Loppukesän tuntua ilmassa

Tampereella on saatu parina päivänä kunnon ukkossateita. Se on aiheuttanut sen, että ilmassa on heti ollut hiukan syksyistä fiilistä, kun ilmankosteus on ollut hurjaa ja joka paikka on litissyt märkänä. Ja vaikka aurinko on välillä paistanut todella kuumastikin ja lämpötilat huidelleet korkeina, kosteus on tehnyt ilmasta sellaisen jännän syksyisen. Vai onko se vaan omien korvien välissä?!

Vaikka en minä valita. Olen aina rakastanut loppukesän runsautta, puutarhan sadon kypsymistä ja pimeitä, mutta vielä kuitenkin lämpöisiä öitä. Kevään kova valo ei ole koskaan ollut minulle mieleen. Syyskesällä ja syksyllä valo tulee matalammalta ja jotenkin paljon pehmeämmin. Se sopii minun silmääni huomattavasti mukavammin.

Kiertelin (taas) hieman puutarhassa ja kuvasin näitä omia silmäkarkkejani. 

Päivänsilmä 'Bleeding Heart'. Tumma lehdistö ja oranssinpunaiset kukat on upea yhdistelmä.

Tavallinen päivänsilmä. Todella kiitollinen loppukesän kukkija. Kasvaa korkeaksi, mutta tarvitsee 
vain harvoin tukea.

Kirjavalehtinen päivänsilmä 'Lorraine Sunshine'.

Preeria-auringonkukka eli monivuotinen auringonkukka. Se on siis perenna
ja upea sellainen onkin. Kasvaa meillä päivänsilmien ja kultapallon
kaverina. Pitkät hujopit keskenään ovat aika näyttäviä!

Näitä liljoja putkahtelee vähän mistä milloinkin, kun välillä vaan lykkään jotain sipuleita johonkin,
ja sitten muka siirrän toiseen paikkaan, ja osa sipuleista jääkin kaivamatta. Tässä tiikerinlilja, nimetön keltainen tarhasarjalilja ja puulilja 'Rising Moon'. Kosmoskukkakin on halunnut kuvaan.

Tässä toiselta puolen. Jotenkin mielestäni kaunis yhdistelmä.

Vanhassa kasvimaassa kukkii nimetön kärhö ( jonka piti olla Dr. Ruppel, mutta ei kyllä ole),
tuoksuherneet ja hämähäkkikukat.

Tuoksuherneet ja hämähäkkikukat ovat hyvin sävy sävyyn.

Hämähäkkikukka (Cleome hassleriana) on näyttävä kesäkukka. Olen kasvattanut niitä
monena vuonna ja viime kesän jäljiltä siemenpankista nousi näitäkin hurjat määrät.
Violetti on väreistä ilmeisesti kestävin, kun näitä on eniten. Vaaleanpunaista
ja valkoista on selvästi vähemmän. Keväällä vain violetit siemenet itivät
esikasvatuksessakin.

Puulilja 'Friso'.

'Friso'n väritys natsaa myös hienosti tuoksuherneiden ja nimettömän kärhön kanssa.

Puulija 'African Queen'. Tämän oranssinkeltainen väri hivelee minun silmääni.

Puuliljojen tuoksu on niin voimakas, etten voi laittaa niitä kovin lähelle terassia. 
Olen itse niin herkistynyt hajusteille, etten siedä kovin kauaa näidenkään tuoksua
lähelläni.

Varsinainen liljapläjäys.

Pohjanrantakukka.

Vanha maatiaissyysleimu eli ilmeisesti oikeammin syreenileimu.

Väriminttu.

Syysleimukukan nuppu on nätti.

Valkoalpi.
Ensimmäistä kertaa se kukkii kunnolla. Se ilmeisesti tarvitsisi hieman kosteamman kasvupaikan,
mutta meidän paahteisesta pihasta sellaista on kyllä vaikea löytää.

Kesäkimppu.
Kerään todella harvoin kukkia maljakkoon omasta pihasta,
mutta nyt kun oli vieraita, kokosin pöytäliinaan sointuvan kimpun
pihapöydälle.