Kevättä pukkaa

Täältä tullaan vaikka väkisin!

Kovin on välillä keväisen lämpöisiä hetkiä puutarhassa, ja hetkessä hyytävä tuuli muuttaa tuntuman ihan toiseksi. Koko ajan takaraivossa on se pieni nakertava pelko takatalvesta, lumesta ja pakkasesta. Ei kevään tarvitsisi tulla näin aikaisin. Mutta katsellaan mitä tuleman pitää. Kasvit ainakin ovat heränneet ja niiden kohtalo tässä huolettaakin.

Kasvihuoneessa on ollut mukava puuhastella kaikkea pientä, vaikka enimmäkseen se vielä tähän aikaan vuodesta onkin romuvarasto. Siltä se ainakin näin valokuvassa näyttää. Aurinkoisina päivinä olen jättänyt toisen oven yläosan auki, ettei lasihuone muuttuisi ihan pätsiksi. Se tapahtuu hetkessä. Tämä kevätaika onkin ollut melkoista säätilojen tarkkailua ja miettimistä kuinka uskaltaa jättää kasvihuoneen  ovea päiväksi auki vai uskaltaako ollenkaan. Välillä laitan töistä aikaisemmin kotiin päässeelle miehelleni viestiä, että kävisi sulkemassa oven, jos aurinko ehtii laskea tai menee pilveen. 

Silmän korkeudella lämpötilat kipuavat auringossa nopeasti huimiin lukemiin. Lattianrajassa digitaalinen mittari kertoo ihan eri lukemia. 

Kellarissa talvensa viettänyt loistokärhö 'Nubia' on pysynyt hengissä kasvihuoneessa. Öisin olen kietonut sen harsoon. Toinen raukka kasvattelee edelleen kovasti nuppujaan. Sillä on kevättä rinnassa. Niin kuin myös kylmälavassa talvehtineilla tulppaani- ja hyasinttiruukuilla. Olen miettinyt, että mitähän sipuleita olen näihin ruukkuihin lykännyt. Kyllä niissä nimisäleet on, mutta ovatko sipulit uusia vai vanhoja, siitä ei ole mitään hajua! Hyasintit on viime kevään istutuksesta peräisin. Sen verran sentään muistan. Välillä käy mielessä sekin ajatus, että onkohan näitä kasveja jo ihan liikaa, kun ei kaikkia edes muista, mutta onneksi se ajatus väistyy yhtä pian kuin ilmestyykin.

Kärhöruukun reunalla on alkanut myös vihertää. Kesäistutuksesta siihen lykkäämäni pikkuiset muratit selvisivät näköjään kärhön seurassa talvesta kellarissa. Kaikki tällaiset pienet yllätykset saavat aina mielen niin hyväksi.

Orvokit ovat saaneet muovikasvariin seurakseen persiljaa ja purjoa. Vaikka välillä kasvihuoneenkin puolelle on pakkanen kylminä öinä hiipinyt, pikkutaimet ovat ihan kunnossa. En koskaan lakkaa hämmästelemästä pikkutaimien sitkeyttä. Viileässä kasvu on hidasta korkeista päivälämpötiloista huolimatta, mutta taimista tulee tanakoita.

Persiljat.

Orvokit.

Tehdäänpä sitten vielä pieni kierros kasvihuoneen ulkopuolella.

Lämpökompostori on sulamisensa jälkeen pöhissyt 50-60 asteen lämpötiloissa ja massa sen sisällä on painunut hienosti. Massan pinnalla oli komeaa rihmastoa, jonka kääntelin uuden biojätesatsin kanssa ja lisäsin pinnalle vielä kuiviketta. Kompostorimme on jo aika vanha ja se alkaa vähän ränsistyä, mutta hyvin se on jaksanut meitä edelleen palvella. 

Viime kesänä ylösnostamani ja jakamani jättilaukka 'Globemaster'it nousevat nyt vähän harvemmalla kasvustolla. Onneksi eivät näköjään suuttuneet jakamisesta.

Ukonhatut eivät viileästä hätkähdä keväällä eikä syksyllä. Näiden näkemisestä olen niin onnellinen. Yllä viime kesänä juurakosta kasvattamani ametistiukonhatut, jotka näyttävät varsin elinvoimaisilta, ja alla siemenestä kasvattamani rentoukonhatut. Niillä on todella kaunis kasvutapa ja kukka.

Valkoinen särkynytsydän on ottanut myös varaslähdön kevääseen.

Vanha keltainen päivänlilja, jonka siirsin myös viime kesänä.

Varjoyrtti on vihreä ilopilleri muuten niin ruskeassa keväässä.

Etukukkapenkistä puskee tulppua ja laukkaa.
 Ja ehkä silmäni näkevät myös vuohenputken alkua.

Maaliskuun loppu alkaa häämöttää. Pian on huhtikuu, se kuukausista julmin (T.S. Eliotin mukaan).