Äitienpäivänä

Fritillaria 'Early Fantasy'.

Äitienpäivän aurinko hellii meitä ja saa puutarhan näyttämään hyvin vehreältä. Viime syksyn uudet fritillariani ovat pakkasöistä huolimatta saaneet taisteltua itsensä kukintavaiheeseen. Vähän vaivalloista kasvua kaikilla on huomattavissa, mutta kiva on sentään kukkiakin nähdä. 'Early Fantasy'lla on hienot liukuvärjätyt kukat, jotka näyttävät tosi herkullisilta sen jännän väristen lehtien kanssa.

Fritillaria raddeana eli ternipikarililja on todella hienostuneen värinen. Hillitty ja hallittu, mutta samalla hyvin näyttävä. Iltakuvassa sen kukkien väri pääsee paremmin oikeuksiinsa. Sen seurassa kasvava 'Sunset' ei ole vielä kukkaan ehtinyt.

F. 'Sunset' kurkkii F. raddeanojen taustalla.

Vuonna 2019 siemenestä kasvatetut kuolanpionit ovat hauskasti ihan eri vaiheessa. Niiden siemenet ovat alunperin eri paikoista peräisin. Voisiko se olla vaikuttava tekijä kasvun eriaikaisuuteen? Tosin kippasin oikeanpuoleisen juurakon päälle syksyllä suojaksi multaa, kun se oli paljastunut niin pahasti. Sekin voi tietysti nyt olla syynä. 

Myös pikkuruiset juhannuspionini ovat selvinneet talvesta. Juurakot ovat selvästi kasvaneet, sillä maan päälläkin on nyt paljon tanakampaa kasvua. Sain näitä alunperin neljä kappaletta vuonna 2024 sellaisena toisiinsa juurakolla kiinnittyneenä mattona, mutta näköjään vain kaksi on enää hengissä.  

Toissapäivänä kiertelin illalla pihassa ja katselin heräileviä kasveja. Olin jo hetken ihmetellyt muutamassa kohtaa tulppaanien lehtien kuivumista, mutta en ollut jaksanut tutkia asiaa sen ihmeemmin, koska tulput oli verkotettu. Nyt nostelin verkot pois ja aloin tarkastella tulppaaneja lähempää. Ei olisi kannattanut. Meni totaalisesti ilta pilalle. Olin kuvitellut sienitauti tulip firen iskeneen, mutta totuus olikin tuttuakin tutumpi: myyrät! Tulppaanit nousivat maasta ihan kevyesti nostamalla. Tietenkin näin, koska eihän suurimmalla osalla ollut enää sipulia jarruna. Tuli hieman epätodellinen olo varsia maasta nostellessa. Toisessa kohtaa kahdestakymmenestä sipulista oli kaksi ehjää, kaksi puoliksi ja loput kokonaan syöty. Toisessa kohtaa oli kolmea eri tulppaania ja balkaninvuokkoa. Niistä suurin osa oli syöty. 

Jos asiassa haluaa nähdä jotain huvittavaakin puolta, niin olkoon se vaikka se, että olin tosiaan suojellut verkoilla kaikki nämä tulppaanit, etteivät kauriit ja jänikset pistelisi niitä poskeensa. No, eivät pistelleet, mutta vihollinen tulikin ihan eri suunnasta. Verkotus olisikin pitänyt olla maan alla!

Osasta sipuleista oli jyrsitty vain alaosat, osa oli kadonnut kokonaan. Todella isoja ja komeita sipuleita oli mennyt parempiin suihin. Jotenkin alkaa tulla sellainen olo, että nyt pitää tulppaanit unohtaa muutamaksi vuodeksi. Toivottavasti muistan tämän vielä syksyllä, kun kaikenmaailman houkutuksia alkaa ilmestyä tarjolle!

 

Onneksi ihan kaikkia tulppaaneita ei sentään ole syöty. Vähän lohtua kaiken hävityksen keskellä tuovat auringossa kilpaa hehkuvat 'Showwinner', 'Quebec' ja 'Shogun'. Kaikki aivan ihania herkkuja!

Myös hiljainen kansa eli kotkansiipisaniaiset alkavat hitaasti rullailla itseään auki. Ne ovat ympäristön ruskeudessa varsin raikkaan pirteitä ilmestyksiä.

