Pisarointia

Kyllä on epävakaista tämä meidän säätila tällä hetkellä. Välillä paistaa aurinko todella lämpöisesti ja välillä tulee vettä. Aina jossain rakosessa pääsee pihahommiinkin. Ja välillä on mukava kuljeskella iltaisin puutarhassa pienessä sateessa ja ihailla vesipisaroita kasvien kukissa ja lehdillä.

Kuunlilja 'Fire and Ice'.

Kuunlilja 'Orange Marmalade'.

Nimetön kuunlilja, joka vaihtaa hienosti väriä koko kasvukauden ajan.

Kuunlilja 'June'.
Tammi roskaa ikävästi näitä juurellaan kasvavia kasveja.

Akileijat ovat osa jo kukassa.

Tällainen parikymmentäsenttiä korkea pikku akileijakaunotar
pilkisti kukkapenkistä.

Etukukkapenkissä tarhapioni 'Rosea Plena' kukkii melko vaatimattomasti.
Sille tuli laitettua hieman turhan korkea tuki.

Minulla ei ole kovin montaa valkokukkaista perennaa, josta erityisemmin pitäisin, 
mutta tämä morsiusleinikki on aivan ihana!

Punapäivänkakkara 'Robinson'it availevat jo nuppujaan. Tämä vaaleanpunainen ehti ensin.

Keijunkukka 'Black Taffeta'.

Hopeatäpläpeipillä on kaunis kukka.

 

Idänunikon karvainen nuppu kerää hienosti sadepisaroita.

Keväällä siirtämäni mooseksenpalavapensaat eivät onneksi suuttuneet ja jättäneet kukkimatta.
Ainakin muutamia kukintoja on tulossa.

Olen saanut aika hyvin kaikki hyötykasvit lavoihin. Tänään laitoin sinne viimeiset purjot, joita vielä löytyi muutama ruukku. Samoin ruukkutomaatit 'Vilma' ja 'Venla' pääsivät ulos lavaan. Viime kesänä ne tuottivat hyvin satoa ulkona lavassa, ja toivottavasti tämäkin kesä olisi niille suosiollinen. Tarkoitus oli kasvattaa niitä ruukuissa, mutta näitä ruukkukasvatteja alkaa olla jo niin paljon, että ajattelin vähän helpottaa elämääni. Purppurabasilika 'Red Rubin'ia laitoin tomaattien sekaan. Ylimääräisiä samettikukkiakin tökin mukaan. Lavan reunassa on kituuttanut nuo muutamat tuoksuherneet jo vaikka kuinka ja kauan. Katsotaan alkavatko joskus hieman kasvaakin. Laitoin niille toivorikkaana tuetkin!

Rikkaruohoja on saanut tänä keväänä kitkeä oikein työkseen. Varsinkin vuohenputki tuntuu olevan erityisen innokasta kasvamaan tänä vuonna. Se ehtii kasvattaa valtavat kukkavarretkin ihan hetkessä, kun selkänsä sille kääntää. Kaivoin vanhasta kasvimaasta ylös pehmytmesiheinän ja erottelin siitä rikkaruohot. Hieman masentavaltahan tuo näyttää, kun itse kasvia jää jäljelle puolet vähemmän mitä rikkoja sen juurakosta saa poistettua.

Kiinanlaikkuköynnös.

Otin porraskäytävän ikkunasta kuvan pergolassa kiipeilevästä kiinanlaikkuköynnöksestä.
Sen seurana pergolan katolla kiipeilee villiviini.

Mullanhakureissulla nappasimme peräkärryyn raudoitusverkkoa, jotta saimme vaihdettua vajan seinää vasten isomman verkon. Vanha verkko pääsi pergolan tolppaan mantsuriankärhön tueksi. Vähän se on matala, mutta eiköhän kärhö sitä silti pysty hyödyntämään.

