Kohti Avoimia Puutarhoja 2025

Kylläpä on ollut jännittäviä päiviä tässä ennen Avoimia Puutarhoja. Ilmanhaltijat tuntuvat tulleen ihan hulluiksi, ja vaihtelevuutta on säässä riittänyt laidasta laitaan. Aina sateiden välissä olen yrittänyt ehtiä kitkemään kukkapenkkejä ja ruukuttamaan myytäviä taimia, mutta aika ei vaan tunnu koskaan riittävän. Tai sitten kroppa ei jaksa. Myös sade ja tuuli ovat vielä viimeistelleet tuloksen aika huolella. Joten meillä on nyt puutarhapäivänä avoinna varsin kevyesti huollettu ja viimeistelty puutarha.

Perjantaiksi odotettiin kauhunsekaisin tuntein myrskyä saapuvaksi, ja saatiinhan me melko navakkaa puhallusta puutarhaan. Keskenkasvuinen kirsikkapuumme, jolta olin juuri tänä keväänä poistanut tuet, alkoi taipua tuulessa siihen malliin, että katsoin parhaimmaksi sitoa sen aitaan. Aikas viehättävä installaatio siitä sitten syntyikin.

Tuuli ei onneksi saanut mitään pahaa tuhoa puutarhassamme aikaan, mutta sade onkin ollut sitten se isompi riesa ja harmi. Kukkapenkit näyttävät monin paikoin tältä, eikä sateen piiskaamia perennoja tahdo saada nätisti enää pystyyn. Monia olen jo vahingossa katkonut nostoyrityksissä. Kuvassa idänunikko ja loistotädyke makaavat sulassa sovussa päällekäin.

Osa pioneista ehti onneksi jo kukkia ennen pahimpia sateita, mutta 'Sarah Bernhardt' ei ollut yhtä onnekas. Sillä on kyllä tuet ympärillä, mutta eipä niistä kaatosateessa paljon iloa ollut. Sarahin painavat kukat eivät oikein jaksaneet pysyä pystyssä.

Sarahin hörhelöt.

Marhanliljojen kukintaa olen jännittänyt kaikkein eniten. Se on monesti ollut parhaimmillaan näin heinäkuun alussa, kun puutarhamme on ollut vierailijoille auki. Nyt meni aika täpärälle, mutta kyllä ainakin osa marhoista kukkaan ehtivät. 

 'Claude Shride' on omista marhanliljoistani se kaikkein luotettavin ja rotevakasvuisin. 
Toinen yhtä vahva ja varma on perinteinen 'Marhan'.

Marhanlilja 'Fairy Morning' on herkän kaunis.

Marhanlilja 'Golden Morning'.

Talon takana valkoinen varjolija ja marhanlilja 'Manitoba Morning'.
Myös punainen varjolilja talon toisella puolen on avannut useamman kukan.

'Manitoba Morning'.

Veikeä marhanlilja 'Orange Marmalade'.

Marhanlilja 'Gaybird'. Se muistuttaa hyvin paljon 'Manitoba Morning'ia.

Vanha 'Marhan' on saanut myös jo muutaman kukan auki.

Muutamat marhanliljat tuntuvat taas jurottavan ja kasvavan huonosti. Harmaahometta on jonkin verran kostean kesän takia. Toiset pitävät nuppunsa tiukasti vielä kiinni. No, onhan tässä kesää vielä jäljellä, vaikka olisinkin toivonut kukintahuipun osuvan juuri tähän kohtaan. Mutta nämä nyt on niitä asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa, joten en jaksa sitä surra sen enempää. Puutarha on nyt sellaisessa kunnossa kuin se on ja näillä mennään😉

Siispä lämpimästi tervetuloa meille huomenna sunnuntaina 6.7. klo 12-17 Avoimiin Puutarhoihin, jos Tampereen seudulla olette!    

Puutarhaprofiilimme löytyy osoitteesta avoimetpuutarhat.fi nimellä Liisan ja Antin puuhamaa. Valitettavasti pääsy sivustolle on tökkinyt tässä kuluneella viikolla, enkä saa linkitettyä sivua.

