Ja olihan tietysti tosi mukava tavata Katjakin ihan livenä.

Vaikka taivas oli pilvessä, ei sade meitä onneksi kiusannut. Saimme ihastella Katjan kätten jälkiä mukavassa kelissä. Hänen puutarhansa oli tällaiselle perennaihmiselle oikea paratiisi. Toinen toistaan upeampia ja hyvällä maulla rakennettuja kukkapenkkejä, jotka olivat täynnä isoja perennakasvustoja. Työtunteja on puutarhaan varmasti uhrattu runsaasti ja se kyllä näkyi siellä. Kuten myös todella kauniiksi remontoidussa päärakennuksessa, joka oli kuin suoraan satukirjasta.

Kuvani eivät varmasti tee oikeutta puutarhan istutuksille, mutta yritin kuvata itseäni miellyttäneitä kohteita. Kuvia olikin sitten melkoinen määrä, kun aloin tähän postaukseen niitä valita. Ja vaikeaa olikin niitä valintoja tehdä. Paljon jäi kauniita asioita poiskin. Oli pakko laittaa myös paljon kollaaseja, muuten tästä jutusta olisi tullut vieläkin pidempi.

Perennapenkit olivat todella runsaita ja monimuotoisia. Se sopi hyvin laajan pihapiirin tunnelmaan.

Puutarhan tiiliseinäinen kasvihuone oli kuin karamelli, ja sinne olisi tehnyt mieli jäädä istumaan ja haaveilemaan. Nuo vanhat silitysraudat ja saviruukut tuolla hyllyllä olivat kuin piste ii:n päälle!

Mahtavaa väri-ilottelua.

Söpöjä pieniä yksityiskohtia.

Nämä väriyhdistelmät, nam!

Pieni japaninpihta purppuraheisiangervojen seurassa.

Tähän lopuksi täytyy laittaa meidän kahviseuranamme päärakennuksessa ollut hyvin arvonsa tunteva Jalo-herra. Hän pötkötteli nojatuolissa isännän elkein autuaan tietämättömänä ympärillään pyörivistä ihmisistä. Minulle hän ei suostunut silmiään edes räpäyttämään, mutta ystäväni sai napattua tämän aivan huikean kuvan. Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: "Kuka kehtaa häiritä minun päivänokosiani?" Myös punaturkkinen Eino nähtiin puutarhassa.

KALLIORINNE

Toinen kohteemme muuttui lennossa, kun Arvilassa paikalle pölähtivät tutut puutarhaseuralaiset Tampereelta. Heidän suosituksestaan seuraava kohteemme vaihtuikin Vesivehmaalla sijaitsevaan Kalliorinteeseen. Ja kyllä se olikin hyvä suositus. Kalliorinne oli iso tontti, jossa 5000 m²:stä oli puutarhaksi muokattu noin 3000 m². Puutarha oli rakennettu nimensä mukaisesti ison kallion juurelle rinteeseen. Ylempänä oli metsäpuutarhaa, joka alempana muuttui hienoksi lehtiperennojen, puiden ja nurmialueiden keitaaksi. Kovin paljon eri värein kukkivia kasveja ei ollut, ja minä värikkäiden perennojen ystävänä olin ihan ihmeissäni siitä, kuinka suuren vaikutuksen paikka silti teki. Erilaisten lehtien muodot ja värit olivat ihan huikean hienosti soviteltu yhteen!

Metsäpuutarha kallion kainalossa.

Metsäpuutarhassa oli hauskoja pikku polkuja, joita pitkin pääsi tutkimaan kasveja lähempää. Kasvien runsaus oli hämmentävän suuri. Erilaisia lehtimuotoja ja värejä oli paljon. Ei oikein tiennyt mihin olisi katseensa suunnannut, kun joka puolella oli jotain kiinnostavaa.

Erilaisia puita ja pensaita erivärisine lehtineen oli kivoina pikku saarekkeina. Varsinaista silmäkarkkia!

