Huhtikuun alku kasvihuoneessa

Ulkona on ollut nyt muutaman päivän aika viileää. Pilvisinä päivinä en ole avannut kasvihuoneen ovea ollenkaan, ja olen antanut olla siellä sisällä olevien muovikasvarien vetoketjut myös kiinni. Tässä touhussa on tietysti omat riskinsä. Kun olen päivisin töissä, en pääse hätiin, jos aurinko yllättäen ponnahtaakin esiin pilvien takaa. Lämpötila lasikasvihuoneessa nousee hetkessä huikeisiin lukemiin. Automaattiavaajia ei ole vielä laitettu paikoilleen kattoluukkuihin, koska hyvin todennäköisesti pakkasiakin vielä tulee. 

Kärhö 'Nubia' on kuin ujo morsian konsanaan, kun se on käärittynä harsoon.

Olen kylvänyt kasvihuoneeseen jo kesäkukkia ja vähän hyötykasvejakin. Ämpäreissä on liljojen sipuleita ja perennojen juurakoita, joita tuli nyt keväällä kahdestakin eri paikasta. 

Kylmää kestävät pak-choi, varsiparsakaali, retiisi ja sareptansinapit ovat jo itäneet kylmässä kasvihuoneessa. Olen tehnyt niistä tarkoituksella varsin tiheät kylvöt. Tarkoitus on saada pientä vihreää syötäväksi ja ehkä voin jokusen taimen erotella ihan isoksi kasvatettavaksikin. 

Tuli taas todistettua heikko mielenlujuutenikin. Kävimme mieheni ja äitini kanssa pääsiäisenä Kahvila Tyynessä Kangasalla, ja siellä oli tarjolla muutamia Kukkatarhurien siemenpusseja. Ne ovat vaan niin houkuttelevan näköisiä kauniine kuvineen, että huonostihan siinä kävi. Pari pussukkaa lähti mukaan. Leijonankita 'Madame Butterfly'n pussissa oli kyllä sen verran vähän siemeniä, että piti oikein kipata ne valkoisen paperin päälle ja kylvää yksitellen puisen kukkatikun terävää päätä apuna käyttäen. Sillä siemenet sai tökittyä yksitellen toivottavasti edes vähän erilleen toisistaan. 

Tarhaorvokki 'Spanish Eyes'.

Muovikasvihuoneen suojissa orvokit kasvavat hitaasti, mutta kasvavat kuitenkin. Ne ovat ihmeen kestäviä ihan pikkutaiminakin. Välillä kyllä aamuisin hirvittää, kun katsoo lämpömittaria, joka kertoo kasvihuoneen sisälläkin olleen pakkaslukemia. Ja varsinkin jos lämpötila on pitkään pysytellyt pakkasen puolella. Mieskin jo nykyään kertoo säätiedotuksia tutkiessaan, että onko mahdollisesti tulossa kylmä yö. Meillähän on siis lähestulkoon yhteinen harrastus!

Sarviorvokki 'Arkwright's Ruby'.

Myös persiljat ovat kestäneet pakkasyötkin hyvin. Edessä lehtipersilja 'Fest' ja takana kähäräpersilja 'Grüne Perle'. Kummatkin on kylvetty sisälle 1.3.26. Koulin ne 15.3.26 ja jätin kasvariin.

Ero sisälle jääneisiin kahteen persiljaruukkuun ja niissä kasvaviin rimpuloihin on aika iso. Siirsin nekin lopulta kasvihuoneeseen. Siihen verrattuna sisällä on ihan liian lämmin ja liian vähän valoa. 

Kylvin ihan huvikseni yhden etanallisen tuoksuhernettä viimevuotisista omista siemenistä vertailukohdaksi kasvihuoneeseen kylvämiini tuoksuherneisiin. Kylvin nämä sisälle 31.3. ja ne itivät 5.4. Siirsin ne kylmään kasvihuoneeseen 6.4. Kasvihuoneen tuoksuhernekääröissä ei näy vielä elämää. Seuraillaan tilannetta. Kurpitsapoikia minun kasvihössötykseni jaksavat aina vaan naurattaa.

