Kukkapenkkien mylläystä

Helteiden hellitettyä on tämäkin puutarhuri herännyt horroksestaan ja alkanut leikkiä isoa myyrää. Olen myllännyt vähän jokaisessa kukkapenkissä ja saanutkin kivasti tehtyä juttuja, joita olen pitkään suunnitellut. Tai en nyt varsinaisesti suunnitellut, se ei kuulu tapoihini, mutta ajatellut tekeväni. Olen tällainen fiilispuutarhuri. Välillä huvittaa, toisinaan sitten taas ei yhtään. Ja kaiken maailman siemenkasvatukset ja muut kasvien kanssa touhuilut vievät mielenkiintoni yleensä niin totaalisesti, että kukkapenkit saavat rehottaa pitkiä aikoja oman onnensa nojassa. Mutta nyt lomapätkillä ollessani olen ollut selvästi jaksavaisempi ja virtaa on riittänyt tällaisiinkin hommiin. Ja kuinka kiva onkaan ollut möyriä mullassa, kun ilmat ovat olleet mitä mainioimmat siihen puuhaan. 

Ison kukkapenkin keskusta on ärsyttänyt minua jo pitkän aikaa. Se on ollut ihan liian täynnä kasveja ja jotenkin sotkuinen. Kukkapenkin läpi kulkee kivipolku, jota ei ollut enää edes näkyvissä, vaan sen tilalla oli viidakko. Ihan machetea ei sentään tarvittu, mutta aika rajuja otteita kuitenkin, jotta pääsi keskelle penkkiä. Jalokurjenpolvi 'Patricia' oli kasvattanut melkoisen pöheikön, johon meinasin pari kertaa lahjakkaasti kompastua ennen kuin sain sen raivattua. 

Kaivoin ylös lehtoängelmät, pinkit kellopeipit, harmaamalvikin ja nauhuksen. Kaksi viimeistä olivat ihan itsellään penkkiin kylväytyneet. Siirsin virginiantädykkeet, valkoisen ja sinisen 'Apollo'n, sekä toisen purppurapunalatva 'Phantom'in (juu, oli nupulla ja siirtoaika oli ihan väärä). Tavalliset ukonhatut olivat kadonneet melkein kokonaan, mutta kirjoukonhattua onneksi penkistä vielä löytyi ja jopa kukkivana. Sitä kaivoin vanhasta kasvimaasta lisää isoon kukkapenkkiin. Ukonhatut eivät kyllä tahdo millään meillä viihtyä. 

Penkkiin jäi vielä tyhjää tilaa, ja nyt on mietintämyssy päässä, mitä sinne laittaisin. Täytyy tässä vielä kaivaa penkkejä syksyn mittaan, ja uskoisin tyhjään tilaan asukkeja kyllä löytyvän.

Sitten kaivoin isoa kukkapenkkiä toiselta puolelta tammen alta. Sieltä poistin ihan valtavaksi kasvaneen tummakurjenpolven, josta pienen juurakonpalasen säästin. Pörriäiset tykkäävät siitä kovasti, siksi en halua siitä kokonaan luopua. Ja onhan sillä kauniit lehdetkin. Myös yksi kuunlilja sai lähteä, kun oli jäänyt isompiensa jalkoihin. Varjo- ja marhanliljan sipuleita täältä löytyi pilvin pimein. Varjoliljaa on ollut tässä valkoista ja vaaleanpunaista. Marhanliljoista 'Guinea Gold'ia ja 'Manitoba Morning'ia. Kaikki suloisessa sekamelskassa. Näitä istuttelin takaisin lisättyäni uutta multaa ja liljoille myös hiekoitusmursketta kasvupohjaa keventämään. Sormivaleangervon alle hautautuneen rotkolemmikin siirsin hieman väljemmille vesille. 

Vähän epätarkka kuva, mutta tässä sipulisaalista tammen alta.

Punaisen varjoliljan sipulit jaoin ennen uudelleenistutusta. Tästäkin ryppäästä
lähti jo kolme vartta.

Viiruhelpi on asustanut keskellä kukkapenkkiä juuriestematosta tehdyssä pohjattomassa "astiassaan" jo kohta kymmenen vuotta. Tutkin asiaa ja siellä se on edelleenkin kiltisti pysynyt aisoissa, eikä ole lähtenyt holtittomasti leviämään, niinkuin sillä on tapana tehdä. Rotkolemmikki kurkistaa kuvan oikeasta laidasta. Se pääsi viiruhelpin eteen paremmalle paikalle.

