No dig -kukkapenkkien kuulumisia

Kerronpa nyt tämän vanhemmankin kukkapenkin kuulumisista, kun on aiheen äärelle päästy jo edellisessä postauksessa.

Vuosi sitten syyskuussa innostuin nimittäin yhdistämään takapihan tuurenpihlaja- ja kirsikkapuupenkit no dig -menetelmällä. Siitä voit lukea TÄÄLTÄ. Vähän jännitti homman onnistuminen tuossa kohtaa, koska alle jäi vanhan luumupuun kanto. 

Kuten kuvasta näkyy, laitoin penkin pohjalle suoraan nurmikon päälle varsin karkeaa ja aika tuorettakin tavaraa. Mukana oli kesäkukkien ja perennojen varsia, vanhoissa multasäkeissä tekeytynyttä puutarhajätettä, ruukuista tyhjennettyä multaa ja multaa kompostista. Jonkin verran penkki talven aikana painui, kun karkea tavara mullan alla maatui, mutta ei mitenkään pahasti. Keväällä ainoa kasvi, joka mullan alta pyrki esiin, oli tonttimme ikiriesa mukulaleinikki. Se pystyikin kasvattamaan järkyttävän pitkät varret lehdilleen pyrkiessään penkin reunoilta mullan alta pintaan. Systemaattisesti kitkin niitä pois, ja muiden kasvien kasvaessa, nekin onneksi tukahtuivat. Tiedän saman olevan edessä ensi keväänä, koska mukulaleinikkien mukuloita on meillä jo joka kukkapenkissä, ja siitä kokonaan eroon pääseminen on ihan mahdotonta. Onneksi se on kohtuu helppo kitkeä pois.

Uusi penkki 24.9.25 päällään komeaa kompostimultaa.

20.4.2026

Tämän vuoden keväällä huhtikuulla minulla on niin paljon uutta innostusta, että lähdin yhdistämään viime syksyisen no dig -penkin vanhaan kasvimaapenkkiin. Kanttasin vain penkkien päädyt ja tein pohjat samalla menetelmällä kuin syksyllä eli kasasin taas aluksi kaikkea kompostitavaraa nurmikon päälle. Nyt kaikki oli tietenkin aika ruskeaa puutarhajätettä, kun oltiin keväässä eikä tuoretta tavaraa ollut vielä tarjolla. Kuivia perennojen varsia, syksyllä haravoituja lehtiä ja muuta vastaavaa tavaraa tuli kaavittua komposteista kokoon. Heittelin sekaan myös hiukan kanankakkaa, koska kuivahtanut ruskea kompostiaines ei enää niin kovin ravintorikasta taida olla. Mutta saipahan maaperä niistä ainakin hiiltä. Lopuksi lisäsin uusien penkkien päälle ihan pussimultaa. 

Joku saattaa ihmetellä miksi en tehnyt kerralla tätä isompaa penkkiä, mutta voin kertoa, että tuossa pienemmässäkin oli ihan tekemistä. Osiin pilkottuna homma ei tuntunut niin ylitsepääsemättömän suurelta, kun valitettavasti pitää töissäkin jaksaa välillä käydä. Enkä itse asiassa ajatellut edes tekeväni penkistä näin isoa. Mutta ehkäpä keväiset siemenkasvatukset saattoivat taas painaa vaakakupissa.

Yksi huono puoli tässä penkkien yhdistämisessä oli se, että tuon oikeanpuoleisen vanhan penkin reunassa kasvoi tietysti matalia perennoja ja sipulikukkia, jotka nyt jäivät vähän ikään kuin jalkoihin keskelle penkkiä. Yritin niitä parhaani mukaan nostella ja siirrellä turvaan uusiin paikkoihin.

Kesäisestä penkistä minulla on tosi vähän kuvia, missä näkyisivät kunnolla kaikki kasvit. Yläkuvassa on tilanne, kun valtaviksi kasvaneet salkoruusuni valloittivat puoli penkkiä ja jyräsivät melkein muut kasvit alleen. Voimaa penkissä ainakin tuntui olevan, sillä salkoruusuista tuli todella jättikokoisia. Muuten penkissä oli kesäkukkia sulassa sovussa perennojen kanssa. 

Alakuvassa olen jo repinyt pois loputkin ruskeaksi menneet salkoruusut ja osan kesäkukistakin. Hyvin kaikki penkissä kasvoivat, eikä mullan alta ole pyrkinyt esiin mitään ylimääräistä, joten olen kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kesäkukilta tyhjiksi jääneisiin kohtiin olen voinut nyt syksyllä istutella uusia perennoja ja sipulikukkia. Syvemmältä kaivaessa on karkeaa maatumatonta tavaraa jostain kohtaa vielä löytynyt, mutta se ei ole ollut mikään ongelma.

Lopputulemana voin todeta, että olen ollut hyvin tyytyväinen näin perustettuihin penkkeihin. Joskus laitoin penkkien laajennusten alle sanomalehteä, mutta totesin sen ihan turhaksi. Olen sitä mieltä, että tuulen mukana tulee kuitenkin niin paljon rikkaruohojen siemeniä, ettei hifistely pohjan kanssa paljon auta. Tosin kyllä minäkin kitken alle jäävältä nurmikolta isoimmat ikävät rikkakasvit, mutta niidenkin kanssa olen aika suurpiirteinen. Olin myös tosi tyytyväinen, kun sain lavakauluksiin aikanaan laittamani maisemointikankaat pois kuvioista. Nyt meillä on oikeastaan ainoa muovi kukkapenkissä viiruhelpin ympärillä oleva pystyyn kaksinkerroin asennettu juuriestematto, joka onkin pitänyt sen hyvin kurissa. Tai onhan minulla vauvalassa salaojaputken pätkiä maahan upotettuna, mutta niitä nyt löytyy talonkin ympäriltä.