Leiskuvia lehtiä, kukintaa ja pistokkaita

Keräsin taas yhden postauksen verran pieniä poimintoja touhuistani huonekasvien kanssa näin maaliskuun lopulla. Tänne jää mukavasti muistiin tietoa siitä, mitä olen niiden kanssa milloinkin tehnyt. 

Puukaktuksen uudet kasvut leiskuvat auringossa ja illalla kasvilampun valossa. Siihen ei oikeastaan kukkia edes kaipaa, kun nuo punaiset lehdet näyttävät ihan kukilta. Molemmat puukaktukseni ovat tällä hetkellä aika pieniä, mutta kesä taas korjaa sen asian. Alasleikatut kasvit kasvavat kuin rikkaruoho, kun valo on lisääntynyt. Toinen, joka saa tällä hetkellä vain keinovaloa, on huomattavasti vaisumman värinen.

Hoya tannaensis avasi ensimmäisen kukkansa 19.3. ja kukat olivat edelleen 29.3. ihan vielä freesin oloisia. Tätä pientä kaunokaista ei voi liiaksi ihailla. Nuo pienet mesipisarat ovat jotenkin liikuttavia.

Yläkerran makuuhuoneessa Hoya parasitica (nykyinen H. verticillata) on tehnyt valtavasti nuppuja ja kukkii parhaillaan. Sen kukissa on melko voimakas tuoksu, mutta vielä se on saanut kukkia omalla paikallaan. Välillä huomaan tuoksun yöllä vessakäynnin jälkeen huoneeseen palatessani, mutta se on ihan siedettävä, eikä kasvia ole tarvinnut nostaa aulan puolelle.

Hoya rangsan väkertää kukkatappia kukkatapin perään, mutta ei saa kunnolla kukintojaan valmiiksi asti. Vain yksittäisiä kukkia aukeaa, muut jäävät kehittymättä. En tiedä mikä moisen aiheuttaa. Hoya macrophylla tekee joskus ihan samaa. H. rangsanilla on ihan mielenkiintoiset lehdet, mutta kasvutapa ei niin kovin kaunis sitten olekaan. Sen lehdet ovat kovat ja varret jäykät, eikä sen pyörittely tukeen ole kovinkaan helppo tehtävä. Täytyisi varmaan pätkiä sekin ja aloittaa kasvatus alusta. Josko onnistuisin kasvattamaan siitä hiukan nätimmän?!

Tammikuun lopulla äidiltä tuomani huonekumipuun eli fiikuksen pistokas oli kasvattanut parissa kuukaudessa vedessä komeat juuret ja jopa hieman uutta kasvua. Istutin sen lecasoralla kevennettyyn puutarhamultaan. Kovin kaunista kasviahan tällaisesta varsipistokkaasta ei fiikuksesta kasva, koska kasvu alkaa vähän jo valmiiksi vinoon, mutta katsellaan mikä siitä aikanaan sitten tulee. Latvapistokas olisi aina parempi. Halusin kuitenkin pelastaa tämän pistokkaan, koska se on peräisin vanhasta fiikuksesta.

Yhden enkelinsiivistänikin sain lopulta pätkittyä. Laitoin pistokkaat veteen juurtumaan. Enkelinsiipi lähtee hyvin myös noista lehdettömistä varren pätkistä. Yleensä olen tökännyt pistokkaat suoraan multaan. Seurakseen ne saivat puutarhaystävältä saadun punalehden eli iresinen pistokkaan.

Iresinellä on mahdottoman hienon punaiset lehdet.

Tulppaanipelargoni 'Red Pandora't joutuivat nekin taas minun syyniini. Niillä on todella jännittävän pysty kasvutapa ja ne venyvät hetkessä ihan huikeisiin korkeuksiin. Kahdella pienemmälläkin näkyi kasvua juurelta, joten napsaisin niiden pitkät latvukset poikki ja pistokkaiksi. Toinen pienistä oli juuri lopettelemassa kukintaansa. Isoimman pätkäisin myös hieman matalammaksi. Pistokkaita tulikin aika runsaasti, kun kaikki kolme oli pätkitty. Tökin ne suoraan multaan juurtumaan.

Näitä hojottimia on todella vaikea saada kuviin järkevästi. Nostin ne valkoista ovea vasten ja sivusta tuleva voimakas kukkavalo sai aikaan kovat varjot. Yksi hyvä puoli niiden kasvutavassa tietysti on, ne mahtuvat nimittäin kätevästi kapealle ikkunalaudalle!

'Red Pandora'.

Myös nimetön pinkki pelargoni on ilahduttanut kukinnalla.