Olen kaivanut myös vanhaa kasvimaata ja se näyttääkin aika rujolta. Aiemmin heinäkuussa poistin sieltä matalan vanhan kärhöverkon, joka ei toiminut, kun kärhöt halusivat vain kasvaa ylöspäin eikä sivulle. Tilalle ostin tuollaisen kaaren tai oikeammin kaaret, jotka on hienosti sidottu yhteen nippusiteillä. Yksin ne olivat ihan liian huterat. Vanhaan verkkoon kasvaneet kärhöt jouduin väkivalloin repimään irti, ja nyt kärhöjen kukintaa onkin sitten aika vähän. Kärhö 'Arabella' jäi tököttämään vanhalle paikalleen. Sidoin sen nippuun ja kiinnitin tukeen odottamaan jatkotoimenpiteitä. Järkevänä ihmisenä olisin tietysti antanut kärhöjen ensin kukkia ja odottanut syksyyn muutostöiden kanssa, mutta tapoihini ei kuulu tällainen järkeily. Silloin tehdään, kun inspiraatio iskee ja on aikaa.

Vanhasta kasvimaasta kaivoin ylös myös kukintansa loppupuolella olleet harmaakäenkukat. Niitä tulikin kottikärryllinen. Aluksi kaikki olivat pitkän aikaa aivan valkoisia. Sitten ne muuttuivat kaksiväriseksi 'Oculata'ksi. Samaan kuormaan lähtivät myös nukkapähkämöt. Loppukesällä ne tahtovat laota maata pitkin. Niiden siementaimia kerään yhteen aina joka alkukesä ja saan joka kesä uudet kasvit haluamaani kohtaan.

Harmaakäenkukkien paikalle istutin siemenestä kasvattamiani täpläpipo 'Mystica'a, tarhasalkoruusu 'Arabian Nights'ia ja mustapäivänhattua 'Green Wizard'ia. Tässä kohtaa aina kiittelee innostustaan siemenkasvatuksiin.

Siemenkasvatteja kasvihuoneen seinustalla parvekelaatikoihin koulittuina.

Valkosipulien paikalle tyhjeni mukavasti tilaa siemenkasvattien jatkokasvatukseen. Lännenhirssi, nuokkusara ja niittyräpelö ehtivät olla paikoillaan varmaan päivän, kun pupujussin pentele oli jo ehtinyt käydä maistelemassa niitä. Niittyräpelö ei ilmeisesti maistu hyvälle, kun se oli jätetty rauhaan. Myös takimmaisena näkyvä tupsu eli tähkähietalilja, jonka siirsin vauvalasta tänne, oli joutunut rusakon ruokalistalle. Eikö nyt pihasta mukamas muuta syötävää löydy?!

Takapihalla laajensin kukkapenkkiä vain kasaamalla ensin kompostia suoraan nurmikon päälle ja lisäämällä sitten pussimultaa päällikerrokseksi. Maa on täällä sellaista junttaa, ettei siihen lapio pysty, joten jätin kaivamiset suosiolla sikseen. Yleensä käännän nurmituppaat pinnasta nurinpäin ja rikon niitä vähän. Nyt en tehnyt edes sitä. Mitään välipahveja tai sanomalehtiä en käytä. Näin olen tehnyt monta kukkapenkkiä, enkä ole huomannut niissä olevan muita enempää rikkaruohoja. Muutamassa vuodessa rikkojen siemeniä tulee kuitenkin yläpuolelta tuulen mukana ihan järkyttävät määrät. Täällä ei nurmikollakaan ole onneksi kauheasti vaikeita rikkakasveja, enkä usko nurmikon jaksavan ponnistaa paksun multakerroksen läpi. Yleensä kanttaan myös uuden penkin heti alkuun, mutta totesin senkin niin työlääksi, että jätin väliin. Penkki saattaa vielä myös laajentua, joten turhaa se muutenkin olisi ollut.

Kesällä matalaksi leikattu syreenikin on alkanut mukavasti puskea uutta kasvua. Sen juurella näkee hyvin kuinka kuiva maa takapihallamme on.

Tulipahan testattua uuden kompostilaatikon luukkumekanismikin ja hyvin toimi irrotettava etureuna. Laatikko on pysynyt ihan siistinä tervauksen ansiosta.

Puutarhajätteet muuttuvat nopeasti mullaksi, kun joukossa on EMa:lla fermentoituja jätteitä. Mikrobit selvästi auttavat prosessissa ja tuloksena on upeaa multaa. Joskus saatan siilailla noita isompia risuja pois mullasta, mutta nyt annoin niiden jäädä. Penkissähän ne hajoavat hiljalleen ja rikastuttavat maaperää.

Vauvalaakin sain hieman tyhjennettyä, kun siirsin isoiksi kasvaneet tähkähietaliljan ja paratiisililjan vanhaan kasvimaahan. Tuon valtavaksi puskaksi kasvaneen mintun kimppuun en ole vielä käynyt, kun tarvitsen sitä mehuihin niitä keitellessäni. Se saa siis armonaikaa vielä hetken.

 

Kyllähän sitä kaikenlaista ehtii tehdä, vaikka aina tuntuu, ettei saa oikein mitään aikaiseksi. Nyt on vaan joka paikka täynnä ylöskaivettuja kasveja ja niitä pitää yrittää saada eteenpäin. Onneksi ottajia yleensä aika hyvin löytyy!