Talvehtijoiden rankat ajat

Sisällä lämpimässä talvehtivilla viime kesän kasvateilla on jäljellä vielä viimeinen puristus ennen kevättä. Tämä on usein kasveille se vuodenkierron vaikein hetki. Talvi on pian päättymässä, ja kevätaurinko alkaa helliä kaikkia meitä, sekä ihmisiä että kasveja. Silloin moni kasvi heittää sisällä henkensä. En tiedä mikä moisen ilmiön aiheuttaa, mutta se on ihan totta. Tosiasia taitaa olla myös se, että keväällä me ihmisetkin teemme eniten itsemurhia. Tai voiko kasvin kohdalla puhua itsemurhasta, en tiedä...

Tarkoitus ei ollut mennä ihan näin syviin vesiin talvehtijoiden kanssa. Palataanpa ruotuun. Pensasbasilikat ovat talvehtineet hyvin vaihtelevasti. Viileällä kuistilla kasvaneet kaksi vasemmanpuoleista ruukullista ovat kärsineet hirmuisesti ripsiäisten tuhoista. Olen napsinut niistä alalehtiä sitä mukaa, kun ripsut ovat niitä vallanneet. Nämä kaksi ovat olleet myös kauempana kasvilampusta kuin tuo oikeanpuoleinen, joka on ollut myös paljon lämpöisemmässä tilassa. Tosin siitäkin ruukusta on kuollut pari pistokasta.

Leikkasin noiden pahiten kärsineiden basilikoiden latvat 4.2. ja laitoin veteen hupun alle juurtumaan. Pensasbasilika tekee nopeasti juuria, ja sainkin pistokkaat jo istutettua kasvupohjaan, joka on suurimmaksi osaksi ihan multaa. Suojaruukun pohjalle laitoin kasteltua lecasoraa, jotta pistokkailla säilyisi hyvin kosteus. Minä kun tunnetusti olen hyvin hajamielinen kastelija. 

Pistokkaat pääsivät lämpimämpään paikkaan kasvamaan pelargonien seuraan. Meillä pelakuut ovat ihan sisäkasveja ympäri vuoden. Joskus kesällä saattavat käväistä ulkona, mutta ei mitenkään säännönmukaisesti. Tulppaanipelargoni 'Pink Pandora'n pistokas yrittää kukkia.

 

Pensasbasilikaa tulee aina nuuskittua ohikulkeissaan. Se on myös hyvin kaunis lehdiltään. Saati sitten kukkiessaan.

Chililandiassa on ollut ongelmia läpi talven. Koristechili 'Bolivian Rainbow'n talvehtijat ovat olleet myös ripsiäisten ruokalistalla, ja se valitettavasti näkyy. Olen isommasta karsinut myös rankalla kädellä ripsujen tuhoamia lehtiä. Nyt tosin tilanne tuntuu hieman rauhoittuneen, ja isompi on alkanut pukata uutta kasvua tervein lehdin. Saa nähdä kauanko tämä välirauha kestää?!

'Bolivian Rainbow'lla on kauniin violetinlilat kukat.

Pienempi bolivialaisista on ollut koko talven lehdet enemmän tai vähemmän kippuralla. Siinä en ole edes kauhean montaa tuholaista tavannut. Onkohan sillä muuten vain paha mieli talvesta tai mistä lie?

Minähän en siis ole minkään sortin chiliasiantuntija. Olen vain yrittänyt tutustua niiden sielunelämään ja opetella niiden metkuja. Olen lukenut paljon eri lähteistä tietoutta niiden kasvattamisesta, kun olen ihmetellyt tätä lehtien kipristelyä. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen vain se, että chilit ovat hyvin nättinokkaisia kasveja, jotka ottavat hyvin äkkiä itseensä väärästä kastelusta, lannoituksesta ja valosta. Elä sitten tällaisten kanssa!

Saa nähdä kuinka nämä talvetettavani selviävät vielä yli tämän viimeisen ponnistuksen. Sormet ja varpaat ristiin!

Hiljainen kansa ja muut kevään airuet

Aurinko on paistanut kivasti viikonloppuna. Puutarhan kasvit ovat selvästi nauttineet lämmöstä, ja pihassa alkaa olla vihreyttä yllin kyllin. Tammen alla "varjopenkissä", niinkuin minä tammen alustaa nimitän, ovat kotkansiipisaniaiset heränneet. Niille minä olen antanut taasen nimeksi hiljainen kansa. Ne kun tuulessa heiluessaan tuntuvat juttelevan keskenään salaisia saniaisjuttujaan. Niiden seurassa tammen alla kasvaa rotkolemmikkiä ja imikkää. Tammen toisella puolella kasvaa sormivaleangervoa, josta on vasta pienet kymmensenttiset piipat näkyvissä.

Hiljainen kansa aamuauringossa.

Hiljainen kansa ilta-auringossa. Kotkansiipien vihreys keväällä on todella kaunis.

Kotkansiipisaniaiset ovat kuin joitain avaruushirviöitä alkaessaan
keväällä työntyä kuivan kasvustonsa keskeltä.

