Bokashin multatehdas

Tulevaa multaa bokashiämpärissä, nam! 

Lupasin laittaa vielä postausta bokashin multatehtaan teosta, vaikka olen asiaa jo aika monta kertaa täällä blogissani käsitellytkin. Mutta eikös se kertaus ole opintojen äiti, kyllästymiseen asti😅

En muista koska aloin täyttää tätä nyt multatehtaaseen laittamaani ämpäriä, mutta ainakin marraskuun puolesta välistä asti se on ollut täytössä, koska jätekakun pohjalla näkyvät silloin hylkyyn menneet posliinikukkani jäänteet. Ämpäriin mahtuu aivan uskomaton määrä biojätettä, koska se vajoaa kummasti hapattumisen aikana. Ja lastallahan sitä myös taputellaan aina vähän tiiviimmäksi täytön yhteydessä. Olen nykyään aika suurpiirteinen biojätteen pilkkomisessa bokashiin, mutta mitä pienempää jäte on, sen helpompaa mikrobien on työskennellä.

Ennen merkkasin tarkasti aloitus- ja fermentoitumisajat kanteen. Nyt nekin menevät jo rennommalla otteella. Toisen ämpärin täytön aloitin 6.1. tämän vuoden puolella, joten oletan tämän täyden ämpärin jääneen suurinpiirtein samoihin aikoihin fermentoitumaan. Sinä aikana se saa olla rauhassa. Välillä vain liruttelen bokashinestettä hanasta. Kun sen tulo alkaa hiipua, se on yleensä merkki siitä, että voi alkaa multatehtailemaan. Fermentoitumisvaiheen olisi hyvä olla vähintään kaksi viikkoa, kolme-neljä viikkoa ei ole yhtään pahitteeksi. Biojäte ei varsinaisesti muutu mitenkään hapatusvaiheessa ja näyttää melko samalta kuin ämpäriin laitettaessa. Minkäänlaista "maatumista" ei siis tässä vaiheessa ole tarkoituskaan tapahtua.

Ämpäri avattuna fermentoitumisvaiheen jälkeen. Tuoksu on ihan miellyttävä.
Sellainen sitruksisen etikkainen.

Minulla on kellarissa iso muovilaatikko, johon yleensä kippaan koko ämpärin sisällön. Kuvassa näkyy hyvin ämpärin pohjalla oleva talouspaperi, joka estää aloittaessa rouheen tippumisen nestetilaan (muutenhan paperia ei siis bokashiin laiteta). Samoin alasleikkaamani Hoya heuschkelianan lehtiä ja oksia. Puolessa välissä oleva musta aines on ladattua biohiiltä, jota voi käyttää mikrobirouheen sijasta. Tähän käy tosiaan siis vain tuo valmiiksi mikrobeilla ladattu biohiili. Lataamatonta biohiiltä voi laittaa ämpärin alaosan nestetilaan latautumaan muodostuvalla bokashinesteellä. Itse haluan lirutella nesteen ulos ämpäristä lannoituskäyttöön.

Minulla on valmiina myös nämä noin kymmenen litran vetoiset ämpärit, joita en edes pese multatehtailujen välillä. Fermentoitunut biojäte sekoitetaan vanhaan multaan, jota varaan syksyllä muutaman säkillisen talvea varten. Tyhjentelen siis kesäkukkien ja tomaattien käytetyt mullat ruukuista säkkeihin talteen. Multa ja biojäte sekoitetaan keskenään suhteessa 30/70 eli multaa enemmän suhteessa jätteeseen. Tämä suhde ei ole niin turhan tarkka. Tärkeää on se, että jokainen biojätepalanen olisi kosketuksissa multaan multaantumisen nopeutumiseksi. Siksi myös sekoittaminen on tässä vaiheessa ensiarvoisen tärkeää. 

