Kesäkuu on pionien ja kurjenpolvien aikaa

Puutarhassa tapahtuu koko ajan ja kovalla vauhdilla. Joka päivä löytyy joku uusi ihastuksen aihe, ja välillä vihastuksenkin (esimerkiksi myyränkolot). Parhaita hetkiä ovat aamut, kun ennen töihin lähtöä käy kiertämässä pihan, ja sitten illalla töistä kotiin palatessa tekee saman kierroksen uudestaan. 

Kärhöt ovat meillä selvinneet talvesta ilmeisen hyvin. Ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt kellokärhö, jonka ujosti maata kohti roikkuvat vaaleanviolettiset kellot erottuvat kauas, vaikka kasvilla ei ole korkeutta kuin noin puolisen metriä. Myös sen lehdet ovat kauniin väriset. Kuvassa kukka on vasta avautunut ja sen sisälle pystyy kurkistamaan. Myöhemmin kukka kääntyy roikkumaan alaspäin.

Tarhakellokärhö 'Arabella' on vankistunut ja kasvanut tuuheaksi puskaksi. Se kukki viime kesänä sydämensä kyllyydestä, ja samaa toivon tietysti tänäkin kesänä. Silläkin on jo isot nuput.

 

Mätäskurjenmiekka tekee kukkansa jännästi valtavan kasvustonsa keskelle lähelle maan rajaa. Mokoma rontti, piilottaa nyt noin kauniit kukat katseilta. Otin yhden kukan lähikuvaan, kun niitä on kamalan vaikea saada kuviin lehtien seasta.

Pioneista osa on jo kukintansa loppupuolella. Kuolanpionin jälkeen seuraavana oli vuorossa vanha tarhapioni 'Rosea Plena', sitten pompöösi 'Red Charm', jota en viitsi enää edes kuvata, kun sen väriä on mahdotonta vangita kuviin. Sitä paitsi se kukki tänä vuonna todella huonosti. 

'Coral Sunset' kukkii 'Red Charm'in vieressä. Se käy kukinnan kestäessä läpi melkoisen värimuutoksen pinkistä pehmeän persikkaisen sävyn kautta lähes valkoiseen. Viimeisessä kuvassa näkyy hyvin nuppujen kirkas pinkki verrattuna vanhoihin kukkiin. 'Coral Charm' kukkii hieman myöhemmin ja tekee saman väritemppuilun.

'Sunny Girl' on aikamoinen hörsylä. Siitä minä tykkään, vaikka en yleensä pidä näistä kovin kerrotuista pioneista. Mutta tämä on vaan niin namu!

En välitä niistä valkoisista kukistakaan, mutta 'Moon of Nippon' on silti minun mielestäni ihana. Siitä tulee mieleen paistetut kananmunat. "Sunny side up egg".

'Moon of Nippon' on niin hauska avautuessaan.

Tämän enkeliperhoangervon seurassa viihtyvän pionin henkilöllisyys on aikamoinen mysteeri. Olen kuvitellut sen olevan 'Karl Rosenfield', mutta tänä vuonna se päättikin tehdä tällaiset melkein yksinkertaiset kukat. Ei taida olla Kalle?!

Superhörhö 'Sarah Bernhardt' aloittelee kukintaa. Minä olisin onnellinen, jos sen kukat jäisivät tähän asentoon, eivätkä aukeaisi yhtään enempää. Minusta se on parhaimmillaan juuri nyt. Taustalla palloilee jättilaukka 'Globemaster'.

'Sarah Bernhardt'.

Etelänruusuruoho kukkii talonedustan kukkapenkissä. Silläkin on kaverina enkeliperhoangervoa, joka on minun yksi lemppariperennani. Sekin on muuten valkoinen. Täytyyköhän minun alkaa tarkistella tätä mielipidettäni valkoisista kukista!

Etelänruusuruoho.

Hajulaukka on menestynyt meillä kiitettävästi, mistä olen erittäin onnellinen. Se on mielestäni laukoista kauneimpia. Kannattaa kurkistaa sen pikkuisten kellokukkien sisäpuolelle!

Paratiisililja.

Siemenestä aikanaan kasvattamani paratiisililja sieti hyvin sille viime vuonna tekemäni siirron. Se kukki oikein nätisti. Samalla siirsin myös tähkähietaliljan, eikä sekään tuntunut olevan siirrosta moksiskaan. Sekin on siemenestä kasvattamani.