Uusi verkko vajan seinustalla. Sinnekin on kasvamassa tuoksuhernettä
piilossa perennojen takana. Toivottavasti kasvavat.
Pitäisiköhän nuo homehtuneet amppelit ottaa jo pois😂

Loppuun vielä pieni ripaus hempeyttä. Katkaisin vahingossa kesälevisian kukkavarren, kun nyhdin rikkaruohoa sen kyljestä. No, keräsinpä sitten omaksi ilokseni itselleni pienen kimpun tiarellaa, akileijaa ja niittysinilatvaa kesälevisian seuraksi. Kuljin pieni kimppu kädessäni pitkin pihaa ja olin jotenkin kauhean onnellinen!

Talvikylvöjen ja kesäkukkien kuulumisia

Pitkällä kesäkuuta jo mennään, ja on ehkä hyvä aika kurkistaa talvikylvöjen tilannetta. Laitoin talvikylvöjä ulos muovilaatikoihin oikeastaan kolmessa eri erässä. Ensimmäinen erä lähti ulos 13.1. ja sisälle samaan aikaan kylvetyt ja ensimmäiset neljä viikkoa sisällä viettäneet pääsivät ulos 9.2. Kolmannen erän aika oli 2.3. Niiden jälkeenkin laitoin muutamia yksittäisiä purkkeja ulos talvikylvöön aina maaliskuun loppuun asti. Minun tavastani harrastaa talvikylvöä voit lukea täältä aikaisemmasta postauksestani.  

Ensimmäisenä jo maaliskuun puolella tänä vuonna talvikylvöistä itivät pak-choi, rucola ja varsiparsakaali (joista pak-choille ja varsiparsakaalille kävi ohraisesti, kun molemmat äityivät kukkimaan). Myös purjo, lehtikaalit, pinaatti ja sareptansinappi itivät aikaisin. Perennoista innokkaimpia olivat valkoinen lehtosinilatva, tarhasalkoruusu 'Arabian Nights', täpläpipo 'Mystica', päivänsilmä 'Summer Nights', mustapäivänhattu 'Green Wizard' ja valkoinen maariankello, jotka lähtivät kasvuun jo huhtikuun puolivälin paikkeilla. Suurimpia pettymyksiä olivat tarhakylmänkukat, rentoukonhattu ja pinkki kivikkotörmäkukka (jota täytyy kokeilla ihan normikylvönä uudestaan). Köynnösukonhattu 'Red Wine' ei noussut lämmin-kylmä-lämmin-käsittelyllä eikä suoraan ulos heittämällä. 

Edestä taaksepäin:
täpläpipo 'Mystica', Lobelia cardinalis (jotka olivatkin sisälle kylvettyjä),
mustapäivänhattu 'Green Wizard' ja valkoinen lehtosinilatva.

Edestä taaksepäin:
etelänmunkki 'Blaulicht', enkeliperhoangervo,
päivänsilmä 'Summer Nights',
amerikanvuokko, valkoinen maariankello
ja tarhasalkoruusu 'Arabian Nights'.

Koulin talvikylvötaimia usein noihin parvekelaatikoihin, joista niitä on helppo napsia tarvittaviin paikkoihin. Yleensä taimet joutuvat elämään ruukuissa liian pitkään, mikä hieman hidastaa niiden kasvua. Hyvin pienten taimien kanssa käytän tällaista Winter Sowing -piireissä käytettyä "hunk-o-seedling" -menetelmää, jossa taimia koulitaan tuollaisissa pikku ryppäissä. Niitä voi taas jakaa taimien kasvaessa isommiksi.

Osa taimista on kasvanut todella hitaasti, vaikka ovat jo aikaa
sitten itäneet ja nousseet pinnalle. Viileä sää on varmasti vaikuttanut.
Pahoittelut hieman epätarkoista kuvista.

Kesäkukkapuolella on mopo taas lähtenyt hieman keulimaan ja ruukkumeri sen kun kasvaa. Esikasvatetut daaliat ovat terhakoita ja hyvässä kasvussa. Maahan istuttamani juurakot jurovat edelleen, mutta pientä eloa on niissäkin näkyvissä. Tsinnioiden kanssa on ollut hieman tuskaisa alkutaival, mutta nekin ovat pörhistyneet päästyään isoihin ruukkuihin. Ruukuissa on kasvamassa myös siemenestä kasvattamaani leijonankitaa, jänönhäntää, koristehirssiä, tuoksuhernettä ja kosmoskukkaa.

