Piipahdus Pinsiön taimistolla

Puutarhaystäväni Malla ehdotteli käyntiä Pinsiön taimistolla, eikä minua tarvinnut sen enempää asiaan innostaa, kun en ole koko kesänä siellä saanut aikaiseksi vierailla. Niinpä lähdimme sunnuntaina puolenpäivän aikoihin ajelemaan kohti Ylöjärven ja Hämeenkyrön rajalla sijaitsevaa taimistoa. Suurin houkutinhan siellä on ihan mahtava näyttelypuisto, jossa näkee monet kasvit kukkapenkissä oikean kokoisina. Pienen kasvin ruukussa ostaessaan ei useinkaan välttämättä hahmota minkä kokoinen kasvista sitten lopulta tulee. 

Näyttelypuisto on vastapäätä taimistoa. Jo niiden välistä tietä parkkipaikalta sinne kävellessämme bongasimme monta ihanuutta. Valitettavasti päivä oli aika pilvisen harmaa ja sateinen, varsinkin näyttelypuistoa kiertäessämme. Valokuvistakin tuli aika tummia, eikä kaikki tunnelmat oikein välity kameran linssin kautta. Mutta jo tässä kävellessämme huokailimme ihastuksesta. Kasvien sommittelu on tehty ajatuksella ja lopputulos on todella harmoninen ja kaunis. Värien ja muotojen vaihtelu on tehty taiten. 

Jo heti tässä istutusryhmässä tuli vastaan kasvi, jota olen Mallalla ja muidenkin puutarhoissa ihaillut eli kameleonttilehti. Sitä oli myymälässä yksi kappale jäljellä, ja otin sen selkeänä merkkinä siitä, että minun piti ostaa se. Kameleonttilehti on matala, suikertava maanpeittokasvi, jolla on hienon moniväriset lehdet. Saa nähdä kuinka se meillä selviää talvesta. Taas yksi kasvi, joka pitäisi kai mieluummin talvettaa kellarissa. 

Samaisessa istutusryhmässä näyttelypuiston puolella oli tällainen varsin maukas kohta, jossa syyshohdekukka 'Siesta' ja tarhapunahattu 'Delicious Candy' näyttivät kovin nätiltä happomarjan kainalossa. Mikä värikombo! Tuota syyshohdekukkaa ostin myös kotiin. Tykkäsin siitä, että se noin matala.

Tyrni 'Hikul' näytti vekkulilta.

Vähän matkan päästä löytyi lisää syyskukkijoita. Loistopäivänhattu 'Goldsturm' ja päivänsilmä 'Bleeding Hearts' hehkuivat kilpaa.

Minun suosikkini päivänsilmä 'Bleeding Hearts',
jota löytyy meidänkin pihasta.

Välillä täytyi vähän väistellä robottiruohonleikkuria, joka mönki nurmikkoa ristiin rastiin. Nurmikko olikin säntillisessä kunnossa. Kaarevissa penkeissä perennat näkyivät hyvin kauempaakin katseltuna. 

Tarhapunahattu 'Green Twister'.
Hieman pörheämpänä kuin oma yksilöni kotipihassa😂

Pallohortensia 'Pink Annabelle' ja idänliljat.
Taustalta kurkistelee myös valkotähkä 'Floristan Weiss'.
Nimikyltissä luki tosiaan valkotähkä.

Tämä pihlajamaja oli hauska. Sinne pääsi sisälle ihailemaan pihlajan käkkyräistä runkoa, joka oli kasvanut tukeensa varsin tanakasti. Voisin kuvitella, että tällainen luonnon maja olisi pihassa lasten mieleen. Tai oikeastaanhan se oli kaariportti, koska toiseltakin puolelta pääsi sinne sisään.

Nuokkuluppio näytti vähän uitetun koiran hännältä,
mutta nätti se oli silti.

Tämä purppuraheisiangervojen ja kallionauhuksen yhdistelmä hiveli silmää. Kuusi komppasi nauhuksen lehtien vihreää hienosti. Kuvasin istutuksen molemmilta puolilta.  

Vesiaiheen vierellä oli myös kiva yhdistelmä, jossa korkeimmalla huojuivat isosiniheinä 'Transparent'in röyhyt. Keijunkukat kasvoivat nätisti kiveyksen reunassa. Etualan keltainen perenna on varmaankin syyskaunosilmää.

