Lokakuun viimeiset hommat

Se on sitten lokakuukin loppumaisillaan. Syksy on mennyt aivan hurjaa vauhtia eteenpäin, ja ensi yönä on jo ennusteltu Pirkanmaallekin jopa lunta tai ainakin räntää. Tänään tulikin kiire tehdä viimeisiä hommia pihassa, vaikka hyvällä mallilla kaikki puutarhatyöt alkavat jo olla. Tai sanotaanko, että riittävän hyvällä.

Kauppareissulla marketista tarttui mukaan pussillinen krookuksia, jotka istutin ämpäreihin. Sipuleissa näkyi jo piippoja, enkä tiedä kuinka hyvin ne selviävät talvesta, mutta kokeillaan. Laitoin ämpärit maapohjaiseen kylmälavaan, jossa kaikki muutkin talvehtijat odottavat talviunille menoa. Siellä on purkeissa erilaisia heiniä, japaninköynnöskuusama, tähkälaventelia, sulkapiiskaa, metallipiikkiputkea. Yleensä upotan purkit maahan, mutta osan olen talvettanut kylmälavassa. Joskus hyvällä ja joskus huonommalla menestyksellä. Kylmälavaan laitan purkkien ympärille vielä jonkinlaista pakkaspeittoa.

Vauvalan suojaksi haravoin 'Åkerö'-omenapuun vihdoinkin pudonneet lehdet. Katkoin korkeat perennat eli kultapallot, päivänsilmät ja preeria-auringonkukat, ja jätin ne kasalle kasvupaikalleen. 

Pitkä, lämmin syksy on saanut kesällä siirtämäni hietalaukka 'Hair'it lähtemään jo kasvuun. Toivottavasti jaksavat vielä keväälläkin tuolta ponnistaa.

Kävin myös kellarissa kurkkimassa sinne vietyjen talvehtijoiden tilannetta. Siellä tuli vastaan tällainen olmikasvusto. Daalia 'Night Butterfly' ei ollutkaan halunnut vaipua talviunille. Jouduin laittamaan daaliat talvisäilöön syyskuisen leikkaukseni takia aivan liian aikaisin ja ne eivät oikein varmaan ehtineet tajuta, että nyt tulee talvilevon aika. Jos olisin tiennyt syksyn olevan tällainen kuin se on ilmojen puolesta ollut, niin olisin antanut niiden kukkia rauhassa loppuun ulkona. Mutta jälkiviisaus on parasta viisautta. 

Tänään tein vielä illalla kellariin bokashin multatehtaat haisuliämpäristä, joka on ollut kolme viikkoa fermentoitumassa. Koskaan aikaisemmin ei ämpäristä valutettu bokashineste ole haissut niin järkyttävälle kuin tästä ämpäristä valutettu. Syytän vahvasta tuoksusta runsasta purjon perkeiden määrää, jotka ämpäriin aikanaan laitoin. Jatkossa täytyy muistaa, ettei ihan sellaista määrää ainakaan kerralla ämpäriin lykkää.

Samoin ensimmäistä kertaa ämpärin pinnalla oli myös valkoista homekasvustoa eli kansi on jossain kohtaa valskannut ja päästänyt ilmaa ämpäriin. Onneksi hometta oli niin vähän, että sen sai varovasti sekoitettua multaan. 

Olen ollut erittäin tyytyväinen näihin Organko-ämpäreihin, jotka ovat olleet meillä käytössä jo viisi vuotta. Onneksi niihin saa ostettua varaosina uudet kannet, jos tätä valskaamisongelmaa alkaa enemmänkin tulla vastaan. Seurataan tilannetta.

Ämpärin sisältökin tuoksui kyllä melko mojovalle, jotenkin etikkaisen pistävälle. Yleensä bokashin tuoksu on omaan nenääni ihan  miellyttävän oloinen. Varsinkin, kun mieheni syö paljon sitrushedelmiä ja niiden kuorista bokashi saa raikkaan sitruksisen tuoksahduksen. Onneksi fermentoitunut biojäte näytti muuten ihan kelvolliselta ja teinkin multatehtaat aivan kuten normaalistikin. Sekoittelen biojätteen ja mullan isossa muovilaatikossa ja laitan sitten ämpäreihin multaantumaan "multatehtaassa".

