Operaatio Minttu

Minttu on surullisen kuuluisa tavastaan valloittaa kaikki kasvutila ympäriltään, joten se on syytä laittaa kasvamaan johonkin rajattuun tilaa, josta se ei pääse holtittomasti leviämään. Meillä minttu on asustanut takapihan vauvalassa jo vuosia istutettuna vanhasta roskapöntöstä sahatussa pohjattomassa pöntössä. En ole ihan varma sen lajikkeesta, mutta luulen sen olevan piparminttu. On sen verran tymäkän tuoksuinen tapaus. Minttu on kasvanut jo aika huikeisiin mittoihin. Se on silti pysynyt hyvin aisoissa, kunnes tänä kesänä huomasin sen vihdoin löytäneen tiensä ulos. Se oli salakavalasti luikerrellut paksuilla juurillaan pöntön alareunan ali ja alkanut työntää versojaan sinne sun tänne. Mokoma ryökäle!

Joten oli aika käynnistää Operaatio Minttu. Ihan alkajaisiksi napsin sekatööreillä koko komeuden alas, että edes näkisin kasvin juurelle. Vähän täytyi ottaa minttua talteenkin mehuihin laitettavaksi, mutta loput saivat mennä tylysti säkkeihin.

Kaivelin lapiolla pöntön reunojen ulkopuolelta ja paksua, valkoista juurakkoa löytyi ikävän paljon. Itse pönttö oli tiukasti maassa eikä tuntunut ensin hievahtavan mihinkään. Mutta kun sitä lapiolla vähän auttoi joka puolelta, niin kyllähän se lopulta maasta nousi.

Juuria riittikin sitten kiitettävästi siilattavaksi mullan joukosta. Minttu lähtee hanakasti pienestäkin juurenpalasesta, enkä halunnut ottaa kauheasti riskejä sen suhteen. Toivottavasti tein riittävän tarkkaa työtä...

Aika painava paakku minttu juurakkoineen sitten olikin. Se ei hievahtanut pöntöstään mihinkään, vaan sitä oli rikottava lapiolla melkoisella voimalla. Lopulta paakkua sai toiselta reunalta sen verran pienittyä, että sen sai pullautettua ulos kauluksestaan. On se raukka kiertänyt kauan kehää pöntön reunojen sisällä ja rakentanut vuosien saatossa hurjan juuripaakun. Ihan täytyy hattua sille nostaa yritteliäisyydestä!

Siirsin mintun kaulusta vähän parempaan kohtaan, jotta sain kaivettua myös vauvalan takareunalla kasvaneet liljat ylös. Paransin niille kasvupohjaa lisäämällä uutta multaa ja hiekoitusmursketta ilmavoittamaan sitä. Sitten istuttelin liljojen sipulit takaisin saatuani ne jaettua ja järjestettyä. Mintusta pääsi omaan pönttöönsä takaisin pienet jakopalat. Vauvalan muissa pöntöissä kasvaa kaikenlaisten liljojen pikkutaimia ja muita pieniä kasvatteja, joita haluan pitää silmällä. Vauvala on ollut erittäin toimiva systeemi ja ollut minulla käytössä jo vuosia.

Täällä vauvalan takareunalla on varmuusvarastoni erilaisille marhanliljoille. Ja muitakin liljoja sieltä toki löytyy. Välillä vain tahtovat sipulit mennä sekaisin, ja sitten täytyy taas odotella kukintaa ennen kuin tietää mikä lilja on mikäkin. Se on toisinaan vähän ärsyttävää. 

Marhanliljat ovat melko hanakoita lisääntymään kasvattamalla sivusipuleita ja myös sipulisuomuista. Yläpuolen kuvan valtava vanhan 'Marhan'in sipulirypäs kasvatti kesällä kaksi parimetristä kukkavartta, joten voimaa tuollaisessa sipulimötikässä kyllä piisaa.

Alapuolen kuvassa on taasen marhanlilja 'Fairy Morning'in pikkusipuleita. Se on varmasti yksi helpoimmin lisääntyvistä marhoistani. Nuokin pääsivät takaisin maahan jatkamaan kasvuaan.

Marhanliljat 'Marhan' ja 'Fairy Morning'.

Nyt tämä yksi talkoo on suoritettu, ja mieli on taas hetken hyvä. Kunnes alkaa joku toinen operaatio vaatia toimenpiteitä!