Kesäkuun viimeisen päivän juttuja

Kesäkuu mennä hujahti vauhdilla ohi. Jotenkin tuntuu, ettei millään tahdo pysyä tässä menossa mukana. Samaa sanovat kaikki. Pyöriikö tämä meidän pallomme jotenkin ylinopeudella?

Myös pionien kukinta humpsahti ohi ihan hetkessä. Viimeisinä kukkijoina ovat vielä hetken kukassa olevat kermakakkuhörselö 'Sarah Bernhardt' ja 'Nippon Beauty' -oletettu. Kuvasin niitä kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti auringonpaisteessa. Mutta halusin ikuistaa nuo Sarahin ihastuttavat pinkit viirut sen kukan sisältä. Ne näkyvät nyt selvemmin, kun kukka vanhetessaan vaaalenee ja aukeaa lisää. Minä näköjään tykkään Sarahista eniten juuri nuppujen auetessa ja sitten täällä kukkien taipaleen loppupäässä. Parhaan kukinnan isot kerrotut pallot eivät minua niinkään sykähdytä. Tänä vuonna Sarah kukki muuten todella hyvin. 

'Nippon Beauty' -oletetun hienoa syvää punaa ei pysty edes illan valossa vangitsemaan, joten tässä nyt tällainen aika raju otos sen kukista. Se kukki tosi vaatimattomasti. Se ei ole mikään ihme, kun se on puristuksissa 'Sunny Girl' -pionin ja kärhötuen välissä. Kauhistuttaa lähteä kaivamaan niitä syksyllä ylös, mutta kaipa se olisi tehtävä.

Loistokurjenmiekkojen kukinta on alkanut. Viime kesänä ostamani hempeä 'Pink Parfait' nousi vain yhdellä tupsulla maasta ja teki vain yhden kukankin. Onneksi ei sentään kokonaan kadonnut talvella. Sen väri on eri valossa nimensä mukaisesti enemmän pinkkiin päin kallellaan. Loistokurjenmiekoille talvi on ollut ilmeisen vaikea, koska toisetkin tämän vierellä kasvavat lajikkeet ovat lähteneet kasvuun tänä vuonna jotenkin vaisusti. Tai sitten kuiva kevät on vaikuttanut. Kurjenmiekat haluaisivat varmasti kosteamman kasvupaikan, mitä minulla on niille tarjota. Onneksi ne sentään saavat hieman varjostusta 'Åkerö'-omenapuulta.

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' on iskussa talven jälkeen ja tekee paljon kukkia. Se on mielestäni hienostuneen värinen.

Loistokurjenmiekka 'Miss Apple' on väritykseltään vallattomampi, mutta pidän siitäkin kyllä kovasti. Isona kasvustona se onkin varsinainen katseenvangitsija.

Loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' on henkäyksenkeveä valkoinen kaunotar. Taas valkoinen perenna, josta oikeasti tykkään. Niitähän nyt alkaa kertyä huolestuttavan paljon. Vihreää vasten se tuntuu lentävän ilmassa kuin lokki konsanaan. Se on eri penkissä kuin kolme aikaisempaa lajitoveriaan, ja se onkin kasvanut melkoisen korkeaksi. Kuivassa kohopenkissä sekin kasvaa eli ei mitenkään ihanteellinen paikka silläkään.

Tämä huikaisevan sininen kaunotar ei taida sekään olla ihan tavallinen siperiankurjenmiekka, vaikka sellaisena olen sitä pihassamme vuosia pyöritellyt. Se ei ole koskaan oikein kukkinut kunnolla, vaikka olen yrittänyt vaihtaa sen paikkaakin. Nytkin se on tehnyt vain muutaman kukan.

Sitten vähän lisää näitä hassunkurisia siemenkasvatuksiani, joita jo kävinkin aikaisemmassa postauksessani läpi. Viime kesänä kasvatin valkoisen lehtosinilatvan siemenistä taimia, joista kaikista tuli oikeasti valkoisia tänä vuonna kukkiessaan. Salaisuutena olivat siemenet, jotka puutarhaystäväni oli kerännyt omasta puutarhastaan, jossa ei ollut yhtään sinistä lehtosinilatvaa. 

