13 elokuuta 2025

Loppukesän tunnelmia

Tänä aamuna ulkona käydessäni tuntui ensimmäisen kerran jo hieman syksyiseltä. Aurinko paistoi kauniisti, mutta ilma oli viileä ja kaste nurmikolla melkoinen. Oli ihana hengitellä raikasta ilmaa ja ihmetellä kasvien kauneutta aamun valossa.

'Pirja't poseeraavat. Että omenakin voi olla sitten nätti!

Kesäomenapuu 'Pirja' on jaksanut tehdä tänäkin vuonna ihan mukavasti omenoita, vaikka viime vuonna oli ihan hurja omenasato. Sen sijaan toinen kesäomenapuu 'Huvitus' on melkein tyhjä. Vain muutama hassu omena keikkuu oksilla. Syysomenapuu 'Keltakaneli' ja talviomenapuu 'Åkerö' näyttäisivät myös tekevän aika mitättömän sadon. 

Aurinko leikitteli kauniisti kosmoskukkien lehdistössä ja koristehirssi 'Frosted Explosion'in röyhyissä. Valitettavasti en pystynyt vangitsemaan kuvaan vesipisaroita, jotka kimmelsivät auringossa. Tuo koristehirssi on ollut jo monta vuotta minun kesäkukkavalikoimassani. Se on vaan niin hieno. Ja kylväytyy itsekseen. Alkuja löytyy joka kesä pitkin pihaa. Sitä ei tarvitsisi edes erikseen kasvatella.


Myös lehtikaalit olivat saaneet osansa aamukasteesta. Punalehtinen 'Scarlet' ja vihreä 'Dwarf Green Curled' ovat lajikkeet, joita useimmiten kasvatan.
 

Takapihalla on nyt vuorossa pinkkiä ja valkoista kukintaa, kun idänliljat kukkivat. Ne ovat aika kauhean näköisiä, kun kosteus on pilannut nuput ja kukat ihan ruskeapilkullisiksi. Mutta kukkivat nyt kuitenkin. Ne tarvitsisivat ehkä paremman kasvupaikan ja enemmän huolenpitoa. Osa trumpettililjoistakin kärsi ehkä tämän kesän liian vaihtelevista olosuhteista. Liikaa sadetta, viileyttä, hellettä, kylmiä öitä.

Idänlilja 'Brasilia' on upea kunnolla kukkiessaan. Se avautuu melkein
kokovalkoisena ja muuttuu pikku hiljaa lopulta ihan pinkiksi.
Nyt se on vähän rähjäinen ressukka.



Tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' tuo lisää pinkkiä väriä takapihan kukkijoiden harvalukuiseen joukkoon. Sillä on kyllä jotenkin todella herkän kauniit kukat.



Ja entäs sitten tämä vadelmanpunainen ihanuus, nam! Liljojen L. henryi (heikinlilja) ja L. speciosum (orkidealilja) risteytys 'Black Beauty'. Se on myös mukavan myöhäinen kukkija, kun muut liljat alkavat olla jo kukkineet. Minulla on joskus ollut myös orkidealilja, mutta se on hävinnyt. Se pitäisi saada tämän kaveriksi näin loppukesän kukkijaksi. Näyttäisivät aika hienoilta vierekkäin. 


'Black Beauty'n toinen vanhempi minulta löytyykin. Heikinlilja makoilee rennosti vieruskavereidensa päällä kaksimetristen varsien taivuttua tukien jäätyä auttamatta liian mataliksi. Olen yrittänyt suhtautua tähän heikinliljan rentoiluun ihan huumorilla, kun ei niitä oikein pystyynkään saa millään tuettua. Ehkä sitten, jos sitoisi ne yllä kasvavan omenapuun oksiin kiinni.


Kurkataanpa vielä hetki takapihalle, jossa oli mukava yllätys ilmestynyt lumikärhön joukkoon. Tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' on herännyt ja kukkii täydentäen hiipuvan lumikärhön kukintaa. 'Polish Spirit' taitaa olla minun vanhin kärhöni ja onneksi se on hengissä, sillä tykkään siitä kovasti.