 

Pioneja, marhoja ja laukkoja

Tulihan sitä lämpöä viimein, ja sitten hypättiin heti toiseen ääripäähän. Olisikohan mahdollista saada hetkeksi sellaista puolipilvistä kesäsäätä ja +21°C lämmintä? Mutta olihan tämä lämpö ihan mukavaa vaihtelua sateeseen ja hyytävään tuuleen. Eipä se säätila taida olla kohen koskaan. Aina on liikaa jotain. Ja kohta taas sataa!

Lämpö sai pihassa tapahtumaan monenlaista edistymistä. Monet nuput olivat tänään auenneet tai aukeamassa. Tuntuu kuin kaikki perennat olisivat vain odottaneet lämpöaaltoa voidakseen aloittaa kukintansa. Etukukkapenkissä pioni 'Moon of Nippon' sai vihdoin muutamat nuppunsa auki. Tykkään kovasti tästä raikkaasta väriyhdistelmästä. Se ei tehnyt tänä vuonna kovin montaa kukkaa ja osa sen nupuista homehtui sateessa. Kyläkurjenpolven taivaansininen väri taustalla sointuu mielestäni hyvin tämän pionin väreihin.

Vanhassa kasvimaassa myös pioni 'Sarah Bernhardt' uskaltautui tänään raottelemaan nuppujaan, joita se on pitänyt jo pitkään visusti supussa. En ole tällaisten vaaleanpunaisten hörhelöpionien erityisen suuri fani, mutta tämän nuput ovat todella kauniit. Niitä katsellessa alkaa aina tehdä mieli jäätelöä, en tiedä miksi!

Ison kukkapenkin pionikaaren pionit alkavat olla loppusuoralla. Minusta pionit ovat tässä vaiheessa kovin viehkoja tiputellessaan terälehtiään. 'Coral Sunset'it ovat muuttuneet jo kermanvaaleiksi. Muutama tuoreempi kukka on vielä aukeamassa. Takimmaisena 'Coral Charm' ja sen takaa pilkistää tummanpunainen 'Karl Rosenfield', joka vasta aloittelee kukintaansa.

'Coral Charm' kuvattuna eilen ja tänään. Kukinta on lämpöisenä päivänä ollut hurjan nopeaa ja väri on vaihtunut hetkessä. Näitä kuvia kun katselee, en minä ainakaan pysty sanomaan onko kuvassa mikä Coral-pioneista.

. 

Pionien takanakin kukkapenkissä alkaa tapahtua. Marhanliljat alkavat saada väriä nuppuihinsa ja toivottavasti ne saavat niitä sunnuntain Avoimiin Puutarhoihin mennessä aukikin. Kuvan vasemmassa alareunassa näkyy pioni 'Karl Rosenfield'in avautumassa olevia nuppuja. Valkokukkainen perenna on enkeliperhoangervo.

Takapihan kukkapenkissä myös marhanlilja 'Fairy Morning'it alkavat valmistautua kukintaan. Taustalla keltanuppuista marhanlilja 'Golden Morning'ia. Nämä muodostavat kukkiessaan taustalla näkyvän keltaheisiangervon kanssa kauniin taulun.

Keltaheisiangervo 'Angel Gold' kukkii nätein valkoisin puolipalloin. Koko pensas on hyvin kaunis ja valoisan oloinen kellanvihreän lehdistön ansiosta.

Laukat ovat kukkineet pitkin kesäkuuta ja jatkavat vielä näin heinäkuun puolellakin. Jättilaukka 'Globemaster'in pallomeri on nyt täydessä loistossaan. Lehdet ovat siltäkin jo alkaneet kellastua, mutta se ei onneksi haittaa, kun ympärillä on niin paljon korkeaa kasvustoa, että kuihtuvat lehdet maisemoituvat hyvin. Jos pitäisi valita yksi laukka puutarhaansa, niin minulla se olisi ehdottomasti tämä.