 Lokakuun viimeiset hommat on näin suoritettu. Tervetuloa marraskuu!

Ja helppoa perennapenkkien siivousta

Nyt kun pihan "haravointi" on hyvällä mallilla, täytyi katse kääntää kukkapenkkeihin. Ne ovat olleet tämän kesän todella huonolla hoidolla ja se kyllä näkyy. Yleensä teen keväällä rikkaruohojen kitkentäkierroksen jo monta kertaa ennen kuin perennat lähtevät kunnolla kasvuun, mutta tänä vuonna en muista kävinkö edes kunnolla penkkejä läpi. Rakastan kantattuja reunoja kukkapenkeissä, mutta nyt nekin ovat kasvaneet ihan umpeen. Olin jotenkin suunnitellut, että olisin nyt syksyllä saanut edes jonkun penkin kantattua, mutta haaveeksi taitaa jäädä. 

Ison kukkapenkin pionikaaressa pionit ovat olleet ihan tukehtua rikkaruohoihin. Ne kun ovat olleet tuettuna aitaverkoilla, joiden välistä on vaikea kiskoa rikkoja pois. Nyt poistin tuet ja katkoin pionien varret. Pionitkin taitavat olla vajonneet liian syvälle, vaikka olen ne aikanaan yrittänyt kohopenkkiin istuttaa. Nyt olisi ollut hyvä aika kaivaa nekin ylös ja nostaa juurakkoja ylemmäs, mutta tähän talkooseen ei nyt intoa riittänyt.

Penkin päädyssä töröttää harmaana juuriestekangas, joka aikanaan suojasi pioneita värimintun invaasioyrityksiltä. Juurieste on kaksinkerroin ja ulottuu ainakin 30-40 cm syyyteen. Toiminut hienosti monta vuotta. Nyt senkin voisi kaivaa ylös, kun väriminttujen tilalla kasvaa purppuraheisiangervo 'Little Angel'. Oikeassa alakulmassa oleva rytö on rusopäivänliljan kasvusto, josta poistin vain kaatuneet kukkavarret.

Minulla ei ollut ollenkaan haravaa mukana tässä touhussa. Käsin revin rikkaruohoja ja yritin etsiä piiloutuneita tammentaimia. Tässä kohtaa kasvaa marhanliljoja, joten paikka on alastoman näköinen, kun niiden varret katkoi pois.

Tammen alla kasvaa hopeatäpläpeippiä ja varjoyrttiä. Niidenkin seasta poistin vain tammen taimet. Lehdet saavat jäädä.

Kuunliljojen lehdet saavat myös jäädä maatumaan paikoilleen. Keväällä niistä ei ole paljonkaan enää jäljellä. Vasemmalla näkyvät täpläpipo 'Mystica'n muutamat varret jätin vielä paikoilleen, kun haluan kerätä niistä siemeniä. Muutenkin olen hyvin suurpiirteinen tässä penkkien siivouksessa. Puiden lehdet saavat jäädä penkkeihin. Mutta enää en katko ja pilko perennojen varsia suoraan kukkapenkkeihin. Se systeemi ei toiminut kyllä alkuunkaan. Mieluummin pistän ne oksasilppurilla pieneksi ja käytän sitten. Enkä välttämättä kukkapenkissä. 

Toisaalta halua myöskään jättää penkkejä ihan kokonaan syksyllä oman onnensa nojaan. Silloin keväällä on vastassa ihan kauhea kaaos. Ainakin katkon osan pisimmistä perennan varsista puolesta välistä poikki, etteivät ole keväällä aivan sikin sokin. Ymmärrän kyllä myös ihmisiä, jotka haluavat putsata kukkapenkit syksyllä täysin puhtaaksi. Keväällä siivoaminen on joskus hankalaa, kun osa perennoista lähtee aikaisin kasvuun, tai ainakin sipulikasvit ovat siivouksen tiellä.