Mutta kuinkas kävikään valkoisesta maariankellosta kerätyistä siemenistä kasvatetuille taimille? Niiden vieressä kasvoi myös sinisiä. Ja kappas, suurin osa taimistahan on sitten sinikukkaisia. Eipä sillä, nuo siniset ovat mielestäni nätimpiä. Kaikkein mieluiten olisin ottanut vaaleanpunaisia. Tai ehkä sekoituksen kaikkia. Mutta tulihan joukkoon sentään yksi valkoinen (tai vaalea lila), siniraitainen versio. Tosin voihan niitä olla kyllä enemmänkin, sillä myin taimia Puutarhaseuran Taimipäivässä. Yritin kyllä kaikkia taimiani ostaneita informoida, että ne on kasvatettu valkoisen kasvin siemenistä, eikä väriä voi millään taata.  

Etelänmunkin nuppuja.

Sain viime vuonna Hiidenkiven Puutarhassa -blogin Minnalta etelänmunkin siemeniä, jotka itivätkin hyvin, selvisivät talvesta hienosti, ja nyt minulla on kukintaa tuloillaan. Kuvasin etelänmunkkeja jo näin nuppuisena, koska mielestäni ne ovat niin hauskan näköisiä. Täytyy muistaa laittaa niistä kuvia myös kunnolla kukkivina.

Sain Minnalta myös nätin valkoisen, rimpsureunaisen luhtaesikon siemeniä. Laitoin ne talvikylvöön ja sain niistä ihan kivasti taimia. Vaaleanpunakukkaista luhtaesikkoa minulla onkin jo itselläni.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard'.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard'it ovat omia viime vuotisia siemenkasvattejani. Ne ovat aika humoristisia ihan jo muutenkin, mutta nämä haluavat olla vielä astetta hauskempia. Mistähän tuo yksi on saanut päähänsä kääntää mykerönsä vaakatasoon? Ihmissilmään kukinto on aika vaatimaton, mutta hyönteisten mielestä se on vastustamaton, eli mustapäivänhattu on ihan mahtava pörriäiskasvi.

Tarhasalkoruusu 'Arabian Nights'.

Kasvatin viime vuonna myös tarhasalkoruusu 'Arabian Nights'ia siemenestä, ja nyt näyttää vahvasti siltä, että tänä kesänä näen kukintaa. On sillä mahtava nuppu!

Reunuspäivänkakkara 'Tetra White Wonder'.

Jotkut yksivuotiset kesäkukat ovat sellaisia, että niistä muodostuu melkein perennoja eli monivuotisia. Yksi tällainen on meillä reunuspäivänkakkara 'Tetra White Wonder', jota joskus siemenestä kasvatin ja annoin sen vapaasti siementää. Nyt sitä nousee vähän joka puolelta pihaa, ja sitä on helppo siirtää haluamaansa kohtaan kasvamaan. Todella kaunis ja kestävä kasvi. 

Koreakärsämö.

Vähän samannäköinen nätti pieni mykerökukka on koreakärsämöllä, joka taasen on perenna. Viime talvi oli sillekin aika ankara, ja ne kaksi tupasta mitä minulla pihassa on, ovat nyt hiukan kärsineitä.

Jättiverbena.

Sitten muutama minua hymyilyttänyt tapaus kukkamaakierrokselta. Yllä tämän vuoden kesäkukkakylvöistä tullut jättiverbena, jonka kukinto näytti hassunkuriselta. Aivan kuin se olisi innoissaan huitonut minulle kaksin käsin, että "hei, täällä mä olen, huomaa mut". Toinen hihittelyä aiheuttanut kaveri oli Viron tuliainen komealuppio 'Lilac Squirrel', joka oli alkanut myös availemaan lilaa oravanhäntäänsä.

Komealuppio 'Lilac Squirrel'.

Alppipiikkiputki.

