Iloisia yllätyksiä

Kesän viimeiset liljat ovat nyt kukassa. Se tuntuu hieman haikealta. Syksy odottelee jo nurkan takana ja se on jo muutamana yönä yrittänyt säikytellä todella alhaisilla lämpötiloilla. Jo kolme yötä peräkkäin kasvit ovat värjötelleet ulkona noin +4°C:n lämpötiloissa. Välillä vähän alle sen ja välillä vähän yli. Se tuntuu kyllä hurjan kolealta lämpötilalta elokuulle, mutta ei se nyt ennenkuulumatonta kuitenkaan ole. Tämä kesä on ollut kaikin puolin niin outo, etten oikeastaan jaksa ihmetellä enää mitään. Katse on jo alkanut pikku hiljaa siirtyä ensi kasvukauteen.

'Anastasia'.

OT-lilja 'Anastasia' on avannut jo kolme kukkaa. Se on niistä viime syksyn pehmenneistä sipuleista jo pienoinen ihme, mutta liljojen sipulit ovat kyllä ihan uskomattoman sitkeitä tapauksia. Jos niissä vähänkään on elämää jäljellä, ne kannattaa laittaa maahan ja pistää sormet ristiin. Joskus näköjään optimismi palkitaan. En olisi kyllä näistä sipuleista uskonut. Olin nimittäin heittämässä ne kompostiin!

'Lady Alice'.

Ja ihmeistä superihmeisiin! Niistä viime syksyn sipulitilauksen pehmenneistä liljansipuleista vielä ne pahemman oloisetkin yllättivät. Olen nimittäin jo pitkään tässä kesällä ihmetellyt kukkapenkistä nousevia lijojen varsia kohdasta, jossa ei tietääkseni mitään liljoja pitäisi kasvaa. Varret kasvoivat ja nuppujakin ilmestyi. Yksi päivä sitten huomasin niiden nuppujen avautuneen, ja kas, siellähän iloisesti kukkivat ne 'Lady Alice't, joiden jo täällä julistin jääneen kokonaan nousematta! Tämä on oikeasti jo melkoinen superihme, sillä sipulit olivat todella huonossa kunnossa. Oikeasti lähes mädäntyneitä. Melkein itketti, kun näin niiden surkean kunnon. Mutta näinpä ne jostain sipulisuomun mutkasta kaivoivat tarpeeksi voimaa nousta pintaan ja jopa kukkia!

'Stargazer'.

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, ei tämä kesä ole ollut idänliljoille meillä paras mahdollinen. Ne ovat olleet jo nuppuvaiheessa ihan ruskistuneita, eikä kukinta siten kauneinta mahdollista. 'Stargazer'it ovat auenneet idänliljoista viimeisinä ja niillä on ollut sama kohtalo. Tämäkin yksi kukka on vähän terälehdistää ruskea. Ne olisivat niin kivoja loppukesän kukkijoita, mutta ehkä ensi kesänä onnistaa paremmin sen suhteen.

'Black Beauty'.

Idänliljojen välittömässä läheisyydessä kasvava 'Black Beauty' on sen sijaan kukkinut tänä kesänä mahtavasti. Se on todella upea lilja, joka pitäisi löytyä jokaisesta puutarhasta.

Päivänlilja 'Joan Senior'.

Päivänliljapuolella 'Joan Senior' on porskuttanut myös innolla. Se on kukkinut pitkään ja hartaasti. Ei siinä kovin montaa kukkavartta ole, mutta niistä se onkin sitten työntänyt nuppua nupun perään. Olen jo aiemmin ilmoittanut, ettei se ole mitenkään minun suuri suosikkini, mutta alan pehmetä sen suhteen. Sen kukat ovat tosi kauniita näin puolivälissä aukeamistaan. En tykkää niistä, kun ne aukeavat ihan levälleen ja jopa kipristävät terälehtiään kovasti taaksepäin. 

Kultapallo.

Takapihalla kultapallot ovat vihdoin joutuneet nöyrtymään tuulen ja sateen höykytyksessä, mutta pitkään ne sitä ennen sinnittelivätkin pystyssä. Ne ovat oikeastaan kivampiakin näin, kun kukat pystyy näkemään. Toisin kuin niiden keikkuessa kahden ja puolen metrin korkeudessa!

Päivänsilmä 'Bleeding Hearts'.

Päivänsilmä 'Bleeding Hearts' on kukkinut kultapallojen kanssa viikosta viikkoon yhtä runsaana. Tämä on kyllä varsinainen silmänilo. Se on helppo kasvattaa siemenestä ja on todella kestävä ja näyttävä perenna.

Rentoukonhattu.

Rentoukonhatusta on tänä kesänä tullut myös yksi minun suosikkini. Se on kukkinut tänä kesänä runsaammin kuin aikaisemmin, onhan se jo tietysti isompi kasvikin. Sen kukat ovat loppukesää kohti mentäessä alkaneet muuttua tummemman sinisiksi. Ehkäpä viileiden öiden ansiosta. Ukonhattujen kukat ovat mielestäni tosi hienoja. Samoin niiden kasvutavassa on jotain kovin kiehtovaa.

Ukonhattu.

Ukonhattujen elämä on meillä välillä aikamoista selviytymistaistelua. Niin on ollut myös tänä kesänä. Iso osa tavallisista, sinisistä ukonhatuista vain katosi johonkin. Tai kaipa se tapahtui jo talven aikana. Siksi olikin iloinen yllätys nähdä muutaman sinisen kukan nousevan kirjoukonhattujen seasta. 

Jalokello.

Toinen sininen yllätys ilmestyi yllättäen takapihan kukkapenkistä tarhatyräkin seasta. Olen istuttanut tuohon vuorollaan  valkoisen jalokellon ja sitten sinisen jalokellon. Ja kumpikin katosi. Kunnes nyt ihan yllättäen tutun näköiset nuput nousivat esiin. Englanniksi jalokelloa kutsutaan nimellä "balloon flower" juurikin noiden nuppujen takia. Ovathan ne aika hauskasti ihan ilmapallon näköisiä.

Syysvuokon nuppuja.

Syysvuokot ovat voimissaan ja täynnä nuppuja. Muutama kukkakin on jo auki. Minusta nämä niiden nuput ovat aivan ihastuttavia. Ja niin taitaa ajatella myös syysvuokon nupulle laskeutunut raitapaitainen pörri, joka voisi ehkä olla niittykirvari. 

Punatähkä.

Punatähkätkin ovat aloittaneet kukintansa. Ne ovat tässä vaiheessa hieman hassun näköisiä pörröpäitä kukkapenkissä. Valkoiset ovat meillä aina hiukan korkeampia ja aloittavat kukintansa hivenen myöhemmin kuin punaiset.

Kosmoskukka.

Yllätysten ja ihmeiden aika kulminoituu tähän: tämän kesän ensimmäinen kosmoskukka on auki😅Kyllä sitä on saanut odottaakin!

Kaikkien näiden monien yllättäjien ihmettelyn lisäksi olen tyhjentänyt kaikki tomaattiruukut. Paljon ei enää ollut tomskuja edes tulossakaan. Ja loput saavat kypsyä sisällä. Vain kasvulavoissa olevat tomaatit jäivät jatkamaan kasvuaan. Lisäksi olen keräillyt siemeniä talteen perennoista ja joistain kesäkukistakin. Ihan selkeitä lähestyvän syksyn merkkejä nämäkin!