Tähtilaukka on meillä uusi tulokas. Se on hyvin kaunis laukka nimensä mukaisesti tähtimäisine kukkineen, joiden lila väri taittaa hienosti hieman hopeaan. Tätä on jännittävää seurata, kun uusia tähtiä avautuu päivittäin.

Tähtilaukan takana on myös viime syksyn uusi tulokas laukka 'Silver Spring'. Se on mielenkiintoisen värinen ja todella nätti. Joka päivä tätäkin täytyy käydä ihmettelemässä.

Hajulaukkaa meillä on ollut jo monta vuotta. Välillä se katoaa jonnekin ja sitten niitä tupsahtelee taas esiin. Se on herkän kaunis nuokkuvine kellokukkineen, jotka ovat sisältä todella hienon näköiset. 

Hietalaukka 'Hair' on hauska kaveri sotkuisine hiuskuontaloineen. Tämä hiljan avautunut yksilö on siisteimmästä päästä.

Etukukkapenkissä jättilaukka 'Ambassador'it ovat hyvää pataa enkeliperhoangervon kanssa. Näiden laukkojen pitäisi tehdä erittäin isot kukintopallerot, mutta eivät ne ainakaan meillä ole koskaan mitenkään jättisuuria palloja tehneet. Melkein puolitoistametrisen varren ne kuitenkin jaksavat kasvattaa. Niiden violetti väri erityisen kaunis.

Viikonlopun urakointia

Eilinen oli onneksi sen verran kuiva päivä, että saimme tehtyä yhden ikävän ja aikaa vievän puutarhahomman pois työlistalta. Eli siis iki-inhokki orapihlaja-aidan leikkaaminen. Se on meillä miehen hommia, ja eilen hän jopa hätisti minut kokonaan pois omiin puuhiini aputytön paikalta. Olen yleensä ollut hänen apunaan haravoimassa ja keräämässä leikkuuroskaa pois, mutta nyt mies hoiti koko talkoon yksin. Meillä on tapana kerätä oksat suursäkkeihin ja viedä kaatopaikalle. Niin tapahtuu nytkin. Näitä kammottavia piikkioksia en halua omaan kompostiin vuosiksi pyörimään, vaikka muuten yritämme kaiken omalla tontilla kompostoida. Toisinaan omenapuita leikatessakin leikkuujätettä tulee niin paljon, että viemme ainakin osan kaatopaikalle.

Tienpuoleinen osuus aidasta on tässä leikattu. Kävelytien puolella aita on vielä leikkaamatta. Meillä on neljällä sivulla orapihlaja-aita, mutta meidän hoidossamme on vain kaksi. Tämä on vanhaa rintamamiestaloaluetta, ja vanhat sopimukset ovat vielä voimassa nykyistenkin asukkaiden kesken. Kahdella sivulla aidat on istutettu naapurien puolelle rajaa ja ovat heidän hoidossaan. Tähän muuttaessamme olimme ihmeissämme moisesta asiasta, mutta näillä sopimuksilla on menty.

Tästä kuvasta näkyy kuinka järkevästi olen pionit istuttanut tuonne "pionikaareen" hyvin katseilta piiloon. Pionit kukkivat tontin kulmaan päin, missä niitä ei kukaan näe. No, kukin tyylillään!

Kaunottaria täytyy käydä ihailemassa oikein erikseen. Tässä 'Coral Sunset' esittelee jo väriä muuttaneita ja auenneita kukkiaan. Tästä vaiheesta niiden kukinnassa pidän itse erityisen paljon. Tuo kukan muoto ja kerrassaan upea väri puhuttelevat kovasti. Kaikkein takimmaiset nuput kuuluvat 'Coral Charm'ille, joka kukkii aina hieman myöhemmin.

Pioni 'Coral Sunset'.

