Helosurreja, yrttejä, satoa ja kaivauksia

Jotenkin tänään aamulla herätessäni kuvittelin saavani kovastikin puutarhassa aikaiseksi, mutta vähänpä sitä ihminen tietää. Saatuani itseni lopulta raahattua ulos, koko toimelias puutarhapäivä muuttuikin ihmeelliseksi haahuiluksi. Huomasin käppäileväni ympäri kukkapenkkejä ja miettiväni mistä askareeni alkaisin, mutta en saanut oikein tehtyä mitään. Hetken päästä hain kännykän ja aloin kuvata helosurreja, joita tuntui olevan liikkeellä runsain määrin. 

Jokin helosurri komeamaksaruohon kukinnossa.

Toisenlainen helosurri syysvuokon kukassa.

Tässä myös syysvuokossa.

Helosurreja näkyi myös valkoalpissa, joka alkaa olla jo kukintansa loppupuolella. Sen hauskat kukkarangat ovat suoristuneet kukinnan edetessä ja sojottavat nyt melkein suorina pötköinä. Valkoalpilla on myös erittäin kauniit limenvihreät lehdet, joissa on hienot punaiset reunukset. Lehdistö saa myös upean syysvärin.

Helosurri valkoalpin kukinnossa.

Valkoalpin lehdet alkavat pikku hiljaa saada punaista syysväriä.

Kaiken helosurri-ihmettelyn keskellä muistin valkosipulit, jotka ovat roikkuneet vajan seinnällä jo yli kuukauden "kuivumassa". Rapsin niistä varret ja juuret poikki, ja vein sisälle. Osa sipuleista vaikutti hieman pehmeiltä ja niitä tutkiessani törmäsin ikäviin kavereihin. Muutaman sipulin kynsien välissä mönki sipulikärpäsen toukkia. Saapa nähdä kuinka hyvin valkosipulit säilyvät. Yleensä minun tulee säilöttyä kynsiä etikkaliemeen, joten eiköhän ainakin osa säily talvenkin yli. Täytyy seurailla sipulien tilannetta tässä syksyn mittaan.

Ikäviä salamatkustajia.

Keräsin talteen myös huikean ison paprikasadon. Kolme 'Luteus' -paprikaa oli tämän syksyn saalis. Ja sekin vain siksi, että omien chili- ja paprikakasvatusten mentyä keväällä ihan pieleen, puutarhaystäväni Malla toi minulle tämän taimen.

'Sungold'it kypsymässä.

Tomaattisato on meillä aina melko vaatimaton, mutta silti niitä tulee aina jonkin verran kasvatettua. Kuten jo aikaisemmin jossain postauksessani totesinkin, tyhjensin isot tomaattiruukut jo hetki sitten ja toin loput raakileet sisälle kypsymään. Hienosti ne ovat kypsyneet tarjottimen päällä pöydällä, ja siitä niitä on miehen kanssa napsittu.

Inkivääriminttu.

Kesällä sain eräältä puutarhavierailulta muutaman pistokkaan inkivääriminttua mukaani. Olen siihen kovin tykästynyt. Aluksi pistokkaat kasvattivat vihreitä lehtiä, mutta sitten niiden kirjavuus onneksi palasi, kun pistokkaat kasvoivat isommiksi. Istutan sen talveksi maahan ja toivon sen säilyvän niin ensi kesään.

Pensasbasilika.

Basilikoita olen kasvattanut jo useampana kesänä. Käytän niitä tietysti myös ruuanlaitossa, mutta olen erityisen ihastunut niiden kauniisiin kukintoihin. Ja pensasbasilikan pelkät lehdetkin ovat todella upeat. Joka päivä pihalla tai kasvihuoneessa käydessäni tulee basilikoiden lehtiä hypisteltyä. Viikonloppuna, kun meillä oli vieraita, tein basilikoista kimpun ruokapöytään. Sitä oli vieraistakin hauska tuoksutella ja napsia yrttejä ruokaan.

Purppurabasilika.

Basilikakimppu jo hieman nuupahtaneena, mutta yhä kauniina.

Vaikka tämä päivä ei niin kovin toimeliaaksi sitten puutarhahommien suhteen muodostunutkaan, kyllähän minä tässä elokuun lopulla sain taas jonkun ihme tarmonpuuskan ja kaivoin oikein urakalla kukkapenkkejä. Etukukkapenkin kulmasta kaivoin ylös tuoksukurjenpolvet, joiden joukosta en enää millään saanut vuohenputkea muuten pois. Ja kylläpä se olikin runsaan ja tiiviin kasvuston tehnytkin. Tuosta lähti kolme multasäkillistä tavaraa kompostiin. Osan tuoksukurjenpolvista istutin takaisin putsattuun penkkiin ja osa jäi vesiämpäreihin odottamaan jatkotoimenpiteitä. 

Jatkoin kaivauksia myös isossa kukkapenkissä, jossa jo aikaisemmin kaivoin kivipolkua näkyviin. Nyt erottelin syreenileimuja tavallisista syysleimuista. Ja sehän piti tehdä niiden ollessa vielä kukassa. Enhän minä muuten olisi erottanut mikä on mitäkin. Halusin myös penkistä pois vaaleanpunaiset syysleimut. Syreenileimut pääsivät takaisin vähän väljemmin istutettuina. Samalla tuli kaivettua ja eroteltua penkissä kasvavia marhanliljoja. Koko penkin keskusta on nyt myllätty melko perusteellisesti. Vuohenputken juurakkoa oli täälläkin paksuina vyyhteinä ja ainakin sitä on nyt paljon vähemmän kuin aikaisemmin, vaikka kaikkea on ihan mahdoton pois saada.

Syreenileimut odottamassa takaisin maahan pääsyä.

Tänään olisi tosiaan pitänyt varmaan jatkaa tätä kesken jäänyttä kaivuu- ja istutusprojektia, mutta kun ei ollut sitten minkäänlaista inspiraatiota. No, eiköhän tämäkin jossain kohtaa tule valmiiksi, kunhan saan vähän mietittyä mitä kaikkea voisin noiden syreenileimujen ja marhanliljojen kaveriksi tuohon laittaa. Takapihalla olisi monta hyvää ehdokasta...