Kerronpa nyt tämän vanhemmankin kukkapenkin kuulumisista, kun on aiheen äärelle päästy jo edellisessä postauksessa.
Vuosi sitten syyskuussa innostuin nimittäin yhdistämään takapihan tuurenpihlaja- ja kirsikkapuupenkit no dig -menetelmällä. Siitä voit lukea TÄÄLTÄ. Vähän jännitti homman onnistuminen tuossa kohtaa, koska alle jäi vanhan luumupuun kanto.
Kuten kuvasta näkyy, laitoin penkin pohjalle suoraan nurmikon päälle varsin karkeaa ja aika tuorettakin tavaraa. Mukana oli kesäkukkien ja perennojen varsia, vanhoissa multasäkeissä tekeytynyttä puutarhajätettä, ruukuista tyhjennettyä multaa ja multaa kompostista. Jonkin verran penkki talven aikana painui, kun karkea tavara mullan alla maatui, mutta ei mitenkään pahasti. Keväällä ainoa kasvi, joka mullan alta pyrki esiin, oli tonttimme ikiriesa mukulaleinikki. Se pystyikin kasvattamaan järkyttävän pitkät varret lehdilleen pyrkiessään penkin reunoilta mullan alta pintaan. Systemaattisesti kitkin niitä pois, ja muiden kasvien kasvaessa, nekin onneksi tukahtuivat. Tiedän saman olevan edessä ensi keväänä, koska mukulaleinikkien mukuloita on meillä jo joka kukkapenkissä, ja siitä kokonaan eroon pääseminen on ihan mahdotonta. Onneksi se on kohtuu helppo kitkeä pois.
 |
| Uusi penkki 24.9.25 päällään komeaa kompostimultaa. |
 |
| 20.4.2026 |
Tämän vuoden keväällä huhtikuulla minulla on niin paljon uutta innostusta, että lähdin yhdistämään viime syksyisen no dig -penkin vanhaan kasvimaapenkkiin. Kanttasin vain penkkien päädyt ja tein pohjat samalla menetelmällä kuin syksyllä eli kasasin taas aluksi kaikkea kompostitavaraa nurmikon päälle. Nyt kaikki oli tietenkin aika ruskeaa puutarhajätettä, kun oltiin keväässä eikä tuoretta tavaraa ollut vielä tarjolla. Kuivia perennojen varsia, syksyllä haravoituja lehtiä ja muuta vastaavaa tavaraa tuli kaavittua komposteista kokoon. Heittelin sekaan myös hiukan kanankakkaa, koska kuivahtanut ruskea kompostiaines ei enää niin kovin ravintorikasta taida olla. Mutta saipahan maaperä niistä ainakin hiiltä. Lopuksi lisäsin uusien penkkien päälle ihan pussimultaa.
Joku saattaa ihmetellä miksi en tehnyt kerralla tätä isompaa penkkiä, mutta voin kertoa, että tuossa pienemmässäkin oli ihan tekemistä. Osiin pilkottuna homma ei tuntunut niin ylitsepääsemättömän suurelta, kun valitettavasti pitää töissäkin jaksaa välillä käydä. Enkä itse asiassa ajatellut edes tekeväni penkistä näin isoa. Mutta ehkäpä keväiset siemenkasvatukset saattoivat taas painaa vaakakupissa.
Yksi huono puoli tässä penkkien yhdistämisessä oli se, että tuon oikeanpuoleisen vanhan penkin reunassa kasvoi tietysti matalia perennoja ja sipulikukkia, jotka nyt jäivät vähän ikään kuin jalkoihin keskelle penkkiä. Yritin niitä parhaani mukaan nostella ja siirrellä turvaan uusiin paikkoihin.
Kesäisestä penkistä minulla on tosi vähän kuvia, missä näkyisivät kunnolla kaikki kasvit. Yläkuvassa on tilanne, kun valtaviksi kasvaneet salkoruusuni valloittivat puoli penkkiä ja jyräsivät melkein muut kasvit alleen. Voimaa penkissä ainakin tuntui olevan, sillä salkoruusuista tuli todella jättikokoisia. Muuten penkissä oli kesäkukkia sulassa sovussa perennojen kanssa.
Alakuvassa olen jo repinyt pois loputkin ruskeaksi menneet salkoruusut ja osan kesäkukistakin. Hyvin kaikki penkissä kasvoivat, eikä mullan alta ole pyrkinyt esiin mitään ylimääräistä, joten olen kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kesäkukilta tyhjiksi jääneisiin kohtiin olen voinut nyt syksyllä istutella uusia perennoja ja sipulikukkia. Syvemmältä kaivaessa on karkeaa maatumatonta tavaraa jostain kohtaa vielä löytynyt, mutta se ei ole ollut mikään ongelma.
Lopputulemana voin todeta, että olen ollut hyvin tyytyväinen näin perustettuihin penkkeihin. Joskus laitoin penkkien laajennusten alle sanomalehteä, mutta totesin sen ihan turhaksi. Olen sitä mieltä, että tuulen mukana tulee kuitenkin niin paljon rikkaruohojen siemeniä, ettei hifistely pohjan kanssa paljon auta. Tosin kyllä minäkin kitken alle jäävältä nurmikolta isoimmat ikävät rikkakasvit, mutta niidenkin kanssa olen aika suurpiirteinen. Olin myös tosi tyytyväinen, kun sain lavakauluksiin aikanaan laittamani maisemointikankaat pois kuvioista. Nyt meillä on oikeastaan ainoa muovi kukkapenkissä viiruhelpin ympärillä oleva pystyyn kaksinkerroin asennettu juuriestematto, joka onkin pitänyt sen hyvin kurissa. Tai onhan minulla vauvalassa salaojaputken pätkiä maahan upotettuna, mutta niitä nyt löytyy talonkin ympäriltä.
