Täällä päässä on ollut pienimuotoinen radiohiljaisuus. Siihen on ollut hyvä syy. Joululoma alkoi maanantaina suurin odotuksin ihanasta viikon vapaasta, kun ensin saimme sunnuntaina juhlittua äitini 87-vuotispäivät pois alta. Hän kun on ihan oikeasti sattunut syntymään juurikin vuoden pimeimpänä päivänä eli talvipäivänseisauksena 21.12.
Maanantaipäivä muuttikin suunnitelmat totaalisesti, kun aloin aamulla palella kuin horkassa, eikä mikään vaate- tai vällykerros auttanut siihen vilutukseen. Tärisin kaksi tuntia putkeen ihan holtittomasti. Mittasin kuumeen, joka huitelikin hetkessä 39-40 asteen lukemissa. Olin aivan kanttuvei ja kuvittelin sairastuneeni influessaan. Mitään muita flunssan oireita minulla ei kuitenkaan ollut.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä ihmettelin kuinka kipeältä vasemman jalkani nilkka tuntui. Aamulla katselimme miehen kanssa huolestuneena hieman punoittavaa nilkkaa ja säärtä, joka alkoi olla tosi kosketusarka. Mieleen alkoi hiipiä epäilys ruususta. Silloin mies totesi, että nyt lähdetään lääkäriin. Sain ajan parin tunnin päähän, ja diagnoosi varmistui. Tulehdusarvot olivat yli 170, ja lääkäri laittoi minulle lähetteen Acutaan ensiapuun hoitoarvioon. Siellä aatonaatto sujuikin sitten tosi rattoisasti. Tutkimusten jälkeen sain suonensisäisen antibiootin. Onneksi pääsin kuitenkin kotiin kotisairaalan hoiviin, eikä tarvinnut jäädä osastolle.
Joulu onkin sitten mennyt tippapullo kaulassa ja kanyyli käsivarressa hoiperrellessa. Kova kuume onneksi laski aattoon mennessä siedettävämpiin lukemiin. Jalka on ollut ikävän kipeä, mutta sen kanssa on pystynyt olemaan. Kohoasento on helpottanut painetta jalassa. Nukkuminen sen kanssa on ollut vähän sitä sun tätä. Tänään pitäisi selvitä jatko eli onko tulehdusarvot alkaneet tippua ja voisiko antibioottia jatkaa tablettimuodossa. Tätä todellakin toivon!
Sairastumiseni tietysti kaatoi kaikki jouluvalmistelut miehen niskaan. Minä kun olin tapani mukaan ajatellut tehdä kaikki näinä parina päivänä ennen aattoa, kun olin vapaalla. Miehelle täytyy antaa kyllä kymppi plus kaikesta panostuksestaan. Hän siivosi, kävi kaupassa ja teki ruokaa (jota hän ei yleensä koskaan tee). Siinä samalla hän passasi sohvan pohjalla jalka kattoa kohti makaavaa vaimoa, jolle piti tuoda milloin mitäkin!
Jouluaattona syötiin jouluateria hyvin pienimuotoisesti äidin kera, ja ihan joululta se tuntui niinkin. Ei siihen jouluun näköjään niin kauheasti tarvita, tulee se pienemmälläkin!
Joulut jäi kaikille täällä toivottelematta, mutta toivotellaan nyt leppoisaa tapaninpäivää!
Huh, teidän joulustanne tulikin vähän erilainen. Onneksi sait diagnoosin, lääkityksen ja pääsit kotiin hoitamaan itseäsi. Samalla pääsit toteamaan, että sujuu se joulun rakentaminen puolisoltakin, myös vähemmin ponnistuksin. Kenties tämä seikka poikii tapojen muutoksia tulevina jouluina.
VastaaPoistaToivotan sinulle paranemista, hyvää Tapaninpäivää ja levollista joulun pyhien jatkoa!
Voi itku! Ilmeisesti olet jo hitusen parempana, luojan kiitos. Paranevaa oloa ja onneksi joulu tulee vähemmälläkin! Ja mies ansaitsee kyllä isot kiitokset.
VastaaPoista