 

Yksi ja ainoa tänä keväänä kukkaan asti päässyt keisarinpikarililja on aukaissut nuppunsa. 

Mies ajoi eilen ensimmäistä kertaa nurmikon tänä kesänä. Ja jatkoi tänään. Syynä kaksipäiväiselle hommalle oli tämä meidän ihana mukulaleinikki, jolla on niin tiheä ja kostea kasvusto, ettei akkuleikkurissa riitä edes kolme akkua sen selättämiseen yhdellä latauksella. Olisi kiva antaa sen kukkia loppuun, mutta nurmikko on aika kauhean näköinen mukulaleinikin alta todella pitkään. Näin kun sen leikkaa ajoissa alas, nurmikko toipuu paremmin kuin myöhemmin kesällä. Nurmikolla on vielä kasoja, joita mies putsasi leikkurin teristä. Tuollaisen taiteellisen ympyrän mies vielä jätti omenapuun ympärille.

Tänä keväänä meidän pihassa on onneksi tulppaaneja, kun keisarinpikarililjat mokomat pettivät. Raitatulppaani 'Quebec' kurottelee kohti aurinkoa terälehdet ammollaan. Minulle uusi tuttavuus, mutta varsin kaunis tulppaani. Tulppaaneissa on upeaa tämä kuinka erinäköisiä ne ovat illalla supussa ja päivällä auringossa.

Raitatulppaani 'Quebec'.

'Quebec' illalla supussa. Sillä on varsin kaunismuotoiset kukat.

Tulitulppaani 'Rigas Barikades' on avannut narrinhattunsa.

Ja tämä ihanuus! Kerrottu myöhäinen tulppaani 'Orange Princess'. Seassa vielä nupussa sen yksinkertainen versio 'Princess Irene', joka on vuodesta toiseen minun ehdoton lempitulppaanini. Olenko jo liian monesti kertonut, että oranssi on lempivärini?!

Punainen särkynytsydän nuppuilee.

Valkoinen särkynytsydän on talon takana jo hieman pidemmällä nuppuineen.

Kevätkaihonkukka kukkii mongolianvaahteran tyvellä. Tästä pidän kovasti,
vaikka sininen väri ei minulle muuten ole niin mieleen.

Kärhöt ovat ilokseni selvinneet talvesta hienosti ja ovat suurin osa jo komeassa kasvussa. Verkkoaidan  tolpan viereen istuttamani kolme kärhöä ovat nekin heränneet. Istutin ne aikanaan ihan vierekkäin, kun ajatus oli, ettivät ne kaikki kolme kuitenkaan lähde kasvuun. Mutta kappas vain, nehän ovat kaikki voimissaan. En uskalla alkaa niitä siirtämään, yrittäkööt mahtua sopuisasti tuohon kasvamaan. Siinä on loistokärhö 'Warzawska Nike', tarhaviinikärhö 'Justa' ja kolmannen pitäisi olla loistokärhö 'Dr. Ruppel', mutta se onkin jokin vaaleakukkainen kärhö. Ihan kaunis kyllä sekin. Kiva, että on hengissä.

Lumikärhö ponnistaa jo kovin terhakkaana maasta. Samassa tuessa sen kanssa kasvaa viinikärhö
 'Polish Spirit', jossa jo myöskin pikkuisen pilkottaa uutta kasvua.

Viime vuonna ostamani tarhakellokärhö 'Arabella'kin on hengissä.

Tämän vuoden hankinta loistokärhö 'Nubia' kukkii vielä kasvihuoneen suojissa. Olen edelleen
ihan haltioitunut sen upeasta väristä!

Pensasbasilikan talvetus onnistui hienosti ja minulla on monta kasvia odottamassa kesää.
Isoin ruukutettu pensasbasilika ei mahtunut edes kuvaan.

Tänään tuli istutettua perunat lavaan. Niitä en tänä vuonna edes esikasvattanut, kun meinasin kokonaan unohtaa hankkia siemenperunoita. Olisin halunnut laittaa 'Siikli'ä, mutta 'Annabella'an oli tyytyminen, kun en mistään äkkiä löytänyt pikkuista pussia 'Siikli'n siemenperunaa.

Kaikki loputkin esikasvatukset olen siirtänyt sisältä kasvihuoneeseen. Yritin saada kasvihuoneeseen tilaa siirtämällä sieltä lisää pak-choita, rucolaa, persiljaa, varsiparsakaalia ja pinaattia lavaan harson alle. Punasipuliakin tökin muutaman sekaan. Niistä loputkin aion istuttaa lavaan, kunhan saan lavojen päällystät tyhjiksi muusta roinasta eli myytävistä ruukutetuista kasveista. Ensi viikon sunnuntaina on omakotiyhdistyksen kirpputoritapahtuma ihan naapurissamme, ja Tampereen puutarhaseuran taimipäiväkin kesäkuun alkupuolella lähestyy, eli toivottavasti pian pääsen eroon ylimääräisistä kasveista!