Ämpärien pohjalle laitan ensin ohuen kerroksen pelkkää multaa, sitten multaan sekoitettua biojätettä ja lopuksi pintaan viitisen senttiä pelkkää multaa "hajulukoksi". Multa saa mielellään olla hiukan kosteaa. Nämä asiat oppii oikeastaan tehdessään. Niin kuin mikä on oikea kosteus. On vaikea antaa oikein mitään yleispäteviä ohjeita. Itsekin menen ihan mutu-tuntumalla.

Lopuksi peittelen ämpärit nuoruusvuosieni vanhasta kissaverhosta leikellyillä palasilla. Joskus käytän harsoa. Fermentoitumisvaiheessa ämpärin pitää olla ilmatiivis, mutta multatehtailussa tarvitaan happea. Laitan kankaan ämpärien päälle vain siksi, etten halua valtavaa harsosääski-invaasiota kellariin. Siitäkin on kokemusta.

Multaantuminen tapahtuu noin kahdessa-neljässä viikossa hieman lämpötilasta riippuen. Huoneenlämpö olisi ihanteellinen multatehtaalle. Meillä on kellarissa reilusti vajaat parikymmentä astetta lämmintä, mutta sielläkin jäte multaantuu kohtuu hyvin kahdessa-kolmessa viikossa. Liian viileässä multaantuminen pysähtyy, mutta jatkuu lämpötilan taas noustessa.

Moni ajattelee varmaan kauhulla, että minulla on biojätettä sisätiloissa tekeytymässä. Mutta voin vakuuttaa, että vain parina ensimmäisenä päivänä kellarissa voi haistaa, että siellä on fermentoitua tavaraa käsitelty. Tuoksu häipyy tosi nopeasti, eikä ole edes häiritsevä.

Ämpärin tyhjennyksen jälkeen en koskaan pese sitä, huuhtelen vain kevyesti. Hanan tarkistan joka tyhjennyksen yhteydessä ja valutan siitä puhdasta vettä läpi, ettei se tukkeutuisi. Samoin kannessa olevan uran puhdistan aina todella huolellisesti, sillä sinne jäävä pienikin murunen saattaa vaikuttaa ämpärin ilmatiiviyteen ja fermentoitumisen onnistumiseen.

Ämpäri heti tyhjennyksen jälkeen ja sitten huuhdeltuna. 
Kannen urassa näkyy vielä roskaa, joka pitää puhdistaa.

Bokashineste on yksi iso syy sille, että olen niin kovin innostunut bokashoinnista. Fermentoituvasta biojätteestä irtoava suotoneste on mitä mainiointa lannoitetta. Se sisältää mikrobeja, kaliumia ja fosforia, mikä tekee siitä hyvää lannoitetta varsinkin kukkiville kasveille. Neste on varsin tujua tavaraa ja sitä pitääkin laimentaa 1/200 (kuivaa rouhetta fermentoinnissa käytettäessä). Toki nesteen koostumukseen vaikuttaa paljolti se, mitä ämpäriin on laitettu. Jos ämpärissä on paljon vihreitä naatteja, neste on myös typpipitoisempaa. Samoin sen väri ja tuoksu vaihtelevat kovastikin sisällöstä riippuen. Yleensä väri on kauniin kullankeltaista, mutta uusi ämpäri päästikin tuollaista hyvin tummaa suotonestettä.

Tässä nyt bokashin multatehtailua minun tyylilläni. Näin toimien olen saanut ihan komeaa multaa aikaiseksi jo useamman vuoden ajan! 

Joko sinua on puraissut bokashi-kärpänen?

Chilien koulintaa ja ripsiäisten tarkkailua

Viime vuoden puolella koekylvöön laittamani 'Bolivian Rainbow' -chilit ovat kasvaneet niin hurjasti ja niin tiheään, että oli pakko alkaa koulimaan niitä hieman harvempaan. Tosin koulinta pitäisi tehdä vasta sitten, kun ensimmäiset varsinaiset lehdet ovat kasvaneet, mutta tästäkin on nykyään eriäviä näkemyksiä. Toisaalta taimet suositellaan koulittavaksi mahdollisimman pieninä, jolloin niiden juuret eivät ole vielä kovasti haaroittuneet ja vaurioituvat siirtäessä vähemmän. No, kukin toimii varmasti itselle sopivimmalla tavalla. Minä yleensä teen kaiken muunkin vähän soveltaen ja omalla tyylillä!

