Isänpäivän aurinkotankkauksella Hatanpään arboretumissa

Syksy on laukannut ohi niin hurjaa vauhtia, etten saanut missään vaiheessa lähdettyä kuvaamaan Hatanpään arboretumin ruskaa. Toisaalta asia ei harmittanut enää yhtään, kun sain houkuteltua mieheni isänpäiväkahville arboretumin kahvilaan kauniin aurinkoisena päivänä, ja sain vangittua kuviin syksyn ihanan lempeää valoa. Olin odotellut sopivaa säätä sopivalle päivälle, ja viime sunnuntaina kaikki osui nappiin. Olin vapaalla, aurinko paistoi ja oli aikaa. Ja tosiaan jopa mies lähti kaveriksi mukaan. Pullakahvien vetovoima on uskomattoman tehokas!

Leiskuva lehtikuusi.

Saatuamme heti alkuun kahvit juotua lähdimme kävelemään puistoon. Olin yrittänyt ajoittaa vierailumme juuri siihen hetkeen, kun aurinko alkaa laskea ja valo on parhaimmillaan. Pikkuisen pilviä purjehti taivaalla, mutta ei liikaa. Ja onneksi tuuli kuljetti pilviä aika vauhdilla. Suurin osa lehdistä oli jo pudonnut, mutta en minä niitä tullutkaan ihailemaan, vaan sitä valoa. 

Lehtikuuset hehkuivat vielä komean keltaisina, ja muutamissa muissakin puissa ja pensaissa oli lehtiä jäljellä. Niitä oli hauska kuvata laskevan auringon valossa.

Punaista ja oranssia.

Oranssia ja keltaista.

Näissä kahdessa huikean hienossa riippakoivussa (en tiedä sen tarkemmin mikä koivu on kyseessä) oli mielenkiintoiset rungot ja oksat. Ihan kuin ne olisi vartettuja. Oksat muodostivat hienon lehtikatoksen. Käväisin katoksen sisällä kuvaamassa puita. Ulkopuolelta kuvasin riippuvissa oksissa helminauhoina roikkuvia upeanvärisiä lehtiä.

Ja tästähän päästiinkin asiaan eli siihen miksi minä halusin tulla juuri arboretumiin. Näiden puiden takia. Arboretumissa on todella hienoja vanhoja puita, ja lehtien pudottua niiden kauniit rungot pääsivät estradille. Marraskuussakin voi löytää kauneutta ympäriltään.

Aurinko on jäänyt vangiksi.

Puut venyttelivät oksiaan auringon valokeilassa kuin parhaimmatkit keikarit. Varsinkin tuo yläpuolen heppu oli aika veikeän näköinen vilkutellessaan auringolle silmät pyöreinä. 

Ja tämä se vasta mielenkiintoinen kaveri oli. Varsinainen mustekala lonkeroineen. Tästä ei oltu lehtiä vielä ehditty silppuamaan niin kuin monesta muusta kohdasta, ja aurinko sai lehtimatonkin kivasti hehkumaan.

Silpuksi ajetut lehdet eivät niin kovin kauniilta näyttäneet, mutta ilmeisesti arboretumissakin mennään nykytrendin mukaan, eikä lehtiä haravoida pois. Ainakaan joka puolelta. Se tuntuisi kyllä kovin järkevältä toiminnalta, jos näin on.

Tämän kuvan tunnelmasta pidän erityisen paljon.

Arnoldinpihlaja 'Kristen Pink'.

Suurin osa ruusuistakin oli jo kiulukkavaiheessa, mutta muutama sitkeä kukka vielä sinnitteli siellä täällä.

Arboretumkierroksen jälkeen oli mukava palata kotiin keho ja mieli aurinkoenergialla tankattuna. Marraskuun alku oli harvinaisen valoisa, mutta nyt ovat alkaneet lämpötilat laskea ja päivät pilvistyä oikeaan marraskuiseen asentoon. Säätiedotuksissa on puhuttu jo räntä- ja lumisateista, joten täytyy tässä varmaan alkaa henkisesti valmistautua talven tuloon täällä Tampereenkin leveysasteilla.

Haikeutta ilmassa.