Huonekasvit sisälle

Jaahas, viime yönä lämpötila laski meillä aika hurjiin lukemiin. Alimmillaan lämpöä on ollut ulkona vain +3,5°C, mikä kuulostaa elokuulle aika karulta lukemalta. Mutta onhan tämä kesä muutenkin ollut aika erikoinen, joten sopiihan tämäkin kai sitten kuvioon.

Huonekasvit ovat taas olleet kesäleirityksessä terassilla. Kesä on tarjonnut niille hyvin vaihtelevia olosuhteita, mutta ainakin niillä on ollut taatusti mukavampaa ulkona kuin sisällä. Ainakin ne ovat saaneet nauttia välillä todella raikkaista kesäsateista ja sitten vastapainoksi paahtavasta helteestä. Ne ovat olleet terassilla ihan taivasalla, osalla vain talon katon räystäs jossain korkeuksissa suojanaan, kun ovat asustelleet seinän vieressä. Osa on saanut suojaa omenapuusta, joka levittelee oksiaan terassin ylle.

Mutta koska säätiedotukset alkoivat kuulostaa kovin uhkaavilta, oli aika alkaa siirtää kasveja takaisin sisälle. Se tarkoitti niille sitä ennen suihkutusta puutarhaletkulla, jotta sain edes osan kaikenmaailman öttiäisistä jäämään pois kyydistä. Olen kasveilleni toisinaan melko julma, myönnetään!

Vanhan rahapuuni lehdistä näkee hyvin kuinka riittävä ilmankosteus on saanut lehdet pullistumaan komean vihreiksi ja pönäköiksi. Uudet lehdet ovat myös puolet isompia kuin vanhat. Talven jälkeen rahapuut ovat aika ankean näköisiä ruikkuja, vaikka meilläkin on kasvivalot käytössä. Mutta ilmankosteus on talvella sisällä niin alhainen, että kasvit väkisinkin kärsivät. 

En muista kuinka vanha tämä rahapuuni on, mutta pitkään se on kanssani elänyt. Se on kasvanut komeaksi vänkyräksi. Olen leikellyt sitä ja saattanut paljon sen lapsia maailmalle. Tästä kuvasta näkee hyvin tuon vanhojen ja uusien lehtien kokoeron.

Myös nämä toisennäköiset rahapuuni ovat tykänneet ulkoilusta. Onkohan tämä nyt sitten joku Crassula ovata 'Hobbit', en ole ihan varma. Nämä ovat hienoja kasveja, jotka vanhemmiten muuttuvat hyvin persoonallisiksi bonsaiksi.

Yksi näistä "hobbiteista" koki kesän aikana kovia. Se lensi monta kertaa ukkospuuskissa pitkin ja poikin ja oksia katkeili tuhoton määrä. Siitä tuli vähän tuollainen reppana, mutta sitä enemmän minussa herää äidilliset hoivatunteet sitä kohtaan.

 

Kaikki kolme kliiviaani kukkivat kesällä ulkona terassilla. Itse asiassa kahdessa oli nuput, kun siirsin ne ulos. Sanotaan, ettei kliiviaa saisi edes kääntää, kun se tekee nuppuja, mutta tulipahan taas kerran todistettua tämäkin uskomus hölynpölyksi. Pienimmässä kliiviassa oli nuppu nytkin, kun suihkuttelin ne ja siirsin sisälle. Omenapuun varjosta huolimatta isoimmat kliiviat saivat vähän palovammaa lehtiinsä jossain vaiheessa kesää. Katkoin niistä pahimmat ruskeat lehtien päät pois.

Kliiviat.

Papinkauratkin pääsivät suihkuun ja sisälle. Niiden jäljiltä käsivarteni ovat täynnä ihania raapaleita. On niiden lehdet pirun teräväreunaisia!

Papinkaurat.

Käärmetyräkki (Euphorbia tirucalli), korallikaktus (Rhipsalis salicornioides var. bambusoides), tuliköynnös ja purppuraraatokukka suihkuvuorossa.

Iso korallikaktukseni on ollut melkein alastomaksi varissut tikku, mutta ulkona sekin heräsi henkiin ja alkoi työntää uutta kasvua. Saapa nähdä kuinka sille käy, kun toin sen taas sisälle kitumaan. En yksinkertaisesti muista kastella sitä tarpeeksi usein. Kuten aiemmin jo totesinkin, olen julma kasveilleni.

Käärmetyräkki on nauttinut ulkoilusta talon seinustalla ja näyttää todella hyvinvoivalta ja vehreältä.

Purppuraraatokukka on alkanut työntää nuppuja. Katsotaan pudottaako se nuppunsa, kun joutui sisälle. Se on kyllä kukkinut melko usein ihan sisälläkin.

Puukaktus piti suihkutella pötköllään, ettei tapahtuisi mitään vahinkoa. Sen uudet kasvut ovat hienon värisiä, samoin lehtien alapuolet. Se kasvaa kamalaa vauhtia ja täytyy taas kohta varmasti leikata alas koko kasvi. Piti tehdä se jo kesällä, mutta kun tuota puutarhatouhua on ollut niin paljon, ettei sisäkasveja ole ehtinyt huoltaa juuri yhtään.

Rhipsalis elliptica paahtui ulkona hyvässä valossa ihan punaiseksi ja kukki myös. Sillä on söpöt, pikkuruiset valkoiset kukat.

Osa kasveista jäi vielä ulos, kun osa ikkunoistakin on vielä pesemättä. Koskahan senkin talkoon saisi vietyä loppuun? Kasveja on vaan niin paljon, että kun saan ne aseteltua paikoilleen ikkunoiden eteen kasvilamppuhässäköineen, en viitsi niitä ihan heti alkaa taas siirrellä. Ja jotenkin tuntuu, että kasveja on aina enemmän sisälle tuotavaksi kuin silloin, kun ne kantoi ulos. Ihme juttu sekin!

Ilahdutin itseäni ulkona keräämällä pihapöydälle pienen tuoksuvan kimpun suklaamintusta, koreaniisosta, isotsinnioista ja syreenileimusta. Kädet tuoksuivat sen jäljiltä hyvälle pitkälle iltaan asti!