Löysin muistiinpanoistani mitä tulppaanien sipuleita näissä kylmälavassa talvehtineissa ruukuissa mahtaa olla, kun näitä aikaisemmin vähän ihmettelin. Vanhoja sipuleitahan ne ovat. Saa nähdä jaksavatko kukkia. Täytyy muistaa lannoittaa, niin ehkä jaksavat edes kasvatella sipuleitaan.

Yhden tulppaaniruukun hautasin lokakuussa talveksi maahan. Suojasin sen jotenkuten verkolla ja toivoin parasta. Ihme kyllä ruukku sai olla rauhassa, ja kun maa sen verran suli, että sain ruukun irti, nostin sen kasvihuoneeseen. Siellä alkoi melko pian tapahtua ja piippoja alkoi ilmestyä mullan pinnalle. Sieltä pitäisi tulla papukaijatulppaani 'Rococo'ta.

Vielä puutarhan puolelta yksi ikävä huomio. Olen odotellut jo hetken valkosipulien piippoja, ne kun yleensä ovat ensimmäisten joukossa ilmestymässä pinnalle. Nyt lavassa on ollut kovin hiljaista. Tein sitten varovasti koekaivauksia ja löysinkin aika surullisia kynsiä mullan alta. Komeat juuret oli kasvatettu ja kasvun alkuakin oli näkyvissä, mutta kynnet olivat ihan pehmennyttä muhjua. Voi itku! Ajattelin kyllä jo syksyllä, että pitäisikö laittaa lavakaulukseen kansi (sellainen nimittäin on ihan olemassa), kun vettä tuli niin paljon ja moneen otteeseen. Mutta eipä tullut laitettua. Olisi ehkä kannattanut. Sateinen syksy teki tehtävänsä. Nyt täytyy vain odotella olisiko sieltä jokunen kynsi selvinnyt hengissä.  

Kevättä pukkaa

Täältä tullaan vaikka väkisin!

Kovin on välillä keväisen lämpöisiä hetkiä puutarhassa, ja hetkessä hyytävä tuuli muuttaa tuntuman ihan toiseksi. Koko ajan takaraivossa on se pieni nakertava pelko takatalvesta, lumesta ja pakkasesta. Ei kevään tarvitsisi tulla näin aikaisin. Mutta katsellaan mitä tuleman pitää. Kasvit ainakin ovat heränneet ja niiden kohtalo tässä huolettaakin.

Kasvihuoneessa on ollut mukava puuhastella kaikkea pientä, vaikka enimmäkseen se vielä tähän aikaan vuodesta onkin romuvarasto. Siltä se ainakin näin valokuvassa näyttää. Aurinkoisina päivinä olen jättänyt toisen oven yläosan auki, ettei lasihuone muuttuisi ihan pätsiksi. Se tapahtuu hetkessä. Tämä kevätaika onkin ollut melkoista säätilojen tarkkailua ja miettimistä kuinka uskaltaa jättää kasvihuoneen  ovea päiväksi auki vai uskaltaako ollenkaan. Välillä laitan töistä aikaisemmin kotiin päässeelle miehelleni viestiä, että kävisi sulkemassa oven, jos aurinko ehtii laskea tai menee pilveen. 

Silmän korkeudella lämpötilat kipuavat auringossa nopeasti huimiin lukemiin. Lattianrajassa digitaalinen mittari kertoo ihan eri lukemia. 

Kellarissa talvensa viettänyt loistokärhö 'Nubia' on pysynyt hengissä kasvihuoneessa. Öisin olen kietonut sen harsoon. Toinen raukka kasvattelee edelleen kovasti nuppujaan. Sillä on kevättä rinnassa. Niin kuin myös kylmälavassa talvehtineilla tulppaani- ja hyasinttiruukuilla. Olen miettinyt, että mitähän sipuleita olen näihin ruukkuihin lykännyt. Kyllä niissä nimisäleet on, mutta ovatko sipulit uusia vai vanhoja, siitä ei ole mitään hajua! Hyasintit on viime kevään istutuksesta peräisin. Sen verran sentään muistan. Välillä käy mielessä sekin ajatus, että onkohan näitä kasveja jo ihan liikaa, kun ei kaikkia edes muista, mutta onneksi se ajatus väistyy yhtä pian kuin ilmestyykin.

