Lisää ritarinkukkaherkkuja

Tämän ritarinkukan kukintaa olen odottanut kaikkein eniten. Ja aika hyvin se odotukseni palkitsikin avautuessaan. Hippeastrum papilio on luonnonlaji, joka on kotoisin Etelä-Amerikasta Brasilian etelärannikolta hyvin pieneltä alueelta. Papilio tarkoittaa perhosta, jota kasvin kukka kovasti muistuttaakin. H. papilion sanotaan olevan ikivihreä, eikä se tarvitse varsinaista lepokautta niinkuin ritarinkukat yleensä, joten vähän jännittää kuinka tämän kanssa toimitaan sen kukittua. No, testaillaan ja kokeillaan!

H. papilio on varsin kuvauksellinen joka puolelta. Kukan terälehtien pohjaväri on pehmeä vaaleanvihreän ja kerman sekoitus, josta viininpunaiset viirut erottuvat upeasti. Kuviointi näkyy myös terälehtien ulkopuolella. Koska kukka ei avaudu kovin laakeaksi, myös takaosien väritys näkyy hienosti.

H. papilion nuppu oli erikoisen muotoinen puikula. Se näytti alkuun niin litteältä, että mietin mahtaako sieltä olla ollenkaan kukkaa tulossa. Mutta tulihan sieltä. Tosin vain kaksi. Myös sen sipuli oli näistä syksyllä tulleista ritarinkukista kaikkein pienin. 

Ensimmäisen kukan avautumista seurasin taas silmä kovana. Jo pieni pilkahdus tuosta viininpunaisesta väristä sai aikaan varmasti muutaman ylimääräisen lyönnin kasviharrastajan sydämessä. Ulostyöntyvät heteet olivat kuin jalkojaan venytteleviä hyönteisiä, jotka kuoriutuvat kotelostaan.

H. papilio ei kasvattanut ainakaan ensimmäistä kukkavarttaan kovin korkeaksi. Se on vain noin 30-40 cm korkea. Se haluaisi olla hieman tällainen individualisti ja kenottaa vinossa kuin se Pisan kuuluisa torni. Tai sitten sillä on vaan svengiä geeneissään verenperintönä kotiseudeltaan Etelä-Amerikasta. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen tukenut varren pystympään.

Valitettavasti huomasin myös ripsiäisten tykkäävän erityisen paljon H. papilion kukista. Uusia tuholaisia pyörii niissä joka päivä, kun olen saanut vanhat listittyä. Perhana sentään!