Amiraaliperhonen malttoi hetkeksi pysähtyä lumikärhön kukkien päälle ja antoi minun kuvata sitä. Olen yrittänyt kuvata pudonneissa omenoissa ruokailevia amiraaleja, mutta niissä ne kököttävät aina siivet tiukasti supussa. Amiraalit ilmestyvät pihaan yleensä silloin, kun punalatvat kukkivat. Nyt ne ovat hieman etuajassa, sillä punalatvat ovat vielä nupulla.


Myös muutamia neitoperhosia on näkynyt lentelemässä puutarhassa. Se on kyllä uskomattoman kaunis hyönteinen. Sen siipien väritys ja kuviointi on ihan jostain toisesta maailmasta. Valkoalpi sai tässä toimia hetken sen levähdyspaikkana.


Vaaleanpunaiset punahatut ovat vielä vaiheessa, kun valkoiset jo kukkivat. Siihen vaikuttaa ehkä valkoisten parempi ja aurinkoisempi kasvupaikka.


Siirsin vaaleankeltaisen mysteerililjani (jonka piti olla 'Montego Bay') kukkapenkkiin viiden litran rahkapurkista, jossa se oli elänyt, kasvanut ja kukkinut tähän asti. Se ei ollut siirrosta moksiskaan, vaan jatkoi kukkimista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka jopa irrottelin sipuleita hieman kauemmas toisistaan, kun ne olivat purkissa joutuneet niin ahtaasti aikaisemmin kasvamaan. Lilja on jo reilun metrin korkuinen ja melkoisen tuoksuva tyyppi. Vähän aikaahan se kukki terassin katoksessa suojassa tuulelta ja sateelta, mutta sen niin läheinen seura alkoi olla minulle hieman liikaa vahvan tuoksun takia. 


Syreenileimut ovat kukkineet tänä kesänä todella runsaasti. Olen ollut jotenkin kovin ihastunut niihin. Niiden hentoinen kauneus on jotain ihan muuta kuin noiden jalostetumpien syysleimujen teennäisen isot kukat ja roteva olemus. Syreenileimut kukkivat (ainakin meillä) selvästi aikaisemmin kuin nuo tavalliset syysleimut. Näissä kuvissa näkee selvästi niiden erot korkeudessa ja kukkien koossa. Yläkuvan tummempi syysleimu taitaa olla 'Osmo Heikinheimo' ja alakuvan kaksivärinen on 'Europa'.





Myös hanhikit ovat jo hetken sulostuttaneet elokuista puutarhaa. Pinkki nepalinhanhikki on rentokasvuinen ja herkkä kaunotar, jonka kukat kyllä erottuvat kukkapenkistä, vaikka eivät ole koolla pilattuja. Tummanpunakukkainen meksikonhanhikki on yllättänyt todella runsaalla kukinnallaan ja upealla värillään. Pörriäiset ovat olleet hanakasti sen kimpussa, mikä on myös lisännyt kasvin viehättävyyttä.



Vaikka hieman jo syksyn tuntua onkin hetkittäin ilmassa, ei se ole ainakaan minusta ollenkaan huono asia. Syksy on lempivuodenaikani🍂


17 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista kuvista, nuo ihanat perhoset! Ilmassa alkaa tosiaankin olla jo aavistus syksystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helteiden hellitettyä on ilmassa selvästi jo syksyn tuntua, ainakin aamuisin ja iltaisin😊