Pohjanrantakukka ja tarhaviinikärhö 'Emilia Plater' olivat hyvin sopusointuinen pariskunta. Rantakukka oli hyvin edustettuna näyttelypuutarhassa, ja se onkin todella näyttävä loppukesän väriläiskä. Sitä löytyy myös vaaleanpunaisena versiona.

Vesiaihe oli toiselta reunalta ympäröity lyhtykoisoilla, jotka olivat täynnä noita söpöjä oransseja pikku lyhtyjä. Todella herkullinen väriyhdistelmä tuo lehtien raikas vihreä ja pirteä oranssi. Minulla pitäisi olla kotipihassakin lyhtykoiso jossain, jos ei se ole hukkunut rikkaruohoihin. Se on niin leviävää sorttia, etten ole uskaltanut laittaa sitä parempaan paikkaan. 

Toisessa vesiaiheessa lorisi pikkuinen puro, joka laski
liuskekivillä ympäröityyn lummelampeen.

Sulkapiiska 'Blue Spire'. 
Omani on aika mini tähän verrattuna.

Marjapihlaja 'Burka' oli mielenkiintoinen tuttavuus tummanpunaisine marjoineen. Pilvinen ilma sai sen näyttämään kuvissa synkemmältä kuin se oikeasti oli. Mutta olivathan nuo marjat komean värisiä. Marjapihlaja on kotipihlajan, saksanpihlajan ja puna-aronian risteytys. Sen marjat maistuvat makeahkolta aronialta. Se on hyvin kompaktin kokoinen, sillä se kasvaa vain 2-3 metriä korkeaksi ja leveyttä sille tulee metristä puoleentoista metriin. Nämä tiedot luin taimiston puolelta kasvin hintaplakaatista.

Marjapihlaja 'Burka'.

Ihastuttava kesäkukkaistutus.

Happomarjat 'Dart's Red Lady' ja 'Ruby Star'.

Näyttelypuistoa kiertäessämme sade yritti koko ajan hätyytellä pienillä ripsauksilla. Lopulta se yltyi sen verran, että päätimme käydä pitämässä sadetta Viljamin vintillä, joka on taimiston toisella reunalla sijaitsevan vanhan navetan parvelle rakennettu kahvila. Siellä olikin vastassa aina yhtä aurinkoinen Piku, jolta ostimme kahvit sekä vähän suolaista ja makeaa. 

Maalaiskahvila Viljamin Vintti.

Kahviteltuamme ulkona yritti jo vähän aurinkokin välillä kurkistella pilvien takaa. Veimme sateensuojat takaisin autoon ja jatkoimme varsinaisen taimiston katsastamista. Taimistokierroksen saimme tehdä ilman sateen hätyyttelyä, vaikka tummia pilviä taivaalla vielä olikin.

Heisiangervoja.

Taimistolla kasvit ovat siististi omissa ryhmissään ja niissä on hyvät tiedot kunkin kasvin vaatimuksista, kestävyydestä ja koosta. Näyttelypuiston puolella juttelimme puutarhurin kanssa, että puisto varmasti lisää ostohalukkuutta. Hän myönsi tämän naurahtaen ja sanoi, että kun taimistolla käyneet ihmiset tulevat vasta ostosten jälkeen puiston puolelle, aika moni palaa vielä taimistolle hakemaan jonkin puistossa näkemänsä kasvin. Hän sanoi, että me toimimme juuri oikein päin, kun tulimme ensin katsastamaan näyttelypuiston. Samoin taimiston järjestelmällisesti sijoitellut kasvit ja hyvät tietolappuset niiden kohdalla lisäävät taatusti ostohalukkuutta. Samoin kasvien vertailu käy näppärästi, kun jokaista ei tarvitse googlailla erikseen. Minusta kasvitietoa on mukava lueskella, vaikkei kyseistä kasvia olisi edes ostamassa. 

Näyttelypuistossa ja taimistolla ihmettelin kuinka vanhaa kunnon pensashanhikkia löytyy nykyään jos jonkin värisellä kukalla varustettuna. Kuvissa ylhäällä 'Glamour Girl' ja 'Mango Tango'. Alhaalla 'Lemon Merengue' ja 'Lovely Pink'. Myös valkoista löytyy ja tietysti sitä perinteistä kullankeltaisin kukin.

