Syksyn merkkejä

Tarhakurjenpolven lehti.

Ilmassa alkaa olla syksyn tuntua, vaikka lämpötila nousikin yllättävänkin korkealle viikonloppua kohti siirryttäessä. Monet kasvit ovat kuitenkin jo sitä mieltä, että kesä alkaa olla taputeltu ja olisi aika siirtyä pikkuhiljaa talvilevolle. Itse rakastan syksyä, sen kuulaita päiviä ja värejä. Niinpä puutarhassakin tulee monesti ihailtua näitä luontoäidin hienosti maalaamia lehtiä, jotka ovat mielestäni ihan kuin pieniä taideteoksia.

Enkeliperhoangervon pikkutaimikin on saanut syysvärin.

Pergolan säleikkövilliviini.

Varma lähestyvän syksyn merkki on myös tällaisten näkymien lisääntyminen tontilla. Tyhjennettyjä ruukkuja, ylöskaivettuja kasveja, pussitettuja rikkaruohoja, katkottuja oksia ja perennojen varsia. Toivottavasti nämäkin vielä joskus ehtii setvimään tämän syksyn aikana.

Lummedaalia 'Blue Wish'.

Viimeisten daalioiden kukintaa on saanut odotella näihin päiviin saakka. On kyllä ollut varsin mielenkiintoinen kesä daalioille. Vaikka suurimman osan esikasvatinkin, niin kylmyys pysäytti kasvun useammalla niistä monta kertaa kevään ja kesän aikana. Jos kasvi on Meksikosta kotoisin, niin voisi kuvitella, ettei se kovin viileästä ilmasta pidä!

Kasvihuoneessa 'Blue Wish'ien jakopalat kukkivat jo kunnolla.

 

Vanhan Längelmäen joriinin sekä kaulusdaaliat 'Famoso'n ja 'Fashion Monger'in istutin suoraan maahan joskus toukokuun puolivälissä. Ne juroivat keskikesään asti, ja lopulta minun oli pakko jo kaivamalla tarkistella juurakoiden kuntoa. 'Fashion Monger'ien juurakot olivat jo osittain mädäntyneet. Loput niistä kaivoin ylös ja siirsin ruukkuun. Niiden paikalle istutin nuo tummalehtiset kurjenpolvet.

Lopulta längelmäkeläinen reipastui ja alkoi kasvaa. Mutta aika matalaksi se jää, koska nyt on myös nuppuja näkyvissä. Ruukkussa sen jakopala kukki jo aikoja sitten. 'Famoso' sen sijaan on tänä vuonna tuollainen kompakti parikymmensenttinen kääpiödaalia. Tässä komeassa korkeudessaan se päätti vihdoin, että on aika kukkia. No, sama kait tuo, kunhan nyt edes joskus kukkii!

Längelmäen joriinissa on kyllä komeita nuppuja.

Kaulusdaalia 'Famoso'.

Kaulusdaalia 'Fashion Monger' on intoutunut kukkimaan ruukussa kasvikaappiin nojaillen.

Honkadaalia 'Verrone's Obsidian' on yksi omista suosikeistani. 

Punalatvat ovat aloittaneet kukintaansa todella hitaasti, mutta nyt on jo muutamia kukkia auki. Jaloängelmät ovat kukkineet puutarhan eri puolilla hyvin eri tahtiin. Nämä kasvavat melko varjoisassa kohdassa penkkiä. Siitä varmaankin johtuu molempien myöhäinen kukinta.

Jokin pörri jaloängelmän kukassa.

Konnanyrtti on yksi hauskimmista loppukesän kukkijoista. Se kasvaa melko korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä tukevine varsineen. Sen liilanpunaiset kukat korostuvat kivasti kauniin vihreää lehdistöä vasten.

Katkoin vajan vieressä kasvaneet ja sateiden kumoon piiskaamat kultapallot, ja niiden takaa tulikin näkyviin tämä kaunotar. Kallionauhus on komea ilmestys loppukesän puutarhassa. Meillä se vain joutuu tyytymään varsin ikävään kasvupaikkaan vajan nurkalla pitkien perennojen takana. Aina sen olemassaoloa ei edes tahdo muistaa. Mutta onneksi pörriäiset ja perhoset sen oranssinkeltaiset kukat kyllä löytävät. Tänä kesänä sen lehdetkin ovat kohtuu hyvin säilyneet ehjinä. 

Lobelia cardinalis.

Monivuotiset lobeliat ovat myös kiitollisia loppukesän kukkijoita, ja siksi niitä täällä yritänkin kovasti nostaa esille. Ne kukkivat pitkään, pysyvät yleensä hyvin pystyssä, eivätkä ainakaan meillä ole levinneet holtittomasti. Siemenestä niitä on helppo lisäillä.

Lobelia siphilitica ja Lobelia siphilitica 'Alba'.

Jalokurjenpolvi 'Dragon Heart' on myös yksi näitä myöhäisiä kukkijoita. Se kukkii yleensä
keskikesällä ensimmäisen kerran ja loppukesällä uudestaan.

Syysvuokoissa on hurjasti nuppuja, joten kukintaa pitäisi riittää
pitkäksi aikaa.