Jättilehtisen sinikuunliljankin lehdet ovat jo menneet aika pieneksi. Sillä oli kuitenkin vielä pystyssä muutama komea kukkavarsi siemenkotineen. Joskus olen sitäkin kasvattanut siemenestä.

Sinikuunliljan kukkavarsi.

Kukkapenkissä kasvaa muutama perenna, joista pidän kovasti muuten, mutta ne ovat todellisia riesoja siementaimiensa takia. Yksi niistä on tummakurjenpolvi, josta myös pörriäiset tykkäävät kovasti. Mutta näitä siementaimia sitten löytyykin joka paikasta. Toinen supersiementäjä on harmaamalvikki, jota monet inhoavat suuresti. Minusta se on kaunis perinneperenna, joka sopii tällaisen vanhan talon puutarhaan. Mutta kieltämättä se voisi siementää pikkuisen vähemmän. Ja onhan se aika ikävä kitkettäväkin syvän paalujuurensa takia.

Tummakurjenpolvi.

Osan varjo- ja marhanliljojen varsista katkoin pois, mutta osan haluan aina jättää talventörröttäjiksi. Minusta ne ovat todella koristeellisia. Ja kuten kuvista näkyy, penkkien siivoukseni on todellakin aika pintapuolista.

Perennojen kovat varret kerään erikseen ja pehmeät rikkaruohot survon vanhoihin multasäkkeihin. Rikkaruohojen fermentointiin käyttämäni mikrobineste alkaa olla aika lopussa, joten nämä saavat todennäköisesti odottaa säkeissä kevääseen ihan sellaisenaan. Tosin ilmatkin alkavat sen verran kylmetä, ettei fermentoitumista enää edes ehtisi tapahtua syksyn aikana.

Tukiverkkojen ja kaaritukien kerääminen ja niputtaminen on syksyllä ärsyttävää puuhaa, kun niille ei oikein tahdo löytyä järkevää talvisäilöä. Välillä olenkin jättänyt osan penkkeihin odottamaan kevättä.

Vielä vaan jaksavat komeamaksaruoho ja syysasteri 'Patricia Ballard' ilahduttaa syystöiden tekijää puutarhassa.

Viiruhelpi näyttää vielä kovin vihreältä ja pirteältä. Sen kasvupaikka keskellä kukkamaata on suojattu ympäriinsä samanlaisella juurimattovirityksellä kuin aiemmin kerroin pionikaaressa. Se kasvaa siis kuin pohjattomassa isossa ruukussa. Ihmeen hyvin tuo viritys on pitänyt jo vuosia viiruhelpin kurissa eikä se ole päässyt valtoimenaan leviämään.

Katkoessani marhanliljojen varsia aidanvieruspenkistä löysin mullan pinnalta niiden sipuleista irrronneita sipulisuomuja. Ne ovat irronneet elokuun alussa, kun kaivoin ja uudistin tätä penkkiä. Tämä on hauska osoitus marhanliljojen valtavasta kasvuhalusta. Olen lisäillyt marhanliljoja näistä sipulisuomuista, ja niistä saakin melko nopeasti uusia pikkusipuleita verrattuna siemenkasvatukseen. Nuo alemmat sipulisuomut olivat ihan mullan pinnalla ja silti ne olivat alkaneet kasvattaa pikkusipuleita sipulisuomun tyveen. Ylemmän kuvan sipulisuomut olivat ihan mullan pinnan alla, melkein nekin näkyvillä, ja ne olivatkin alkaneet puskea jo juurtakin. Tökin pikkuiset hieman syvemmälle multaan jatkamaan kasvuaan. Eli jos liljoja siirrellessä sipulisuomuja irtoilee, ne kannattaa kaikki laittaa liljojen kanssa kasvamaan ja odotella pikkuisten liljavauvojen ilmestymistä!