Sormivaleangervotkin alkavat herätä tähän kevääseen ja nousevat mullan alta hassuina, ruskeina pötkylöinä, jotka näyttävät ihan kuolleilta. Taustalla marhanliljojen iloisenvihreä palmumetsä.

KERROTUN VALKOVUOKON MYÖTÄ 

TOIVOTTELEN KAIKILLE ÄIDEILLE

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Keväthallojen kurimuksessa

Pakkasöitä edelleenkin piisaa ja kasvit ovat välillä hieman kovilla puutarhassa. Varsinkin nämä innokkaimmat aikaiset herännäiset. Tosin kasveissakin on isoja eroja siinä, kuinka pakkanen niihin vaikuttaa. Toiset eivät ole moksiskaan, kun taas toiset tuntuvat olevan jo nollakeleillä kuoleman kielissä.

Lisää tulppaaneja on avautunut auringon lämmittäessä päivällä ihan mukavasti, kylmästä tuulesta huolimatta. Suojaisessa ja lämpimässä talon edustan kukkapenkissä ovat 'Apricot Impression'it nousseet vauhdilla. Ne ovat upeita, vahvavartisia ja isokukkaisia darwinhybridejä, jotka ovat yleensä kiitettävän pitkäikäisiä. Itse pidän tällaisista "perustulppaaneista" eniten niiden ollessa kukat supussa niin kuin yläkuvassa, jossa tulput paistattelevat ilta-auringossa. Taustalla laskeva aurinko saa kasvuun lähteneen koristekastikka 'Overdam'in suorastaan loistamaan. Kukkapenkki näyttää jo hyvin vehreältä. Kiitos rehevästi kasvavan vuohenputken, jota tuntuu olevan ihan valtavasti joka kukkapenkissä.

 

'Apricot Impression'it aamupäivän auringossa.

Darwinhybridi 'Light and Dreamy'.

Terttutulppaani 'Shogun'it ovat nousseet jotenkin vaivalloisesti. Eikä mikään ihme, kun niidenkin kasvuston keskellä näkyy taas myyränreikä. Niitä on kyllä riittänyt riesaksi asti. Tuntuu, että joka päivä jostain löytyy uusi kolo kukkapenkistä. Tosin en ole nyt muutamaan päivään yhtään myyrää saanut loukutettua, joten voivat olla vanhojakin. Aikamoista sotatannerta moni kukkapenkki valitettavasti muistuttaa.

Joka kevät minua jaksavat ilahduttaa marhanliljojen muodostamat palmumetsät kukkapenkeissä. Auringossa ne hehkuvat ihanan raikkaan vihreinä. 

Aikaisella kasvuun lähdöllä on myös varjopuolensa, joka on keväthallojen vierailut. Yllä kuvat edelliseltä päivältä ja seuraavalta aamulta pakkasyön jälkeen, kun pakkanen kävi alimmillaan neljän ja puolen asteen tienoilla. Paha juttu oli se, että pakkasta kesti tuntikaupalla. Näyttää karulta, mutta aina marhat tuosta nousevat. Tosin hallavaurioita niihin voi tulla. Joskus jopa nuput ottavat itseensä ja kukinta kärsii.

Yleensä vielä marhanliljojakin aikaisemmin nousevat keisarinpikarililjat saavat meillä melkeinpä joka kevät jonkinlaista hallavauriota. Fritillariat 'Sunset' ja raddeana nöyränä samaisen pakkasyön jälkeen ja sitten pirteämpänä auringon taas lämmittäessä. Kuvissa näkyvät verkot ovat tulppaanien suojana.

Yksi pakkasille kieltään näyttävistä kasveista on tuoksuherne, joka on kesäkukaksi melkoinen sissi. Minulla oli niin paljon näitä omista vuoden -25 tuoksuherne 'Royal'eista kerätyistä siemenistä kasvatettuja taimia, että saatoin jopa tehdä niillä pieniä testauksia. Laitoin 18.4. jo pitkäksi venähtäneitä taimia kasvihuoneesta suoraan ulos kasvilavaan tuuleen ja aurinkoon. Huonostihan siinä kävi niin kuin arvata saattaa. Maanpäälliset osat "paloivat" valkoisiksi, mutta se olikin vain hetkellinen takapakki. Pian tyvestä alkoi pukata uutta kasvua. Sen jälkeen pakkasyöt eivät ole niitä hetkauttaneet. Olisikohan tämä ollut sitten niille se paljon suositeltu latvonta?!

