19 elokuuta 2025

Lobelioiden aika

Näin elokuulla on moni perenna jo kukkinut, mutta onneksi on näitä myöhäisiäkin kukkijoita, jotka pelastavat loppukesän. Lobelia on monelle tuttu kesäkukkana, mutta on myös näitä perennalobelioita, jotka nousevat joka vuosi ilahduttamaan pitkällä kukinnallaan sekä ihmisiä että pörriäisiä.


Lobelia cardinalis (tulilobelia) on varsinainen kukkapenkin huutomerkki. Sitä ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta. Jopa punaistakin punaisempi palavarakkaus jää sille toiseksi. Meillä se kasvaa omenapuun varjossa ja on siinä selvinnyt jo useammasta talvesta. Kuvasin sitä omenapuun lehdistön läpi siilautuvassa lempeässä valossa. Viime kesänä se kasvoi huikean korkeaksi, mutta tänä vuonna jättiläismäiset sormustinkukat ahdistelivat sitä pitkään, ennen kuin tajusin pelastaa sen, ja se jää varmasti paljon matalammaksi. Mutta onneksi se kuitenkin kukkii. Minulla kasvaa sitä aurinkoisemmassakin penkissä, mutta siellä rikkaruohoja kitkiessäni napsautin poikki paksun varren, joka oli ainoana täynnä nuppuja. Kyllä otti päähän!


Sininen Lobelia siphilitica (tähkälobelia) oli ensimmäinen lobelioistani. Sittemmin olen kasvattanut siemenestä valkoista L. siphilitica 'Alba'a ja L. cardinalista. Ja Tommolan tilalta löysin viime kesänä L. sessilifolian (mustelobelian).


Lobelia siphilitica kaulailee rennosti rantakukan kanssa päivänsilmien keskellä. Kumpiakohan nämä kirjavalehtiset päivänsilmät nyt olivatkaan, kun kahdella eri nimellä minulla niitä on? Toinen on 'Loraine Sunshine' ja toinen 'Sunburst'. Ne näyttävät ihan prikulleen samalta. Onkohan korkeudessa joku ero? 


Sininen ja valkoinen Lobelia siphilitica yhdessä. Tulee aika isänmaallinen olo tästä väriyhdistelmästä. Lobelioiden kukat ovat jännän mallisia ja läheltä tarkasteltuina todella hienoja. Tuntuu, että ne viihtyvät meillä aika lailla missä vaan, vaikka kotiseudullaan Pohjois-Amerikassa ne ovat kosteiden paikkojen kasveja. Meillä niitä kasvaa sekä suorassa auringon paahteessa että myös varjossa. Puolivarjo olisi ehkä se paras vaihtoehto. Talvimärkyys taitaa meillä olla se pahin uhka, joten täällä niitä ei ehkä kannata kovin kosteisiin paikkoihin istuttaa kasvamaan. 

Lobelia siphilitica 'Alba'.

Lobelia sessilifolia.



Sitten vielä pieni silmäys muihin myöhäisiin kukkijoihin. Kaukasiantörmäkukka on vihdoin alkanut tulla minun kanssani juttuun ja kukkii nyt ihan kunnolla. Olen sinnikkäästi kasvattanut niitä siemenestä. Tänä vuonna sain ensin pelkkiä valkoisia kukkia, mutta nyt on myös liloja alkanut putkahdella joukkoon. Kaukasiantörmäkukalla on ihan mielettömän hienot kukat, kun niitä tarkastelee läheltä. Nuo kukan keskelle avautuvat pienet valkoiset minikukat ovat suloisia. Niillä on varmaan joku hieno tieteellinen nimikin, mutta menköön nyt näin vähemmän tieteellisesti minikukkina. Nuputkin ovat jotenkin jännän näköisiä. Kaukasiantörmäkukilla on kovin kiemurtelevaiset varret ja sitä on tosi vaikea kuvata, kun kukkaset sojottelevat ihan minne sattuu. Kukinta kestää yleensä pitkälle syksyyn.


Valkoiset punahatut ovat kukkineet jo hetken aikaa, kun muutama talvesta hengissä selvinnyt punainen vasta aloittelee. Yksi kellokärhön violetti kukka halusi välttämättä päästä kuvaan mukaan.



Väriminttu 'Dancing Bird' on hienon värinen ja sinnittelee elossa hirveässä pusikossa valkoalpien ja helminukkajäkkäröiden puristuksessa. Myös nepalinhanhikki on kietonut kukkavarsiaan sen joukkoon.


Komeamaksaruoho 'Jose Aubergine' kukkii myös. Sillä on ihastuttavan väriset lehdet ja kukinnot. Taustan limenvihreän kanssa ne muodostavat hienon väriyhdistelmän.


Tämä toinen tummalehtinen maksaruoho ei taida olla 'Jose'. En millään saanut nimeä päähäni, enkä löytänyt sitä muistiinpanoistanikaan. Googlailin, ja se voisi ehkä olla 'Purple Emperor', tai sitten ei. Se on kuitenkin selvästi hailakampi kuin 'Jose'.


Sitten vielä yksi iloinen liljapenkistä putkahtanut yllätys. Viime syksynä tilasin alennusmyynnistä vielä aika myöhään puuliljojen sipuleita, jotka tulivat ihan pehmenneinä ja puolikuolleina, jollaisia nämä syksyn viimeiset tahtovat usein olla. Sain niistä onneksi rahat takaisin. Ajattelin kuitenkin heittää sipulit maahan. Ja kas kummaa, sieltähän on noussut yksi 'Anastasia', joka jopa kukkii! Toinen lilja 'Lady Alice' ei noussut ollenkaan.


1 kommentti:

  1. Vautsi, onpa kiva kuulla, että Lobelia cardinalis ja muita monivuotisia lobelioita voi siis ainakin teoriassa yrittää istuttaa avomaalle! Olin siinä luulossa, ettei ole toivoakaan.
    Kauniita värejä ja hienoja yksityiskohtia sinulta sieltä löytyykin!

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!