Nämä 'Bolivian Rainbow't ovat kyllä siitä hassuja, että niihin avautui moneen heti saman tien kolme lehteä, kun yleensä sirkkalehtiä on kaksi. Tai kai nuo kaikki kolme kuitenkin luetaan sirkkalehdiksi, kun ne kuitenkin yhtä aikaa syntyä pullahtivat?!

Pieni, vehreä chilimetsä.

Ripsautin 'Bolivian Rainbow'n siemeniä ruukkuun aika hulppealla kädellä ja niistä kasvoikin aikamoinen pöheikkö. Siemenet itivät melko eri tahtiin ja taimia olikin sitten hyvin monen kokoisia. 

Isoimmat taimet olivat hyvin jämäköitä ja niitä oli suorastaan ilo koulia omiin ruukkuihinsa. Komea oli myös juuri pikkuisilla taimilla. Ruukutin ne bokashimullan ja puutarhamullan sekoitukseen ja upotin niitä hieman alkuperäistä syvemmälle. Pinnalle ripottelin hienoa hiekkaa. Jätin vielä muutaman pikkutaimen alkuperäiseen purkkiin varataimiksi. Lopuksi pikkutaimet ruukkuineen pääsivät vesiastiaan imemään mullan alakautta kosteaksi. 

'Bolivian Rainbow't.

Toiset koekylvämäni chilit eli 'Aji Mango', 'Cherry Bomb' ja 'Bishop's Crown' ovat kasvaneet jo hieman isommiksi kuin 'Bolivian Rainbow't, mutta ne kylvin niin harvaan, että ne olisivat voineet odottaa vielä hetken. Mutta tuli nyt samalla nekin koulittua omiin purkkeihinsa. Onhan juurilla näin paremmin tilaa kasvaa. Suurimman osan niistä sain nostettua ylös isommassa paakussa, joten minun ei tarvinnut häiritä juuria niin paljoa. Paakun kanssa pikkutaimet oli helppo upottaa hieman syvemmälle, kun ne olivat kasvattaneet niin pitkät varret. Tosin eipä tuonnekaan nyt juurille kovin hulppeasti tilaa jää, mutta täytyy vaihtaa isompaan ruukkuun sitten nopeammin. Nämä kasvattivat kaikki oikeaoppisesti ensin kaksi sirkkalehteä, eivätkä hämmentäneet kasvattajaa ylimääräisillä lehdillä niin kuin nuo bolivialaiset.

 

Kaikki pikkuiset lähikuvissa.

Sitten takaisin kasvilampun alle huonekasvien pistokkaiden joukkoon.

Nyt kun huusholliin alkaa ilmaantua näitä pikkutaimia kevään mittaan yhä lisää, olisi kiva, etteivät ripsiäiset niitä kaikkia pistelisi poskeensa, niinkuin viime keväänä meinasi käydä basilikoilleni. Biotuksen torjuntaeliöt ovat nyt hyörineet meillä puolisentoista viikkoa ja tuntuma on, että ripsiäisiä olisi näkynyt vähemmän. En sitten tiedä onko se vain toiveajattelua. Myös torjuntaeliöt katosivat kasveihin niin, ettei niistäkään ole kovin montaa havaintoa, vaikka vähän tuntui ilkeältä niitä kotiinsa päästää mellastamaan. Todennäköisesti joudun tilaamaan vielä uuden satsin ainakin niitä kesärikkaluteita, jotka syövät kaikkia ripsiäisen kehitysasteita aikuiseen asti. Mutta seuraan edelleen tilanteen kehittymistä!

