Hyötykasviosaston kuulumisia

Heinäkuun jo käännyttyä loppupuoliskolleen on ehkä aika kurkistaa hyötykasvien tilannetta. Kesän sää on ollut varsin mielenkiintoinen. Tänä kesänä (tai kasvukautena) on saatu kaikkea mahdollista: kuivuutta, kylmyyttä, paahdetta ja rankkasateita. Eikä tietenkään mitenkään tasaisesti vaan aina vähän liikaa kulloistakin vallitsevaa säätyyppiä. 

Aikaisempina vuosina olen ollut kovin tyytyväinen lavakauluksiini, ja monta vuotta 

ne ovatkin jo minua palvelleet. Mutta tänä vuonna ne ovat aiheuttaneet minulle harmaita hiuksia. Paahteinen ja kuiva alkukesä on ollut lavakasvateille vaikea. Tai ainakin osalle niistä.

Oma kiinnostukseni puutarhassa on enemmänkin perenna- ja kesäkukkapuolella, mutta kyllä tykkään kasvatella myös hyötykasveja. Tulee ihanan omavarainen olo, kun saa hakea pihan perältä sipulia tai perunoita.

Olen myös niin innokas kasvattamaan kaikkea siemenestä, että niiden kasvattien kanssa touhutessa unohtuu välillä rikkaruohojen kitkentä ja kaikki muukin puutarhahomma. Rakastan koulimista ja pienten taimien kasvun seuraamista. Kun saan ne isommaksi, kiinnostukseni niihin saattaa lopahtaa ihan kokonaan. Perennapenkitkin alkavat meillä olla niin tupaten täynnä, että pitäisi alkaa niitä perkaamaan, kaivamaan ylös ja jakamaan. 

Persiljat ja ruukkutomaatit 'Vilma' ja 'Venus' ovat viihtyneet lavassa hienosti. Kesäkylvönä kasvattamaani punaista basilikaa olen laittanut tomaattien sekaan. Keväällä kylvetyt ja sisällä esikasvatetut basilikat olen jo aikaa sitten leikannut alas, josko vielä ehtisivät kasvattaa uutta satoa.

Punasipuli ja peruna ovat myös kasvaneet lavassa hyvin. Käytän ruohosilppua katteena pinnalla, jotta kosteus ei karkaisi, ja toimiihan se myös kivana lannoitelisänä.

Purjoilla ei sitten olekaan ollut ihan niin lokoisat olot lavassa. Alkuun ne meinasivat paleltua, sitten kuivua. Onneksi esikasvattelin niitä niin paljon, että olen saanut tökkiä uusia alkuja menetettyjen tilalle. Tänä kesänä kasvatuksessa on ollut kahta lajia: 'Musselburgh' ja 'Herbstriesen 2'. Ehkä olisi kannattanut käyttää sähköasennusputkista tehtyjä kaaria ja harsoa suojana. Mutta puutarhuri taisi olla keväällä hieman laiskalla päällä.

Valkosipulit eivät myöskään ole viihtyneet lavassa. Ne lähtivät todella myöhään ja hitaasti kasvuun. Varret ovat ohuita ja jotenkin tuntuu koko kasvusto kituliaalta. Ei ole auttanut kastelu, lannoitus eikä ruohokate. Ensimmäistä kertaa yritin valkosipulia lavassa kasvattaa, mutta kokeilu taitaa kyllä jäädä viimeiseksi. Onneksi olen kasvattanut valkosipulia jo niin monta vuotta, että itsestään kylväytyneitä valkosipuleita löytyy joka kukkapenkistä. Ne ovat kasvaneet paljon paremmin kuin nämä hoivatut tässä kasvulavassa. Olen myös yrittänyt torjua myyriä valkosipulin kynsillä heittelemällä niitä jyrsijöiden koloihin. Olen vain saanut lisää valkosipulia, ja myyrät ovat jatkaneet temmellystään. Tänä vuonna niitä on onneksi näkynyt tosi vähän.

Avomaankurkut suorastaan naurattavat. Ovat töröttäneet lavassa kasvamatta viikkotolkulla. Ne näyttävät kärsineen joko kuivuudesta tai ravinnepuutteesta. Tai molemmista. Kukkia ja raakileita on sentään muutamia näkyvissä, että josko sitä nyt edes pari pientä kurkkua pääsisi maistamaan. Odotukset eivät ole kovin korkealla.