Myös isoissa ruukuissa oli paljon erilaisia kasveja, japaninvaahteroita ja hortensioita ynnä muita sisällä talvetettavia kasveja.

Puutarhaa kiertäessä on vaikea uskoa sitä yhden ihmisen tekemäksi, mutta näin tarina kertoo. Kaksikymmentä vuotta siihen on mennyt eli ei ihan mikään pikku projekti. Nostan kyllä hattua!

Kasvihuone oli aika kutsuvan näköinen. Sen sohvalle olisi voinut hetkeksi köllähtää pitkälleen ihmettelemään maailman menoa ympärillä.

Kuunliljoja Kalliorinteessä oli runsaasti ja sateen jäljiltä ne olivat tosi nättejä veden helmeillessä niiden lehdillä. Tähän 'Great Escape'n väritykseen ihastuin kovin.

KAKSI PUUTARHAA

Viimeinen kohteemme oli Lahdessa sijainnut Kaksi puutarhaa, joka oli kahden eri aikakauden tontin yhdistelmä. Toinen puutarha oli kahdeksankymmentäluvun omakotitalon piha ja toinen vanhan rintamamiestalon umpeenkasvaneesta pihasta kunnostettu. Yhdistelmä oli hauska ja joka puolelta löytyi pieniä kivoja yksityiskohtia.

80-luvun talon puolen puutarhaa. Huomaa vanha Singer kivireunuksella.

Rintamiestalon puoleinen puutarha oli vanhoine omenapuineen aika suloinen. Siellä oli erilaisia kukkapenkkejä ja monenlaisia pikku juttuja, joita saattoi bongailla kukkapenkkien reunoilta tai kasvien joukosta. Kiviä oli kiinnitetty toisiinsa niihin ensin reikiä poraamalla ja laittamalla niihin pätkät harjaterästä. Näin rakennetut kivipaasit olivat vekkulin näköisiä. 

Erilaisia kierrätystavaroita oli käytetty myös koristeina ja niissä oli monenlaisia kivoja ideoita. Nuo sydänlapiot olivat ihania.

Kukkapenkkejä oli muutamia ja niissä oli paljon aikakauden talon pihaan sopivia perinneperennoja. Puutarhan perällä oli komea, pitkä kukkapenkki runsaine perennaistutuksineen.

Vaikka kuvissani paistaa aurinko, täällä viimeisessä kohteessa alkoi sade juuri, kun pääsimme paikalle. Oli aika eksoottista, kun aurinko paistoi ja isot pisarat putoilivat samaan aikaan taivaalta. Siksi osa kuvistakin voi olla hieman epätarkkoja, kun sateensuojan kanssa oli vähän vaikea kuvata. Eli aika hyvällä tuurilla pääsimme sateiden välillä kohteemme melkein kuivin nahoin kiertämään. 

Avoimien Puutarhojen aukioloaika oli kello 12.00 - 17.00. Tuntui ihan hullulta, ettei viidessä tunnissa ehtinyt kuin kolme kohdetta, mutta siirtymisiin kului yllättävän paljon aikaa. Emme käyneet edes syömässä vaan kiersimme eväiden voimalla. Viimeisen kohteen jälkeen alkoi kyllä olla energiat jo niin vähissä, että alkoi juttelu hiljentyä. Mutta kävimme syömässä ennen kotiin lähtöä, ja taas alkoi autossa iloinen puheen pälpätys. On kyllä aivan ihana olla liikkeellä toisen yhtä puutarhahullun ihmisen kanssa❤️

Lisää näistä (ja muistakin) kohteista voit lukea Avoimet Puutarhat -sivustolta eli TÄÄLTÄ.