Talvikompostointia ja pieni sankaritarina

Tammikuu on ollut Tampereen seudulla varsin lauha ja suojakelejä on ollut moneen otteeseen. Puutarhassa on onneksi pysynyt jonkinmoinen lumipeite kasvien suojana vesisateista huolimatta, mutta alkavat ne plussakelit tuntua meilläkin. Lumet ovat vajonneet vauhdilla, ja ainakin itse toivoisin sitä kiireesti lisää. En nyt ehkä muuten sitä niin kovin kaipaa, mutta puutarhaihmisen roolissa. Ja kyllä minä mieluummin muutenkin sen lumen ottaisin näin tammikuussa kuin sitten kevään korvalla, kun jo odotellaan kasvukauden alkua tai pahimmassa tapauksessa sen jo alettua.

Biojätteiden vienti pihan perälle on ollut aikamoista henkiinjäämistaistelua tässä viime aikoina. Aurattu käytävä on muuttunut jäiseksi uraksi, jota pitkin on melko eksoottista luistella kompostorin luokse. Olenkin jo muutaman kerran turvautunut nastakenkiin näillä bioskareisuillani. Hiekka tuossa jään päällä on yhtä tyhjän kanssa.

Biolanin vanha lämpökompostori on pysynyt sulana ja toimivana leutojen säiden takia. Sinne tulee talvella aika vähän täytettä, kun suurin osa meillä menee bokashiin. Luntakin on niin vähän, että sen olisi voinut jopa tyhjentää, kun alaluukun saisi auki. Yleensä en sitä talvella tyhjentele. Jos se tulee täyteen, annan sen jäädä odottamaan kevättä ja kerään jätteet erilliseen kompostilaatikkoon. Keväällä tyhjennän lämpökompostorin ja lisäilen sinne talvella säilömäni biojätteen. Välillä olen ajatellut ostaa toisenkin lämpökompostorin, mutta bokashin ollessa käytössä, en ole sitä vielä hankkinut. Kompostorien korkea hinta on  myös melkoinen jarru ostoinnokkuuteen. Katsotaan kuinka kauan vanha Biolanimme kestää. Se on ollut kyllä mieleinen vekotin meidän taloudessa!

Ainoa toimiva kuivike meillä on ollut Biolanin oma. Olen kokeillut monenlaisia hakkeita ja kuivikkeita, mutta aina olen palannut Biolanin Komposti- ja huussikuivikkeeseen (tämä ei ole maksettu mainos). Ainakin, jos haluaa saada kompostorin toimimaan talvellakin. Biolanilla on myös erikseen talvikuivike, mutta sitä en ole koskaan kokeillut. 

Kuivikkeelle minulla on iso sinkkiämpäri, josta tykkään kovasti. Kuivike pysyy kuivana sateellakin, vaikka tynnyri on tuossa ihan taivasalla. Tietysti talvella olisi parempi, jos kuivike olisi sisällä lämpimässä, mutta kaikkeen ei vaan ole tiloja. Ja homma on toiminut näinkin ihan hyvin.

Talvikylvöjen päälle kasaamani lumi on pysynyt ja laatikot ovat hangen alla ainakin vielä toistaiseksi.

Perennapenkkien päältä lumi on paikka paikoin sulanut, ja sitä en kyllä toivo tapahtuvan yhtään enempää. Olen pyytänyt miestäni, joka hoitaa meillä lumityöt, kolaamaan lumet kukkapenkkien päälle, missä se vain on mahdollista.

Talonedustan kukkapenkki on alkanut uhkaavasti myös menettää lumipeitettään, vaikka siihen putoavat katoltakin lumet. Katto on hyvin puhdistunut myös sammaleista lumen mukana. Tuonne seinän puolelle meillä yleensä ensimmäiset tulppaanit nousevat keväällä ja kuvasta kyllä arvaa miksi. 

Kiveyksen osalta piha on onneksi jo hieman sulanut, mutta kyllä siinä vielä liukastumaan hienosti pääsee, jos ei ole varovainen.

