Elokuun ensimmäinen viikko

Pörriäisille on puutarhassa elokuun alussakin tarjolla paljon herkkuja. Sade tosin aika ajoin aiheuttaa niille vaikeuksia. Olen tässä sateiden jälkeen seuraillut karvaisten kimalaisten touhuja. Ne ovat aika reppanoita roikkuessaan kukkien alapuolella sadetta pitämässä turkki märkänä. Onneksi sateet ovat olleet meillä hyvin kuuroluonteisia, mutta välillä vettä on tullut aika rajustikin. 

Valkopallo-ohdakkeet ovat alkaneet kukkia. Niiden parissa metrissä keikkuvissa palloissa käy aina melkoinen kuhina ja pörinä. Kasvi on mielestäni kovin hauskan näköinen, mutta kauttaaltaan inhottavan pisteliäs lehtiään myöten. Ne ovat meillä muutenkin ihan hullussa paikassa, kun kasvavat osittain omenapuun sisään.

Etualan sinipallo-ohdakkeet aloittavat kukintansa aina vasta hieman myöhemmin. Ne ovat myös selvästi valkopallo-ohdaketta matalampia. Minulla on joku kumma viehtymys näihin piikikkäisiin kasveihin.

Litimärkä kimalaisraukka pitää sadetta purppurasilkkiyrtin kukinnon alla. Voi toista! Virginiantädykkeiden pitkät, vaakatasoon taipuneet kukinnot ovat myös täynnä niiden alapuolella roikkuvia kimalaisia.

Eilen seurasin sadepilvien nousua ja sain napattua hauskan kuvan kultapalloista tummia pilviä vasten. Päivänsilmien takana kasvavat hujopit ovat nyt alkaneet availla kukkiaan, ja minä arvuuttelen kuinkahan kauan 2,5 metriset varret jaksavat pysyä pystyssä, kun sateet tulevat aina melkoisen runsaina kuuroina. Kultapalloilla on kyllä jonkinlaista tukea tyvellä, mutta eipä se paljon auta noita painavia kukkapalloja kannattelevia hurjan korkeita varsia. Kerrotut päivänsilmät ovat jo joutuneet hieman nöyrtymään sateiden alla, mutta pääseepähän nyt paremmin ihailemaan niiden kauniita kukintoja.

Myös nauhukset kukkivat parhaillaan. Niistäkin pörriäiset pitävät kovasti. Samoin etualan valkoalpista. Nämä kukintojen moninaiset muodot ovat kyllä mielenkiintoisia. Toiset töröttävät pystyssä ja toiset ovat ihan mutkalla.

Takapihaa hallitsevat parimetriset puulilja 'Friso't. Oikeammin se on OT-hybridililja (oriental trumpet). Matalampi yksivärinen lilja on muistaakseni 'Purple Prince'. 

Korkeiden puuliljojen varjossa kasvaa yksinäinen kaunotar. Se on tullut minulle ihan vahingossa ja arvelen sen olevan 'Beverly Dreams'. Se on myös OT-hybridi.

OT-hybridi 'Pretty Woman' ei ole kyllä minun silmissäni nimensä veroinen. Paitsi kun se viime kesänä sai kaunista vaaleanpunaista väriä terälehtiensä reunoihin. Silloin tykkäsin siitä paljon enemmän. Nyt se on vain tuollainen mitäänsanomattoman valkoinen ja sade on sotkenut terälehdetkin siitepölyllä.

Niinpä niin, se sade. Tämä tuntematon kaunotar on sateelta ja tuulelta suojassa meidän terassin katoksen alla. Kukat ovat hienostuneen vihertävänkeltaiset, eivät ollenkaan näin voimakkaan keltaiset kuin kuvassa. Se on ruukussa, kun halusin taas ensin varmistua, mitä on tulossa ennen kuin istutan sen sipulit maahan. Tämän piti olla 'Montego Bay', mutta koska minulla on jo sitä, en ole tästä kaunottaresta yhtään pahoillani.

Vanha kunnon tiikerililjakin kukkii. Nämä ovat minulta vähentyneet jotenkin kummasti, mutta onneksi joitakin yksilöitä löytyy. Vaikka oranssi on lempivärini, tiikerililjan oranssi on minun silmääni jotenkin teennäinen. Mutta tykkään siitä silti.

Heikinliljojen kukintaa odotan aina joka kesä innolla. Se on mielestäni yksi kauneimpia liljoja. Nuo ihme hetulat tuolla terälehtien tyvellä ovat jotenkin aseistariisuvan hauskoja. Tänä kesänä yritin olla fiksu ja tukea heikinliljat jo ajoissa, mutta nepä kasvoivatkin ihan älyttömän pitkiksi ja melkein makaavat nyt muiden kasvien päällä tuista huolimatta.

Yksi tämän hetken hurmaavimmista kasveista on koristeheinä pulloharja (Hystrix patula), joka on todellakin nimensä hyvin ansainnut. Se tarttui muutama vuosi sitten matkaan harrastajan pihasta yhdeltä puutarharetkeltä. 

Pian alkaa olla lobelioidenkin kukinta-aika käsillä. Kitkettyäni sormustinkukkien kukkineita varsia pois vanhasta kasvimaasta, tein iloisen löydön. Lobelia cardinalis on hengissä ja nupulla! Tämä kukkapenkin varsinainen katseenvangitsija on meillä hieman talvenarka ja joka talvi pelkään sen katoavan. Nyt se on pysynyt hengissä jo muutaman talven, joten ehkäpä sillä on loistava tulevaisuus edessä. Toivotaan ainakin näin!

Myös mustelobelia (Lobelia sessilifolia) on kukintansa aloittanut. Sillä on todella kauniin väriset kukat. Lobelia siphiliticatkin ovat jo nupulla.