Kärhöruukun reunalla on alkanut myös vihertää. Kesäistutuksesta siihen lykkäämäni pikkuiset muratit selvisivät näköjään kärhön seurassa talvesta kellarissa. Kaikki tällaiset pienet yllätykset saavat aina mielen niin hyväksi.

Orvokit ovat saaneet muovikasvariin seurakseen persiljaa ja purjoa. Vaikka välillä kasvihuoneenkin puolelle on pakkanen kylminä öinä hiipinyt, pikkutaimet ovat ihan kunnossa. En koskaan lakkaa hämmästelemästä pikkutaimien sitkeyttä. Viileässä kasvu on hidasta korkeista päivälämpötiloista huolimatta, mutta taimista tulee tanakoita.

Persiljat.

Orvokit.

Tehdäänpä sitten vielä pieni kierros kasvihuoneen ulkopuolella.

Lämpökompostori on sulamisensa jälkeen pöhissyt 50-60 asteen lämpötiloissa ja massa sen sisällä on painunut hienosti. Massan pinnalla oli komeaa rihmastoa, jonka kääntelin uuden biojätesatsin kanssa ja lisäsin pinnalle vielä kuiviketta. Kompostorimme on jo aika vanha ja se alkaa vähän ränsistyä, mutta hyvin se on jaksanut meitä edelleen palvella. 

Viime kesänä ylösnostamani ja jakamani jättilaukka 'Globemaster'it nousevat nyt vähän harvemmalla kasvustolla. Onneksi eivät näköjään suuttuneet jakamisesta.

Ukonhatut eivät viileästä hätkähdä keväällä eikä syksyllä. Näiden näkemisestä olen niin onnellinen. Yllä viime kesänä juurakosta kasvattamani ametistiukonhatut, jotka näyttävät varsin elinvoimaisilta, ja alla siemenestä kasvattamani rentoukonhatut. Niillä on todella kaunis kasvutapa ja kukka.

Valkoinen särkynytsydän on ottanut myös varaslähdön kevääseen.

Vanha keltainen päivänlilja, jonka siirsin myös viime kesänä.

Varjoyrtti on vihreä ilopilleri muuten niin ruskeassa keväässä.

Etukukkapenkistä puskee tulppua ja laukkaa.
 Ja ehkä silmäni näkevät myös vuohenputken alkua.

Maaliskuun loppu alkaa häämöttää. Pian on huhtikuu, se kuukausista julmin (T.S. Eliotin mukaan).

Maaliskuun taimikuulumisia

Maaliskuu alkaa olla puolivälissä, ja taimipöydällä tungos on jo kova. Aloitin taimikasvatuksen heti vuoden alussa. Ensimmäisenä kylvin tammikuun kolmas päivä paprikat, orvokit, jättiverbena 'Vanity'n ja muutamaa kärhöä. Seuraavaksi kylvin chilit 21.1.26. Sen jälkeen on tullut laitettua kaikenlaista kokeiluun ja myös ihan tosimielellä kasvatukseen.

Muutaman siemenetanankin olen ehtinyt pyöritellä. Minun piti kylvää purjotkin niihin, mutta olin innoissani ehtinyt jo laittaa ne ruukkuihin kasvamaan. Välillä ajatus hieman karkailee keväthuumassa. Pyöröjänönputki 'Green Gold' on ottanut kunnon kasvuspurtin etummaisessa etanassa, ja sen kanssa voin olla vielä hätää kärsimässä ennen kesää. Myös tulikellukka 'Red Dragon' ja kivikkotörmäkukka 'Pincushion Pink' ovat nousseet omissa etanoissaan pintaan. Kaikki kolme on kylvetty 23.2.

'Chocobell'it'

Paprikoitani olen seurannut silmä kovana. Koko ajan viime kevään katastrofi häilyy mielessä jossain tuolla taustalla. 'Chocobell'it ovat kasvaneet hienosti ja näyttävät reippailta. 'Estilo't sen sijaan ovat pahoittaneet jostain mielensä. Niiden lehdet kipristelevät villisti. Olen tuskin uskaltanut hengittää paprikoiden lähellä ja kastellut olen hyvin maltilla mahdollisuuksien mukaan vieläpä alakautta. Aavistuksen aivan mietoa kastelulannoitettakin olen varovasti pari kertaa jo antanut. 'Estilo't tosin kipristelivät jo ennen lannoitusta, joten nyt ei syy ole ollut ainakaan se. 

