Eipä ole paljon enää kukintaa puutarhassa tarjolla, kun lokakuun puoliväli kolkuttelee ovella. Syysasteri 'Patricia Ballard' on napannut hohtopiikkiputken kainaloonsa hellään halaukseen.
Vaikka puutarhassa on menossa melkoiset värinvaihtoviikot, pionikaaren pionit ovat säilyttäneet sinnikkäästi vihreän värinsä. Niiden takana purppuraheisiangervo 'Little Angel' antaa viininpunaista taustatukea. Palavarakkaus on pukeutunut keltaiseen ja limenvihreään, ja takimmaisena helottaa enkeliperhoangervo oranssinkeltaisena. Sen vierellä yksi pioneista on kaivanut varastosta jo ruskean talvitakkinsa.
Enkeliperhoangervon kaunista syysväritystä.
'Åkerö' -omenapuun katveessa kuunlilja on vaihtanut myös syksyisempään väritykseen.
Valkoalpillakin on hienoja sävyjä lehdissään näin syksyllä.
Hankin meille puutarhaan tuurenpihlajan tänä kesänä saaadakseni nauttia sen hienosta ruskavärityksestä, mutta jokin ruoste on iskenyt ikävästi sen lehtiin.
Mansikoiden lehdet hehkuvat upean punaisina.
Minusta lakastuvissa kasveissa on jotain omanlaistaan viehätystä. Niitä katsellessa tulee muisteltua millaiselta ne näyttivät parhaassa loistossaan keväällä ja kesällä. Hauskan kuvaelman ovat saaneet keskenään aikaan sinikuunlilja, imikät, rotkolemmikki ja kotkansiivet.
Eipä ole kauheasti jäljellä kotkansiipisaniaisten eli hiljaisen kansan huikaisevasta keväisestä vihreydestä. Ääneti hiljainen kansa vetäytyy talvilevolle.
Tammi on ihan kaunis pihapuuna, mutta näitä terhoja sitten riittää. Nurmikko ja kukkapenkki tammen alla ovat terhoja pullollaan. Oravalla on pitänyt nyt syksyllä kiirettä, kun se on kerännyt talvivarastoja. Valitettavan usein niitä löytyy kukkapenkeistä tai kompostista, niinkuin viimeksi havaitsin kompostista valmista multaa lapioidessani. Ennen talven tuloa pitäisi jaksaa vielä vähän poimia niitä pois kukkapenkistä, jottei keväällä ole vastassa tammimetsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!