Aamupäivällä päätimme mieheni kanssa lähteä pienelle päiväretkelle Keski-Suomeen, jotta saisimme hieman etäisyyttä talomme päädyn ulkovuorauksen korjaukseen, jonka mies sai juuri sopivaan vaiheeseen. Se on työllistänyt miestäni koko yhteisen lomaviikon ja pieni tauko siitä tuntui hyvältä. Itse olen lähinnä pyörinyt hommissa henkisenä tukena ja jonkinmoisena aputyttönä tarvittaessa, kun toinen on kiipeillyt rakennustelineillä korkeuksissa.
Päämääräksi otimme Tommolan tilan taimiston ja marjatilan, joka sijaitsee Leivonmäellä, noin 50 kilometriä Jyväskylästä etelään, Päijänteen itäpuolella. Tampereelta sinne tulee sellaiset satakahdeksankymmentä kilometriä matkaa Jämsän ja Korpilahden kautta.
Siellä on valtavan kokoiset näyttelypuutarhat, jotka ovat rakentuneet 35 vuoden aikana. Heidän kotisivujensa mukaan heiltä löytyy yli 3000 lajin ja lajikkeen kokoelmat. Ja myytäviä taimiakin on hurjat määrät. Näyttelypuutarhoissa voi vapaasti kulkea ja tutkia perennoja ihan lähietäisyydeltä. Näkee kuinka isoksi ne kasvavat ja miltä värit luonnossa näyttävät.
Kotoa lähtiessä ilma oli puolipilvinen ja matkalla satoi vähän vettäkin. Mutta perillä ilma oli aurinkoinen, kuten kuvista näkyy, ja itselleni jopa hieman liiankin kuuma vaelteluun kukkamerien keskellä. Mutta puutarhahörhöt ovat sitkeitä sissejä, kun on kyseessä kasvien tutkiskelu. Hellehattu vain päähän, vesipullo reppuun ja eikun menoksi.
 |
| Isompi näyttelypuutarha on loivassa rinteessä ja perennat kasvavat siististi riveissä, joten niiden välissä on helppo kulkea. |
 |
| Värit suorastaan vyöryivät päälle. |
 |
| Syysleimukukat olivat parhaimmillaan kukassa. |
 |
| Samoin päivänliljat. Ja ne olivat järkyttävän isoja! |
 |
| Syysleimujen väri-iloittelua. |
 |
| En ole mikään syysleimukukkien suurin ystävä, mutta nämä kyllä pehmittivät minunkin sydäntäni. |
 |
| Ja vielä niitä vähän lisää. Hedelmäpuurivistöt rytmittivät mukavasti perennarivejä. |
 |
| Suuri rakkauteni hohtopiikkiputki oli hyvin edustettuna vanhemmassa näyttelypuutarhassa. |
 |
| Ja pörinä oli melkoinen! |
 |
| Paahteessa hohtopiikkiputki pääsee parhaiten oikeuksiinsa. |
 |
| On nämä hieman eri kaliiperia kuin omassa pihassa. |
 |
| Myytäviä perennoja oli paljon. |
 |
| Tässä ostokseni. Mielestäni hillitsin itseni melko hyvin. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että mies istui varjossa ja odotti. Samoin paahtava auringonpaiste. Viimeiset taimilaatikkovälit tuli katsottua melko joutuisasti. |
Mukaani Tommolasta lähti:
Japaninlehtosinilatva (Polemonium yezoense) 'Purple Rain Strain'
Kellokärhö (Clematis integrifolia)
Ojakellukka (Geum rivale) 'Album'
Kivikkopipo (Penstemon confertus)
Sinipipo (Penstemon procerus)
Himalajantyräkki (Euphorbia griffithii)
Neulapipo (Penstemon pinifolius)
Tähtisilkkiyrtti (Asclepias speciosa)
Lehtosalvia (Salvia nemorosa) 'Schwellenburg'
Mustelobelia (Lobelia sessilifolia)
Niittysinilatva (Polemonium reptans) variegated
Voi miten kivan päiväretken teitte ja upeaa oli kukinta . Minä taas rakastan leimuja ja niitä löytyy vanhoja kantoja ja myös uutta .
VastaaPoistaPuutarhoilla ei ole tullut vierailtua ja perennoja en juurikaan ole uusia ostanut kun on tullut taas vaihdettua erittäin paljon .
Ostettune ne on aika kalliita ja alkuun lähdöstä ei ole aina varma mutta vaihtarit lähtee voi sanoa aina . Liekö syy että ovat kasvaneet maassa vaikka onhan nuo ostetutkin alkujaan siellä olleet . Juu aika hillitysti kuitenkin ostit ottaen huomioon perennojen määrän . Hyvää alkanutta viikkoa .
Oli kyllä kiva retki, vaikka tosiaan tuollaiseen paikkaan mennessä toivoisi hieman viileämpää säätä. Jaksaisi paremmin kierrellä ja katsella. Toisaalta kasvit näyttivät auringonpaisteessa hienoilta, vaikka kuvien ottamiselle se ei oikein ollut optimi valaistus.
VastaaPoistaItse olen kova kasvattelemaan siemenistä perennoja (ja muutakin), mutta aina ei kaikkeen riitä aika, ja silloin turvaudutaan muiden kasvatuksiin. Tommolassa oli kaikkia kivoja erikoisuuksia. Sen takia sinne halusinkin mennä käymään.
Minullakin on kyllä syysleimukukkia, mutta en oikeastaan välitä näistä muista jalostetummista niin kovasti. Mutta se korkeampi maatiaisleimu on minun mieleeni. Syreenileimuksi sitä moni on blogeissaan tituleerannut.