Kurkistelua kylmälavaan ja kasvihuoneeseen

Maaliskuun lempeän keväiset päivät ovat saaneet puutarhurin heräämään talvihorroksesta. Lumet ovat kadonneet pihasta lähes tyystin, ja tuntuu aivan huhtikuulta. Mikään kiire ei vielä olisi, mutta kun lämpötilat ovat välillä päivisin pyörineet kymmenen asteen hujakoilla, on tullut mieleen kurkistella kylmälavaan ja kasvihuoneeseen.

Kylmälavassa oli pakkaspeittein suojattuna monenlaista ruukutettua kasvia talvehtimassa. Ilmojen lämmettyä jäisen koppurainen pakkaspeittokin suli ja lähti ruukkujen päältä helposti, ja pääsin tutkimaan talvehtijoiden kuntoa. Kaikki näyttivät selvinneet talvesta kohtuu hyvin. Kaikista sitä ei vielä välttämättä tässä kohtaa tiedä, mutta kohta se selviää. Kylmälavassa talvehtivat ainakin höyhenpensas, suikerosorvarinpensas 'Emerald'n Gold', tähkälaventeli, muutama ruusu ja sipulikukkia. Maukkaimmat sipulikukkaruukut verkotin viime talvisesta viisastuneena. Silloin myyrä oli löytänyt tiensä kylmälavaan ja maistellut krookuksiani. Mitä lieneekään kaikissa noissa pikkuruukuissa? 

Nostin tähkälaventeliruukun kasvihuoneeseen ja sainkin sinne aika mojovat aromit. Trimmasin kuivia oksia ja katsotaan kuinka se lähtee kasvuun. Vai lähteekö? Laventelin seurana ruukussa kasvava sulkapiiska (hopeapiiska) taitaa olla menetetty.

Tähkälaventeli ja hopeapiiskan tynkä.

Kasvihuoneessa on ollut päivisin mukavan lämmin, ja ihan on alkanut multasormia kutkutella. Kauheasti siellä ei tosin ole tilaa puuhastella, kun kasvari toimii vajan ohella puutarhatavaroiden varastona talvella. 

Nostin myös sipulikukkaruukkuja kylmälavasta kasvihuoneeseen. Piippaa oli jo näkyvissä. Kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Nubia' on ollut kasvarissa jo toista viikkoa. Olen käärinyt sen vielä yöksi harsoon ja päivälläkin antanut harson olla suojaamassa auringolta. Sen kellarissa kasvattamat vaaleat olmit ovat kivasti vihertyneet. En ole vielä viitsinyt sen isompiin siistimishommiin sen kanssa ryhtyä, vaan kaikki kuivat oksat ja lehdet ovat vielä paikoillaan.

Loistokärhö 'Nubia'.

Orvokin taimet ovat saaneet muovikasvariin persiljaa kaveriksi. Myös jotain kylvöksiä on alahyllyllä odottamassa itämistä.

Kasvulavassa ruukkuineen talvehtinut kesälevisia pääsi myös kasvihuoneeseen vähän kuivahtamaan. Ajattelin sen hukkuvan talven aikana lavassa, mutta se näyttää ihme kyllä aika hyvinvoivalta.

Kesälevisia.

Pihakierroksella törmää välillä melko ikäviin näkyihin. Tämä on yksi niistä. Myyrät ovat tykittäneet tarhakylmänkukkaistutukseni täyteen reikiä. Tässä kohtaa melkein itku pääsi, sillä olen nämäkin kasvattanut siemenestä ja odottanut monta vuotta nähdäkseni niiden kukkivan kunnolla. Viime keväänä kukinta oli jo aika mukavan näyttävä. Aivan tämän kohdan vieressä on se minun myyränlahtauspisteeni loukkuineen.

Eikä harmina ole tietenkään pelkät myyrät, vaan myös kauriit ja jänikset tekevät pahojaan. Olen levitellyt verkkoja jo syksyllä osan kasvien päälle ja nyt keväällä olen lisännyt niitä. Lumen alta on paljastunut syödyt täpläpipot, jouluruusut ja nuokkusarat (jotka parturoitiin jo syksyllä aika tyyten). Kuolanpionit puskevat piippojaan voimalla esiin, vaikka heitin syksyllä multaa osittain paljastuneiden juurakoiden päälle. Perennalobelioilla tuntuu myös olevan kovat kasvuhalut.