Mansikoita ei tänä kesänä omasta pihasta päästä maistelemaan, kun kaivoin mansikat alkukesästä ylös ja lisäsin laatikoihin multaa. Mansikat olivat painuneet niin syvälle, että olivat jo ihan varjossa. Poistin rönsyjä ja vanhaksi menneitä kasvustoja ja istutin uudestaan. Pinnalle lisäsin viime kesän perennanvarsista ja omenapuun oksista keväällä tehtyä haketta. En tiedä kuinka se tuossa pinnalla toimii, mutta kokeillaan. Näissä mansikkalavoissa on yleensä verkkokannetkin, mutta nyt ne ovat olleet ihan turhia, kun ei mansikoita vielä tarvitse tänä kesänä linnuilta suojata.

Kasvihuoneessa ruukkutomaatit alkavat pikku hiljaa muuttaa väriä. Hidasta on ollut kypsyminen. Meidän lasinen kasvihuone ei ole kyllä tomaateille mikään optimaalinen kasvupaikka, kun lämpötila on aurinkoisina päivinä huidellut neljässä-viidessäkymmenessä. Onneksi lattialla on ollut hieman viileämpää, ja siellä olenkin näitä yrittänyt pitää suojassa pahimmalta paahteelta.

En ole mitenkään innokas tomaatinkasvattaja, mutta täytyy niitä aina muutama taimi olla, jotta saa maistella pihalla touhutessa tomskuja omista puskista. Tänä vuonna olen kasvattanut 'Sungold'ia, 'Balkonzauber'ia, 'Vilma'a ja 'Venus'ta. Kaikki kirsikkatomaatteja.

Ruukkutomaatti 'Venus'.

Vadelmaa tulee sen verran, että makuun pääsee. Vadelmapuskat ovat meillä jääneet todella
huonolle hoidolle ja ne ovat selvästi kärsineet kuivuudesta. Kompostia keväällä sentään
saivat juurelleen. Nokkosia olen riipinyt niiden väleistä, jotta olen saanut kerättyä aineksia
fermentoituun nokkoslannoitteeseen. Sitä olen tänä kesänä tehnyt muutamaan otteeseen.

Mustaherukka 'Pohjan Jätti' tekee ihanan isoja marjoja. Kaksi puskaa on ollut meillä
jo ties kuinka kauan, mutta tänä vuonna ne tekevät ensimmäistä kertaa enemmän marjoja.
Tämä mustaherukka on  mukavan pystykasvuinen, eikä halua luikertaa maata pitkin niinkuin mustaherukat yleensä. Tosin marjojen paino on saanut tälläkin oksat taipumaan maata kohti.
 Meillä oli pihassa kuusi vanhaa mustaherukkapensasta, mutta olivat niin äkämäpunkkien valloittamia, että kaivoimme ne ylös jo vuosia sitten.

Punainen karviainen tuottaa joka vuosi uskollisesti marjoja. Yleensä keittelen siitä
mintun kanssa mehua.
Vihreä karviainen jäi valitettavasti kasvihuoneen alle ja sai lähteä, kun ei sille
uutta paikkaa oikein tahtonut löytyä.

Viime vuonna tuli hurjasti punaista viinimarjaa ja ne olivat isoja. Tänä vuonna marjat
ovat aika pieniä eikä niitä ole kovin runsaasti ainakaan meillä tulossa.
Räkättirastaat verottavat satoa, kun en halua pensasta verkottaa. Meillä on vain tämä yksi
valtavan iso vanha punaherukkapensas. 

 

Räkättirastaan poikasten touhuja on hauska seurata, kun ne opettelevat lentämään.
Vaikka muuten kyseinen laji ei puutarhassa niin kauhean mukava olekaan.

Omenoita on tulossa ihan mukavasti,ja näyttäisivät olevan kohtuu puhtaita.
Meillä on pihassa vanha Keltakaneli ja Åkerö sekä kesäomenat Pirja ja Huvitus.
Kuvassa Pirjan punaposkia. Olisi varmaan pitänyt vähän tehdä harvennusta,
mutta en ole raskinut, kun näyttävät niin kivoilta nämä
omenaryppäät.