'Estilo't.

Chilit.

Toiset murheenkryynit eli chilit ovat nekin vielä hengissä. Ihmeiden aika ei ole ohi. Tosin onhan tässä vielä paljon niilläkin aikaa tehdä temppujaan ennen kesää! Lajikkeina on edelleen viime vuodelta tutut 'Aji Mango', 'Bishop's Crown', 'Cherry Bomb' ja 'Bolivian Rainbow'. Viimeistä laitoin omista siemenistä ja ne itivät yllättävän huonosti. 

Tomaatit.

Tomaatit kylvin maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Niissäkin mennään tutuilla ja turvallisilla eli runkotomaatti 'Sungold'illa sekä ruukkutomaateilla 'Vilma' ja 'Venus'. Kaikkia kylvin vain kolme kappaletta, mutta jostain syystä 'Venus'ta on tulossa näköjään neljä. Mistä lienee tuo neljäs siemen mukaan ängennyt?! 'Vilma' on ollut kaikkein hitain kasvuunlähdössään. 

Persiljaa pitää aina olla ja sitä on tuloillaan sekä kähärää että sileälehtistä. Koulintahommiin pitäisi kiiruusti ryhtyä niidenkin kanssa. Persiljat kylvin myös 1.3.

Lobelioita kylvin ensimmäiset kokeilut jo tammikuun lopulla ja helmikuun alussa. Todellakin kokeilut, koska humpsautin siemeniä tietysti vähän runsaalla "liisanmitalla" ja olin ihan pulassa, kun tuli minipienten taimien koulinnan aika. Sitten tajusin kylvää siemenet uusintakierroksella kastamalla kostutetun lyijykynän pään siemeniin ja pyöräyttämällä sen mullan pintaan. Tätä konstia tiedän monen käyttävän ja hyvin se näytti toimivan. Uudet kylvöt kasvoivat siisteinä tuppaina.

Liljoja, lobelioita ja basilikaa.

Tanskasta tilaamani liljojen siemenet pääsivät myös kasvatukseen. 18.2. kylvin kaikista nopeasti itävistä siemenistä koekylvöt ja kaikkiin ilmestyi elämää pinnalle välillä 4. - 9.3. Lajikkeina olivat kaksi eri L. cernuumia, L. lankongense, L. wardii ja L. rosthornii. Yläpuolen kuvassa myös ensimmäisen kierroksen lobelioiden ainokaiset pelastuneet tupsut, joita kieli keskellä suuta yritin koulia.

Pienestä se liljakin elämänsä aloittaa. Ei uskoisi, että mokomasta ruohosta kasvavaa muutamassa vuodessa kauniisti kukkiva lilja. Kuvassa Lilium lankongensen pienokaisia.

Purjon ja persiljan lisäksi basilikaa on ihan ehdottomasti oltava kasvatuslistoilla. Purppurabasilika 'Red Rubin' on hauskan näköistä kasvuun lähtiessään. Ja aina mukana täytyy olla joku, joka ei ihan kuulu joukkoon!

Sitten vielä viimeisenä nämä orvokkini, sarviorvokki 'Arkwright's Ruby' ja tarhaorvokki 'Spanish Eyes'. Koulin viime viikonloppuna jäätelörasioissa kasvaneet ylijäämätaimeni isompiin dynoihin. Tykkään kasvatella taimia tällaisissa isommissa astioissa, koska niissä kosteustasapaino säilyy paremmin kuin yksittäisissä pikkuruukuissa. Vein ne kylmään kasvihuoneeseen ja siellä ne ovat olleet kohta jo viikon verran muovilaatikossa harsolla yöksi peiteltyinä. Hyvin ovat pakkasyötkin siellä kestäneet. Päivisin lämpö on kivunnut lasikasvihuoneessa hetkittäin jopa yli kolmenkymmenen asteen, joten aikamoista lämpötilojen sahausta joutuvat taimet sietämään. Ihan kaikkia orvokintaimia en silti uskalla kasvihuoneeseen siirtää. Orvokkihan kestää hyvin kylmää, mutta ihan pikkutaimina niitä täytyy siihen vähän ensin totutella. Ja kylmää on taatusti vielä tulossa!