23 helmikuuta 2026

Leidien selviytymistarina


Oikuttelevien leidien tarina jatkuu. Lokakuun lopussa liotin ja ruukutin ritarinkukka 'Lady Jane'n kolme sipulia. Ne olivat ensimmäiset ritarinkukkien sipulit, jotka laitoin kasvamaan. Tarkoitus oli alunperin kasvattaa niistä joulukukat ystäville annettaviksi, mutta toisinhan siinä sitten kävi...

1.1.26

Joulun aikaan 'Lady Jane't kukkivat ihmeellisillä minivarsilla. Kaikki kolme tekivät vain yhden kukkavarren. Kaksi niistä oli tekemässäni jouluasetelmassa, josta tulikin sitten aika torso, kun ritarien kukkavanat jäivät tosi mataliksi. Tässä kuvassa ne on jo purettu asetelmasta. Olivat siis noissa omissa ruukuissaan myös asetelmassa. Kolmas oli omassa purkissaan. Silläkin oli tuolla suojaruukun sisällä samanlainen saviruukku kuin noilla kahdella muulla.

17.1.26

Tammikuun puolivälin paikkeilla ihmettelin, kun 'Lady Jane'n sipulit keikkuivat ruukuissaan kovin heppoisen oloisesti, eikä minkäänlaista kasvua ollut havaittavissa. Nehän sitten lähtivätkin ruukuistaan ihan kevyesti nostamalla. Eikä ihme, sillä eihän niillä ollut juuria nimeksikään. Pesin sipulit ja käsittelin tyvilevyt kanelilla ennen istutusta. Laitoin ne matalaan broitsurasiaan ihan vain testimielessä, mutta nepä yllättäen lähtivätkin toipumaan. Helmikuussa alkoivat nuput nousta. Koska tuo multatila on niillä nyt niin mahdottoman pieni, olen kastellut niitä ihan reippaasti alakautta eli olen lorotellut kasteluveden tuonne mustan dynon pohjalle ja sieltä se on saanut imeytyä juurille (joita sipuleille toivottavasti nyt on jo kasvanut). Olen antanut kasvun alettua myös laimennettua bokashinestettä.

8.2.26


En tiedä sääteleekö sipuli itse kukkavarren pituutta juuriston kunnon mukaan vai mikä vaikuttaa kukkavarsien erilaiseen pituuteen. Myös lehtien kasvu kulkee kaikilla ihan omaan tahtiin. Sipulit ovat kuitenkin aika saman kokoiset ja olosuhteet ovat kaikilla taatusti olleet ihan samanlaiset. On tämä mielenkiintoista seurata näiden edesottamuksia!



Yksi 'Lady Jane' kasvatti niin pitkän kukkavarren, että minun oli varmuuden vuoksi tuettava se naapuriinsa. Kohtalonköynnös saa nyt toimia herrasmiesmäisenä tukena leidille.


Ainahan paratiisissa se käärme pitää olla. Niinpä ritaritkin ovat joutuneet ripsiäisten hyökkäysten kohteeksi. Kukkavarressa on jälkiä, jotka ovat mitä ilmeisimmin ripsiäisten aikaansaannoksia. Lehtien välistä olen nitistänyt niitä lähes päivittäin.


Tuolla ylemmässäkin kuvassa näkyi leidien vieressä myös ritarinkukka 'Red Amazone'n ruukku. Sekin kukki vain yhdellä kukkavarrella joulun tienoissa, mutta nyt on kaksi nuppua nousemassa. Myös sitä olen kastellut ja antanut lannoitusta. Jotenkin tuntuu, että osa tämän talven ritareista on ollut erityisen omapäisiä.


Tammikuun puolivälissä hankkimani saintpauliat ovat kukkineet jo yli kuukauden. Niitä oli alunperin kolme, mutta yhden vein äidille. Olen kastellut santtuja aluslautaselle laimennetulla bokashinesteellä ja kahvilla. Ovat ilmeisesti tykänneet. Ihanaa, kun on kukkivia kukkia sisällä näin talvella.


Joulun 2024 ritarinkukka 'Mandela' oli toden totta "jakautunut" tai toisin sanoen emosipuli oli kuollut ja tyvilevystä oli kasvanut kolme poikasta. Sipuli alkoi koko ajan pienentyä ja lopulta sen kuoren läpi tunsi kolme erillistä sipulia. Niinpä kaivoin koko komeuden mullasta ja jaoin kolme pikkusipulia erikseen. Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogistahan huomasi aiemmassa postauksessani sen, että 'Mandela'sta kasvaa lehdet kolmesta eri kohtaa. Silloin sipuli tuntui vielä ihan kiinteältä, enkä ollut itse asiaan kiinnittänyt sen isompaa huomiota. Hyvä, että on tarkkaavaisia blogikamuja!


 

20 kommenttia:

  1. Onpahan leidijoukko, kaikki omia persooniaa, yhteistä tosin taisi olla juuriston surkeus. Mielenkiintoisia kokeiluja ja hoitomenetelmiä. Minulla on vain kolme ritarinkukkaa, samat kolme siis vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä varsinainen leidijoukko kaikkine oikkuineen😂

      Poista
  2. Tarinastasi tuli mieleen, että kasvien elämä ei ole mitenkään yksinkertaista. Niidenkin elämään mahtuu vaikka mitä niinkuin ihmistenkin elämäntaipaleeseen. Kauniit kukat ritareilla kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasveilla tosiaan tuntuu olevan ylä- ja alamäkiä niin kuin meillä ihmisilläkin. Noiden kauniiden kukkien takia en minäkään halunnut antaa ihan helpolla periksi!