Kasvihuoneen suojissa on vielä joitain muitakin siemenestä kasvattamiani kesäkukkia. Punarevonhännät olivat alkuun niin onnettomia ruipeloita, että ihmettelen niiden selviytymistä tähän pisteeseen. Nyt ne ovat selvästi ottaneet kunnon kasvuspurtin. Revonhäntien seurana samettikukkaa ja 'Colocha Rose' -värinokkosta, jolla on ihanat piparkakkureunaiset lehdet.  

 

Helokukonharja 'Flamingo Feathers'in kanssa on ollut myös aikamoista henkiinjäämistaistoa, mutta nyt nekin näyttävät jo ihan elinkelpoisilta. Onneksi edes muutama taimi on elossa!

Ja nämä 'Bishop's Children' -kesädaaliat. Kyllä ovat olleet viheliäisiä kasvatettavia. Meinasivat ihan kuolla käsiin. Laitoin varmaan liian aikaisin kasvamaan. Saa nähdä ehtivätkö edes kukkaan tänä kesänä!

Härmesalvia 'Lighthouse Purple' on ollut kiitollinen kasvatettava.
Seuralaisena purppurabasilika 'Red Rubin'.

Samettikukat ovat vuodesta toiseen myös kivoja kasvatteja. Yleensä niiden kanssa ei ole mitään ongelmaa. Lyöt siemenet purkkiin ja se on siinä. Kasvavat melkein itsekseen. Kylmässä kasvihuoneessa taimista on tullut todella vankkoja ja komeita.

Tein ylimääräisistä kesäkukista tällaisia istutuksia, joita on kiva kesällä viedä tuliaisina, kun käy kyläilemässä. Ruukuissa on tsinniaa, värinokkosta, härmesalviaa, leijonankitaa, jänönhäntää ja  koristehirssiä erilaisina komboina. Harmi vaan, kun isommista ruukuista oli jo vähän pulaa ja jouduin laittamaan ne aika pieniin ruukkuihin. Mutta voihan ne aina siirtää myöhemmin isompaan.

Tomaatti 'Sungold'.

Tomaattienkin kanssa oli omat ongelmansa. Ruukkutomaatit 'Vilma' ja 'Venus' kasvoivat ihan kiltisti, mutta näiden runkotomaattien kanssa olikin sitten enemmänkin vaikeuksia. Ensimmäiset 'Taiko't kuolivat pystyyn. Uusi erä tuotti kaksi henkiin jäänyttä yksilöä, jotka näyttävät nyt ihan terhakoilta. Tomaattia niistä saa ehkä lokakuulla😂'Sungold'it piristyivät keväällä päästessään kasvihuoneeseen, ja eilen ne pääsivät vielä lopullisiin ruukkuihinsa. Jospa nyt elämä hymyilisi niillekin!

Tomaatti 'Taiko' etualalla ja takana ruukkutomaatit 'Vilma' ja 'Venus'.

Aikamoista vuoristorataa nämä tämän kevään kasvatukset ovat olleet. Ja nyt tänä keväänä tuli niin paljon ongelmia chilien, paprikoiden ja tomaattien kanssa, että aloin epäillä kasvivalonkin vaikutusta taimien kasvuun. Paljon on pohdittavaa kasvattajalla.

Tästä tuli nyt melkoinen valitusvirsi koko postauksesta, mutta ei asiat ihan niin hullusti ole kuin tätä lukiessa voisi ehkä kuvitella. Siemenkasvatus on suuri intohimoni, ja kaikenlaiset vaikeudet otan vastaan haasteena. Kasvien elämän seuraaminen läheltä, varsinkin näiden pikkutaimien, on mielestäni äärettömän mielenkiintoista!