Onhan tuossa saanut lapioida ja kärrätä ihan kunnolla. Ei siis ihme, että osa työmaasta on jäänyt myöhempään kertaan. Kerrassaan erinomainen keino luoda uusia istutusalueita, kun samalla voi hyödyntää puutarhassa syntyvää viherjätettä. Nurmikon alueen alta pois kaivaminen on turha vaihe. Ei se nurmi sieltä alta mihinkään nouse, vaan maatuu. Olen itsekin perustanut monta istutusaluetta suoraan nurmikon päälle.
VastaaPoistaEi jaksa enää ryynätä niin hulluna kuin nuorempana, joten parempi pilkkoa töitä osiin, niin ei ihan näänny työtaakan alle🫣Tuo kompostitavaran hyödyntäminen ja hukkaaminen onkin tämän homman parasta antia. Ja tulee hyvää kasvupohjaa.
PoistaHyvältä ja toimivalta näyttää ja kasvit kiittävät kasvulla ja kukoistuksella.
VastaaPoistaToivotaan näin😊
PoistaOnpa todella mielenkiintoista ja ilman muuta kevyempi toteuttaa, kuin se että olisit turpeet ensin poistanut tai edes kääntänyt nurinniskoin. Hieno penkki, upean näköistä maa-ainesta ja kasvit viihtyvät, hienoa. Varmasti tuon penkin rakentaminen vaati voimaa ja pohdiskelua, mutta se kannatti. Paloina eteneminen olisi joskus suotavaa ihan itsellekin.
VastaaPoistaSitä nurmikon nurin kääntämistä olen vuosien varrella tehnyt jo ihan tarpeeksi ja olen havainnut sen lopulta ihan turhaksi touhuksi, kunhan päälle tuleva penkki on tarpeeksi paksu. Ja ne sanomalehdetkin on joskus kokeiltu. Ihan turhia nekin. Mitä helpommalla pääsee, sen parempi😄Joskus on pakko vain yrittää olla armeliaampi itseään kohtaan!
PoistaTämä juttu meinasi mennä ihan ohi, onneksi huomasin sen nyt. Ymmärrän varsin hyvin, että et tehnyt kerralla isompaa, sillä on noissa hommaa ihan riittävästi, vaikka pilkkoo työn osiin eri ajanjaksoille. Tämä oli kerrassaan havainnollinen esitys tavasta tehdä uusi istutusalue ja vielä fiksulla tavalla. Minä olen arboretumissa toiminut ihan samalla tavalla suoraan nurmen päälle aineksia kasaamalla ja homma on toiminut erinomaisesti. Viimeisen puutarhan puolelle tehdyn penkin kohdalla käänsin nurmituppaat varmuuden vuoksi, koska alueella kasvaa niin paljon mm. rikkanenättiä nurmen seassa, se on aika riesa, jos pääsee istutusalueilla riehaantumaan. Tuostakaan rikkakasvista ei olisi haittaa, jos olisin saanut ainekset riittämään tarpeeksi korkeaan kohopenkkiin (kuten sinun kuvasi oivallisesti osoittaa), mutta minulla ei ollut multaa juuri lainkaan käytettävänä nyt syksyllä ja tuoreesta kompostista kilpaili monta muutakin aluetta.
VastaaPoistaMinäkään en ole lainkaan huolissani, että penkissä saattaa olla osin maatumatonta tavaraa vielä jonkun aikaa, siellähän ne maatuvat aikanaan.
Pahvit ja sanomalehdet on kokeiltu täälläkin ja ne ovat osoittautuneet tarpeettomiksi. Samoin olen kiskonut joka paikasta pois kaikki löytämäni maisemointikankaat (se oli ihan älytön keino jossain vaiheessa).
Uusi istutusalueessi näyttää tosi hyvältä ja kasvit näyttivät kukoistaneen siinä jo tänä kesänä. Voit olla tyytyväinen ponnistelujen tuomasta tuloksesta!
Minä vähän tässä innostuin postailemaan, kun oli niin paljon tapahtumia sekä ulkona että sisällä😄Ei kai sitä kaikkea ehdi aina noteeraamaan!
PoistaOlen suurella mielenkiinnolla seurannut sinun arboretumissasi rakentamiasi istutusalueita ja saanut vahvistusta omille touhuilleni. Sinulla kaikki tapahtuu vain huomattavasti isommassa mittakaavassa😅Oma askarteluni on pientä näpertelyä omaasi verrattuna.
Itse haluan jotenkin luottaa luonnon omaan toimintaan. Näinhän luonnossakin kasvit palaavat kiertoon maatumisen kautta.
Tähän asiaan vahvasti liittyen olen onnellinen, että sain ne pahuksen maisemointikankaat pois lavakauluksista. Ja tietysti myös ne lavatkin pois. Olen kova laajentamaan penkkejäni ja ilman laitoja se käy huomattavasti näppärämmin😄
Vähän jännitti istutella kasveja vielä maatumattoman kompostiaineksen päälle, mutta hyvinhän ne siinä menestyivät. Kaikkea kannattaa aina kuitenkin kokeilla!