Oikuttelevien leidien tarina jatkuu. Lokakuun lopussa liotin ja ruukutin ritarinkukka 'Lady Jane'n kolme sipulia. Ne olivat ensimmäiset ritarinkukkien sipulit, jotka laitoin kasvamaan. Tarkoitus oli alunperin kasvattaa niistä joulukukat ystäville annettaviksi, mutta toisinhan siinä sitten kävi...
Joulun aikaan 'Lady Jane't kukkivat ihmeellisillä minivarsilla. Kaikki kolme tekivät vain yhden kukkavarren. Kaksi niistä oli tekemässäni jouluasetelmassa, josta tulikin sitten aika torso, kun ritarien kukkavanat jäivät tosi mataliksi. Tässä kuvassa ne on jo purettu asetelmasta. Olivat siis noissa omissa ruukuissaan myös asetelmassa. Kolmas oli omassa purkissaan. Silläkin oli tuolla suojaruukun sisällä samanlainen saviruukku kuin noilla kahdella muulla.
En tiedä sääteleekö sipuli itse kukkavarren pituutta juuriston kunnon mukaan vai mikä vaikuttaa kukkavarsien erilaiseen pituuteen. Myös lehtien kasvu kulkee kaikilla ihan omaan tahtiin. Sipulit ovat kuitenkin aika saman kokoiset ja olosuhteet ovat kaikilla taatusti olleet ihan samanlaiset. On tämä mielenkiintoista seurata näiden edesottamuksia!
Yksi 'Lady Jane' kasvatti niin pitkän kukkavarren, että minun oli varmuuden vuoksi tuettava se naapuriinsa. Kohtalonköynnös saa nyt toimia herrasmiesmäisenä tukena leidille.
Ainahan paratiisissa se käärme pitää olla. Niinpä ritaritkin ovat joutuneet ripsiäisten hyökkäysten kohteeksi. Kukkavarressa on jälkiä, jotka ovat mitä ilmeisimmin ripsiäisten aikaansaannoksia. Lehtien välistä olen nitistänyt niitä lähes päivittäin.
Tuolla ylemmässäkin kuvassa näkyi leidien vieressä myös ritarinkukka 'Red Amazone'n ruukku. Sekin kukki vain yhdellä kukkavarrella joulun tienoissa, mutta nyt on kaksi nuppua nousemassa. Myös sitä olen kastellut ja antanut lannoitusta. Jotenkin tuntuu, että osa tämän talven ritareista on ollut erityisen omapäisiä.
Tammikuun puolivälissä hankkimani saintpauliat ovat kukkineet jo yli kuukauden. Niitä oli alunperin kolme, mutta yhden vein äidille. Olen kastellut santtuja aluslautaselle laimennetulla bokashinesteellä ja kahvilla. Ovat ilmeisesti tykänneet. Ihanaa, kun on kukkivia kukkia sisällä näin talvella.
Joulun 2024 ritarinkukka 'Mandela' oli toden totta "jakautunut" tai toisin sanoen emosipuli oli kuollut ja tyvilevystä oli kasvanut kolme poikasta. Sipuli alkoi koko ajan pienentyä ja lopulta sen kuoren läpi tunsi kolme erillistä sipulia. Niinpä kaivoin koko komeuden mullasta ja jaoin kolme pikkusipulia erikseen. Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogistahan huomasi aiemmassa postauksessani sen, että 'Mandela'sta kasvaa lehdet kolmesta eri kohtaa. Silloin sipuli tuntui vielä ihan kiinteältä, enkä ollut itse asiaan kiinnittänyt sen isompaa huomiota. Hyvä, että on tarkkaavaisia blogikamuja!











Onpahan leidijoukko, kaikki omia persooniaa, yhteistä tosin taisi olla juuriston surkeus. Mielenkiintoisia kokeiluja ja hoitomenetelmiä. Minulla on vain kolme ritarinkukkaa, samat kolme siis vuodesta toiseen.
VastaaPoistaTarinastasi tuli mieleen, että kasvien elämä ei ole mitenkään yksinkertaista. Niidenkin elämään mahtuu vaikka mitä niinkuin ihmistenkin elämäntaipaleeseen. Kauniit kukat ritareilla kyllä on.
VastaaPoista