      Poista
  2. Sieltä se syksy jälleen hiipii keskuuteemme. Parhaillaan ikkunasta näkyy usvaa puiden väleissä. Meillä valkeakuulaassa ei ole ainuttakaan omenaa. Punakanelissa jokunen, Huvituksessa muutama enemmän ja syysomenassa (jonka lajikkeesta en ole varma) myös. Viime vuonna sato oli aivan valtava ja hedelmät hyvälaatuisia. Nyt ovat rupisia ja vänkyröitä.
    Amiraaleja ja neitoperhosia lentelee täälläkin. Yhtään en ole ehtinyt saada kuvattua, kun pöllähtävät pois paikalle ehdittyäni. Purppurapunalatva on aivan kohta täydessä kukassa. Josko sitten perhosetkin malttaisivat pysyä paikallaan.
    Olen viime päivinä ihmetellyt, miten liljoja putkahtelee esiin sieltä täältä. Vuosia sitten istutin niitä runsaammin. Sitten kyllästyin liljakukkojen metsästykseen. Kummasti liljat ovat olleet piiloissaan ja nyt sitten kukkivat kauniina yksi toisensa jälkeen.
    Kyllä, Polish Spirit on hieno kärhö. Samoin Princess Diana, joka sekin kukkii runsaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenasadosta on varmaan tosiaan tulossa joka puolella aika vaatimaton.
      Ihanaa, kun on perhosia ilmestynyt pihapiiriin sankoin joukoin!
      Liljat ovat vähän hassuja, kun saattavat möllötellä mullan alla sipuleineen ja jakaantua. Sitten pikkusipulit innostuvat kukkimaan oudoissakin paikoissa, kun puutarhuri myllää penkkejä.
      Polish spirit on minusta hienon värinen ja ollut kestävä kärhö. Nyt vähän säikytteli, kun nousi niin myöhään!

      Poista
  3. Syksyn tunnelmat ovat ihania; maan tuoksu aamuisin, ilman raikkaus, puimureiden ja kuivaamoiden tasainen ääni jostakin lähipelloilta ja herukoiden kerääminen pensaista. Näistä merkeistä tiesi, että syksy tulee ja koulu alkaa. Omenakuvasikin, muiden perhos-ja kukkakuvien lisäksi on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on kyllä ihanaa aikaa, sadonkorjuineen kaikkineen! Omenat olivat minunkin mielestäni kovin kuvauksellisia ja tuo niiden pintakuviointi ihan uskomattoman hieno🍎🍏

      Poista
  4. Syksy lähestyy vääjäämättä, mutta nautitaan vielä tästä loppukesästä. Sinulla on kauniita liljoja. Harmi, että säät eivät ole kertomasi mukaan niitä tänä kesänä oikein suosineet. Meillä on satanut harvoin, mutta sitten vettä onkin tullut kerralla runsaasti.
    Ehdin jo olla hieman huolissani päiväperhosten vähäisyydestä, mutta turhaan. Nyt amiraaleja on purppunapunalatvoissa ja punahatuissa ollut ilahduttavan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei minullakaan ole tarvetta kiirehtiä syksyn tuloa, vaikka siitä kovasti pidänkin😊Loppukesä on ihanaa aikaa, kun puutarha on kovin runsas ja vehreä.
      Sinulla olikin todella kauniisti kukkivia idänliljoja. Niitä eivät sateet ja kosteus ole päässeet pilaamaan!

      Poista
  5. Aamuhetket puutarhassa ovat aivan erityisiä, ja syksyn lähestymisen aistii parhaiten juuri silloin. Minä en ole sattunut näkemään yhtään neitoperhosta vielä. Ne yleensä viihtyvät daalioiden kukissa, täytyypä tarkkailla.
    Syreenileimu onkin todella upea kasvi. Uusi tuttavuus minulle. Onko niissä yhtä voimakas tuoksu kuin tavallisilla? Tänä vuonna ei ole yhtä hyvä omenavuosi kuin viime- ja toissa vuonna. Ei myöskään luumuja eikä kriikunoita näy kovin paljon olevan ainakaan meillä. Vuodet eivät ole veljeksiä hedelmäpuidenkaan osalta. Mustikoita onneksi olemme saaneet pakastimeen yllin kyllin.
    Kiitos kauniista kukkakuvista, oli kiva katsella ja lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta mitä totesit aamuhetkistä! Päivällä on vielä ihan kesäistä, eikä syksyn lähestymistä niin huomaakaan.
      Minäkin näin nyt ensimmäisen neitoperhosen, ja se suostui auliisti kuvattavaksikin😊
      Syreenileimu on tällainen maatiaisleimu. Kyllä se tuoksuu, mutta en osaa sanoa onko tuoksu voimakkaampi kuin tavallisissa. Minä aina ihmettelen, kun ihmiset puhuvat syysleimujen ihanasta tuoksusta puutarhassa, enkä minä koskaan ole pannut niiden tuoksua mitenkään merkille. Vaikka olen tosi tarkkanenäinen tuoksuille herkistyneenä ihmisenä😅
      Vuodet eivät ole veljeksiä, se on kyllä totta. Meidän kirsikkasato oli tasan kaksi kappaletta!
      Kiva, jos oli mieleistä katseltavaa ja luettavaa😊