Yhdessä päivässä ei ihan mahdottomia saa aikaan, mutta kyllä oli hyvä mieli, kun sai edes vähän tehtyä!

Helppoa haravointia

Lokakuu alkaa lähestyä loppua, ja meillä on odoteltu lehtien putoamista puista. Meidän tammi on saanut melkein kaikki lehtensä jo pudotettua, ja sen ympäristö onkin melkoisen lehtimaton peitossa. Tammen lehti on paksu, nahkea ja hitaasti kompostissa hajoava. Siksi olemmekin yleensä rahdanneet osan sen lehdistä kaatopaikalle. Kompostoisin mielelläni kaiken omalla tontilla, mutta tällaisella tiheästi rakennetulla omakotitaloalueella se on hiukan hankalaa, kun täytyy ajatella naapureitakin. Meidän tontti on niin avoin, että kaikki rytökasat näkyvät valitettavan hyvin ohikulkijoidenkin silmiin. 

Tänä vuonna olen puhunut miestä ympäri, että voisimme ajaa lehdet ruohonleikkurilla pieneksi ja jättää ainakin osan maahan. Ja tänään hän sitten innostui tästä hommasta. Hän päristeli leikkurilla, ja minä heiluin haravan kanssa siellä, missä sille oli tarvetta. Haravoin lehtiä lähinnä kiveykseltä ja paksumpia kasoja ruohonleikkurin jäljiltä. Mielestäni leikkuri silppusi tammenkin lehdet yllättävän hyvin. Olemme joskus aikaisemminkin tätä kyllä kokeilleet, mutta välillä miehen haravointi-innostus ottaa vallan.

Paikka paikoin lehtisilppua jäi hiukan enemmän kasoille ja niitä minä haravan kanssa levittelin tai keräsin kottikärryihin jatkokäyttöä varten. Omenapuiden lehdet menivät leikkurilla tosi silpuksi.

Haravoituja lehtiä ja lehtisilppua levittelin valkosipulipenkin päälle, ja keisarinpikarililjatkit saivat niitä hiukan suojakseen. Keisarinpikarililjapenkkiin olen tökkinyt noita tukia jo valmiiksi kevättä varten, jotta saan harsottaa ne keväthallojen aikaan. Ei niin kaunista, mutta äärettömän toimivaa ennakointia! 

Naapurissa kasvaa aivan valtavan iso tammi, joka pitää lehtensä tiukasti talveen asti. Tämä onkin meillä ikuinen ihmettelyn aihe kuinka eri aikaan nämä tammet pudottavat lehtensä. Toisen puolen naapurilla on myös tammi, joka sekin pudottaa lehtensä yleensä vasta lumen tultua. Mutta nyt se on pudottanut melkein kaikki lehtensä näin syksyllä. Ihan niinkuin meidänkin tammi aina tekee. 

Talviomenapuumme 'Åkerö' ei ihan vielä halua luopua lopuista lehdistään. Omenat ovat lähes kaikki pudonneet. Vain muutama killuu enää oksissa kiinni. 'Åkerö' saa nyt rauhassa tiputella lehtensä, ja todennäköisesti ne pääsevät liljavauvalani suojaksi. 

Keltaheisiangervo 'Angel Gold' hehkuu keltaisena kilpaa 'Åkerö'n kanssa. Keltaheisiangervo on kasvanut komeaksi näkösuojaksi naapuriin päin.

Keltaheisiangervojen vieressä kasvaa lumimarjapensas, joka on hauskan näköinen lehtien alkaessa pudota ja valkoisten marjojen roikkuessa oksilla söpöinä terttuina.

Suojaisessa paikassa vajan seinustalla kasvava tuoksuherne kukkii vielä näin kauniisti. Se kasvoi kesällä alkuun todella kituliaasti ja kärsi kuivuudesta, mutta loppukesän kosteus ja viileys ovat innostaneet sen vielä viime hetkillä kukoistamaan. Tällä onkin todella ihana väritys. Kuin ihan pikkuinen pilkahdus menneestä kesästä!