Osan talvea jäässä ollut lämpökompostori on pöhähtänyt käyntiin ja lämpö on alkanut nousta. Sisältö on myös aika kivasti alkanut vajota alemmas, ja olen jo päässyt täyttämään sitä lisää. Talvella se oli ääriään myöten täynnä. Olen kerännyt ulos tulevaa biojätettä erilliseen astiaan, jota pääsen pian tyhjentämään tähän viralliseen kompostoriin. Sisällä bokashiämpärit ovat nielaisseet suurimman osan biojätteestä.

Myös lämpökompostorin alle on joku näköjään halunnut kaivautua! 

Daaliat talviunille

Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen, lauloi jo Juice aikoinaan Syksyn sävel -kappaleessaan. Niin olisivat voineet varmasti lauleskella daaliani tänään, kun napsin niiltä varret poikki ja nostelin ne ruukuistaan talviteloille kellariin. Daalia on kyllä surkean näköinen pakkasen päästyä sitä puraisemaan.

Aloituskuvan etummainen daaliapuska oli siemenestä kasvattamani kesädaalia 'Bishop's Children'. Alkuun niiden esikasvatus sisällä oli yhtä tuskien taivalta, mutta päästyään kasvihuoneeseen taimet alkoivat kasvaa ihan eri malliin. Ja komea puska niistä tulikin. Ihan mielenkiinnosta kaivoin niiden juuria esiin ja sieltä löytyikin mukavan kokoiset juuripallerot. Tuossa isossa ruukussa oli peräti viisi tainta ja niillä taisi olla vähän ahdasta. Isoimmat taimet tuntuivat jyränneen pienempiään. Laitoin nämäkin talvetukseen. Kokeillaan jäävätkö henkiin.

Jostain luin, että 'Bishop's Children' on 'Bishop of Llandaff' -daalian jälkeläinen, joten en yhtään ihmettele, että suurin osa omista taimistani oli punakukkaisia. Siemenpussin mukaan siitä olisi pitänyt tulla montaa eri väriä. Minulla taisi olla yksi oranssi joukossa. 'Bishop of Llandaff' on siis kirkkaanpunainen daalia, ja väri tuntuu olevan hyvin voimakkaasti periytyvä. Huomattavasti hailakampia nämä jälkeläiset tuntuivat kuitenkin olevan.

'Bishop's Children' -kesädaaliat.

Katkottuani daalioiden varret kippaan ne ruukuista yleensä kottikärryyn, jossa niistä on helppo karistella ylimääräiset mullat pois ennen talvisäilytystä. En putsaa multia liian tarkkaan, vain sen verran, että näen hiukan juurimukuloiden kuntoa ja saan juurakoista kompaktimman kokoisia säilytykseen. Olen todennut, että ainakin meidän kellarissa juurakot säilyvät parhaiten omassa multapallossaan ilmavasti pahvilaatikkoon tai muoviseen ritiläkoriin pakattuna. Meillä lämpötila kellarissa vaihtelee +5 ja +12 asteen välillä. Pieni 'Fashion Monger'in juurakko (joka oli kesällä mädäntyä maassa) nousee aina tosi puhtaana maasta, ja sen laitoinkin avonaiseen muovipussiin kuivaan multaan. Nykyään minulla kulkevat nuo nimisäleet aina juurakoiden mukana niiden kasvaessa kesällä ruukussa tai maassa. Ei tarvitse aina syksyllä niitä sitten erikseen etsiä.

Tyhjentelin myös kesäkukkaruukkuja ja nostelin ruukuissa kasvaneita pensaita ja perennoja talvehtimaan kylmälavaan. Ruukutin myös kaikenlaisia ylösnostettuja sipulikukkien sipuleita. En ymmärrä mistä ihmeestä niitä aina kertyy ihan käsittämättömät määrät. Välillä en edes tiedä mitä sipuleita jossain purkin pohjalla lojuu. 

Viime talvesta viisastuneena aion käydä ostamassa pienisilmäistä jyrsijäverkkoa, jota laitan noiden ruukkujen päälle ennen niiden kietomista pakkaspeittoon. Viime talvena kun myyrä oli löytänyt krookusruukkuni kylmälavasta.