Tähän lopuksi vielä pieni tarina kasvien uskomattomasta sinnikkyydestä. Kompostoriin tavaraa viedessäni ja sitä sekoitellessani ihmettelin sieltä pintaan noussutta sipulia. Sitten muistin heittäneeni yhden pienimmistä tarhakriinumin sipuleista kompostiin, kun niitä viime vuoden puolella laitoin multiin lepokautensa päätteeksi. Sipuli vaikutti jotenkin niin huonolta ja pieneltä, että se päätyi hylkyyn. Kompostorin lämmössä ja pimeydessä se oli kuitenkin päättänyt alkaa kasvaa. Sydämeni heltyi moisen tarmokkuuden edessä. Siispä se pääsi sisälle ja ruukutin sen. Pieni sankari!

Pieni, mutta sinnikäs!

 

Kivikkotörmäkukka (Scabiosa columbaria)

Meidän pihan viime kesän eräs pisimpään kukkineista perennoista oli kivikkotörmäkukka. Olen kasvattanut sitä ihan siemenestä. Siemenet eivät tarvitse kylmäkäsittelyä ja itävät nopeasti. Se ehtii kasvaa jopa kesällä kylvettynä ihan kunnon kokoiseksi taimeksi syksyyn mennessä. Talvikylvettynäkin se kukki itselläni vasta seuraavana vuonna. Siemensekoituksessa (Scabiosa columbaria f. nana Misty Butterflies) piti olla pinkkiä ja lilaa, mutta omista on kaikista tullut vain tuota sinisempää laatua.

Kivikkotörmäkukka on todella kaunis ja herkkä. Ja voiko helpompaa kasvia olla? Se kestää sateen, paahteen, kuivuuden ja tuulen. Jos sade piiskaa sen joskus matalaksi, se pörhistelee itsensä hetken päästä taas uuteen kukoistukseen. Sen kasvutapa on rento, jopa hieman lamoava. Lehtiruusukkeet jäävät noin parikymmentäsenttisiksi, kun taas kukkavarret ainakin meillä venähtivät ainakin 40 cm korkeiksi. Myös pörriäiset tykkäävät kivikkotörmäkukasta, mikä luonnollisesti lisää sen viehättävyyttä kovastikin.

Kivikkotörmäkukka on hyvä pörriäiskasvi.

Kivikkotörmäkukka aloitti kukintansa kesäkuussa ja jatkoi sitä sinnikkäästi syyskuun puoliväliin asti. Tarkasti en sen kukinnan alkua ole näköjään taltioinut. Sen nuput ovat nekin hyvin hauskan näköiset.

Trendikkäästi jauhosavikkaakin hiukan joukossa😉

Siemenpallerot ovat hyvin koristeellisia.

Pikkutaimet 31.7.24.

Kokeilin tosiaan kasvattaa viime kesänä näitä nopeasti itäviä perennoja, ja kivikkotörmäkukka oli yksi niistä. Kylvin sen siemenet 13.6. Ne itivät 22.6. ja koulin ne 5.7. Yllä olevassa kuvassa näkyy tilanne 31.7. ja alla olevassa syksyn kuvassa olen siirtänyt ne penkkiin vanhojen kivikkotörmäkukkien viereen. Pikkutaimet näkyvät kuvan vasemmassa alareunassa. Tilanahtauden vuoksi joudun pitämään taimia purkissa melko pitkään ja se taatusti hidastaa niiden kasvua. Mutta silti kesälläkin ehtii kasvattaa ihan hyvän kokoisia taimia.

18.9.2024 kukinta alkaa vähitellen olla ohi . Kivikkotörmäkukan takana
kukkii vielä jalokurjenpolvi 'Dragon Heart'.

 

On se vaan niin nätti!

Talvikylvin tänä vuonna nyt pelkkää pinkkiä kivikkotörmäkukkaa. Katsotaan saanko muutakin väriä kuin tätä lilaa?!

