Hoya sigillatis kukkii

Hoya sigillatis kukkii monen muun posliinikukan tapaan myös näin talviaikaan, kunhan se vain saa lisävaloa. Sigillatiksella on aika vaatimattomat beigen/kerman/kellertävät kukat. Jonkinlainen vieno tuoksukin niissä on. En ole muistanut öiseen aikaan käydä niitä nuuskimassa. Silloin monen posliinikukan kukissa on se voimakkain tuoksu.

Hoya sigillatis on kotoisin trooppisesta Aasiasta. Varsinkin Malesian puoleiset Borneon saaren pohjoisosat ovat sen kotiseutua. Meillä ei ole tarjota sille ihan yhtä ihanteellisia olosuhteita, mutta hyvin se on silti viihtynyt. Se kasvaa amppelissa itäikkunalla kasvilampun hajavalossa. Kasvupohjana sillä on hyvin läpäisevä sekoitus, jota käytän lähes kaikilla posliinikukillani, eli karkeaa kookosta, lecasoraa/perliittiä ja biohiiltä puutarhamultaan sekoitettuna. Joskus sekoituksissa on mukana myös seramista ja kaarnaa. Vähän sen mukaan mitä sattuu käsillä olemaan.

H. sigillatis kasvoi aikaisemmin saviruukussa, mutta se tuntui kuivahtavan siinä kovin nopeasti. Vaihdoin sen muoviruukkuun ja aloin kastella säännöllisemmin, ja se kiitti kasvamalla huomattavasti paremmin. Eli ainakin meidän kasvuolosuhteissa luen sen kuuluvaksi niihin posliinikukkiin, jotka eivät tykkää kuivahtaa ihan kokonaan. Yleensä niihin lukeutuvat monet ohutlehtiset hoyat, mutta sigillatiksella on aika kovat lehdet, joten se on vähän poikkeustapaus.

H. sigillatis pitää lämmöstä, eikä siedä vetoa. Meillä ei ole patteri päällä sen asuinhuoneessa, mutta ei sigillatis ole silti osoittanut mieltään. Tosin kun olohuoneessa lämmitetään takkaa, lämpö siirtyy kyllä hiukan naapurihuoneeseenkin. Ja ehkä runsas joukko kasveja ympärillä luo kuitenkin mukavan mikroilmaston.

Auringossa tai voimakkaan kasvilampun valossa sigillatiksen lehdet saavat "sunstressiä" eli punertuvat. Punainen väri suojaa lehtiä kovalta valolta. Toiset rääkkäävät kasveja tarkoituksella. Minä en sitä tee, mutta välillä omiinkin posliinikukkiin tulee lehtiin punerrusta. Minusta lehdet ovat kyllä kauniita ilman sitäkin. Varsinkin sigillatiksen. Sen lehtien kauneus ei oikein kuvissa pääse valitettavasti oikeuksiinsa. Sen lehdet ovat jotenkin hassun mattapintaiset ja niiden harmahtava kuviointi on mielestäni tosi hieno. Lehtien alapuolet ovat hennon violettiset.

Kukintoja pitää aina tutkia myös taustapuolelta.

Osalla posliinikukista on todella pikkuruistakin pienemmät nuput ja ne jäävät välillä jopa huomaamatta. Joskus olen tajunnut jonkun posliinikukan kukkineen vasta lattialle pudonneista kuivuneista kukista. H. sigillatiksenkin nupun huomasin vasta sen ollessa jo aika iso. Ja lisääkin on tulossa!

Hoya sigillatis (round leaves).

Minulla on H. sigillatiksesta tällainen pyöreälehtisempikin muoto. Se on ollut todella hidaskasvuinen. Muitakin lajikkeita on olemassa, mutta minulla ei ole kuin nämä kaksi.

Vertailun vuoksi vielä yhteiskuvassa.