Näiden vuohenkuusamien kohdalla oli ihan pakko pysähtyä, sillä ne vangitsivat katseen aika tehokkaasti. Tummalehtinen 'Magical Dark Delight' varsinkin näytti melko vinkeältä keltaisine kukkineen. Vaaleampi lamovuohenkuusama 'Kajo' oli saanut hienon syysvärityksen. Sen lehdet vaihtavat väriä vuodenaikojen mukaan. Keväällä ne ovat kellanvihreät, kesällä tumman vihreät ja syksyllä niillä on tämä hieno syysasu. Hyvä peittokasvi hankaliin paikkoihin. Kuvissa värit eivät pääse ollenkaan oikeuksiinsa.

Havupuolella oli hauska katsella erilaisia neulaskavereita. Jos ei täältä löydy sopivaa havukasvia, niin johan on ihme. Kuvasta muuten näkee, että olivathan nuo pilvet vielä aika hurjan näköisiä tässäkin vaiheessa. Mutta onneksi niistä ei enää tullut vettä. Havut katsastettuamme suuntasimme kassalle. Kyllähän sitä toisen yhtä puutarhahullun ihmisen kanssa sai helposti monta tuntia tällaisessa kohteessa vierähtämään. Taas kerran täytyy todeta, että on ihanaa, kun on olemassa tällaisia puutarhaystäviä❤️

 

Ja sitten kassan kautta kotia kohti.

Loppukevennyksenä olkoon tämä hauska pikkuinen mittarimato, joka möngersi kovin touhukkaana Mallan paidalla. Laskikohan se silmukoita?!

Tomaatti-, paprika- ja chilikuulumisia

Kuten aika monelle juttujani seuranneelle on varmaan käynyt selväksi, olen sielultani kukkatarhuri. Hyötykasvit tulevat vasta hyvänä kakkosena, ja kasvatan niitä lähinnä siksi, että on niin mukava saada jotain pientä "omasta maasta" syödäkseen. Jos minulla olisi isommat tilukset, voisi tilanne tietysti olla toinen, mutta en ole siitäkään ihan varma. Todennäköisesti keskittyisin sittenkin enemmän kukkiin. Vuosien varrella olen perustanut pihaan uusia kasvimaita, mutta ne ovat kaikki jotenkin kummasti ajan saatossa muuttuneet kukkapenkeiksi. Ehkä se kertoo suhtautumisestani asiaan hyvinkin paljon.

TOMAATIT

No mutta, kyllähän minä sentään joitain hyötykasvejakin olen kuluneen kesän aikana kasvatellut. Tomaatteja kasvatan joka vuosi, vaikka inhoan kasvin hajua, ja sitä miltä lehdet ja varret tuntuvat niitä käsitellessä. Tomaateista kyllä tykkään. Eli kärsimyksen kautta voittoon -tyyppinen kasvi.

'Sungold'.

Olen jo monena vuonna kasvattanut samoja varmoja lajikkeita. Runkotomaateista suosikkini on karamellimaisen makea 'Sungold', joka on myös ihanan värinen. Alkuun ne olivat lämmittämättömässä kasvihuoneessa, jonne vein ne jo 13.4. Ilmojen lämmettyä ulkona ne ovat kasvaneet meillä talon seinustalla suojaisessa kohdassa kuistin ja talon kulmauksessa, joka aukeaa aikalailla etelään. Siinä ne ovat menestyneet erinomaisesti. Lasinen kasvihuone on niille ihan liian kuuma paikka. 

Ruukkutomaatit 'Vilma' ja 'Venus'.

Todella kompaktin kokoiset ruukkutomaatit 'Vilma' ja Venus' ovat olleet meillä tomaattivalikoimassa pitkään. Niitä olen kasvattanut jonain kesänä lavassa, toisena kesänä ruukussa. Ne ovat olleet takuuvarmoja. Edelleen ne tuottavat ulkona tomaattia. Pian täytyy kyllä siirtää ruukut kasvihuoneeseen, kun yöt alkavat tästä viiletä. 

Nämä vein sisältä esikasvatuksesta kasvihuoneeseen 30.4.

'Taiko'.

