Loppukesän tunnelmia

Tänä aamuna ulkona käydessäni tuntui ensimmäisen kerran jo hieman syksyiseltä. Aurinko paistoi kauniisti, mutta ilma oli viileä ja kaste nurmikolla melkoinen. Oli ihana hengitellä raikasta ilmaa ja ihmetellä kasvien kauneutta aamun valossa.

'Pirja't poseeraavat. Että omenakin voi olla sitten nätti!

Kesäomenapuu 'Pirja' on jaksanut tehdä tänäkin vuonna ihan mukavasti omenoita, vaikka viime vuonna oli ihan hurja omenasato. Sen sijaan toinen kesäomenapuu 'Huvitus' on melkein tyhjä. Vain muutama hassu omena keikkuu oksilla. Syysomenapuu 'Keltakaneli' ja talviomenapuu 'Åkerö' näyttäisivät myös tekevän aika mitättömän sadon. 

Aurinko leikitteli kauniisti kosmoskukkien lehdistössä ja koristehirssi 'Frosted Explosion'in röyhyissä. Valitettavasti en pystynyt vangitsemaan kuvaan vesipisaroita, jotka kimmelsivät auringossa. Tuo koristehirssi on ollut jo monta vuotta minun kesäkukkavalikoimassani. Se on vaan niin hieno. Ja kylväytyy itsekseen. Alkuja löytyy joka kesä pitkin pihaa. Sitä ei tarvitsisi edes erikseen kasvatella.

Myös lehtikaalit olivat saaneet osansa aamukasteesta. Punalehtinen 'Scarlet' ja vihreä 'Dwarf Green Curled' ovat lajikkeet, joita useimmiten kasvatan.

 

Takapihalla on nyt vuorossa pinkkiä ja valkoista kukintaa, kun idänliljat kukkivat. Ne ovat aika kauhean näköisiä, kun kosteus on pilannut nuput ja kukat ihan ruskeapilkullisiksi. Mutta kukkivat nyt kuitenkin. Ne tarvitsisivat ehkä paremman kasvupaikan ja enemmän huolenpitoa. Osa trumpettililjoistakin kärsi ehkä tämän kesän liian vaihtelevista olosuhteista. Liikaa sadetta, viileyttä, hellettä, kylmiä öitä.

Idänlilja 'Brasilia' on upea kunnolla kukkiessaan. Se avautuu melkein
kokovalkoisena ja muuttuu pikku hiljaa lopulta ihan pinkiksi.
Nyt se on vähän rähjäinen ressukka.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' tuo lisää pinkkiä väriä takapihan kukkijoiden harvalukuiseen joukkoon. Sillä on kyllä jotenkin todella herkän kauniit kukat.

Ja entäs sitten tämä vadelmanpunainen ihanuus, nam! Liljojen L. henryi (heikinlilja) ja L. speciosum (orkidealilja) risteytys 'Black Beauty'. Se on myös mukavan myöhäinen kukkija, kun muut liljat alkavat olla jo kukkineet. Minulla on joskus ollut myös orkidealilja, mutta se on hävinnyt. Se pitäisi saada tämän kaveriksi näin loppukesän kukkijaksi. Näyttäisivät aika hienoilta vierekkäin. 

'Black Beauty'n toinen vanhempi minulta löytyykin. Heikinlilja makoilee rennosti vieruskavereidensa päällä kaksimetristen varsien taivuttua tukien jäätyä auttamatta liian mataliksi. Olen yrittänyt suhtautua tähän heikinliljan rentoiluun ihan huumorilla, kun ei niitä oikein pystyynkään saa millään tuettua. Ehkä sitten, jos sitoisi ne yllä kasvavan omenapuun oksiin kiinni.

Kurkataanpa vielä hetki takapihalle, jossa oli mukava yllätys ilmestynyt lumikärhön joukkoon. Tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' on herännyt ja kukkii täydentäen hiipuvan lumikärhön kukintaa. 'Polish Spirit' taitaa olla minun vanhin kärhöni ja onneksi se on hengissä, sillä tykkään siitä kovasti.

Amiraaliperhonen malttoi hetkeksi pysähtyä lumikärhön kukkien päälle ja antoi minun kuvata sitä. Olen yrittänyt kuvata pudonneissa omenoissa ruokailevia amiraaleja, mutta niissä ne kököttävät aina siivet tiukasti supussa. Amiraalit ilmestyvät pihaan yleensä silloin, kun punalatvat kukkivat. Nyt ne ovat hieman etuajassa, sillä punalatvat ovat vielä nupulla.

Myös muutamia neitoperhosia on näkynyt lentelemässä puutarhassa. Se on kyllä uskomattoman kaunis hyönteinen. Sen siipien väritys ja kuviointi on ihan jostain toisesta maailmasta. Valkoalpi sai tässä toimia hetken sen levähdyspaikkana.

Vaaleanpunaiset punahatut ovat vielä vaiheessa, kun valkoiset jo kukkivat. Siihen vaikuttaa ehkä valkoisten parempi ja aurinkoisempi kasvupaikka.

Siirsin vaaleankeltaisen mysteerililjani (jonka piti olla 'Montego Bay') kukkapenkkiin viiden litran rahkapurkista, jossa se oli elänyt, kasvanut ja kukkinut tähän asti. Se ei ollut siirrosta moksiskaan, vaan jatkoi kukkimista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka jopa irrottelin sipuleita hieman kauemmas toisistaan, kun ne olivat purkissa joutuneet niin ahtaasti aikaisemmin kasvamaan. Lilja on jo reilun metrin korkuinen ja melkoisen tuoksuva tyyppi. Vähän aikaahan se kukki terassin katoksessa suojassa tuulelta ja sateelta, mutta sen niin läheinen seura alkoi olla minulle hieman liikaa vahvan tuoksun takia. 

Syreenileimut ovat kukkineet tänä kesänä todella runsaasti. Olen ollut jotenkin kovin ihastunut niihin. Niiden hentoinen kauneus on jotain ihan muuta kuin noiden jalostetumpien syysleimujen teennäisen isot kukat ja roteva olemus. Syreenileimut kukkivat (ainakin meillä) selvästi aikaisemmin kuin nuo tavalliset syysleimut. Näissä kuvissa näkee selvästi niiden erot korkeudessa ja kukkien koossa. Yläkuvan tummempi syysleimu taitaa olla 'Osmo Heikinheimo' ja alakuvan kaksivärinen on 'Europa'.

Myös hanhikit ovat jo hetken sulostuttaneet elokuista puutarhaa. Pinkki nepalinhanhikki on rentokasvuinen ja herkkä kaunotar, jonka kukat kyllä erottuvat kukkapenkistä, vaikka eivät ole koolla pilattuja. Tummanpunakukkainen meksikonhanhikki on yllättänyt todella runsaalla kukinnallaan ja upealla värillään. Pörriäiset ovat olleet hanakasti sen kimpussa, mikä on myös lisännyt kasvin viehättävyyttä.

Vaikka hieman jo syksyn tuntua onkin hetkittäin ilmassa, ei se ole ainakaan minusta ollenkaan huono asia. Syksy on lempivuodenaikani🍂