 

Valkosipulien istutusta

Sunnuntaina laitoin vihdoin valkosipulit maahan, vaikka ilmat ovat edelleen pysytelleet aika lämpöisinä eikä niillä siksi mikään kiire olisi vielä ollut. Viime kesänä kasvatin valkosipulia lavassa ja  ne selvästi kärsivät siinä kuivuudesta ja kuumuudesta. Vaikka yritin kastella ja pitää juurella ruohosilppukatetta. Nyt sitten päätin palata vanhaan ja laitoin kynnet ihan kasvimaahan.

Kesällä nostettujen valkosipulien kynnet olivat niin tiukasti toisissaan kiinni, että töitä sai tehdä saadakseen ne irti. Mielestäni tämä johtuu kuivuudesta, mutta tämä on vain oma päätelmäni. Aiemminkin olen huomannut, että kuivina kesinä kynnet ovat olleet todella tiukasti kiinni toisissaan. Mutta vaikka valkosipulit vähän huonosti lavassa kesällä nyt kasvoivatkin, niin ihan nättejä kynsiä niistä silti sain istutettavaksi.

Löysin vuoden 2023 kesältäkin säilyneitä valkosipuleita ja niiden kynnet näyttivät olevan vielä yllättävän hyväkuntoisia. Yhden pienen napsaisin halki ja sieltähän oli jo pukkaamassa uutta kasvua. Näitä kynsiä laitoin tulppaani-istutusten ympärille myyrien karkottamiseksi, vaikka niiden teho onkin ollut olematon. Yhtenä kesänä työsin valkosipulin kynsiä myyrien koloihin ja seuraavana päivänä ne oli työnnetty koloista ulos. Eli eipä paljon tunnu valkosipuli myyriä hidastavan!

Olin myös kesällä nyhtänyt näitä villinä pitkin kukkapenkkejä kasvavia valkosipuleita ylös ja ne olivat unohtuneet kasvihuoneen hyllylle. Mutta eivätpä ne ole pienestä lannistuneet vaan nekin ovat jo kovasti sitä mieltä, että nyt on kevät. On niillä hirvittävä halu kasvaa! Todennäköisesti nämä ovat kasvaneet maahan aikanaan pudonneesta itusilmusta tai maahan tökätystä myyränkarkoituskynnestä.

Minulla oli valkosipuleille jo valmiiksi perustettu penkki kasvimaalla ja tökin kynnet siihen aika tiheään noin 5-10 cm:n syvyyteen. En ole istutussyvyyden kanssa niin kauhean tarkka, kun nämä valkosipulit tuntuvat kasvavan vaikka kynsi olisi näkyvillä maan pinnalla. Olin tehostanut penkkiä kompostilla jo perustamisvaiheessa, mutta ripautin vielä kanankakkaa ennen kuin tasasin pinnan ja lisäsin hiukan multaa päälle.

En valitettavasti tiedä tämän meillä jo vuosia kasvatetun valkosipulin lajiketta. Olen aikanaan saanut pieniä alkuja yhdeltä tuttavaltani, joka ei myöskään tiennyt kasvattamansa sipulin lajiketta. Mutta on lajike sitten mikä hyvänsä, se on hyvin pehmeän makuinen ja helppo kasvatettava. Se riittää minulle.

Kirjanpitoni mukaan olen laittanut valkosipulit maahan viime vuonna 25.10. eli eipä aikataulu viime syksystä kauheasti näköjään heitä, vaikka eivät vuodet koskaan ihan veljiä keskenään olekaan.

Kanankakka näyttää edellisessä kuvassa mullan pinnalle levitettynä aivan lecasoralta, kun se on niin harmaata. Olin ostanut tämän kanankakkasäkin jo edellisenä kesänä ja se oli ilmeisesti kaupassa päässyt kastumaan, sillä avatessani sen luulin ostaneeni vahingossa multasäkin. Mutta kyllä tuoksu sitten paljasti sisällön. Kolmasosa pinnasta oli aivan muhjua. Siirsin osan tavarasta tuohon muoviastiaan ja siinä se on ollut vajassa ilman kantta tähän kesään asti. Kesällä se oli vielä osittain raetta, mutta nyt se oli ilmeisesti homehtunut (tai siltä se ainakin näytti) ja oli aivan harmaata. Nuo pallot tuossa pinnalla olivat kivikovia. Mutta kaipa se asiansa ajaa. Eipä ole tällaistakaan aikaisemmin kanankakan kanssa tapahtunut.