Nyt voi huokaista

Avoimet Puutarhat tuli tänä vuonna pidettyä melko kurjassa säässä. Vettä sateli pitkin päivää, mutta ei jatkuvasti eikä onneksi kaatamalla. Kyllä silti ehti vähän kylmä tulla ulkona seisoskellessa. Aikaisempina vuosina, kun olemme osallistuneet, ilmat ovat suosineet kivasti. Nyt kävijämäärä jäi aika pieneksi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Sää varmasti vaikutti ja se, ettei Tampereella ollut montaa puutarhaa auki. Jos lähekkäin on auki useampi puutarha, se luo sellaista kivaa pöhinää, ja ihmiset lähtevät selvästi paremmin liikkeelle. Samoin varmasti vaikutti se, että pihamme on ollut auki jo useamman kerran. Mutta kiva oli jutella tämän vuoden kävijöiden kanssa "puutarhaa". Varsinkin puutarhuroinnista ja kasveista kiinnostuneet nuoret miehet lämmittivät kovasti tällaisen täti-ihmisen mieltä. Myös täältä blogimaailmasta tuttu Kerttuli Parasta puutarhasta -blogista oli erittäin mieluisa vieras!

Perennatkin ehtivät avaamaan nuppujaan ja kukintaakin oli penkeissä onneksi ihan kivasti. Kesäkukat ruukuissa loistivat valitettavasti ihan vihreinä ilman kukan kukkaa. Se lähinnä huvitti, ja ymmärrystä puutarhaihmisiltä riitti. Tilanne on kaikilla ollut ihan sama tänä kesänä. Marhanliljat ehtivät sopivasti kukkaan, ja onneksi on olemassa monenlaisia kurjenpolvia, jotka pelastavat tilanteen kuin tilanteen.

Tammen alla tummanpunaiset marhanlilja 'Claude Shride't pistävät parastaan.

Pinkki jalokurjenpolvi 'Patricia' ja sinilila tarhakurjenpolvi ovat uskollisia kukkijoita.

Etukukkapenkissä röyhyää pinkki jalokurjenpolvi 'Tiny Monster' valtoimenaan.

Loistokurjenmiekat 'Double Standard' (edessä) ja 'Miss Apple' aloittelevat kukintaa.

Samoin kaunis kaksivärinen salvia 'Madeline'.

Sormustinkukat, ja etualalla katseenvangitsijana neonpunainen pellavalilja, jonka talven yli selviämisestä olen aina yhtä ilahtunut.

Sormustinkukat ovat tänä kesänä intoutuneet todella kukkimaan. Siementaimia on putkahdellut vanhaan kasvimaahan sinne tänne, enkä ole raaskinut niitä yhtään kitkeä pois. Nyt ne kiittävät saamastaan mahdollisuudesta. Olen ihaillut niitä hartaasti joka päivä. Nuo kellojen sisäpuolen täplitykset, voi hyvänen aika! Että joku kukka voikin olla kaunis!

Marhanliljat, tähkähietalilja ja sormustinkukat.

Kaksin aina kaunihimpi.

'Karl Rosenfield'inä ostamani mysteeripioni on myös rohkaistunut avaamaan nuppujaan. Tämä on tavattoman kaunis. Sen tummaa punaa ei oikein pysty kameralla vangitsemaan. En ole yhtään pahoillani tästä väärästä pionista, päinvastoin! Olen yrittänyt selvittää mikä se mahdollisesti olisi, ja mielestäni se voisi olla 'Nippon Beauty'. Otan mielelläni vastaan valistuneita arvauksia! 

Nyt saa sataa vaikka pieniä kiviä, ihan sama minulle. On aika huokaista syvään ja vain nauttia puutarhasta! Ensi viikko näyttääkin sitten jo ihan kivalta säiden suhteen🌞Saapa nähdä!

