Leidien selviytymistarina

Oikuttelevien leidien tarina jatkuu. Lokakuun lopussa liotin ja ruukutin ritarinkukka 'Lady Jane'n kolme sipulia. Ne olivat ensimmäiset ritarinkukkien sipulit, jotka laitoin kasvamaan. Tarkoitus oli alunperin kasvattaa niistä joulukukat ystäville annettaviksi, mutta toisinhan siinä sitten kävi...

1.1.26

Joulun aikaan 'Lady Jane't kukkivat ihmeellisillä minivarsilla. Kaikki kolme tekivät vain yhden kukkavarren. Kaksi niistä oli tekemässäni jouluasetelmassa, josta tulikin sitten aika torso, kun ritarien kukkavanat jäivät tosi mataliksi. Tässä kuvassa ne on jo purettu asetelmasta. Olivat siis noissa omissa ruukuissaan myös asetelmassa. Kolmas oli omassa purkissaan. Silläkin oli tuolla suojaruukun sisällä samanlainen saviruukku kuin noilla kahdella muulla.

17.1.26

Tammikuun puolivälin paikkeilla ihmettelin, kun 'Lady Jane'n sipulit keikkuivat ruukuissaan kovin heppoisen oloisesti, eikä minkäänlaista kasvua ollut havaittavissa. Nehän sitten lähtivätkin ruukuistaan ihan kevyesti nostamalla. Eikä ihme, sillä eihän niillä ollut juuria nimeksikään. Pesin sipulit ja käsittelin tyvilevyt kanelilla ennen istutusta. Laitoin ne matalaan broitsurasiaan ihan vain testimielessä, mutta nepä yllättäen lähtivätkin toipumaan. Helmikuussa alkoivat nuput nousta. Koska tuo multatila on niillä nyt niin mahdottoman pieni, olen kastellut niitä ihan reippaasti alakautta eli olen lorotellut kasteluveden tuonne mustan dynon pohjalle ja sieltä se on saanut imeytyä juurille (joita sipuleille toivottavasti nyt on jo kasvanut). Olen antanut kasvun alettua myös laimennettua bokashinestettä.

8.2.26

En tiedä sääteleekö sipuli itse kukkavarren pituutta juuriston kunnon mukaan vai mikä vaikuttaa kukkavarsien erilaiseen pituuteen. Myös lehtien kasvu kulkee kaikilla ihan omaan tahtiin. Sipulit ovat kuitenkin aika saman kokoiset ja olosuhteet ovat kaikilla taatusti olleet ihan samanlaiset. On tämä mielenkiintoista seurata näiden edesottamuksia!

Yksi 'Lady Jane' kasvatti niin pitkän kukkavarren, että minun oli varmuuden vuoksi tuettava se naapuriinsa. Kohtalonköynnös saa nyt toimia herrasmiesmäisenä tukena leidille.

Ainahan paratiisissa se käärme pitää olla. Niinpä ritaritkin ovat joutuneet ripsiäisten hyökkäysten kohteeksi. Kukkavarressa on jälkiä, jotka ovat mitä ilmeisimmin ripsiäisten aikaansaannoksia. Lehtien välistä olen nitistänyt niitä lähes päivittäin.

Tuolla ylemmässäkin kuvassa näkyi leidien vieressä myös ritarinkukka 'Red Amazone'n ruukku. Sekin kukki vain yhdellä kukkavarrella joulun tienoissa, mutta nyt on kaksi nuppua nousemassa. Myös sitä olen kastellut ja antanut lannoitusta. Jotenkin tuntuu, että osa tämän talven ritareista on ollut erityisen omapäisiä.

Tammikuun puolivälissä hankkimani saintpauliat ovat kukkineet jo yli kuukauden. Niitä oli alunperin kolme, mutta yhden vein äidille. Olen kastellut santtuja aluslautaselle laimennetulla bokashinesteellä ja kahvilla. Ovat ilmeisesti tykänneet. Ihanaa, kun on kukkivia kukkia sisällä näin talvella.

Joulun 2024 ritarinkukka 'Mandela' oli toden totta "jakautunut" tai toisin sanoen emosipuli oli kuollut ja tyvilevystä oli kasvanut kolme poikasta. Sipuli alkoi koko ajan pienentyä ja lopulta sen kuoren läpi tunsi kolme erillistä sipulia. Niinpä kaivoin koko komeuden mullasta ja jaoin kolme pikkusipulia erikseen. Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogistahan huomasi aiemmassa postauksessani sen, että 'Mandela'sta kasvaa lehdet kolmesta eri kohtaa. Silloin sipuli tuntui vielä ihan kiinteältä, enkä ollut itse asiaan kiinnittänyt sen isompaa huomiota. Hyvä, että on tarkkaavaisia blogikamuja!