Mutta takaisin asiaan. Kun mies keskittui orapihlaja-aitaan, en minäkään jäänyt kädet taskuissa seisoskelemaan. Sain kolme viikkoa sitten hankittua itselleni kauan haikailemani tuurenpihlajan. Olimme mullanhakureissulla peräkärryn kanssa paikallisessa K-Raudassa, kun tein pikakierroksen puutarhamyymälän puolella ja löysin sieltä yhden ainokaisen tuurenpihlajan. Se on hieman muotopuoli ja raasku, mutta mukaan se lähti kuitenkin, kun oli niin edullinen. En tiedä lieneekö ollut joku tarjous, mutta vähän päälle viisikymppiä ei mielestäni ollut paha hinta. 

Puu on seissyt meidän terassilla tuolilla tuettuna aitaa vasten, ja olen välillä ihan unohtanutkin sen. Toinen syy on varmasti ollut laiskuus lähteä kaivamaan tuota meidän savikkoa takapihalle. Mutta eilen sain hengen päälle ja otin urakan. Tarkoitus oli kaivaa isompi penkki, mutta saatuani kaivettua kottikärryllisen vettyneitä ja tonnin painoisia savikökköjä nurmituppaiden mukana, tuli raja vastaan. Laajennan penkkiä ehkä myöhemmin. Joko tänä kesänä tai joku toinen kesä. Tai en koskaan.

Penkkiä kaivaessani aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta saatuani puun istutettua, oli jo näin pilvistä. Tuurenpihlaja sai seurakseen kasvimaan reunassa parempaa paikkaa odottaneen purppuraheisiangervo 'Little Angel'in, joka on edelleen aika minikokoinen, vaikka olen ostanut sen jo vuonna 2020. Eihän se kovin isoksi kyllä kasvakaan, 50-90 cm pitäisi sen korkeus täysikasvuisena olla. Kaksikko pääsi paikkaamaan aukkoa, jonka talvella 2023-2024 kuolleet luumupuumme jättivät jälkeensä.

Purppuraheisiangervo 'Little Angel'.

Tänään oli vuorostaan työn alla talon takana kasvava syreeni, jolle emme ole tehneet suurinpiirtein mitään näiden liki parinkymmenen vuoden aikana, joina olemme tällä tontilla asustaneet. Naapurin kaadettua ison koivun omalta puoleltaan tonttiemme rajalta, ajattelin että on aika uudistaa myös meidän syreenimme, joka oli koivun varjossa kasvanut ihan vinoon ja oli muutenkin kovin onnettoman näköinen. Kuinkahan vanha se oikein lieneekään ollut?

Syreeni talon päädystä kuvattuna. Täältä se ei edes kuvassa näytä kovin pahalta, kun se on kallellaan juurikin tähän suuntaan. Peräkärrymme on ollut parkissa tässä nurkassa kiveyksen päädyssä, ja syreeni on oksillaan ikävästi aina sotkenut sen kuomun oksillaan. 

Talon takaa otetussa kuvassa syreenin varsin vino asento näkyy paremmin. Syreeni saa ihan mieluusti kasvaa tuohon takaisin, jos se vaan niin tahtoo, vaikkei se mikään lempikasvini olekaan. Ainakaan kukkivana. Tuoksu on nimittäin aivan liian mojova minun nenälleni. Onneksi syreeni on talon takana, joten siedän sen olemassaolon ihan hyvin, jopa kukkivana. Syreeni kuitenkin jotenkin kuuluu vanhan rintamiestalon pihaan.

Jäljelle jäi melko komea kanto miehen vetäessä moottorisahalla syreenin poikki. Oksat saimme melkein kaikki mahtumaan peräkärryyn orapihlaja-aidan leikkuujätteen kanssa, mutta osa jäi vielä jäljelle. Polttopuutakin tuli jonkin verran. Naapurit olivat varmaan taas mielissään sunnuntain moottorisahakonsertista!