Vähän tuli myös revittyä rikkaruohoja tammen alta kukkapenkistä. Ja näitä pikkuisia tammen alkuja sieltä kyllä löytyy sanoisinko runsaasti. Enkä ihan äkkiä keksi viheliäisempää "rikkaruohoa" kuin tuollainen pieni mokoma taimi on. 

Tammella on syvä paalumainen juuri, ja siksi ajattelin, että sen allehan olisi siis hyvä levittää kukkapenkkiä. Penkki ei häiritsisi tammea eikä tammi perennoja. No ei häiritse, ei. Mutta ne tammenterhot! Niitä on noin miljardi ja tuntuu, että kaikista kasvaa puu. Ja kaikilla niillä söpöillä pikkuisilla tammen aluilla on se sama pitkä paalujuuri, joka tarrautuu maahan todella lujasti. Niiden irti saaminen on työn ja tuskan takana. Ja sitten ovat vielä ystävämme oravat, jotka kätkevät terhoja kukkamaahan. Keväällä kukkapenkeistä löytyy isoja kasoja tammenterhoja tai sitten rypäs pikkutammia, jotka kasvavat oravan varastosta.  

Kuvassa on tammen taimia, joita kiskoin maasta. Tammen juuri on ihan valtava ja välillä siinä on vielä terhokin kiinni. Oikealla on muutama vaahteran taimi, joita pidetään myös hankalina kitkettävinä. Mutta ne ovat ihan naurettavan helppoja saada irti maasta tammeen verrattuna.

Valmistauduin myös jo kevääseen ja laitoin kasvihuoneen hyllyköihin muovihuput valmiiksi. Ei tarvitse sormet kohmeessa keväällä niitä pujotella paikoilleen, kun on aika viedä pikkutaimia kasvihuoneeseen. Meillä ei ole kasvihuoneessa lämmitystä ja joudunkin turvautumaan tällaisiin vippaskonsteihin. Mutta toimivia nämä hupulliset hyllyt ovat olleet. Lisäksi voi vielä heittää harsoa päälle. Myös tyhjiä talvikylvölaatikoitani käytän monesti lisäsuojina kasvihuoneessa, jos ne eivät ole ulkona käytössä.

Kesältä jäi onneksi muutama säkki multaa, ja ne pääsivät kasvihuoneeseen suojaan. Tarvitsen multaa talvellakin huonekasveille ja talvikylvöihin. Samoin kasvihuoneessa on muutama säkki vanhaa multaa bokashin multatehtaita varten. Osa taimikasvatustarvikkeistanikin on kasvihuoneessa, joten toivottavasti ovi ei jäädy kovin pahasti kiinni.

Kasvihuone on meillä aina tällainen iloinen sekamelska, kun muuta säilytystilaa talveksi kaikille puutarhatarvikkeille ei oikein ole. Ulkovaja on pieni ja talvella tupaten täynnä sekin. Kasvihuone on minulle puhtaasti työ- ja kasvatustila ja erittäin mieluinen sellainen!

 

Mökillä puuhommissa

Jotta elämä ei kävisi omakotiasujalle näin syksyn tullen liian helpoksi, täytyy sitä tietenkin välillä käydä mökilläkin puuhastelemassa. Eilisen retki piti sisällään puuhommia. Teemme polttopuut mökillä ja tuomme ne peräkärryllä kaupunkiin, kun ne ovat kuivuneet. Talvisin lämmitämme puilla ahkerasti, kun meillä on muuten suora sähkölämmitys vanhassa rintamamiestalossamme. Näillä nykyisillä sähkön hinnoilla mieluusti käyttää apukeinoja, kun kerran "ilmaista" omaa puuta on saatavilla.