      Poista
  6. Tästä tosiaan kuultaa se, että pidät syksystä. Minua puolestaan ahdistaa jo ensimmäinen kuva, kun se on niin syksyinen :-D Yöt ovat kylmiä. Ei voi mitään, kesä on ohi, tai siltä tuntuu. No, asian hyvä puoli on tietysti se, että ensi kevät on joka päivä vähän lähempänä!
    Kauniita ovat kyllä syyskukkijasi. Onneksi on kaikkea kaunista vielä nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, voin vain kuvitella tuskasi kevätihmisenä😅Mutta kuten positiivisesti totesit lempivuodenaikasi on taas hitusen lähempänä!
      Onneksi on syyskukkijoita, ja mielikin on kuitenkin vielä ihan kesämoodissa!

      Poista
  7. Hiljalleen syksyn tunne valtaa alaa, vaikka viivytellä tahtoisin - valo, tuoksut, usvat, viileys. Vuodenkierrolle ei voi mitään eli hyvää tästäkin ajasta etsimättäkin löytyy! Upea voimakas värimaailma valtaa alaa. En ole leimuihminen, mutta tuo syreenileimu on kaunis! Liljat kukkivat komeasti ja jostain keväänkaipuusta meillekin orientaaleja meini maahan, vaikka niistä en paljoa pidäkään. Omenasato on meillä vaatimaton mutta rypäleitä taas saadaan! Ihanat perhoset tulivat taas 🦋🦋🦋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on vähän sellainen haikea vuodenaika, mutta nythän on vielä kesä. Parasta kesää minun mielestäni😄
      Minäkään en erityisemmin pidä syysleimuista, mutta tuo syreenileimu on ihan mahtava. Ajattelin luopua noista jalostetuista kokonaan, tai ainakin osaksi, kun penkki on niin tupaten täysi. Katsotaan saanko aikaiseksi.
      Minä en erityisesti välitä myöskään noista orientaaleista, lähinnä voimakkaan tuoksun takia, mutta on niitä meillekin muutama siunaantunut. Ja onhan se kiva, että on liljojen kukintaa näin loppukesästäkin.
      On se kiva saada edes vähän satoa😄

      Poista
  8. Upeaa väri- ja kukkakylläisyyttä siellä jälleen 😊 Itse huomaan, että kesästä luopuminen käy minulle vuosi vuodelta vaikeammaksi, vaikka aiemmin olen tykännyt tosi paljon syksystä, enkä niinkään pitänyt kesän kuumuudesta. Nyt jo syksy-sanakin tuntuu jotenkin vähän synkeältä 😞 Olen nauttinut kovasti tästä pitkään kestäneestä lämmöstä, se jotenkin hellii luita ja ytimiä! Tänään taitaa olla nyt viimeinen päivä vetää lämpöä sisuksiin.
    Mutta kyllä tässä syksystäkin selvitään, kaikkeen tottuu 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei syksy ole ollenkaan synkeää aikaa😄🍂Ajattele kaikkea sitä värien ilotulitusta, kun lehdet alkavat kellastua/punertua!!!

      Poista
  9. Onpas Pirjasi upean värisiä! Meillä niitä tulee tänä vuonna tosi vähän.
    Syysleimut tuoksuvat mielestäni lapsuuden loppukesille:) Ihanaa, että on jotain kukkia, jotka vielä jaksavat innostua.

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!