Minun sisälläni asuu myös aikamoinen kokeilija, joten onhan minun pakko tehdä kaikenlaisia vähemmän tieteellisiä kasvatustestejä. Tänä kesänä tomaattien suhteen se tapahtui halpojen runkotomaatti 'Taiko'n siementen kanssa. Kylvin ne suoraan kasvihuoneeseen 14.4. ja ajattelin katsoa ehtivätkö tehdä satoa kesän aikana. Ne itivät siellä 22.4.

2.6. olen siirrellyt tomaatteja isompiin ruukkuihin ja silloin siirsin muistaakseni 'Taiko'tkin. Koska niitä oli monta tainta, laitoin niitä isoon ruukkuun kolme, mikä ei tietysti ollut optimaalista, mutta en halunnut niitä poiskaan heittää. Ne kasvoivat kasvihuoneen ulkopuolen seinustalla kesän aikana hyvin, mutta selvästi nyt elokuulla alkoi voima mullasta loppua, vaikka lannoitinkin silloin tällöin (olen siinäkin asiassa melko leväperäinen). Mutta tomaatit alkoivat kuitenkin kypsyä, vaikka kasvit muuten näyttivät jo tosi ränsistyneiltä. Mutta tulipahan kokeiltua, että tomaatit voi kylvää suoraan kasvihuoneeseen keväällä ja välttyä viheliäiseltä esikasvatukselta sisällä. Edellisenä keväänähän kaikki 'Taiko'n pikkutaimet vain näivettyivät sisällä. Toki aikasta satoa halutessa tämä systeemi ei toimi, mutta minulla kun ei ole mikään kiire näiden hyötykasvieni kanssa, voin kokeilla kaikenlaista.

'Taiko't elokuussa kaikkensa antaneena.

PAPRIKAT 

Kasvihuoneessa alkaa näkyä muutakin kuin vihreää.

Paprikoiden ja chilien kasvatus on ollut minulle melkoista vuoristorataa. Sisällä esikasvatuksessa kiusasivat ensin ripsiäiset. 19.5. kaikki paprikat ja chilit olivat jo lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Siellä kesä sujui mainiosti, kunnes elokuun alussa iskivät yökkösten toukat. Ne onneksi lähtivät, kun suihkuttelin kaikki kasvit läpi puutarhaletkulla. Sen jälkeen en ole niitä havainnut. Mutta ripsiäisiä on joissain kasveissa silloin tällöin vielä loppukesälläkin näkynyt. On ne sitkeitä pirulaisia. 

Paprikat ja chilit ovat kasvaneet aivan liian pienissä astioissa, mutta ikuinen tilanpuute saa tekemään näitä huonoja ratkaisuja. Mutta ihmeesti ne silti ovat selvinneet.

'Estilo'.

'Estilo' -suippopaprikoiden kanssa oli eniten taistelua esikasvatusvaiheessa, kun ripsiäiset meinasivat taas popsia ne suihinsa. Mutta vaikeuksista huolimatta olen saanut kasvatettua paprikoita ihan kypsäksi asti!

'Chocobell'.

Myös 'Chocobell' -paprikat ovat saaneet ominaisen ruskehtavan värinsä. Näille ilmaantui aika moneen latvamätää. Se ei ole kyllä mikään ihme, kun lämpötilat vaihtelivat kesällä kasvihuoneessa niin suuresti ja välillä oli tosi kosteaa tai kuivaa. Ovat siinä kasviparat varmasti olleet ihmeissään. Kuvassakin lehdistä näkee, että monenlaista nakertajaa on käynyt koettamassa onneaan.

Kumpikaan paprikoistani ei ole minua hurmannut maullaan. Ne maistuvat minun mielestäni...paprikalle.

'Madame Paraplü'.

Kasvihuoneessa minulla on kasvamassa myös yksi kokeilu eli paprika 'Madame Paraplü', jonka kylvin sinne 9.6. 'Madame Paraplü'on pieniä minipaprikoita tekevä, kauniin marmoroituneet varigata-lehdet omaava kasvi, jonka aion yrittää talvettaa sisällä. Jos se nyt yleensä selviää hengissä niin pitkään. Nuppujakin on jo näkyvissä! Voisi olla jo aika siirtää madamet sisälle, mutta en millään vielä haluaisi. Täytyisi varmaan sisälle siirron yhteydessä tilata Tarhurinavusta torjuntaötököitä hätiin, kun kuitenkin sekä sisällä että ulkona on kaikkia ei toivottuja öttiäisiä. 