Piikkiputkien kukintaa odotan innolla joka kesä, ja nyt näyttäisivät sekä alppipiikkiputki että komeapiikkiputki kukkivan kunnolla. Minusta nämä isot piikkiputket ovat erityisen hienoja tässä vihreässä vaiheessa ennen kuin ne muuttuvat, alppipiikkiputki metallinsiniseksi ja komeapiikkiputki hieman hopeaisemman siniseksi. Mahtavia kasveja kumpikin. Sinipiikkiputket eivät ole näköjään kovin hyvin talvesta selvinneet. Toivottavasti edes muutama niistäkin kukkisi. Kaikki piikkiputket ovat pörriäisten suursuosikkeja!

Komeapiikkiputki.

Tällainen kattaus oli tarjolla kesäkuun viimeisenä päivänä. Heinäkuu tuo toivottavasti mukanaan paljon uusia kasveja ihmeteltäväksi!

Martagonien kukintaa

Varjoliljat ja marhanliljat ovat tänä vuonna melkoisen aikaisessa vaiheessa kukassa. Yleensä niiden paras kukinta ajoittuu heinäkuun alkupuolelle, mutta nyt osa on jo kukintansa loppuvaiheessa. Tein tällaisen pienen koosteen tämän hetken kukkijoista.

'Gaybird' kukkii yleensä yhtä aikaa samassa penkissä kasvavan 'Claude Shride'n kanssa. 'Gaybird'illä on huomattavasti pienempi kukka kuin Claudella, ja yhdessä ne ovatkin hauska parivaljakko.

'Gaybird' etualalla ja 'Claude Shride' takana.

'Gaybird'.

'Gaybird'.

'Manitoba Morning'.

'Manitoba Morning' ja 'Gaybird' ovat niin saman näköisiä, että niitä on aika mahdotonta erottaa. No, tämä on tullut 'Manitoba Morning'ina, joten olkoon sitten se.

'Claude Shride' on marhanliljoista vanhan 'Marhan'in kanssa yksi voimakaskasvuisimmista ja elinvoimaisimmista marhoista. Yleensä sen varret kasvavat reilusti yli puolitoistametrisiksi. Se pysyy tukevasti pystyssä ja kukkii runsaasti. Sen kukat ovat syvän punaiset ja ne näyttävät hämärässä jopa hieman synkiltä.

Auringonvalossa 'Claude Shride't näyttävät 
todella kirkkaan punaisilta.

'Claude Shride't pisarapenkissä Åkerö-omenapuun katveessa.

Marhanlilja 'Slate's Select' on mielestäni tosi kaunis. Sen väritys on hillitty, eivätkä sen terälehdet käperrä kovin kippuralle. Sen kukat näyttävätkin siksi aika isoilta.

'Slate's Select'.

Marhanlilja 'Peppard Gold' -oletettu.

Marhanlilja 'Sunny Morning'.

Tämän pitäisi olla 'Pink Morning', mutta se on hieman liian tumma ja terälehdet käpertyvät hieman liikaa taakse. Joten ihan vakuuttunut en asiasta ole. Minulla pitäisi olla talon edustan kukkapenkissä vaaleampaa, oikean näköistä 'Pink Morning'ia, mutta eipä ole sitäkään näkynyt. Sen terälehdet jäävät melkein vaakasuoraan, eivätkä käperrä kuin hitusen taaksepäin.

'Pink Morning' -oletettu hieman eri valossa kuvattuna.

Takapihan penkissä kelta-angervojen seurassa kasvavat 'Golden Morning' ja 'Fairy Morning' ottivat jostain keväällä kovasti itseensä ja hienosti alkuun lähtenyt kasvu pysähtyi kuin seinään jossain kohtaa toukokuuta. 'Fairy Morning' jätti kokonaan kukkimatta, ja kuvan keltainen 'Golden Morning' kasvatti kukintaan asti vain kaksi vartta. 

 

'Orange Marmalade' on varsinainen ilopilleri marhanliljojen joukossa. Kirkkaan oranssi kukka on kuin vahattu, eikä jää kyllä huomaamatta. Kukat eivät myöskään roiku kauheasti alaspäin vaan sojottavat enemmänkin sivulle, jolloin kukka näkyy myös paremmin. Sen perimässä on Lilium tsingtauensea, jolle se on paljon velkaa ulkonäöstään.