Taimipäivillä

Tekemistä senkun piisaa, huh! Mutta on se vaan ihanaa, kun on ikioma puutarha, missä saa puuhastella. Välillä koko kroppa huutaa iltaisin hoosiannaa, ja töissä aina toivoo, ettei kauheasti mitään putoaisi lattialle, kun tavaroiden nostelu on aika kankeahkoa toimintaa kireiden pakara- ja reisilihasten kanssa. Perjantaina alkoi kroppa sitten jo sanoa kokonaan sopimusta irti. Ensin töissä oli rankka päivä, ja kotiin tullessa piti vielä alkaa pakkaushommiin, kun lauantaina olin menossa taimipäiville myymään omia taimiani. Päästyäni vihdoin nukkumaan, heräsin yöllä ihaniin jalkojen suonenvetoihin. Paras oli sisäreiteen tullut suonenveto, joka sai minut ulvomaan tuskasta. Mieskin heräsi siihen älämölöön ja pelästyi kamalasti. Suonenveto on aina ihan järkkyä, mutta sisäreidessä se on suorastaan kidutusta!

Peräkärry pakattuna.

Lauantain sääennuste vaihteli pitkin viikkoa melkoisesti ja jännitystä riitti ihan aamuun asti millaiseksi keli lopulta sitten muodostuu. Ensin luvattiin kaatosadetta, mutta onneksi ennuste siitä sitten parani pikku hiljaa loppuviikkoa kohti mentäessä. Aamu valkeni pilvisenä, mutta sade pysyi poissa. Poikani ajoi minut myyntipaikalle, joka on meiltä mukavasti vajaan parin kilometrin päässä, hän auttoi purkamaan lastin myyntipaikalle ja vei auton peräkärryineen pois. Peräkärrystä on erittäin epämiellyttävä myydä taimia, enkä siksi halunnut sitä paikalle jättää.

Tampereen Puutarhaseuran taimipäivä järjestettiin nyt jo viidennen kerran Tampereen Linnainmaan Citymarketin parkkipaikalla. Itse olen olen ollut mukana myymässä neljänä vuonna. Viime vuosi jäi väliin. Tosin kävinhän minä tietysti paikan päällä ihmettelemässä ja rahaa meni tuhottomasti. Päätin, että parempi olla itse myymässä, niin säästyy todella paljon rahaa. Vaikka ei sekään ole monena vuonna onnistunut. Aiempina vuosina olen ollut myymässä yksin, nyt sain ihanan ystäväni Hennan aputytökseni.

Päivä oli varsin onnistunut. Sade pysytteli poissa ihan muutamaa pisaraa lukuunottamatta. Välillä paistoi aurinkokin oikein mukavasti, mutta tuuli oli melkoinen. Viereisellä paikalla puuntaimiaan myyneen taimiston puut retkottivat tämän tästä nurin tuulen niitä riepotellessa. Onneksi tuuli äityi kovemmaksi vasta myyntiajan loppupuolella, ja isommilta vahingoilta vältyttiin.

Omalla myyntipisteellä.

Otin myyntiin omasta pihasta myös raparperia. Se on mennyt hyvin kaupaksi, kun hinta on kohdillaan. Meidän raparperi on ihan hullu. En tiedä minkä vesisuonen päällä se kasvaa, mutta se on valtava. Kuvista sen kokoa ei oikein hahmota, mutta laitoin tuon 160 cm korkean haravan mittatikuksi. Kukinnot ovat hieman painuneet omasta painostaan alaspäin, mutta silti ne huitelevat korkeuksissa. Minä annan raparperin yleensä kukkia vapaasti, koska minusta se on kaunis kukkiessaan. Eikä kukinta todellakaan vaikuta sen varsien kasvuun. 

Raparperin varret ovat ranteen paksuisia ja pitkiä kuin mitkä. Noita isoimpia en kehdannut viedä edes myyntiin. Ajattelin, että jos ovat vaikka jonkun mielestä jo puisevia. Itse olen niitä kyllä käyttänyt. Tuossa oikealla tuollainen normaali raparperin varsi lehtineen antamassa vertailukohtaa. Samoin kastelukannu.

Sitten ilouutisia saksankurjenmiekkojen suunnalta. Yhdessä on jo yksi kukka auki, ja millainen väri. Nuput ovat niin tummansinisiä, että tämä väri oli suorastaan yllätys. Olen hankkinut 'Black Knight'ia ja 'Royal Satin'ia. Kumpihan tämä nyt sitten mahtaa olla vai onko kumpikaan? Kirjanpitoni mukaan tuota ensimmäistä.