Tähkähietalilja.

Syksyllä hankkimani camassian eli tähtihyasintti 'Violet Candle'n sipulit työnsivät ilmoille tällaiset komistukset. Seitsemänkymmensenttiset hujopit varastavat huomion kukkapenkissä. En ole koskaan ajatellut moisia kasveja edes olevan olemassa, vaikka varmasti olen nimen joskus kuullut ja kuviakin nähnyt. Olen positiivisesti yllättynyt. Ottaa vähän päähän, kun jotain kukkapenkissä näiden vierestä nypin ja kumarruin, niin napsautin yhden kukkanupun poikki. 

Tähtihyasintti 'Violet Candle'.

Kurjenpolvetkin kukkivat täyttä päätä. Kaksi lemppariani ovat kahdessa eri penkissä vierekkäin. Minusta ne sopivat niin hyvin yhteen. Pinkki 'Patricia' ja sinilila tarhakurjenpolvi.

Kyläkurjenpolvi.

Kyläkurjenpolvi on mielestäni kauhean aliarvostettu perenna. Se kasvattaa ison, tuuhean puskan ja kukkii runsaasti. Sillä on myös tavattoman kaunis lehdistö. Se on nätti ilman kukkiakin.

Varjoliljoista osa on jo alkanut availla nuppujaan. Ja täältäkin löytyy enkeliperhoangervoa. Se on hyvä vieruskaveri monelle perennalle. Ehkäpä valkoinen varjolija sen edessä ei kuitenkaan ole ihan parhaalla paikalla, mutta en uskalla lähteä niitä sorkkimaankaan.

Varjolilja.

Marhanlilja 'Claude Shride'.

Myös marhanliljat ovat jo aloitelleet kukintaansa. Ensimmäisinä vauhdissa ovat pomminvarma 'Claude Shride', 'Gaybird' ja 'Orange Marmalade'. Marhanliljoilla on tänä vuonna paljon vikuutusta lehdissään joka puolella pihaa. Epäilen harmaahometta. Samoin monet ovat nousseet hieman vaisusti, eikä niissä ole edes nuppuja. Osaa siirsin viime kesänä, ja se voi selittää niiden kiukuttelun. No, vuodet eivät ole veljiä, ja marhoilla on tapana välillä kenkkuilla. Toivottavasti nytkin on kyse vain siitä, eikä mistään vakavammasta.

'Gaybird'.

'Orange Marmalade'.

Vanha kunnon keisarinkruunu eli ruskolilja kukkii parhaillaan. Se on varsin näkyvä väriläiskä kukkapenkissä. Tässä on hyvin edustettuna kaksi lempiväriäni, oranssi ja vihreä.

Ruskolilja eli keisarinkruunu.

Ruskoliljan seurassa kukkii tämä omituisen värinen lilja, joka näyttää hieman jopa sairaalta. Takana ruskolilja, jolla on huomattavasti pienemmät kukat kuin tällä ihmetyksellä.

Tällaista kukintaa on meidän pihassa näin kesäkuun loppupuoliskolla.

Nyt voi huokaista

Avoimet Puutarhat tuli tänä vuonna pidettyä melko kurjassa säässä. Vettä sateli pitkin päivää, mutta ei jatkuvasti eikä onneksi kaatamalla. Kyllä silti ehti vähän kylmä tulla ulkona seisoskellessa. Aikaisempina vuosina, kun olemme osallistuneet, ilmat ovat suosineet kivasti. Nyt kävijämäärä jäi aika pieneksi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Sää varmasti vaikutti ja se, ettei Tampereella ollut montaa puutarhaa auki. Jos lähekkäin on auki useampi puutarha, se luo sellaista kivaa pöhinää, ja ihmiset lähtevät selvästi paremmin liikkeelle. Samoin varmasti vaikutti se, että pihamme on ollut auki jo useamman kerran. Mutta kiva oli jutella tämän vuoden kävijöiden kanssa "puutarhaa". Varsinkin puutarhuroinnista ja kasveista kiinnostuneet nuoret miehet lämmittivät kovasti tällaisen täti-ihmisen mieltä. Myös täältä blogimaailmasta tuttu Kerttuli Parasta puutarhasta -blogista oli erittäin mieluisa vieras!