Väri-iloittelua sormustinkukkien seurassa.

Punainen varjolilja kasvaa meillä tammen alla aika kuivassa paikassa, eikä se ole lähtenyt valloittamaan isoa alaa. Tosin nurmikolla kukkapenkin vieressä on keväisin aikamoinen armeija pikkuisia varjoliljan taimia. Punaisissa löytyy montaa eri sävyistä kukkaa, erilaisilla pilkutuksilla varustettuina. Toiset ovat selvästi vaaleampia ja toiset hyvinkin tummia.

Punaiset varjoliljat tammen alla.

Varjolilja käpertää turbaaninsa tosi tiukkaan verrattuna marhanliljoihin eli sen hybrideihin. Tosin tässäkin on isoja eroja.

Valkoinen varjolilja on tehnyt talon takana yhden jätti-ison varren, joka kasvaa hauskasti vinossa.

Vanha 'Marhan' vielä viivyttelee, mutta tänään sekin aukaisi jo muutaman nupun. 'Arabian Night' on kasvanut todella huonosti tänä kesänä, samoin 'Guinea Gold'. Täpläliljasta (Lilium hansonii) ei ole vielä varmuutta kukkiiko ainutkaan yksilö, kun monet martagonit kasvavat sekaisin samassa penkissä. Tämä vuosi ei ole kaiken kaikkiaan meillä kauhean hyvä martagonvuosi, mutta onneksi aina sentään joku kukkii. Monilla marhanliljoilla on lehdissä paljon ruskeaa. Keväällä ainakin osa kärsi hallasta, ja se on ilmeisesti altistanut ne harmaahomeelle.

Ruskistumista marhanliljan lehdissä.

Siemenkasvatuksia

Kaikenlaista on tänäkin keväänä tullut kasvateltua siemenestä. Otin tähän pienen katsauksen talvikylvöistä ja sisälle kylvetyistä kevään kasveista. Kesäkukista kerron tarkemmin sitten joskus, kunhan saan niistä kukkakuvia. Niistä yksi samettikukka sai tulla tähän postaukseen mukaan tuomaan hieman väriä muuten aika yksitoikkoisen vihreään juttuun.

Kasvatan joka kevät omista samettikukista kerätyistä siemenistä uudet kasvit. Niistä tuleekin aina jos jonkinnäköistä kukkaa, mikä on mielestäni ihan hauska juttu. Tuo kuvan yksilö on erityisen vekkuli. Tänä vuonna kylvin kaikki samettikukat suoraan kasvihuoneeseen maaliskuun lopussa. Hyvin lähtivät siellä kasvuun ja pärjäsivät viileässä.

Yritin tänä vuonna kasvattaa sisällä kivikkotörmäkukka 'Pincushion Pink'iä siemenestä siinä onnistumatta. Tuon lilan kasvatus oli muutama vuosi sitten ihan helppo nakki, mutta tämä vaaleanpunainen tuntuu olevan toista maata. Melkoinen yllätys olikin, kun muutama viime vuonna talvikylvöistä tullut taimi tekikin sitten tänä vuonna kukkiessaan vaaleanpunaista kukkaa. 

Samoin tämän mustepipo (arizonanpipo) 'Chocolate Drop'in kanssa on ollut epäonnea. Sen pitäisi olla hyvin matala ja tummakukkainen. Olen saanut aikaisemmin siemenistä korkeaa ja vaalean violettia versiota, joka sekin on tosin ollut hyvin kaunis. Nämäkin edellistalven talvikylvöistä alkunsa saaneet taimet selvisivät talvesta ja nyt odotankin innolla kukintaa. Josko nyt tärppäisi!

Tämän vuoden talvikylvöt ovat olleet todella hitaita itämään. Monessa purkissa ei ole vielä mitään tapahtumaa. Kuvassa yllä on muutamia jo koulittuja talvikylvöjen kasvatteja. Rosoesikkoa, vaaleanpunaista 'Astolat' -ritarinkannusta, minipientä meksikonhanhikkia ja ruskosormustinkukka 'Apricot Delight'ia.