CHILIT

Chili 'Cherry Bomb'.

Chileistä ensimmäisenä sai väriä 'Cherry Bomb', joka on kyllä nimensä ansainnut. Sillä on ihastuttavan paloautonpunaiset hedelmät. Sen kasvusto on myös aika paljon pienempi kuin toisilla chileillä, jotka haarovat joka suuntaan. 'Cherry Bomb' kasvaa niihin verrattuna hyvin siististi. Tai sitten olen vain sitonut sitä aikaisemmin tai paremmin. En ole chilejäni ollenkaan leikellyt, vaan ne ovat saaneet rehottaa kukin luontaiseen tyyliinsä. 

Chili 'Aji Mango'.

'Aji Mango' tekee kivan oranssinkeltaiset hedelmät. Pikku hiljaa väri on alkanut vaihtua, vaikka välillä tuntui, että kasvu ja kypsyminen ovat ihan pysähdyksissä kylmien öiden aikaan. Nyt yöt ovat onneksi olleet hieman lämpöisempiä. Ei ainakaan ole menty niihin jäätäviin 6-7 asteen öihin, joita tässä muutamia on jo ollut.

'Aji Mango'.

Chili 'Bishop's Crown'.

'Bishop's Crown'in podit ovat hauskan muotoiset. Ne ovat kypsyneet kaikkein hitaimmin näistä kolmesta chilistäni. Vasta ihan viime päivinä on alkanut värissä näkyä muutosta. Sille tulee myös punaiset hedelmät. Ne ovat kasvaneet kasveina kaikkein kookkaimmiksi. 

Kaikien näiden kolmen chilini siemenet olen saanut asiakkaaltani, joka on innokas chiliharrastaja. Viime vuonna kasvatukseni menivät ihan pieleen ripsiäisten takia, mutta onneksi siemeniä oli jäljellä vielä täksi vuodeksi uusintakylvöihin. Tänä vuonna saan ehkä siemeniä jo omista kasveistani. Pyysin asikkaaltani mietoja lajikkeita, ja nämä hän minulle valitsi. En ole itse ollenkaan siis tietoinen mitä kasvatan. Enkä tiedä uskallanko näitäkään edes maistaa. Mutta ehkä minun on pakko uhrautua, vaikka en chileistä ollenkaan tykkää. Ne ovat vain kasveina niin kauniita ja kiehtovia. Olen jo tutkinut erilaisia säilöntäohjeita ja miettinyt mitä voisin chileistäni tehdä vaikka joululahjoiksi tutuille, joiden tiedän chileistä pitävän. Saa nähdä saanko mitään aikaiseksi, mutta hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty!

Koristechili 'Bolivian Rainbow'.

Ai niin, onhan minulla tämä neljäskin chili. 'Bolivian Rainbow't minä talvetin sisällä, mutta niille tämä kesä ei ole ollut niin hyvä kuin viime kesä. Ne ovat olleet vähän kitukasvuisia ja podejakin on saanut odottaa ihan tänne elokuun lopulle asti. 

Tämmöiset olivat näiden kasvattieni kuulumiset. Kasvatin kesällä myös minikurkkuja, perunaa, purjoa, punasipulia, valkosipulia, persiljaa ja sokerihernettä. Kaikkia hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Eli onhan minullakin kuitenkin pientä omavaraisuuden tuntua olemassa😄

Vielä kukkii

Elokuun loppu lähestyy, mutta kyllä puutarhasta vielä jotain pientä kukintaa löytyy.

Syysvuokot ilta-auringossa.

Loppukesän suloisimpia kukkijoita ovat herkät syysvuokot. Ne ovat kauniita sekä nupulla että kukassa. Ja harvan kukan taustapuoli on niin kaunis kuin syysvuokolla. 

Punatähkät ovat hauskoja patukoita, jotka aloittavat kukintansa ihan väärästä päästä eli latvasta alaspäin. Taustalla kurkistelevat valkoiset punahatut 'White Swan'it ja koreaniiso.

Valkoiset punahatut kasvavat meillä ilmeisesti paremmalla paikalla kuin punaiset, koska nämä ovat selvinneet jo monesta talvesta punaisten käydessä jatkuvaa hengissäpysymistaistelua. Pörriäiset rakastavat punahattuja. 