Mammillariakaktus kukkii

Voi suloisuuksien suloisuus! Tämä minun pikkuruinen piikkipötkyläni on kyllä takuuvarma kevätkukkija. Mutta nyt se on aloittanut todella etuajassa. Tämä on ilmeisesti jonkinsortin mammillaria- eli syyläkaktus, sen tarkempaa lajinmääritystä en uskalla antaa. Mammillariakaktukset muodostavat noin 200 lajillaan yhden maailman laajimmista kaktussuvuista ja suurin osa niistä on kotoisin Meksikosta. Eli kaukana alkuperäisiltä syntyseuduiltaan tämäkin ressukka joutuu elämään.

Yleensä tämä on kukkinut vasta keväällä maalis-huhtikuun paikkeilla. En tiedä mikä sen nyt sai innostumaan näin aikaiseen kukintaan. Se elää eteläikkunalla meidän kuistillamme ja saa olla talvet melko pienellä kastelulla. Nyt sen alkaessa kukkia olen antanut sille mietoa lannoitettakin. Valoa se saa hyvin kasvivalojen alla. Kuisti on aika viileähkö ikkunoiden vierellä, koska siellä on vain lattialämmitys ja sekin aika pienellä. Osa kuvista on otettu keittiön kasvilampun alla. Sen valo on hieman eri sävyinen kuin kuistilla, jolloin myös kukkaset ovat tummemman fuksian väriset.

Aluksi mammillariani teki yhden kukan ja sitä sitten ihmeteltiinkin
joka kulmasta ja suunnasta. Nämä kuvat on otettu 6.1.25.

Myöhemmin avattiin kolmen kukan nippu. 

Sitäkin piti tietysti kuvata eri suunnilta. Myös piikit ovat hyvin koristeellisia.

Luonnossa mammillariat kasvavat vanhemmiten maata pitkin ryömien. Niinpä omanikin on alkanut
hakeutua pikku hiljaa vaakatasoon.

Kukintaa huhtikuussa 2024.

Kukintaa maaliskuussa 2023.

Maaliskuussa 2023 mammillariani oli vielä ryhdikäs piikkipötkylä.
Silloin se sai kukkiessaan nauttia kevätauringosta.

Tammikuiset talvikylvöt

Vaikka virallinen talvikylvökausi alkoi jo joulukuun puolella talvipäivänseisauksena (21.12.), sain vasta eilen talvikylvöt tehtyä. Ei sillä, että niillä nyt vieläkään mikään kiire olisi ollut. Mutta eilen sain hyvän tekemisen meiningin päälle ja silloin pitää toimia.

Kylvöjen valmistelu alkaa aina siitä, että kaivan siemenvarastoni esiin ja alan tehdä tutkimusretkiä suodatin- , jauho- ja sokeripussien maailmaan. Kummasti näitä nyssäköitä kertyy yhden kesän aikana. Olen niin innostunut siemenkasvatuksesta, että tulee kerättyä ihan älyttömästi siemeniä omista kasveista, eikä se tarkoita sitä, ettenkö joka vuosi niitä myös ostaisi lisää. Monena kesänä olen niin keskittynyt tähän kasvattamispuoleen, että muu puutarhurointi uhkaa ihan jäädä jalkoihin. Mutta mielestäni itse siemenestä kasvattamani kasvit ovat paljon arvokkaampia ja rakkaampia kuin valmiina ostetut, ja omille kasvateille olen valmis uhraamaan aikaani ja huolenpitoani lähes rajattomasti.

Viime kasvukauden siemensatoa.

Enkeliperhoangervon siementen erottelua.

Täpläpipon siementen erottelua.

Saatuani tarvittavat siemenet valittua ja putsailtua, kirjailen ylös mitä kulloinkin kylvän ja milloin. Minulla on melko kattavat muistiinpanot kaikista kylvöistäni vuodesta 2017 lähtien. Oikeastaan varmaan silloin aloitin tämän talvikylvämisen. En ihan tarkkaa vuotta muista. 