Lisää koulittuja talvikylvöjä: hämysormustinkukka (Digitalis obscura) ja kerrottu espanjanunikko. Sitä minulla onkin jo entuudestaan, mutta yksinkertaisena versiona.

Sisälle 23.2. kylvetty tulikellukka 'Red Dragon' on päässyt jo penkkiin kasvamaan. Sille pitäisi tulla oikein kirkkaanpunaiset kukat.

Kylvin sisälle 3.1. kahta eri kärhöä. Kiinankeltakärhö 'Radar Love' sai aikaiseksi yhden taimen. Kruunukärhö 'Large Hybrids'in ruukun siirsin talvikylvölaatikkoon 11.3. ja kylmäkäsittelyn jälkeen se sai pullautettua lopulta pari tainta pintaan. Paitsi että ne näyttävät kovasti ritarinkannuksilta. Jaa-a, aika näyttää mitä niistä kasvaa.

Tarhapunahattu 'Cheyenne Spirit'it kylvin kasvihuoneeseen 19.3. Seitsemästä taimesta ehkä neljä on elossa. Tässä kolme isointa.

Kulta-akileijaa kylvin kasvihuoneeseen 19.4. Niistä olen osan siirtänyt myös jo maahan kasvamaan.

Nopeasti itävien perennojen siemeniä olen kylvänyt keskellä kesää seuraavaa vuotta silmällä pitäen. Päivänsilmät ovat varsin sukkelia itämään ja kasvamaan. Keräsin siemeniä omasta tummalehtisestä 'Bleeding Hearts'istani ja kylvin niitä. Tulos on nähtävissä yläkuvassa. Taitavat pölyttyä erilaiset päivänsilmät keskenään aika tehokkaasti. Alakuvan siementaimet olen kerännyt talteen kukkapenkkejä kitkiessäni. 

Pallomatara on yksi nopeasti itävistä perennoista. Omat pallomatarakasvustoni katosivat talvella. Se oli yksi ikävimmistä menetyksistä meidän pihassa. Nämä olivat omista kasveista vuonna -23 kerätyistä siemenistä. Pallomataralla on helposti tunnistettavat ja hauskan näköiset taimet.

Paprikoiden selviäminen hengissä tähän saakka on ollut jo pienoinen ihme. 'Estilo'n paprikassa näkyy jo punerrusta. 'Chocobell' on ollut vähän hitaampi omien paprikoidensa kanssa.

Kylvin minikurkku 'Picolino'n sisälle ihan liian aikaisin eli 22.3. ja ne meinasivatkin kuolla käsiin. Mutta niin vaan nekin selvisivät ja ensimmäiset kurkut on jo syöty. Ovat todella makeita.

Amppelimansikka 'Rainbow Treasure'n kylvin samaan aikaan kurkkujen kanssa. Ihmettelin tässä yksi päivä hieman kummallisen näköisiä mansikantaimia. Olen kasvattanut myös jättiverbenaa, joka iti aika huonosti. Olen näköjään joko kipannut multia väärään paikkaan tai suihkinut vettä ruukkuihin niin, että pienet siemenet ovat hypänneet ruukusta toiseen. Ihan perusjuttuja meidän taimikasvattamolla😂

Varmasti erikoisin tämän vuoden kasvateistani on hopeaeukalyptus (Eucalyptus gunnii), jonka kylvin 1.2. Laitoin sen jääkaappiin pikaiseen kylmäkäsittelyyn ja otin sen sieltä pois 21.2. Pikkuiset alut pilkistivät esiin 26.2. Kasvu on ollut kyllä tuskastuttavan hidasta. Taimet ovat olleet kasvihuoneessa. En tiedä olisivatko ne kasvaneet yhtään nopeammin sisällä. Mutta ihan mielenkiintoinen kokeiluhan tämäkin on ollut.  

Siemenkasvatus on koukuttavaa puuhaa, ja monesti se vie minun aikani niin tehokkaasti, etten oikein ehdi muita puutarhahommia hoitaakaan!