      Poista
  3. Leidit haastaa, mutta se kiitos siellä lopussa kuitenkin odottaa ja kukinta on todella upeaa, vaikka ripsut ottavat ilosta osansa. Minulla kaksi uutta napakkaa amaryllistä juroo ja seisovat ruukussaan vankasti. Täytyy varmaan tutkia ne tarkemmin. Santut ovat myös tosi kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leidit pistivät Liisan koville, mutta kaikkia konsteja on onneksi olemassa! Ripsujuttuni varmaan jo kyllästyttävät kaikkia lukijoitani, mutta yritän vain kertoa, että niidenkin kanssa pystyy elämään. Toivottavasti sinunkin amarylliksesi kuitenkin kukkivat. Näitä jurojia on tuntunut olevan ihmisillä aika paljon tänä talvena. Nuo santut ovat ilahduttaneet tosi pitkään😊

      Poista
  4. Jopa oli onnistunut testi! Hienoa, kun sait leidit toipumaan!

    VastaaPoista
  5. Kyllä on tosiaan leidit kovin erikokoisia! Mutta kauniita kaikki:)

    VastaaPoista
  6. Hienoa, kun jaksat testata ritareita ja paneutua niiden sielunelämään.
    Kauniita ovat. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä tulikin yllättäen oikein elämäntehtävä😅En ole koskaan aikaisemmin kasvattanut ritareita sipulista asti itse. Tämä kävi hyvästä opintoretkestä niiden sielunelämään!

      Poista
  7. Kyllä sinulla on aikamoisen ripsiäis juhlat jos amarylliksetkin on niiden herkkua. Mutta kauniit kukat niissä on.
    Santukkasi on kauniin väriset. Minulla ei nyt ole tällä kertaa yhtään santukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti ripsiäisille tuntuu kelpaavan liiankin moni kasvi! Näköjään amarylliksetkin. Onpa ihana nimitys tuo santukka. Santuista olen kuullut puhuttavan, mutta santukka nimitystä en ole koskaan kuullut!

      Poista
  8. Olipas he erikoisia leidejä, mutta kauniit kukat tekivät:) Ruukataanko amarylliksen sipuli kuoria noin paljaaksi normaalistikin, kun uudelleen istutetaan tai siis koetetaan uudelleen kukittaa? Itse olen kerran vaan kokeillut enkä muista miten tein. Nyt jätin valkoisen kasvattamaan lehtiä, katotaan miten käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sipuleita ole normaalitapauksessa tarpeen kuoria. Halusin näiden kohdalla vain tutkia tilanteen ja nähdä miltä sipulit ja tyvilevyt näyttivät, kun juuret olivat näin kuolleet. Toivottavasti saat omasi uudelleen kukitettua!

      Poista
  9. Hienot ritarinkukat ja saintpauliat. Pitää kokeilla kahvia oman saintpauliani kasteluun kun sen kukinta jäi vähäiseksi. Mikä juju on kanelilla, jota käytit sipuleihin? Katselin juuri kotona mausteita, joita kaappiin on jäänyt kun en niitä siellä käytä. Ajattelin säästää niitä muurahaisten torjuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jostain lukenut, että saintpauliat tykkäävät kahvilla kastelusta. Onhan se jonkinlaista lannoitetta sekin. Eivät ainakaan pahaa ole siitä tykänneet.
      Kanelin pitäisi olla jollain lailla antiseptinen aine. Olen käyttänyt sitä myös katkaistuilla kaktuksilla ja mehikasveilla leikkauskohtaan ennen uudelleenistutusta. Myös muurahaisten torjuntaan olen kuullut kanelia käytettävän. Sitä en ole itse kokeillut.

      Poista
  10. No johan on ollut taistelua Leidien kanssa mutta sitkeys näyttää selvästi tuottavan tulosta. Juuriston kunto varmasti vaikuttaa kukkavarren kokoon. Toivottavasti ripsiäiset jättävät kasvisi pian rauhaan.
    Nyt sait sitten kolme 'Mandelaa' yhden sijasta. Mikähän emosipulille mahtoi tulla? Komeat juuret näyttää pikkusipuleilla olevan, joten eiköhän kasvu jatku siitä oikein hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Nyt on toinenkin leideistä kukkinut neljällä kukalla ja viimeinen on kasvattanut pitempää kukkavanaa. Ihmeiden aika ei ole ohi😄
      En tiedä mikä 'Mandela'n emosipulin sai kuolemaan. Se oli ihan kova ja terveen oloinen, kun sen istutin. Mutta tämä sipulin jakaantuminen ei ilmeisesti ole mitenkään tavatonta, kun netistä aiheesta lueskentelin. Katsotaan kuinka pikkusipulien käy. Päätyvätkö kompostiin, kun kiinnostukseni lopahtaa?!
      Sinun kovia kokenut ritarinsipulisi taisi päästä amaryllisten taivaaseen?

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!