Marmorisoihtuköynnöksen huoltopäivä

Pari viikkoa sitten postailin uusista soihtuköynnöspistokkaistani. Nyt esille pääsee isoin soihtuköynnökseni eli marmorisoihtuköynnös (Aeschynanthus marmoratus). Sitä näkee myös nimellä kirjosoihtuköynnös. Ja nykyisin tuo tieteellinen nimikin on tainnut muuttua ja se on Aeschynanthus longicaulis. Näiden nimimuutosten perässä ei oikein aina tahdo pysyä, ja tuo marmoratus on jotenkin niin syöpynyt mieleeni, että siitä on vaikea luopua. 

Marmorisoihtuköynnös on kotoisin Vietnamista, Thaimaasta ja Malesiasta. Se kaipaisi korkeaa ilmankosteutta ja kirkasta hajavaloa, mutta sen saa kyllä viihtymään ihan tavallisessa huoneilmassakin. Talviaika ilman lisäilmankosteutusta saa sen kuitenkin hieman ränsistymään. Varsinkin, jos kastelija on niin huolimaton kuin minä. Marmorisoihtuköynnös on hyvin hoidettuna aivan upea kasvi, joten omani ei nyt tee sille kunnolla oikeutta.

Katselin tässä yhtenä päivänä yläkerran ikkunan edessä roikkuvaa marmorisoihtuköynnöstäni ja totesin sen kaipaavan jo pikku hiljaa jotain huoltotoimenpiteitä. Se oli kasvanut aikamoiseksi roikoksi ja keltaisia lehtiäkin näkyi siellä täällä. Raukka oli ihan rutikuivakin. Kannoin sen alakertaan ja ajattelin vaihtaa sille mullat, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin, kun kieputtelin sitä hetken käsissäni. Marmorisoihtuköynnöksellä on varsin kovat ja hauraat oksat, jotka taittuvat hyvin helposti. Samoin sen parittain kasvavat lehdet ovat kovat, ne tarttuvat helposti joka paikkaan ja irtoilevat sen seurauksena. Monesti sitä kastellessakin ja vähän liikutellessa, se takertuu naapurikasveihinsa hyvin hanakasti ja seurauksena on lähes aina jonkinlaista vauriota. Siinä oli myös yksi syy miksi halusin sitä hieman lyhentää.

Kasvupohjana marmorisoihtuköynnökselläni näkyy olevan jonkinlainen sekoitus multaa ja ainakin kaarnaa. Luultavasti sekoituksessa on myös lecaa ja ehkä biohiiltäkin. Edellisestä mullanvaihdosta on sen verran aikaa, etten nyt ihan pysty muistamaan tarkasti. Koska soihtuköynnökset ovat kaikki jonkinlaisia epifyyttejä eli päällyskasveja, olen todennäköisesti halunnut tällekin kuohkean ja hyvin läpäisevän kasvupohjan. Annan yleensä kaikkien soihtuköynnösteni hieman kuivahtaa kastelujen välillä. Joskus tuo "hieman" tarkoittaa minun hoidossani sellaista Sahara-vaihetta, jolloin kasvit pääsevät kuivahtamaan ihan liikaa. Sitten yritän lepytellä niitä viemällä ne kunnon suihkuun!

Marmorisoihtuköynnös on saanut nimensä lehtien alapuolten hienon kuvioinnin perusteella. Sen kukat ovat varsin pienet ja aika mitättömän väriset. Usein ne jäävät ihan huomaamatta, jos ei kasvia sen lähemmin tarkastele. Meillä marmorisoihtuköynnös kukkii usein marraskuulla vuoden pimeimpään aikaan. Se elää itäikkunalla kasvilamppujen valossa.

Koska mullan vaihto tuntui ylivoimaiselta operaatiolta, päädyin vain saksimaan kasvin pisimpiä roikkoja hieman lyhemmäksi. Ja koska leikatut pätkät näyttivät ihan hyviltä, en minä tietenkään raskinut niitä pois heittää, vaan napsin pistokkaiksi. Suurimpaan osaan pistokkaista jätin vain kaksi lehteä, koska pienempi pistokas juurtuu yleensä paremmin. Muutamaan jätin ihan testimielessä useamman lehden.

Pistokkaat pääsivät isoposliinikukan pistokkaiden kanssa samaan astiaan veteen juurtumaan. Jo aikaisemmin ottamani marmorisoihtuköynnöksen pistokaskin on kasvattanut lisäyslaatikossani kosteassa lecasorassa komeat juuret.

Iso marmorisoihtuköynnös pääsi suihkuun kunnon kasteluun ja pääsi takaisin omalle paikalleen yläkerran ikkunalle nauttimaan helmikuun lopun auringosta. Pitäisi nostaa säleverhot ylös, mutta kun edessä on niin paljon kasveja, etten pääse ikkunalle verhoja säätämään!