Ostin viime syksyn alennusmyynnistä kolme punahattu 'Green Twister'iä ja luulin jo, ettei yksikään selvinnyt talvesta. Mutta tämä yksi urhea nousi kesällä auringonkukan tukevan varren vierellä piilotellen. Siinä oli yllätystä yllätyksen vierellä. Kasvatin näitä myös siemenestä tänä kesänä, ja saapa nähdä selviävätkö siemenkasvatit ostotaimia paremmin tulevasta talvesta. Toivottavasti saamme lumisuojaa.

Vain muutama vaaleanpunainen punahattu on kukassa. Tämä yksilö makaa melkein maassa.

Koreaniisot paleltuivat talvella. Onneksi siemenpankki on tarjonnut runsaasti uusia taimia näin loppukesän kukkijoiksi. Yrtti-iisoa toivoisin myös näkeväni, mutta vain yksi taimi on ilmestynyt kukkaan tähän mennessä. Sen kauniista violetinlilasta väristä tykkäisin vielä enemmän. Iisoissa on ihana tuoksu, kun niiden ohi kulkee. Nekin ovat pörrien suuressa suosiossa.

Metsätyräkin syysväritys on kuin toinen kukinta. Lehtien tumma vihreä ja syvä mahonginpunainen ovat aika hätkähdyttävä yhdistelmä. 

Lobelia siphilitica.

Lobelia siphiliticat ovat mukava lisä näihin loppukesän kukkijoihin. Ne ovat meillä tänä vuonna hieman kärsineet talvesta tai sitten jostain muusta, koska eivät kuki yhtä runsaasti kuin tavallisesti. 

Lobelia siphilitica 'Alba'.

Vaaleanpunainen konnanyrtti on vasta aloittelemassa kukintaansa, kun valkoalpi on jo lopettelemassa. Konnanyrtti on meillä ihan näitä viimeisiä perennoja kukassa loppukesällä. Oikeastaan odotan enää vain ametistiukonhatun kukintaa.

Ihanan pinkki nepalinhanhikki on kukkinut jo viikkokaupalla. Sillä on hauskan rento kasvutapa ja se on hyvin helppo ja vähään tyytyvä perenna. 

Kallionauhus kasvaa meillä vähän piilossa vajan nurkalla korkeiden kultapallojen takana. Tänä vuonna se onkin tehnyt ihan hulluna kukkia, joissa pörriäiset viihtyvät hyvin. Sen lehdet on jälleen tänäkin vuonna reijitetty kamalaan kuntoon ilmeisesti etanoiden toimesta. Kultapallot ovat sateiden ansiosta vinksallaan vähän joka suuntaan.

Päivänsilmät ne jaksavat edelleen kukkia. Käyn niiden tykönä päivittäin saamassa annokseni väriterapiaa. Ne ovat uskomattaman kiitollisia perennoja.

Lopuksi kerron vielä yhdestä tämän kesän pitkäpiimäisimmästä kasvatusprojektista. Tämä räiskyvä perennakasvattini on ehdolla vuoden hitaimman kukkijan tittelin voittajaksi. Kylvin loistosädekukka 'Arizona Sun'in siemenet sisälle jo 11.2. Kasvihuoneessa taimet ovat olleet 13.4. lähtien, kukkapenkkiin siirsin ne jossain vaiheessa alkukesästä ja vasta nyt kasvit alkavat olla sitä mieltä, että ne voisivat kukkia. Jo oli aikakin! 

Pidän vahvoista väreistä, mutta tämän kohdalla täytyy sanoa, että ensimmäinen auennut kukka oli aikamoinen järkytys jopa minulle. Siemenvesan siemenpussin kuva oli kyllä aika erinäköinen kuin tämä. Kasvin esittelyteksti heidän sivuillaan kertoo näin: "Korkeus 30 cm. Kylvetään maalis-huhtikuussa. Itää 14-21 vuorokaudessa 18-22 asteessa. Kukinta heinä-lokakuussa seuraavana vuonna, aikaisesta kylvöstä samana vuonna. Kasvupaikka aurinkoinen." Yritin siis tehdä aikaisen kylvön saadakseni kukintaa jo tälle kesälle, ja sitä nyt sain, vaikka pitkälle se venyi.

Puutarhassa on siis edelleen kukkijoita eli ei tässä ihan vielä anneta syksylle periksi!