Perjantaina teimme puutarhaystäväni Mallan kanssa päiväretken Tommolan tilalle Leivonmäkeen. Päivästä tulikin varsin onnistunut, kun kaksi puutarhahörhöä pääsi yhdessä reissuun. Sitä ihastuksen huokailua ja ilahduksen huudahduksien määrää ei voi käsittää kukaan muu kuin toinen puutarhurointiin ja kasveihin hurahtanut. Viime kesänä kävin Tommolassa mieheni kanssa, ja niin rakas kuin hän minulle onkin, täytyy kyllä sanoa, että toissapäiväinen retki oli kyllä ihan omaa luokkaansa siihen verrattuna. Mies ei ehkä ole ihan samoilla tasoilla tässä puutarhainnostuksen määrässä.
Kesäsäät ovat olleet tässä viime aikoina hieman epävakaisia, mutta siinäkin suhteessa kaikki osui ihan nappiin. Aurinko paistoi pilvenlonkien välistä välillä tosin vähän liiankin kuumasti, mutta eipä puutarharetkeily vesisateessakaan niin mukavaa olisi ollut. Valokuvaaminen auringossa oli haastavaa, mutta jonkinlaisia otoksia sentään sain aikaiseksi.
Tommolan tila sijaitsee hienolla paikalla. Kasvatuspuutarhat ovat osittain komeassa rinteessä, josta avautuu varsin upeat näköalat. Siellä perennat kukkivat luumu- ja omenapuiden välissä sulassa sovussa.
Parhaillaan kukassa olivat syysleimut ja päivänliljat, joita sitten löytyikin joka lähtöön. Törmäsimme myös itse Tommolan Eijaan ja ehdimme jutustella hänen kanssaan hetken aikaa. Päivänliljat ovat mitä ilmeisimmin hänen suosikkilistansa kärkipäässä. Kuulimme myös mukavan uutisen siitä, että heidän yksi pojistaan on luvannut jatkaa tilan pitoa, kun he miehensä kanssa lopettelevat.
Muitakin perennoja toki taimistolta löytyi vaikka mitä. Lähes kaikki olivat jättikokoisia verrattuna omassa puutarhassa kasvaviin. Ihania isoja heiniä oli mukava kuunnella tuulen kahistellessa niitä. Ja pörriäisiä oli valtavasti.
Taimimyynnin vierestä löysin valtavan kokoisen karvasilkkiyrtin. Olin ihan onneni kukkuloilla. Se on kasvi, jota olen yrittänyt saada menestymään meillä talven yli. Yhtenä vuonna siinä onnistuinkin, mutta sitten seuraava talvi vei taas kasvini. Eija kertoi istuttaneensa tuon omansa melkeinpä ihan hiekkaan ja vuoranneensa sen juuren kattohuovalla/muovilla, ettei syksyn ja talven kosteus koituisi sille kuolemaksi. Eli läpäisevä kasvupohja olisi suotava. Sen olen aikaisemminkin jostain lukenut, mutta sellainen on meidän savikossa hieman vaikea toteuttaa. No, ostinpa sitten taas taimen kokeiluun, vaikka olin jo aikaa sitten päättänyt, etten sen kanssa yhteiseloa enää yritä. Mutta on se vaan niin hieno kasvi, etten voinut nyt tässä kohtaa jättää sitä ostamatta. Onhan se kauniin värinsä lisäksi myös ihan uskomaton pörriäismagneetti!
Tuo on niin totta, rakkaan puolison kanssa on ihanaa tehdä matkaa, mutta puutarhaystävän kanssa taimistokäynti on eri tasolla juurikin tarhuroinnin syvimmän olemuksen suhteen kahden asiaan paneutuvan ja tässä asiassa toisiinsa tukeutuen ja kannustaen, löytöja tehden - neljä silmää haravoi taimia toisin kuin kahdet ja nöyrästi mukana olevan miehen silmät. Meillä miehen silmät löytää rakenteita ja betonia ja niistä hän innostuu, minä aina en. Kiva kun tapasitte Tommolan Eijan, hänen kanssaan on aina kiva jutustella ja aarteitahan tuolta taimistolta löytyy ja ilo kuulla että jatkajakin paikalle on! Kivoja löytöjä teit ja se flow joka matkan jälkeen on hyvän tovin!
VastaaPoista