Perennatkin ehtivät avaamaan nuppujaan ja kukintaakin oli penkeissä onneksi ihan kivasti. Kesäkukat ruukuissa loistivat valitettavasti ihan vihreinä ilman kukan kukkaa. Se lähinnä huvitti, ja ymmärrystä puutarhaihmisiltä riitti. Tilanne on kaikilla ollut ihan sama tänä kesänä. Marhanliljat ehtivät sopivasti kukkaan, ja onneksi on olemassa monenlaisia kurjenpolvia, jotka pelastavat tilanteen kuin tilanteen.

Tammen alla tummanpunaiset marhanlilja 'Claude Shride't pistävät parastaan.

Pinkki jalokurjenpolvi 'Patricia' ja sinilila tarhakurjenpolvi ovat uskollisia kukkijoita.

Etukukkapenkissä röyhyää pinkki jalokurjenpolvi 'Tiny Monster' valtoimenaan.

Loistokurjenmiekat 'Double Standard' (edessä) ja 'Miss Apple' aloittelevat kukintaa.

Samoin kaunis kaksivärinen salvia 'Madeline'.

Sormustinkukat, ja etualalla katseenvangitsijana neonpunainen pellavalilja, jonka talven yli selviämisestä olen aina yhtä ilahtunut.

Sormustinkukat ovat tänä kesänä intoutuneet todella kukkimaan. Siementaimia on putkahdellut vanhaan kasvimaahan sinne tänne, enkä ole raaskinut niitä yhtään kitkeä pois. Nyt ne kiittävät saamastaan mahdollisuudesta. Olen ihaillut niitä hartaasti joka päivä. Nuo kellojen sisäpuolen täplitykset, voi hyvänen aika! Että joku kukka voikin olla kaunis!

Marhanliljat, tähkähietalilja ja sormustinkukat.

Kaksin aina kaunihimpi.

'Karl Rosenfield'inä ostamani mysteeripioni on myös rohkaistunut avaamaan nuppujaan. Tämä on tavattoman kaunis. Sen tummaa punaa ei oikein pysty kameralla vangitsemaan. En ole yhtään pahoillani tästä väärästä pionista, päinvastoin! Olen yrittänyt selvittää mikä se mahdollisesti olisi, ja mielestäni se voisi olla 'Nippon Beauty'. Otan mielelläni vastaan valistuneita arvauksia! 

Nyt saa sataa vaikka pieniä kiviä, ihan sama minulle. On aika huokaista syvään ja vain nauttia puutarhasta! Ensi viikko näyttääkin sitten jo ihan kivalta säiden suhteen🌞Saapa nähdä!

Juhannuksesta kohti arkea

Juhannusviikonloppu alkaa kohta olla taputeltu ja paluu arkeen koittaa taas huomenna. Vietimme juhannusta perinteisesti ystävien mökillä. Heillä on aivan ihana vanha harmaahirsinen maalaistalo pihapiireineen ihan "keskellä ei mitään". Siellä sielu lepää. 

Meidän pihan juhannusruusu on täältä ystävien mökiltä kotoisin, ja kävimme siis moikkaamassa ruusumme esiäitiä. Sekin pääsi kuviin aitan kaunista seinää vasten vanhan silitysraudan kanssa. Paitsi, että tämäkin yksilö taitaa olla vanhan juhannusruusun lapsenlapsia!

Kotiin tullessa oli suuri rakkauteni keisarinkruunu eli ruskolilja avannut nuppujaan. Se on miehen äidin peruja ja ilmeisen vanhaa kantaa sekin. Sen kukinnasta alkaa yleensä minun kesäni.

Myös pionirintamalla oli tapahtunut edistystä. 'Red Charm' oli avannut ylihörselöiset kukkansa ja tuskin jaksoi pitää niitä pystyssä. Varsinkin, kun sade oli kukkia vielä kastellut entistä painavammiksi. 'Coral Sunset'in kukat ovat vähemmän kerrotut ja pysyvät paremmin pystyssä, ja pidän niistä muutenkin paljon enemmän. 