Paras aika polttopuiden tekemiselle olisi tieteysti kevät, mutta meillä vain tuntuu aina silloin olevan niin kiire muiden hommien kanssa, ettei vaan yksinkertaisesti ehditä puuhommiin. Mihinkähän kaikki se aika vaan katoaa?!

Mökillä riittää polttopuuta pihan ympäristössä pilvin pimein. Entisillä pelloilla kasvaa suurimmaksi osaksi koivua ja leppää, joita hyödynnämme. Ja on ihan mukavaa, ettei puita tarvitse raahata kovin kaukaa pihaan pilkottavaksi.

Meillä on ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta klapikone Palax, joka toimii voimavirralla. Se on ollut erittäin hyvä ostos ja helpottanut puutalkoita todella paljon. Mies heiluu moottorisahan kanssa, siihen minä en koske. Mutta klapikoneella minäkin uskallan puita sirkkelöidä ja halkoa. Eilen teimme koneella yhteistyötä, ettei toisen tarvinnut tehdä samaa vaihetta koko aikaa. Puiden teko on mukavaa hommaa, kun tehdessään näkee työnsä jäljen konkreettisesti koko ajan. Miehen kanssa totesimmekin, että mikäs siinä komeana syyspäivänä oli puita tehdessä!

Viiden tunnin ahkeroinnin jälkeen saimme liiterin täyteen. Mies oli käynyt jo useampaan otteeseen aikaisemmin tekemässä puita, joten meillä ei eilen onneksi ollut enää ihan valtavaa urakkaa. Liiteri on vähän päässyt kallistumaan savimaan eläessä, ja ensi keväänä sitä täytyy varmaan yrittää nostaa ja suoristaa. Taas yksi homma lisää. 

Mökillä oli jo aika aution näköistä kasvillisuuden puolella. Koivut olivat jo melkein kaikki lehtensä pudottaneet. Tuohituomet loistivat vielä auringossa, mutta kovin vähän niissäkin oli enää lehtiä. Mökille on tuotu yksi tuohituomi joskus yhdeksänkymmentäluvun puolivälin paikkeilla ja se on levinnyt runsaasti. Ja hyvä että onkin, koska tänä syksynä mies juuri sen alkuperäisen yksilön kaatoi, kun se alkoi olla niin ruma. Välillä olen miettinyt yhden alun siirtämistä myös kaupunkipihaan, mutta se on jäänyt vielä ajatuksen asteelle, kun tilaa ei kauheasti uusille puille ole. Todella kaunis puuhan se kyllä on.

Rannan terijoensalavan latvus katkesi muutama talvi takaperin lumen painosta ja mies typisti puun puolesta välistä poikki. Nyt se on kasvattanut uuden pallon. Ilman lehtiä se kyllä näyttää aika hassulta. Kesäisin sen juurella kasvaa kotkansiipisaniaista ja tämä kohta onkin komea, kun saniaiset alkavat availla lehtisykeröitään terijokelaisen alla. Nyt saniaisista on jäljellä vain ruskeat kasat.

Mökille tullessamme sää oli vielä pilvinen, mutta töitä tehdessämme aurinko alkoi pikku hiljaa pilkahdella pilvien lomasta. Ja kaunis päivähän eilisestä sitten lopulta muodostui. Tuulikin oli hyvin leppoisa. Yleensä järveltä tuulee aika tavalla ja avoimessa pihassa se tuntuu ikävästi. Se hyvä puoli avoimessa pihassa on, ettei siellä tarvitse koskaan haravoida. Lehdet lentävät tuulen mukana pois.

Otin vielä kuvan lähtiessämme. Maisema näytti jotenkin niin surulliselta, kun puissa ei ollut lehtiä. Kesällä kun täällä on niin vihreää, että silmiin sattuu. Voi olla, että tämä oli tämän vuoden viimeinen käynti mökillä.