Ihaillaan tätä yhtä nyt sitten joka valossa ja joka suunnasta. Kyllä sitä nyt pitää hehkuttaa!

Nämä ovat kyllä uskomattoman hienoja luomuksia!

Tänään kävimme miehen kanssa pyörähtämässä mökillä. Miehen ajaessa nurmikkoa, minä hiippailin hänen vanhan kotitalonsa pihassa ja kävin ihailemassa hänen mummunsa vanhoja kirjoukonhattukasvustoja. Asumattoman talon heinittyneessä pihassa rikkaruohojen keskellä vanha kirjoukonhattu kukoistaa uskomattoman elinvoimaisena. Olen siirtänyt sitä meille kotipihaan useampaankin kertaan, mutta meillä se tuntuu vaan kituvan. Pihamme on niin kuuma ja kuiva, ettei se tahdo viihtyä siellä. Täytyisi keksiä sille joku hyvä paikka talon taakse hieman varjoisempaan kohtaan.

Pörriäiset viihtyivät ojakellukan kukissa.

Ojakellukkaa kasvaa mökillä tienvieret täynnä. Ihailin niitä, ja sitten vähän naurattikin. Juuri kuvasin omassa pihassa ojakellukkaani, jonka olin ostanut valkoisena, mutta joka ei sitä sitten ollutkaan. Se näyttää melkeinpä juurikin tämän luonnonvaraisen ojakellukan väriseltä. Olen siis tainnut maksaa turhaan ojakellukasta, jota olisin voinut kaivaa mökiltä monta kuutiota ihan ilmaiseksi!

Fermentointia ja kukkabongailua

Tänään taas moni asia nytkähti puutarhassa mukavasti eteenpäin, vaikka välillä tuntuu, ettei saa oikein mitään aikaiseksi, kun hommaa on niin tuhottomasti. Tuntuu, että sitä pyörii vaan ympyrää töidensä keskellä, eikä saa mitään vietyä kunnolla loppuun. Mutta aina sitä pientä edistystä kuitenkin tapahtuu.

Olen odotellut vajan ja kompostin luona kasvavien nokkosten venyvän vähän isommiksi. Nyt puskaa näytti olevan jo sen verran mukavasti, että kävin riipimässä ämpärin täyteen polttavia pirulaisia ja laitoin nokkosvesilannoitteet fermentoitumaan. Viidakkotohtorin ohjeen mukaan siihen tarvittaisiin melassia, mutta olen itse tehnyt nokkoslannoitteeni aina tummalla siirapilla. Ihan hyvin on tuntunut toimivan. Ja siirappia myös suositellaan melassin tilalle, jos sitä ei ole saatavilla.

Fermentoitu nokkosvesilannoite on paljon ravinteikkaampaa kuin tavallinen käytetty nokkosvesi, joka ikäänkuin mädätetään. Myös hajussa on vissi ero: kun käytetty nokkosvesi haisee ihan raadolle, on fermentoidussa raikas makeahko tuoksu. Valmiin nokkoskäytteen laimennussuhde on 1/10, kun se fermentoidulla nokkosvedellä on 1/100. Sekin jo kertoo jotain siitä, kuinka paljon parempaa lannoitetta fermentoimalla saa. Itse olen tykännyt siitä kovasti, eivätkä kasvitkaan ole pahakseen pistäneet.

Olen laminoinut itselleni ohjeen.

Toinen kohde, johon olen EMa-mikrobiliuosta paljon käyttänyt, on rikkaruohojen hapatus säkeissä. Sain juuri edellisen säkkikasan pois kuleksimasta, ja taas on tällainen vuori kitkentäjätettä kertynyt. Kastelen pussiin kerätyt rikkaruohot veteen sekoitetulla mikrobiliuoksella, kiepautan pussin suut tiukasti kiinni ja laitan tuonne pussien takana näkyvään vanhaan kompostilaatikkoon. Siellä ne saavat tekeentyä joko syyskesään tai jopa ensi kevääseen. Vähän aina riippuu puutarhurin mielenmaisemasta. Fermentointi kuitenkin nopeuttaa selvästi kompostoitumista, ja mikrobit ovat aina hyvä lisä kompostiin.