Syyskylvöjä olen harrastanut myös jonkin verran, mutta tämä talvikylvömetodi muovilaatikoissa on vienyt voiton ihan 6-0. Samoin esikasvatan tietysti sisälläkin keväisin kaikenlaista, sillä onhan sitä kasvun ihmettä päästävä seuraamaan ihan vierestäkin!

Kylvömuistiinpanojani.

Monenlaista kasvatustietoa olen etsinyt netin syövereistä. 

Tutkin paljon ulkomaisia kasvisivustoja ja etsin tietoa kasveista, siemenistä ja kaikenlaisista lisäämistavoista. Siemenkasvatuksessa suuri apu on ollut Tom Clothier seed germination database, joka on ollut yksi eniten käyttämistäni tietolähteistä. 

Varsinaisen kylvöhomman teen kellarissa, jonne olen varannut syksyllä multaa ja ruukkuja valmiiksi. Täytän ruukut puutarhamullalla (tähän hommaan en kylvömultaa haaskaa) ja kastelen ne ihan kunnolla. Kylvän siemenet normaaliin tapaan, ripottelen pinnalle hienoa hiekkaa ja nimeän kylvökset. Käytän hiekkaa pinnalla, koska se pitää kylvökset siistimpinä eikä pinnalle kasva niin helposti ei toivottua kasvustoa eli sammalta yms. Siemenet pysyvät mielestäni myös paremmin paikoillaan. 

Koska olen kova näpertelijä, teen kasveille usein myös tuollaisia laminoituja kuvallisia nimikortteja. Ne ovat kiva apu siinä vaiheessa, kun pikkutaimet alkavat kasvaa ja laatikoihin tulee kurkisteltua harva se päivä. Kuvista näkee heti mikä kasvi on kyseessä eikä tarvitse tihrustaa pieniä nimisäleitä. Käytän näitä kuvallisia nimikortteja myös kasveja myydessäni erilaisissa taimi- ja kirpputoritapahtumissa. Sujuvoittaa ja lisää myyntiä kummasti!

Tänä vuonna talvikylvin perennoja ja koristeheiniä:

• Mustapäivänhattu ' Green Wizard'
• Mustepipo 'Chocolate Drop'
• Kivikkotörmäkukka 'Pincushion Pink'
• Köynnösukonhattu 'Red Wine'
• Tarhasalkoruusu 'Arabian Nights'
• Oranssi-iiso ' Navajo Sunset'
• Päivänsilmä 'Summer Nights'
• Penstemon x mexicali 'Sunburst Colours'
• Jaloritarinkannus 'High Society mix'
• Lehtosinilatva (valkoinen)
• Maariankello
• Täpläpipo 'Mystica'
• Valkoalpi
• Komeapiikkiputki
• Lännenhirssi 'Emerald Chief'
• Nuokkusara
• Niittyräpelö
• Tarhakylmänkukka

Tämän vuoden siemenistä oli suurin osa ostosiemeniä Jelittolta.

Valmiit kylvökset.

Saatuani kylvöt tehtyä pakkasin ruukut reijitettyihin läpinäkyviin muovilaatikoihin ja vein saman tien ulos. Kaivoin kylmälavan viereen laatikoille sopivan kolon ja laitoin niiden alle varmuuden vuoksi laudanpätkät, etteivät ne suojasäällä kelluisi vahingossakaan vedessä (tästäkin on kokemusta). Sitten kasasin kunnon keon lunta laatikoiden päälle. Loppuviikolle on luvattu reilusti plusasteita, mutta lumen sulaminen laatikoiden päältä ei ole katastrofi, vaan lapioin uutta lunta päälle, kun sitä taas saadaan. Ja joinain vähälumisina talvina laatikkoni ovat olleet suurimman osan ajasta terassilla ilman lumisuojaa, ja silti keväällä on kasvua ilmaantunut. Laatikoiden kunnollinen reijitys on mielestäni se kaikkein tärkein asia, jotta liika vesi poistuu laatikoista.

