Kompostien tyhjennystä ja versotusta

Lokakuu on loppua kohti mentäessä tarjonnut nyt peräkkäin monta hienoa usvaista kuura-aamua. Herätessä on aina ensimmäinen tehtävä kurkistaa ikkunasta ulos ja katsoa onko ollut kuinka kylmä yö. Näen yläkerrasta rappusia alas tullessani portaikon ikkunasta tumman ruskean pergolan, jonka poikkipuut kertovat aina kulloisenkin yön tapahtumista. Pakkasaamuina pergolan puut ovat valkoisina kuurasta. Talvella niistä näkee kuinka paljon yöllä on satanut lunta.

Pakkasaamuina puutarhassa on jotenkin jännä tunnelma, kun kylmyys on jähmettänyt kosteuden kasvien lehdillä ja muuttanut ne koviksi koppuroiksi. Ilmassa viipyilevä usva tekee puutarhasta keijukaisten ja menninkäisten satumaailman.

Aamuisin on ollut niin kylmää, ja maa pinnastaan niin jäässä, ettei ole huvittanut kovin aikaisin lähteä ulos hommiin. Mutta auringon noustessa päivät ovatkin olleet vielä ihan yllättävänkin lämpimiä.

Meillä on touhuiltu viimeisiä pihahommia aina, kun säät vain ovat sallineet ja olemme olleet kotona. Mies pöristeli viikonloppuna ruohonleikkurilla lehtiä pieneksi mongolianvaahteran alta. Seassa on myös kuvan ulkopuolelle jäävän tammen lehtiä. 

Osan lehdistä haluan säästää kukkapenkkien suojaamiseen arempien kasvien kohdalla. Viime syksynä emme vieneet yhtään lehtiä kaatopaikalle. Kukkapenkkien siivoamisen jätän suurimmalta osin kevääseen, vaikka piha aika rujolta näin syksyisin näyttääkin. Keväällä saan sitten kivasti kuivaa ruskeaa ainesta kompostien seosaineeksi. 

Mongolianvaahteran juurella kasvaa kevätkaihonkukkaa, joka pysyy sitkeästi vihreänä pakkasaamuista huolimatta. 

Olen yrittänyt saada kompostit pöyhittyä talvea vasten. Kasvihuoneen takana olevista kompostilaatikoista tyhjensin toisen ja levittelin multaa vähän joka puolelle pihaa valmiiksi kevättä varten. Lapioidessani multaa kottikärryyn seuloin samalla ihan käsin joukosta pois isommat oksat ja kasvinosat, kuten maatumattomat juurakot, joita aina joskus kompostiin tulee kokonaisena heitettyä. Käytän tätä karkeaa ainesta uudelleen ja kierrätän sen taas kompostiin seosaineena, kunnes sekin on lahonnut. Vaikeammat rikkaruohot pyrin ennen kompostiin laittoa fermentoimaan EMa-mikrobiliuoksella vanhoissa multasäkeissä. Nytkin minulla on melkoinen säkkikasa kompostilaatikoiden vierellä tekeytymässä. Fermentointi nopeuttaa puutarhajätteen maatumista hyvän mikrobiston avulla ja tekee kompostimullasta entistä parempaa. 

Nämä kompostilaatikkoni ovat muuten jo kymmenen vuotta meitä palvelleet. Ajattelin jo, että näille saa tänä syksynä heittää hyvästit, mutta vieläkin ne vaan porskuttavat. Ne on ihan tavallisesta laudasta aikanaan rakennettu. Alaosia taidettiin vähän käsitellä tervalla. Olen pitänyt niiden jalkojen alla betonilaattoja, jottei ne ihan makaisi syvällä mullassa.

Ostin kesällä uuden lämpökompostorin, koska vanhasta alkavat osat jo putoilla. Sen ikää en edes tiedä, mutta kauan se on meillä ollut. Ja ihan hyvin se on vielä toiminut. Jossain kohtaa talvea se on tosin aina jäätynyt, koska käytän sisällä bokashia kompostointiin, ja ulos lämpökompostoriin ei vain tule tarpeeksi jätettä, että se pysyisi toiminnassa. Mutta olen täyttänyt sitä siitä huolimatta ja laittanut väliin kuiviketta. Ilmojen lämmettyä, joskus jopa keskellä talvea, se on sitten hyrähtänyt käyntiin omia aikojaan.

Nyt tyhjensin vanhan kompostorin noin puolilleen ja levitin sieltä tullutta puolivalmista multaa penkkeihin. Kaikki massa oli niin hyvin tekeentynyttä, että uskalsin niin tehdä. Vain kananmunan kuoria näkyy kuvassa valkoisina massan joukossa. 

Kuiviketta varten minulla on tuo metallitynnyri, joka nököttää ulkona sateessa ja kaikissa lämpötiloissa kesät talvet kompostorien edessä. Se on ihan tiivis ja kuivike pysyy siinä hyvin käyttökunnossa. 

Siirsin uuden kompostorin tullessa molemmat kompostikehikkojen eteen takapihalle. Vanha kompostori oli aikaisemmin vajan edessä. Niiden paikka ei ole nyt mitenkään ihanteellinen, koska siihen paistaa aika lailla aurinko, mutta siihen niiden nyt on tyydyttävä. Ainakin toistaiseksi.

Vanhan lämpökompostorin sisällä oli vastassa melkoinen hattivattien perhe, kun avasin kannen. Aika humoristisen näköisiä kavereita, sanoisin. Ne ovat googlen mukaan joitain valenuijakkaita, joita voidaan tavata myös kompostoreissa eli paikoissa, joissa on paljon hajoavaa orgaanista ainesta.

Bokashointi oli minulla tässä hetken vähän tauolla, kun oli niin paljon muuta tekemistä. Oli kyllä ikävää, kun bokashineste loppui sen takia ihan kokonaan. Nyt on bokashiämpäri taas täytössä ja nestettäkin se on alkanut jo onneksi lirutella minulle. Keittiössä tekeentymässä olleet bokashin multatehtaatkin sain viimein kannettua kasvihuoneeseen. Kolme viikkoa ne seisoivat keittiön nurkassa ja multaantuivat hienosti. 

Valmiit multatehtaat menossa kasvihuoneeseen odottamaan kevättä.

Vaikka vielä on ulkotöissä touhuiltukin, sisälläkin silti tapahtuu...

Rapinia ja auringonkukkaa versoina.

Kun ulkona alkaa olla kaikki kasvu jo ohi, on aika aloittaa versotus sisällä. Olen laittanut versotukseen auringonkukkaa, rapinia ja parsakaalia, ja olen saanut leivän päälle aamuisin ihanaa tuoretta vihreyttä. Ja ovathan nuo pienet versot niin suloisia katsellakin, hyvän makunsa ja terveellisyytensä lisäksi!

Auringonkukan ja rapinin versoja juustoruisleivän päällä, nam!