Sinikämmen möngertää mullan alta aina yhtä hauskasti kasvuun.

Toukoheidinkukka on myös aika söpö pienenä.

Jumaltenkukatkin ovat elossa.
Edessä isojumaltenkukka ja taustalla vuorijumaltenkukat.

Yhtä iloista "perhetapahtumaa" en olekaan muistanut vielä raportoida. Meillä on nyt katsura. Ostin sen jo melkein kuukausi sitten ja se on odottanut istuttamista. Vihdoin sain vappuviikonloppuna sen maahan. Tarkoitus oli saada kasvihuoneen viereen joku pikkupuu hieman antamaan varjoa kasvihuoneelle, mutta ei kuitenkaan varjostamaan sitä liiaksi. Halusin myös tietysti kauniin puun. Ja mikäs sen kauniimpi kuin katsura. 

Olen katsuraa aikaisemminkin miettinyt omaan pihaan, mutta kun sen sanotaan olevan aika arka puu, en ole tohtinut sitä hankkia. Vaikka aika monella sitä tuntuu puutarhassaan olevan. Nyt sain uskonvahvistusta puutarhaseuran puuihmiseltä, jolta kyselin eri vaihtoehtoja. Tämä katsura on Tahvosten omaa tuotantoa, joten ehkäpä se on jo paremmin tottunut meidän ilmastoomme. Toisena vaihtoehtona oli maakia, joka sekin on hurmaava pikkupuu. 

Oikeastaan katsuran istuttamista viivästytti puntaroimiseni istutuskohdan suhteen eli kuinka lähelle kasvihuonetta puun uskaltaisi istuttaa. En haluaisi sen kuitenkaan sotkevan kasvihuoneen laseja, enkä kasvattavan juuristoaan kasvihuoneen alle. Kieli keskellä suuta lättäisin sen sitten tuohon. Tiedä sitten onko siitä mitään varjostusapua tuossa kohtaa, mutta aika näyttää. Tämä yksilö  on monirunkoinen ja toivoisinkin sen kasvavan hieman enemmän pensasmaisemmaksi kuin yksirunkoiseksi puuksi. Saapa nähdä kuinka haaveeni toteutuvat.

Katsura on hyvin sydämellinen pikkupuu.

Sitten vielä viimeinen pari uunista ulos Hiidenkiven Puutarhassa -blogin Minnan Koska kukkii -haasteessa.

Tarhaimikkä 'Shrimps on the Barbie' on tässä jo reilusti kukassa, mutta ensimmäisen kukkansa se aukaisi jo 30.4.26. Tämä osui vahingossa melkein nappiin, koska arvelin sen aloittavan kukintansa 1.5.26.

Nämä ruutupaidat eli kirjopikarililjat viivyttelivät kaikkein pisimpään ja aukaisivat ensimmäiset nuppunsa vasta 6.5.26. Tässä heittoa tulikin sitten vähän enemmän, koska arvelin niiden olevan kukassa jo 1.5.26.

Muut haasteessa mukana olleet kasvini olivat:

Kultasahrami 'Gypsy Girl', jonka arvelin kukkivan 10.4.

Se avasi kukkansa 13.4. joten kolmella päivällä meni vikaan.

Toinen ehdokas oli kevätkaihonkukka, jonka veikkasin kukkivan 20.4. 

Se aukaisi ensimmäiset kukkansa jo 14.4. 

Kolmantena mukana oli posliinihyasintti, jonka kukkien avautumispäiväksi laitoin 10.4. 

Se alkoi kukkia vasta 18.4.

Kiitos Minnalle kivasta haasteesta ja mukaan haastamisesta!

Kivikkoisia kasvatuksia

Paprika 'Chocobell'.

Jos viime keväänä paprikoiden ja chilien kasvatus oli kaikkea muuta kuin kuin kasvattamisen riemujuhlaa, niin eipä tämäkään kevät niiden kanssa tunnu sujuvan kovin kivuttomasti. Paprikakasvien (samoin kuin tomaattien) kanssa minulla on ollut aina jonkinlaista vastoinkäymistä, vaikka paljon olen kaikkea vuosien varrella kasvatellutkin. 

