Fermentointia ja kukkabongailua

Tänään taas moni asia nytkähti puutarhassa mukavasti eteenpäin, vaikka välillä tuntuu, ettei saa oikein mitään aikaiseksi, kun hommaa on niin tuhottomasti. Tuntuu, että sitä pyörii vaan ympyrää töidensä keskellä, eikä saa mitään vietyä kunnolla loppuun. Mutta aina sitä pientä edistystä kuitenkin tapahtuu.

Olen odotellut vajan ja kompostin luona kasvavien nokkosten venyvän vähän isommiksi. Nyt puskaa näytti olevan jo sen verran mukavasti, että kävin riipimässä ämpärin täyteen polttavia pirulaisia ja laitoin nokkosvesilannoitteet fermentoitumaan. Viidakkotohtorin ohjeen mukaan siihen tarvittaisiin melassia, mutta olen itse tehnyt nokkoslannoitteeni aina tummalla siirapilla. Ihan hyvin on tuntunut toimivan. Ja siirappia myös suositellaan melassin tilalle, jos sitä ei ole saatavilla.

Fermentoitu nokkosvesilannoite on paljon ravinteikkaampaa kuin tavallinen käytetty nokkosvesi, joka ikäänkuin mädätetään. Myös hajussa on vissi ero: kun käytetty nokkosvesi haisee ihan raadolle, on fermentoidussa raikas makeahko tuoksu. Valmiin nokkoskäytteen laimennussuhde on 1/10, kun se fermentoidulla nokkosvedellä on 1/100. Sekin jo kertoo jotain siitä, kuinka paljon parempaa lannoitetta fermentoimalla saa. Itse olen tykännyt siitä kovasti, eivätkä kasvitkaan ole pahakseen pistäneet.

Olen laminoinut itselleni ohjeen.

Toinen kohde, johon olen EMa-mikrobiliuosta paljon käyttänyt, on rikkaruohojen hapatus säkeissä. Sain juuri edellisen säkkikasan pois kuleksimasta, ja taas on tällainen vuori kitkentäjätettä kertynyt. Kastelen pussiin kerätyt rikkaruohot veteen sekoitetulla mikrobiliuoksella, kiepautan pussin suut tiukasti kiinni ja laitan tuonne pussien takana näkyvään vanhaan kompostilaatikkoon. Siellä ne saavat tekeentyä joko syyskesään tai jopa ensi kevääseen. Vähän aina riippuu puutarhurin mielenmaisemasta. Fermentointi kuitenkin nopeuttaa selvästi kompostoitumista, ja mikrobit ovat aina hyvä lisä kompostiin.

Mitäpä kasvirintamalla sitten tapahtuu...

Ukkolaukka.

 

Laukat alkavat päästä vauhtiin. Pisimmällä ovat ukkolaukat ja pallolaukat, joilla kukintopallot alkavat jo aueta. Jättilaukkojen nuputkin kuoriutuvat pikku hiljaa. Ne näyttävät ihan joltain pääpotilailta sideharsoikääreissään!

Pallolaukka 'Red Giant'.

Jättilaukka 'Globemaster'.

Koristelaukka 'Mont Blanc'.

Morsiusleinikin kukinta on myös alkanut. Sen kukassa on jokin tunnistamaton ötökkä.

Toinen kuolanpioni on nyt täydessä kukassa.
Sen kukat ovat melkein kauniimpia näin sivusta kuvattuina kuin suoraan edestä.

Pioni 'Sunny Girl'in nuput ovat kauniita.

Isojumaltenkukkakin on saanut vihdoin nuppunsa auki. Ihmettelen vain kovasti sitä, kun sen takana kukkivalla vuorijumaltenkukalla on tänä vuonna paljon pidemmät kukkavarret kuin sillä?! Onpa kummallista. Isojumaltenkukan vieressä kukkiva matala lila puolipallo on tarharistikki.

Rosoesikon (Primula polyneura) ensikukinta🩷

Hörsöjen hörsö, tarhakellukka 'Mai Tai', alkaa kukkia. Sen väri on hauska sekoitus vähän kaikkea. Aprikoosia, pinkkiä, keltaista. Sen kukka muuttuu vanhetessaan aina vain pinkimmäksi. Sen nuputkin ovat jotenkin kamalan suloisia. 

Tämän kaunokaisen piti olla valkoinen ojakellukka, mutta se onkin tällainen kaunis persikkainen. En ole todellakaan yhtään pahoillani tästä väristä! Myös tämä kellukoiden tapa riiputtaa jotenkin ujosti näitä kukkiaan viehättää minua kovasti.

Kultatyräkki.

Tästä aurinkoisesta puolipallosta tykkään kovasti. Väriyhdistelmä takana näkyvän tulikellukan kanssa saa varmasti monen niskavillat pystyyn, mutta minä pidän siitä kovasti. Kävelen kultatyräkin ohi kasvihuoneelle monta kertaa päivässä ja joka kerta totean kuinka piristävä väri tuo keltainen onkaan!

Niittysylkikuoriainen kultatyräkin "kukassa".

Himalajantyräkki nousee vihdoinkin. Sillä on hurjan kauniit sävyt lehdissään.
Pelkäsin talven vieneen senkin, niinkuin kävi mantelityräkille!

Jaahas, ja sitten alkaa taas tämä jokakesäinen riesa. Lehtoängelmien varret ovat kirvoja täynnä. Niitä tulee myös viereisiin ukonhattuihin, jos vaan on kuiva ja kuuma kesä. Suihkuttelen kirvoja vesiletkulla kovalla painella tai pyyhin ihan käsin pois. Tänään muuten näin myös kesän ensimmäisen liljakukon. Se oli ihan pikkuruinen, enkä saanut millään vikkelää pirulaista kiinni!

Lopuksi on vielä kerran laitettava kuva näistä oransseista ihanuuksista. Lempitulppaanini 'Princesss Irene' on saanut vahvan kilpailijan rinnalleen. Liljatulppaani 'Ballerina' on ilahduttanut minua näillä aivan uskomattoman kauniilla, tuoksuvilla kukillaan pitkään ja hartaasti. Ja lähes yhtä pitkään ja hartaasti minä olen niitä joka päivä ihastellut. Nyt ne pääsivät vielä erityisen hyvin oikeuksiinsa, kun olin katkonut jo kukintansa lopettaneiden 'Sun Lover'ien korkeat kukkavarret niiden takaa pois. 

'Ballerina'🧡