Silmiini osui tällainen iloinen yllätys, kun kävin kippaamassa kesäkukkaruukuista jäänyttä multaa uuteen No dig-penkkiini. Kesällä Pinsiön taimistolta ostamani jouluruusu kukki syysvuokkojen varjossa. Yksi kukka oli tämän värinen, toiset kaksi valkoisia. Jouluruusun piti olla tummanpunainen 'Red Double', mutta ei kyllä ihan siltä näytä. Mutta kaunis se silti on!

Helmikuun loppu

On ollut kyllä erikoinen talvi, ja kohta se on virallisesti ohi, kun alkaa maaliskuu. Mutta miltä näyttää puutarhurin helmikuun loppu? Eilen tein pienen katsauksen sekä sisällä että ulkona. 

Ensin tarkistin tilanteen sisällä. Ahkerana siemenkasvattajana olen tottunut säästämään kaikenlaisia purkkeja ja rasioita uusiokäytettäväksi kevään kasvatuksissa. Viime keväänä huomasin, että maitotölkit, joita yleensä olen käyttänyt tomaateilla, olivatkin käteviä perunoiden esikasvatuksessa. Tomaateille aloin käyttää kahvipusseja, joita on helppo rullata korkeammaksi taimien kasvaessa, ja multaakin on näin helpompi lisätä. Eiköhän näillä jo aika hyvin alkuun pääse?

Viidakkotohtorilta tilasin bokashirouhetta, valmiiksi ladattua biohiiltä ja mikrobiliuosta, jolla fermentoin kesällä rikkaruohoja ja teen hyväntuoksuista nokkoskäytettä. Kaikki nämä kolme käyvät myös bokashiämpäriin biojätteiden hapattamiseen.

Vesisateen tauottua käväisin ulkona. Piha näytti aika lohduttomalta. Talventörröttäjät sojottivat kukkapenkeissä hujan hajan. Lunta oli lämpöasteista ja vesisateista huolimatta silti vielä yllättävän paljon. Rusakoiden ja kauriiden jälkiä ja jätöksiä oli joka puolella. Eniten silti pelkään mahdollisia myyrien tuhotöitä, kun laitoin syksyllä niin paljon tulppaanien sipuleita maahan.

Kasvilavat olivat luopuneet lumipeitteistään ja talvehtivat purkkiarmeijani olivat ilmestyneet näkyviin. Saa nähdä kuinka moni noista selviytyy, kun tapanani on jättää ruukut aina pystyyn talveksi. Ja näköjään viimeisiä en ole jaksanut edes kaivaa kunnolla mullan alle. Pystyssä oleviin ruukkuihin jää usein tuo vesiallas, kun lumi alkaa sulaa, mutta yllättävän hyvin olen tällä tavoin saanut kasvit kuitenkin selviytymään talven yli. Perennat ovat yleensä todella sitkeitä. 

Kannoin kellarissa kasvuun lähteneet tulppaanit ja laukat ulos, lisäsin multaa päälle ja laitoin ne kylmälavaan muiden talvehtijoiden seuraan pakkaspeitteiden alle. 

Talvikylvölaatikkoni ovat vieläkin melko hyvin pysyneet lumen alla. Terassilla on yksi laatikko, johon laitoin sisällä kuukauden päivät ennen ulos tuontia viettäneet ruukut. Eli ne lämmin-kylmä-lämmin -käsittelyä kaipaavat perennat.

Kurkistin myös kasvihuoneeseen, kun oven sai helposti suojasäällä auki. Siellä olevat hyllyköt huputin valmiiksi jo syksyllä kevättä varten. Niihin on kiva tuoda pikkutaimia jo hyvinkin aikaisin keväällä. Viime kesäistä multaa on muutama pussi jäljellä ja vanhaa multaa talteen otettuna nurin käännetyissä multasäkeissä. Vähän kun tavaroita järjestää uuteen asentoon, on kaikki valmista kevään taimia varten.

Tulppaanitkin piipottelivat jo helmikuulla ylös talon edustan kukkapenkissä!

 Mitähän maaliskuu tuo tullessaan?