Paprika 'Chocobell'.
Se on kylvetty 3.1.26, niin kuin kaikki paprikat tänä keväänä.

Paprikoiden ja chilien kanssa olen päätynyt siihen, että niille pitäisi pystyä tarjoamaan luonnonvaloa keinovalon sijasta, koska muutamat kuistille tuomani kasvit ovat heti piristyneet päästyään auringonvaloon lähemmäs ikkunaa. Tämä on ihan oma huomioni. 

Paprika 'Estilo'.

Myös kasvatusastialla tuntuu olevan väliä, sillä isommassa ruukussa ja hyvässä valossa 'Estilo'sta on kaasvanut komea "puu". Tosin ei tuo 'Chocobell' kahvipussissaan siitä kauheasti perässä tule.

Sekä 'Chocobell' että 'Estilo' ovat kukkineet jo kovasti, mutta vain 'Estilo' on saanut paprikan alulle. Toivottavasti 'Chocobell' innostuu seuraamaan esimerkkiä. 

'Estilo'ssa on jo komea paprikanalku.

Kaikkien 'Estilo'iden elämä on ollut alusta saakka aika kivikkoista. Ödeemaa ja lehtien kipristelyä on esiintynyt ihan koko ajan. 'Chocobell'it ovat sentään kasvaneet kohtuu normaalisti. Sitten tietysti ystävämme ripsiäiset löysivät kuistille siirtämäni paprikat, ja siitähän ne kunnon bileet alkoivat. Ripsiäisten suhteen on ollut aika hiljaista viime aikoina, mutta se oli vain tyyntä myrskyn edellä, niin kuin arvelinkin. Paprikat ja chilit ovat kyllä varsinaisia ötökkämagneetteja. Jos jotain tuholaisia samassa tilassa vain on, niin paprikat ne kyllä löytävät. Tosin täytyy sanoa, että yläkerrassa paprikat ja chilit ovat toistaiseksi säästyneet. Sanoinko tosiaan tämän ääneen?!

Siinä niitä paskahousuja kipittää paprikan lehden alapuolella. Ja komeat kasat vaaleita toukkiakin näkyy olevan mustien kakkakikkareidensa keskellä. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta itsekseni ripsuja manatessani nimitykset ovat monta kertaa pahempia. Taas täytyi turvautua Tarhurinavun torjuntaötököihin. Ripsiäispetopunkkeja sekä kesärikkaluteita on postissa jo tulossa. Ratsuväkeä odotellaan kiihkeästi saapuvaksi taistoon. Aikaisemmin niillä on saanut ripsuja edes hieman kuriin. Tosin ihan kohta helpottaa, kun loputkin kasvit saa kasvihuoneeseen.

Yläkerran chilit, jotka ovat toistaiseksi saaneet olla ripsiäisiltä rauhassa.
Nämä on kaikki kylvetty 21.1.26

 

Tämä viimekesäinen 'Bolivian Rainbow' -chili oli myös kuistilla, mutta vein sen kiireesti kasvihuoneeseen turvaan ripsiäisiltä. Muut viime kesän boliavialaiset ovat jo olleetkin hetken kasvihuoneessa. Ihmeesti nämä kaikki selvisivät, vaikka jouduin ne talvella pariinkin kertaan leikkaamaan alas ripsiäistuhojen takia. Paitsi se yksi, joka kuivahti.

Kasvihuoneeseen aikaisemmin viety 'Bolivian Rainbow' tekee jo ensimmäisiä kukkia. Se on saanut lehtiinsä auringossa tyypillistä tummaa väriä. Lehdet saattavat kesällä muuttua melkein mustaksi, jos valoa on tarpeeksi.

Olen vienyt muutaman kipristelevän 'Estilo'nkin kasvihuoneeseen. On ne kyllä ihan kamalan näköisiä, mutta annan niiden kuitenkin vielä olla. Niissä ei sentään ollut vielä ripsiäisiä. Jos ei pakkaset niitä kasvihuoneessa nujerra, aion antaa niiden kasvaa ja katson mitä niille tapahtuu!

