Pieniä vaaleanpunaisia unelmia ja ripaus eksotiikkaa

Otetaanpa tähän pimeyteen taas annos väriterapiaa.

Nimetön pinkki pelargoni on innostunut kukkimaan oikein useammalla kukalla. Sen takaa kurkistelevat Hoya 'Viola' ja tulppaanipelargoni 'Red Pandora', jolla on selkeästi erilaiset lehdet.

Pelargoni 'Sel Ludwigsburger Flair'illa on persikkaan taittuvan vaaleanpunaisen kukat, jotka ovat mielestäni aivan ihanat. Virallisessa kuvauksessa sen kukkien sanotaan olevan kermanvalkoisen/vaaleanvihreitä pinkillä keskustalla. Omani ei ole tainnut lukea kuvausta tai sitten se haluaa olla hieman erilainen tapaus. 

Minä olen aina kovin onnellinen edes muutamasta pienestä pelargonin kukasta. Silloin tulee kiinnitettyä huomiota yksityiskohtiin. En oikeastaan edes tykkää pelakoiden kovin isoista puolipallomaisista kukinnoista. Niiden kanssa on vähän sama juttu kuin monien kerrottujen pionien liian hörselöisten kukkien. Ne ovat vain ihan liikaa.

Tulppaanipelargoni 'Pink Pandora'n pikkutaimet ovat hanakoita kukkimaan. Niin tämäkin kymmensenttinen pikku tirriäinen. Sen kukat ovat jotenkin aseistariisuvan suloisia. Tässäpä tulikin kätevästi taas käytyä läpi kaikki neljä eri pelakuuta, jotka minulla on😂Ei tullut edes hiki!

Piikkikruunu oli tehnyt kukat kukkaan. Sillä on kyllä todella jännät nämä pikkuiset kukkansa. Olen näköjään tykästynyt kaikkeen tällaiseen pieneen kukintaan, mitä täytyy tutkia nenä kiinni kasveissa.

Enkelinsiipi on kukkinut pitkään ja hartaasti. Nyt se on saanut seurakseen varsin korkeaksi kasvaneen ritarinkukka 'Chico'n, joka on meillä tämän syksyn uusia tulokkaita. Se kuuluu cybister amarylliksiin, joilla on kapeat terälehdet ja hämähäkkimäiset kukat. Se on juuri aukaisemassa nuppujaan, ja sen kukintaa odotan kyllä innolla!

Laitanpa tähän loppuun vielä hiukan postauksen värimaailmasta poikkeavan tapauksen. Nimittäin isosoihtuköynnös (Aeschynanthus speciosus) on tehnyt yhden kauniin kukan. Harmi vain, että ripsiäiset löysivät taas senkin, vaikka olen kasvattanut sitä keittiön ikkunalla silmieni alla ja vahtinut kuin kalleinta aarrettani. Joka se kyllä onkin. Kukinto töröttää hassusti varren päässä ilman lehtiä, kun ne oli pakko riipiä syötyinä pois. Myös osa kukinnon nupuista putosi keskenkasvuisina. Luulenpa senkin olleen ripsiäisten tekosia. Mutta onhan tämä nyt silti melkoinen silmänilo. Eipä voi kukinto tästä paljon eksoottisemmaksi enää tulla, ei värityksen eikä muotokielen puolesta!