Sitten palaan tähän ihanuuteen, joka aukesi muutama päivä takaperin. Laitoin sen avautumassa olevasta tummanpuhuvasta nupusta kuvan 25.6. olleeseen postaukseeni "Edelleen sadetta". Eipä olisi arvannut sen värisestä nupusta kuoriutuvan tällaista kaunokaista. Tämän vierellä on käyty huokailemassa kerran jos toisenkin. Ja nyt, kun se aukesi, sille löytyy nimikin. Tämä on vuonna 2020 Barkholtin taimistolta ostamani tarhakurjenmiekka 'Natchez Trace', joka ostaessani oli vielä kukassa, mutta sen jälkeen en ole kukkia nähnyt. Joten tämä on oikea työvoitto! Kukka on valtavan iso ja huikean pitkässä varressa. Itseasiassa tänään piti varsi oikein tukea, kun pelkäsin tämänpäiväisen hurjan tuulen kaatavan sen.

Tämän väritys on ihan parasta ikinä. Nuo "suonet" noissa pystyissä terälehdissä ja tuo syvänpunainen väri noissa samettisissa alaskääntyvissä terälehdissä. Valo vaikuttaa kukan väriin todella paljon, kuten kuvista huomaa. Ja pitihän tämänkin kurkkuun kurkistaa!

Mysteerililja.

Myös liljojen rintamalla riittää ihmeteltävää. Vanhojen ruskoliljojen vierellä minulla kasvaa tällaisia toisenlaisia oransseja liljoja. Niissä on paljon isompi kukka kuin perinteisellä ruskoliljallani ja värissä on lisänä tuollaista punaista säpäkkyyttä. Sillä on samanlaiset lehdet kuin ruskoliljalla, mutta ei itusilmuja varressa. Muutenkin varsinkin nuput näyttävät hassun viroottisilta (toivottavasti ei ole sitä). Sahramililjalla ei ole itusilmuja, mutta ei tuo mysteerililja minun silmääni ihan siltäkään näytä. Eikä nuo lehdet taas sovi ihan tavalliseen värililjaankaan. Jos jollakulla on heittää valistunutta arvausta, niin kiitollisena otan vastaan! Minulla on vielä kolmaskin lilja, joka muistuttaa lehdiltään ja kukaltaan ruskoliljaa, mutta on paljon matalampi ja kukka on punaisempi. Pää näiden kanssa sekoaa😂

Ruskolilja vasemmalla, mysteerililja oikealla.

 

Kurkistus kesäkukkiin

Odottavan aika on kyllä tosiaan pitkä. Kesäkuu on ollut niin viileä, että kesäkukat ovat vielä ihan vaiheessa. Ainoastaan samettikukat ovat kukkineet jo hetken aikaa. Viime kesänä tähän aikaan niiden lisäksi minulla kukkivat täysillä tuoksuherneet, leijonankidat, tsinniat ja ensimmäiset daaliatkin. 

Ruukuissa kyllä vihertää komeasti. Yllä jänönhäntää, koristehirssiä, leijonankitaa sekä suklaa- ja omenaminttua. 

Lisää viherrystä: siemenestä kasvatetut kesädaaliat, kosmoskukat, daaliat ja tsinniat. Tsinnioissa sentään näkyy jo vähän nuppuja, vaikka kovin matalia vielä ovatkin.

Piparkakkureunaiset värinokkoset 'Colocha Rose't edessä vasemmalla, oikealla värinokkossekoituksen antia tulisalvia 'Lighthouse Purple'n kanssa ja takana helokukonharja 'Flamingo Feathers'it.

Purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains'it olivat alkuun niin kitukasvuisia ja onnettoman laihoja rimpuloita, että epäilin niistä koskaan mitään tulevan. Mutta nyt ne ovat jo reipastuneet kovasti ja ovat tanakoita kasveja kaikki. Näissä on hauskoja väriefektejä lehdissään. Joihinkin tunkee vihreää sekaan, yhden lehdet ovat alhaalta muuttuneet pinkeiksi. Hassuja kasveja!

Kesäkukkapenkkini meinaa hukkua rikkaruohoihin, niinkuin kaikki muutkin kasvit tänä kesänä. Hitaasti, mutta varmasti kaikki silti kasvavat. Toivottavasti ennen talven tuloa näemme kukintaa. Heittelin sekaisin kaikkia kesäkukkien siemeniä myös kärhöverkon taakse ja kaikenlaista sieltä nyt ylös puskeekin. Mielenkiintoinen sekamelska tulossa!