Kohti Avoimia Puutarhoja 2025

Kylläpä on ollut jännittäviä päiviä tässä ennen Avoimia Puutarhoja. Ilmanhaltijat tuntuvat tulleen ihan hulluiksi, ja vaihtelevuutta on säässä riittänyt laidasta laitaan. Aina sateiden välissä olen yrittänyt ehtiä kitkemään kukkapenkkejä ja ruukuttamaan myytäviä taimia, mutta aika ei vaan tunnu koskaan riittävän. Tai sitten kroppa ei jaksa. Myös sade ja tuuli ovat vielä viimeistelleet tuloksen aika huolella. Joten meillä on nyt puutarhapäivänä avoinna varsin kevyesti huollettu ja viimeistelty puutarha.

Perjantaiksi odotettiin kauhunsekaisin tuntein myrskyä saapuvaksi, ja saatiinhan me melko navakkaa puhallusta puutarhaan. Keskenkasvuinen kirsikkapuumme, jolta olin juuri tänä keväänä poistanut tuet, alkoi taipua tuulessa siihen malliin, että katsoin parhaimmaksi sitoa sen aitaan. Aikas viehättävä installaatio siitä sitten syntyikin.

Tuuli ei onneksi saanut mitään pahaa tuhoa puutarhassamme aikaan, mutta sade onkin ollut sitten se isompi riesa ja harmi. Kukkapenkit näyttävät monin paikoin tältä, eikä sateen piiskaamia perennoja tahdo saada nätisti enää pystyyn. Monia olen jo vahingossa katkonut nostoyrityksissä. Kuvassa idänunikko ja loistotädyke makaavat sulassa sovussa päällekäin.

Osa pioneista ehti onneksi jo kukkia ennen pahimpia sateita, mutta 'Sarah Bernhardt' ei ollut yhtä onnekas. Sillä on kyllä tuet ympärillä, mutta eipä niistä kaatosateessa paljon iloa ollut. Sarahin painavat kukat eivät oikein jaksaneet pysyä pystyssä.

Sarahin hörhelöt.

Marhanliljojen kukintaa olen jännittänyt kaikkein eniten. Se on monesti ollut parhaimmillaan näin heinäkuun alussa, kun puutarhamme on ollut vierailijoille auki. Nyt meni aika täpärälle, mutta kyllä ainakin osa marhoista kukkaan ehtivät. 

 'Claude Shride' on omista marhanliljoistani se kaikkein luotettavin ja rotevakasvuisin. 
Toinen yhtä vahva ja varma on perinteinen 'Marhan'.

Marhanlilja 'Fairy Morning' on herkän kaunis.

Marhanlilja 'Golden Morning'.

Talon takana valkoinen varjolija ja marhanlilja 'Manitoba Morning'.
Myös punainen varjolilja talon toisella puolen on avannut useamman kukan.

'Manitoba Morning'.

Veikeä marhanlilja 'Orange Marmalade'.

Marhanlilja 'Gaybird'. Se muistuttaa hyvin paljon 'Manitoba Morning'ia.

Vanha 'Marhan' on saanut myös jo muutaman kukan auki.

Muutamat marhanliljat tuntuvat taas jurottavan ja kasvavan huonosti. Harmaahometta on jonkin verran kostean kesän takia. Toiset pitävät nuppunsa tiukasti vielä kiinni. No, onhan tässä kesää vielä jäljellä, vaikka olisinkin toivonut kukintahuipun osuvan juuri tähän kohtaan. Mutta nämä nyt on niitä asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa, joten en jaksa sitä surra sen enempää. Puutarha on nyt sellaisessa kunnossa kuin se on ja näillä mennään😉

Siispä lämpimästi tervetuloa meille huomenna sunnuntaina 6.7. klo 12-17 Avoimiin Puutarhoihin, jos Tampereen seudulla olette!    

Puutarhaprofiilimme löytyy osoitteesta avoimetpuutarhat.fi nimellä Liisan ja Antin puuhamaa. Valitettavasti pääsy sivustolle on tökkinyt tässä kuluneella viikolla, enkä saa linkitettyä sivua.