Mitäpä kasvirintamalla sitten tapahtuu...

Ukkolaukka.

 

Laukat alkavat päästä vauhtiin. Pisimmällä ovat ukkolaukat ja pallolaukat, joilla kukintopallot alkavat jo aueta. Jättilaukkojen nuputkin kuoriutuvat pikku hiljaa. Ne näyttävät ihan joltain pääpotilailta sideharsoikääreissään!

Pallolaukka 'Red Giant'.

Jättilaukka 'Globemaster'.

Koristelaukka 'Mont Blanc'.

Morsiusleinikin kukinta on myös alkanut. Sen kukassa on jokin tunnistamaton ötökkä.

Toinen kuolanpioni on nyt täydessä kukassa.
Sen kukat ovat melkein kauniimpia näin sivusta kuvattuina kuin suoraan edestä.

Pioni 'Sunny Girl'in nuput ovat kauniita.

Isojumaltenkukkakin on saanut vihdoin nuppunsa auki. Ihmettelen vain kovasti sitä, kun sen takana kukkivalla vuorijumaltenkukalla on tänä vuonna paljon pidemmät kukkavarret kuin sillä?! Onpa kummallista. Isojumaltenkukan vieressä kukkiva matala lila puolipallo on tarharistikki.

Rosoesikon (Primula polyneura) ensikukinta🩷

Hörsöjen hörsö, tarhakellukka 'Mai Tai', alkaa kukkia. Sen väri on hauska sekoitus vähän kaikkea. Aprikoosia, pinkkiä, keltaista. Sen kukka muuttuu vanhetessaan aina vain pinkimmäksi. Sen nuputkin ovat jotenkin kamalan suloisia. 

Tämän kaunokaisen piti olla valkoinen ojakellukka, mutta se onkin tällainen kaunis persikkainen. En ole todellakaan yhtään pahoillani tästä väristä! Myös tämä kellukoiden tapa riiputtaa jotenkin ujosti näitä kukkiaan viehättää minua kovasti.

Kultatyräkki.

Tästä aurinkoisesta puolipallosta tykkään kovasti. Väriyhdistelmä takana näkyvän tulikellukan kanssa saa varmasti monen niskavillat pystyyn, mutta minä pidän siitä kovasti. Kävelen kultatyräkin ohi kasvihuoneelle monta kertaa päivässä ja joka kerta totean kuinka piristävä väri tuo keltainen onkaan!

Niittysylkikuoriainen kultatyräkin "kukassa".

Himalajantyräkki nousee vihdoinkin. Sillä on hurjan kauniit sävyt lehdissään.
Pelkäsin talven vieneen senkin, niinkuin kävi mantelityräkille!

Jaahas, ja sitten alkaa taas tämä jokakesäinen riesa. Lehtoängelmien varret ovat kirvoja täynnä. Niitä tulee myös viereisiin ukonhattuihin, jos vaan on kuiva ja kuuma kesä. Suihkuttelen kirvoja vesiletkulla kovalla painella tai pyyhin ihan käsin pois. Tänään muuten näin myös kesän ensimmäisen liljakukon. Se oli ihan pikkuruinen, enkä saanut millään vikkelää pirulaista kiinni!

Lopuksi on vielä kerran laitettava kuva näistä oransseista ihanuuksista. Lempitulppaanini 'Princesss Irene' on saanut vahvan kilpailijan rinnalleen. Liljatulppaani 'Ballerina' on ilahduttanut minua näillä aivan uskomattoman kauniilla, tuoksuvilla kukillaan pitkään ja hartaasti. Ja lähes yhtä pitkään ja hartaasti minä olen niitä joka päivä ihastellut. Nyt ne pääsivät vielä erityisen hyvin oikeuksiinsa, kun olin katkonut jo kukintansa lopettaneiden 'Sun Lover'ien korkeat kukkavarret niiden takaa pois. 

'Ballerina'🧡