Kasvun kohinaa, sointuvia värejä ja outoja löytöjä

Se on sitten meidän pihan tämän vuoden ensimmäinen tulppaani virallisesti auki. Ja aika räväkästi meillä sitten aloitettiinkin. 'Showwinner' (Tulipa kaufmanniana) on tosissaan nimensä veroinen. Se ei taatusti jää huomaamatta kukkapenkissä! Sitä oli tänään hauska seurata, kun aurinko meni välillä pilveen, se pisti äkkiä terälehtensä suppuun. Silloin sen terälehtien taustojen hieno violettiin vivahtava väritys tuli esiin. Aivan kuin se olisi halunnut esitellä minulle kaikki kauniit kuvakulmansa.

'Showwinner'in sanotaan olevan aikainen, ja niin se tosiaan sitten on. Se on myös kompaktin kokoinen eli vain noin 20 cm korkea. Laitoin syksyllä myös muita aikaisia pikkutulppaaneja maahan, mutta en tiedä minne lienevät kadonneet. Tai vahva epäilys asiasta ehkä kuitenkin on.

Esikotkin ovat heränneet talviunestaan. Vapunajan lämpö sai ne oikein pörhistymään. Ylävasemmalla äidin vanha punakeltainen esikko ja sen vierellä palloesikko. Alavasemmalla nimetön lilakeltainen esikko ja sen vierellä pikkuruinen himalajanesikko 'Gigas', jonka puna oli auringossa kameralle ihan liikaa.

Siivosin pergolan kukkapenkkiä, jossa kasvaa myös luhtaesikkoa. Se on hauska näky noustessaan maasta karvaisena ja ryppyisenä kuin vanha ukko. Olin juuri aiemmin repinyt juolavehnää kilometrikaupalla esikoiden väleistä, ja siksi esikolla on vähän multaa lehdillään. Nuputkin ovat jo tuloillaan ja pinkkiä sieltä vähän pilkisteleekin. Kaverina kyljessä kasvaa ilmeisesti hajulaukkaa.

Palloesikoita olen kuvannut jo moneen kertaan, mutta kun ne vaan ovat niin ihania. Tässä vähän eri kuvakulmasta, jolloin taustan kevätkurjenmiekat ja marhanliljat pääsivät kuvaan mukaan. Nämä violetin eri sävyt yhdistettynä tuohon marhanliljojen vihreään on herkullinen.

Palloesikoiden taustalla kasvoi kevätkurjenmiekkasekoitusta, mutta tässä on kevätkurjenmiekka 'J.S.Dijt' tulppaanien seassa. Selvästi on aamulla viestitelty, että mitä laitetaan päälle. Fosterianatulppaani 'Rigas Barrigades'ien lehtien raidat mätsäävät hienosti 'J.S.Dijt'ien purppuraan. Itse en kyllä erota näitä violetteja kurjenmiekkoja toisistaan, mutta ehkä niissä jokin ero sitten on.

Erittäin kauniita lehtiä löytyy myös muilta vastanousseilta kasveilta. Lehtosinilatvalla (Polemonium caeruleum) on helposti tunnistettavat ja mahtavan kirkkaanvihreät lehdet. Niittysinilatvan (Polemonium reptans) variegataversiolla on hienot pinkkiin vivahtavat lehdet ja japaninlehtosinilatva (Polemonium yesoense) 'Purple Rain Strain'illa on lehdissä ja varressa dramaattista tummaa purppuraa.

Viime syksynä hankitut fritillariat ovat kaikki nyt enemmän tai vähemmän onnistuneesti nousseet. Fritillaria raddeanat eli ternipikarilijat ehtivät ensin. Niiden viereen ovat nousseet fritillaria 'Sunset'it (vasemmalla). Fritillaria 'Early Fantasy'illa (oikealla) ei ole mennyt ihan kaikki putkeen. Niitä laitoin maahan viisi ja niistä kaksi on kasvanut kunnolla. Kolme pyristelee keltaisena maan pinnassa. Mikä lienee niiden vaivana?!