'Coral' -pioneilla on hauskat kukat, jotka vaihtavat väriä vanhetessaan. Joskus kaivoin tietoa näiden 'Coral' -pionien eroista, kun ne näyttivät minun silmääni niin samanlaisilta. Opin sen, että 'Coral Sunset'in kukka on auetessaan vaaleanpunainen ja muuttuu vanhetessaan persikkaisesta kermanvaaleaksi. Sen kukka on myös laakeampi kuin 'Coral Charm'in, jonka kukka on pyöreämpi ja väriltään korallisempi. 'Coral Sunset' kukkii myös aikaisemmin kuin 'Coral Charm'. Että silleen. En minä kyllä esimerkiksi omista valokuvistani osaa aikojen päästä sanoa kumpi on kumpi, jos on kuva vain pelkästä kukasta, enkä näe kasvukohtaa penkissä.

Pioni 'Coral Sunset' vielä nuppuisena.

Kohta kukkii myös pioni 'Coral Charm'.

Etukukkapenkissä kurjenpolvet ovat aloittaneet kukintaansa. Etualan tarhakurjenpolvi on yksi kiitollisimmista kurjenpolvista. Sillä on suuret, näyttävät kukat ja se kukkii kauan. Sen takana kurkistelee pinkki jalokurjenpolvi 'Patricia', josta tykkään myös kovasti. Siirsin sen tuohon vähän aikaa sitten nuppuisena ja pelkäsin menettäväni kukinnan, mutta se porskuttaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi on satanut, niin kastelu on hoitunut kätevästi. 

Valkoiset 'Mont Blanc' -laukat ovat jo kukkineet, kun lilat 'Ambassador'it vasta aloittelevat. Tarhapioni 'Rosea Plena'n kukat ovat muuttuneet jo melkein valkoisiksi. Seinää vasten enkeliperhoangervon takana näkyvät runkotomaatti 'Sungold'it, jotka siirsin kasvihuoneesta ulos tuohon lämpimään talon ja kuistin väliseen kulmaukseen. Kuistin seinää vasten on toinen pari 'Sungold'eja. Oikealla näkyvä tupsu on koristekastikka 'Overdam'.

Jalokurjenpolvi 'Patricia'.

Toisessa päässä penkkiä kasvaa kyläkurjenpolvea. Sillä on nätti vaaleansininen väri ja isot, kauniit lehdet. Välillä sekaan nousee myös muutamia valkoisilla kukilla varustettuja varsia. Ihmettelen sitä joka kesä, kun tuossa on vain kaksi tainta ja molempien pitäisi olla sinisiä.

Mätäskurjenmiekka oli avannut muutaman kukan piiloon lehdistönsä sekaan.

Lehtosinilatva ja jättilaukka 'Globemaster' sekä joku marhanliljakarkulainen.

Pergolassa kiinanlaikkuköynnös pistää parastaan. Tuntuu kuin koko kasvi olisi yhtä kukkaa, kun lehdissäkin on valkoista ja vaaleanpunaista laikkua. Myös oikeat kukat löytyvät piilosta lehtien alta. Auringossa köynnös näytti kauniilta taivasta vasten alapuolelta kuvattuna.

Kaikenlaista ötökkääkin puutarhasta taas löytyi. Yksi ei niin toivottu vieraskin sekaan mahtui. Tänä vuonna liljakukkoja on näkynyt useampia, kun viime vuonna en tavannut muistaakseni ainuttakaan. Sylkikuoriaiset ovat olleet ihan päivittäinen näky ja hämähäkkejäkin on näkynyt lähes päivittäin.

Kimalainen tupsahti pörräämään sopivasti lähistölle, kun olin kuvauskierroksella. Se viihtyi pitkään keijunkukan kukinnoissa ja sen touhua oli hauska seurata.

Omista siemenistä kasvattamani samettikukat ovat mielenkiintoisia. Minulla on alunperin ollut kerrottua, yksiväristä oranssia, 'Fiesta'a ja 'Spanish Brocade'a. Niiden jälkeläisistä ovat nämä yksilöt peräisin. Varsinkin tuo keskellä oleva oranssi punaisin hipsuin on mielestäni upea! Tämä on siemenkasvatuksen hauskimpia juttuja, kun koskaan et voi omista kasveista kerätyistä avopölytteisistä siemenistä olla ihan varma mitä sieltä jatkossa tulee. 

Kesäkukat ovat kasvaneet melko hitaasti viileiden öiden (ja päivienkin) takia, mutta ehkä näistäkin jokunen ehtii vielä tämän kesän nimellä vielä kukkaankin!