Huonekasvien kuulumiset

Kesän viimeinen päivä. Aika metkaa, kuinka nopeasti taas yksi kesä on mennyt. Puutarhassa on jotenkin pysähtynyt tunnelma. Kosteus on runsasta ja tuntuu jo aika syksyiseltä. Minun puolestani syksy saa tulla, lempivuodenaikani. Olen nauttinut myös suunnattomasti elokuun koko ajan pimenevistä öistä, jotka helpottavat ainakin omaa rauhoittumistani yöpuulle ja nukkumistani.

Halusin tähän kesän loppuun nostaa esiin pieniä ilonpilkahduksia huonekasvien joukosta. Osa kasveista palelee vieläkin ulkona terassilla. En ole saanut aikaiseksi nostella niitä sisälle. Ja kyllä, osa ikkunoista odottaa vieläkin sitä pesua!

Isoposliinikukka (Hoya carnosa) on viettänyt kesänsä sisällä kuistilla ja se on kukkinut moneen otteeseen muutamalla kukalla. Mitään kukkatulvaa on turha näin satunnaiskastelijan hoivissa odottaakaan. Jokainen yksittäinen kukinto on kuitenkin aina yhtä sykähdyttävä, kun sen huomaa. Yleensä tuoksu öiseen aikaan vasta paljastaa salakukkijan. Kuvassa Hoya carnosan kukinto lepää rennosti alapuolellaan olevan rahapuun oksalla, aivan kuin se kuuluisi siihen.

Hoya bella eli pikkuposliinikukka on vääntänyt kukkaa läpi kesän. Sen kastelusta pitää muistaa huolehtia. Nuput tippuvat melko herkästi, jos kasvupohja ehtii kuivua liiaksi. Sen kukinnossa on yleensä seitsemän yksittäistä kukkaa, mutta välillä kukkia saattaa olla  kahdeksankin niinkuin kuvassa.

Hoya praetorii kukassa heinäkuussa.

Hoya praetorii on ollut aika vekkuli tapaus posliinikukkieni joukossa. Se kukki tänä vuonna ensin maaliskuussa, sitten toukokuussa, sitten heinäkuussa ja nyt on tulossa jo neljäs kukinta. Huh, mikä tahti!

Ja kasvi ei todellakaan ole koolla pilattu. Se on vain noin parikymmentä senttiä korkea. Se on kasvattanut jo kolme kukkatappia, joista vanhin on nyt alkanut kellastua, eikä siihen ole enää tullut nuppuja.

Hoya kerrii on kukkinut myös aika ajoin muutamalla kukalla. Sillä on nuo jännät mesipisarat kukissaan. 

Hoya parasitica (joka taitaa nykyään olla H.verticillata) on kukkinut myös muutamin kukin pitkin kesää. Sen kukissa on melko hienostunut tuoksu, joka voisi olla aika päällekäyvä, jos kukkia olisi paljon. Yksittäisen kukinnon tuoksu on maltillinen, jos ei nenää työnnä ihan kukintoon kiinni.

Isokokoinen Hoya fungii on tehnyt ensimmäisen nuppunsa, vaikka on ollut minulla jo pitkään. Toivottavasti se jaksaa nuppunsa aukaista, vaikka joutuukin tällä hetkellä tyytymään aika hämärään paikkaan ikkunalla. Kaikki eivät vain yksinkertaisesti mahdu valojen alle.

'Red Pandora'.

Minun vaatimaton pelargonikokoelmani koostuu lähes yksinomaan näistä kahdesta tulppaanipelargonista. 'Red Pandora' ja Pink Pandora' kukkivat hanakasti pieninäkin kasveina. 

'Pink Pandora' on erilaisessa valossa ihan eri värinen.
Tämä pistokas on jotenkin niin hellyyttävä.

Isosoihtuköynnöstäni (Aeschynanthus speciosus) olen joutunut leikkaamaan alas jatkuvalla syötöllä, kun se tuntuu olevan ripsiäisten herkkulistalla hyvin korkealla. Tämä pieni on juurtumassa Seramis-savirouheessa ja vedessä. Se on päättänyt alkaa kukkia vedensaannin ollessa taattu. No, voihan sitä tietysti näinkin toimia.

Soihtuköynnös 'Mona Lisa'n kukat ovat nuppuvaiheessa hauskoja. Ei tarvitse kauaa miettiä, mistä englanninkielinen nimitys "lipstick plant" tulee.

Marmorisoihtuköynnöksen (Aeschynanthus longicaulis / A. marmoratus) kukat eivät ole kovin näyttäviä ja värikkäitä, mutta sen kauneus perustuukin hienoihin, marmorikuvioituihin lehtiin.

Kohtalonköynnöksenkin jouduin kesällä leikkaamaan alas, kun ripsiäiset meinasivat väkisin sen vallata. Se kasvatti pian uutta kasvustoa ja alkoi kukkia. 

Kohtalonköynnöksellä on mielenkiintoiset kukat. Valkoisten verholehtien sisältä puskee ulos varsinainen kirkkaanpunainen kukka.

Pelastin kohtalonköynnöksestä alasleikkauksessa muutaman oksan ja juurrutin. Tämäkin pikku taimi yritti heti sinnikkäästi kukkia ja osoittaa elinkelpoisuutensa.

Kesällä ulkoillut kliivia, jossa olit nuput sen sisälle tuodessani, kukkii nyt kiltisti. Se ei ollut siirrosta moksiskaan. Ihmeen kestäviä kasveja nekin vaan ovat.

Toinen nuppuinen kesän ulkoilija purppuraraatokukka ei myöskään suuttunut sisälle siirrosta, vaan on avannut sekin karvaisen kukkansa. On sillä todella erikoinen kukka.

Puukaktus, käärmetyräkki ja korallikaktus ovat asettuneet nurkkaansa kasvilampun alle kesän ulkoilun jälkeen. Niillä on raukoilla aika ankea kasvupaikka. Edessä on taas pitkä ja pimeä kausi. Täytyisi saada ne lähemmäs ikkunaa, mutta tunkua olisi sinne kovasti muillakin. Posliinikukat kiilaavat aina tärkeysjärjestyksessä edelle.

Eilen piti vähän tunnelmoida puutarhassa, vaikka vesisadekin yritti kiusata. Huomenna alkaa sitten virallisesti syksy🍂