Koristeportulakka 'Happy Hour Pink Passion mix' on jokakesäinen kasvatukseni. Yritän niitä aina esikasvattaa jo keväällä sisällä koskaan siinä onnistumatta. Joka kerta taimet kuolevat. Mutta kun ne kasvattaa kasvihuoneessa, on tulos melkein takuuvarma. Tämä on ihana kasvi, ja vaikka saisin siltä kesässä vain pari kukkaa, olen ikionnellinen.

Chili 'Bolivian Rainbow'n lehdet menevät melkein mustiksi
auringonvalossa.

Tässä olikin hyvä aasinsilta toiseen minulle onnellisuutta tuottavaan asiaan eli puutarhaystäviin. Minun chilikasvatukseni menivät tänä keväänä kaikki pahemman kerran pieleen. Varsinkin koristechili 'Bolivian Rainbow'n kasvatuksen epäonnistuminen harmitti kovin. Mutta ei se mitään, kun on näitä puutarhaystäviä, jotka rientävät apuun. Ihana puutarhaenkelini Malla lahjoitti minulle omista taimistaan yhden ison ja komean yksilön! Sitä olen nyt vaalinut kiitollisuudella ja hartaudella.

'Bolivian Rainbow'n kukkakin on todella nätti.

Koska en ole ihan helposti luovuttavaa ihmistyyppiä (ainakaan näissä puutarhajutuissa), laitoin uudet 'Bolivian Rainbow'n siemenet itämään. Eri valo, vähemmän ehkä myös ripsiäisiä ja kasvihuone tekivät taikansa, ja nyt minulla onkin kasvamassa uusi, terveen näköinen sukupolvi näitä chilejä. Lopullinen syy chilien ja paprikoiden kasvun tyrehtymiseen jäi mysteeriksi. Sitä valoasiaa yhdistettynä kohtalokkaaseen liikalannoitukseen epäilen suurimmaksi syyksi, mutta kuka tietää.

Uudet kasvatit kasvihuoneessa.

Talvettamani pensasbasilika on ollut jo hetken ulkona kasvihuoneesta ja alkaa nyt kukkia. Se on myös mahdottoman kaunis kasvi.

Tuoksuherneet ovat jurottaneet kasvamatta vaikka kuinka kauan. Kuvittelin niiden olevan tähän aikaan jo kukassa niinkuin viime kesänäkin. Pisimmällä ovat vajan seinustan uuteen verkkoon kasvamassa olevat tuoksuherneet. Ne kyllä meinaavat jäädä kovasti jo vieressä kasvavien perennojen varjoon. Lamoavia idänunikoita olen joutunut nostelemaan niiden päältä monta kertaa. Ja rikkaruohotkin ahdistelevat.

Kylmälavassa talvehtinut ruukku, jossa on tähkälaventelia ja sulkapiiskaa, on ottanut sekin mukavan kasvupyrähdyksen. Sulkapiiskalle haluaisin löytää tontiltamme sopivan kasvupaikan, mutta sellaista ei tunnu löytyvän. Se kaipaisi hyvin hiekkapitoista ja läpäisevää maata, ja sellaista meidän savikosta on hiukan vaikea löytää. Kohopenkkiä olen kokeillut, eikä sekään auttanut. No, täytyy sitten yrittää kasvattaa sitä saviruukussa ja talvettaa kylmälavassa. Tässä on kaksi ihanasti tuoksuvaa kaverusta yhdessä. Ei varsinaisia kesäkukkia, mutta hieman talvenarkoja perennoja.

Eivätkä ainoastaan kesäkukat ole vaiheessa tähän aikaan. Viime vuonna moni perenna oli komeimmassa kukinnassa tässä vaiheessa kesää. On näitä kesien ja olosuhteiden vaihteluita hauska seurata. Vuodet eivät tosiaan ole veljiä keskenään!