Minulla on posliinikukkien pistokkaille niiden juurruttamiseen tarkoitettuja "hikilaatikoita" eli läpinäkyviä kannellisia muovilaatikoita, joiden pohjalla on kerros kosteaa lecasoraa tai savirouhetta. Laatikoiden päällä on vielä kasvilamppu, joten niissä on aika hyvät olosuhteet pistokkaiden juurutukseen. Eli siis lämpöä, kosteutta ja valoa.
Välillä tuulettelen laatikoitani avaamalla kansia, ja samalla voin tarkistella niissä asustavia pistokkaita ja pikkutaimia. Minun pikkuruinen Hoya nummularioidekseni on ollut minulla kolmisen vuotta ja on asustanut laatikossa ja ties kuinka pitkään, koska se ei alkuun selvästikään viihtynyt meillä ihan huoneilmassa. Se oli sentään muutaman lehden verran isompi kasvi sen hankkiessani, mutta pikku hiljaa se alkoi pudotella lehtiään ja näyttää muutenkin kärsivältä. Hädissäni laitoin sen hikilaatikkoon toipumaan, ja siellä se on ollut siis jo pitkään. Se ei ole kasvanut, mutta ei myöskään kuollut. Niinpä yllätys olikin suuren suuri, kun kävin sitä kurkistamassa. H. nummularioides oli tehnyt pikkuisen kukinnon!
Ja kukinto on tosissaan pikkuinen! Koska koko kasvissa on vain neljä lehteä ja se on vain muutaman sentin korkuinen, eivät kukatkaan voi tietysti olla mitään jättiläisiä. Tuo muovipikari, jossa kasvi kasvaa, on vain viisi senttiä halkaisijaltaan.
Kukintoa oli vähän vaikea kuvata, koska se tietenkin roikkui paraatipuoli kasvupohjaan päin, mutta hieman kevyttä väkivaltaa käyttäen sitä sai hiukan kallistettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!