Tarhakylmänkukkarintamalta kuuluu välillä hyviäkin uutisia. Myyränsyömistä kasveista näyttää osa jääneen henkiin. Ja vielä toivottavasti niitä hapsuterälehtisiä. Näillä kylmänkukilla on aikamoista tunnearvoa, koska olen niiden siemenet aikanaan saanut nyt jo edesmenneeltä puutarhaseuralaiselta, ja tosiaan aloittanut niiden kasvatuksen vuonna -21. Aika monta vuotta niiden kesti kasvaa isoiksi. Yksi vuoden -24 siementaimi on saanut olla rauhassa.

Kärhöistäkin on jo osa alkanut osoittaa elonmerkkejä. Kuvassa tarhakellokärhö 'Arabella', joka vietti talvensa lehtipeiton alla. Näköjään varsin menestyksekkäästi. Se kukki viime kesänä ihailtavan pitkään, ja toivon tietenkin samaa tälle kesälle. 

Raparperikin alkaa pikku hiljaa saada itseään vauhtiin. Kippasin sen päälle syksyllä niin paljon multaa, että pelkäsin tukahduttaneeni sen. Hyvä vitsi, sitä ei tapa dynamiitillakaan!

Kaivoin ylös raparperin vieressä maahan haudattuina talvehtineet omena-, suklaa- ja inkiväärimintut sekä ruukkuineen talvehtineen japaninhappomarjan ja valkoisen jaloangervon juurakoita. Mintut kasvatan ruukuissa niiden hurjan leviämistaipumuksen takia, ja talveksi kippaan ne vain pois ruukuistaan ja hautaan maahan. Keväällä ne voi kaivaa ylös ja multapaakku on ihan samassa muodossa kuin ennen talvetusta. Ennen uudelleenruukutusta näin keväällä jaan kasveja voimakkaasti, koska mintut ovat tunnetusti aika reippaita kasvussaan.

Inkivääriminttu on selvinnyt talvesta oikein mallikkaasti ja uutta kasvua on jo alkanut rönsytä joka puolelta multapaakkua.

Suklaaminttua käsitellessä ympärillä leijui ihana suklainen tuoksu. Se on kaunis kasvi, jota itse kasvatan lähinnä ihan vain sen koristearvon takia. Ja onhan sitä mukava tuoksutella aina ohikulkeissaan.

Tätä minä olen ihmetellyt joka vuosi. Miksei valkosipulit halua kasvaa siellä, minne minä niitä yritän laittaa kasvamaan? Nytkin meillä valkosipulien lava ammottaa tyhjyyttään, kun kynnet varmaankin mätänivät kaikki syksyn sateissa. Mutta kuinka kiva onkaan valkosipulin kasvaa keskellä nurmikkoa. Ja tämäkin yksilö keskellä eniten käytettyä kulkuväylää eli kasvihuoneen edustaa. Nurmikostakin näkee, että tässä tulee tepasteltua. Olen tallannut tämän reppanan varmaan monta kertaa, mutta siinä se vain tönöttää. Viikatemies tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun mies alkaa ajaa nurmikkoa!

Joka kevät puutarhassaan törmää myös mullasta pompsahtaneeseen kasviin, jota ei muista koskaan edes nähneensä. Minulle kävi niin eilen tämän kasvin kanssa. Ihmettelin marhanliljojen väliin noussutta kasvia, joka erottui niistä lehtiensä värillä ja erikoisilla nupuilla. Mietin jo, että se mahtaa olla rikkaruoho, mutta onneksi en sentään nypännyt sitä irti. Innokkaan googlailun jälkeen löytyi saman näköisiä kasveja nimeltään Cardamine glanduligera. Jaahas, eli se on ilmeisesti joku litukkakasvi. Sitten muistin viimekesäisen puutarharetken ja sieltä mukaani lähteneet kasvit, joista tämä taisi olla yksi. Muut kaksi nimittäin löytyivät hyvin loogisesti tämän vierestä. Olen yleensä aika tarkka nimistä ja haluaisin tietää kasvin oikean nimen, mutta tällä ei ole vierellään minkäänlaista nimilappusta. Muistan vain kuinka tämä kukki vierailupaikassa puiden siimeksessä kauniin violettina mattona. Odotan kukkien aukeamista innolla.

Eipä tule huonomuistiselle tylsää omassa puutarhassaan, kun aina löytyy uusia kasveja😄