Reijitetyt laatikot toimivat keväällä kuin pienet kasvihuoneet. Auringon alkaessa lämmittää siemenet itävät ja kasvu alkaa luonnollisen aikataulun mukaan. Silloin on hyvä huolehtia kastelusta ja tuuletuksesta, etteivät pikkutaimet läkähdy. Yöksi kannet kannattaa aina keväälläkin sulkea. Pikkupakkasetkaan eivät yleensä ole jo kasvuun lähteneille taimille kohtalokkaita, koska ne ovat tottuneet ulkona koviin olosuhteisiin. Itse en ole menettänyt yhtään kertaa pikkutaimia keväthalloille. Laatikoita ei siis missään vaiheessa tuoda sisälle. Talvikylvöillä ei ole tarkoitus saada aikaisempaa kasvuunlähtöä vaan tanakoita ja vaihtelevia sääolosuhteita hyvin sietäviä kasveja, joita ei tarvitse erikseen karaista.

Itse kasvatan lähinnä perennoja, mutta myös hyötykasveja voi oikein hyvin talvikylvää. Olen itse kokeillut yrttejä, salaattia, purjoa, pinaattia ja kaalia. Myös yksivuotisia kesäkukkia voi talvikylvää, mutta kokemuksesta voin sanoa, että ne kannattaa laittaa talvikylvöön vasta maaliskuun puolella. 

On myös kasveja, jotka kaipaavat lämmin / kylmä / lämmin -käsittelyä itääkseen paremmin, ja jätin ne odottelemaan sisälle muutamaksi viikoksi ennen kuin heitän nekin laatikossa hankeen. Niitä olivat Primula polyneura (rosoesikko), köynnösukonhattu (joista osan laitoin suoraan ulos), enkeliperhoangervo ja rentoukonhattu.

Laitan tähän lopuksi vielä viime talviset perennat, joita talvikylvin 14.1.24.

• Täpläpipo (Penstemon digitalis)
• Penstemon grandiflorus
• Rosoesikko (Primula polyneura)
• Mustepipo (Penstemon whippleanus)
• Pallomatara (Phuopsis stylosa)
• Lobelia siphilitica 'Alba'
• Lobelia cardinalis
• Päivänsilmä 'Bleeding Hearts' (Heliopsis helianthoides var. scabra)
• Päivänsilmä 'Sunburst' (Heliopsis helianthoides)
• Tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris)
• Isojumaltenkukka (Dodecatheon jeffreyi)
• Paratiisililja (Paradisea liliastrum)
• Sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia)
• Niittysalvia 'Madeline' (Salvia pratensis)
• Tarhajalomalva (Sidalcea x cultorum)
• Kesäesikko 'Keilour' (Primula florindae)
• Sinipiikkiputki 'White Glitter' (Eryngium planum)
• Huisku-unikko (Macleaya cordata)

Puolet kylvöksistä oli ostosiemenistä ja toinen puoli omista kasveista kerätyistä siemenistä. Ensimmäisenä kasvuun lähti tarhajalomalva 27.4. ja viimeisenä Lobelia cardinalis 25.5. Suurin osa kaikista kylvetyistä oli jo toukokuun loppupuolella koulittukin. Täpläpipon, tarhakylmänkukan ja lobelioiden koulinta venyi kesäkuun puolenvälin paikkeille. Ainoastaan huisku-unikko ja rosoesikko eivät nousseet ollenkaan. Eli onnistumisprosentti on tällä metodilla aika korkea. Huisku-unikon siemenet oli kerätty puistosta, ja rosoesikon samaiset ostosiemenet sain onnistumaan talvikylvöllä talvella 2022. Sinivaleunikoiden pikkutaimet nääntyivät yksitellen alkukesän kuumuudessa.

Tällaisia ovat minun tammikuiset kylvöpuuhasteluni. Ihanaa, kun saa keskellä talvea touhuta mullan ja siemenien kanssa!